Itselleni käynyt niin että ei sitä

Edesmennyt isäni, jota edelleen suuresti arvostan, piti ihmisiä samanarvoisina riippumatta esim. heidän varallisuudestaan tai koulutuksestaan.

Ihminen on vain ihminen sisimmältään, kun kaikki ulkoinen riisutaan. Näin hän opetti meitä lapsiaan ja oikeassa oli.
Ei ole syytä pelätä, pokkuroida tai nöyristellä kenenkään ihmisen edessä. Tuo tieto on kantanut minua läpi elämäni ja kantanee loppuun asti.

Aika aikaa kutakin. Kai sillä ulkoisella kurillakin oli jokin merkitys, lapselle ja nuorelle. Nyt, ikääntyneinä, ollaan ehkä vapaampia kuin koskaan...

Juuri noin. Terve arvostus itseään kohtaan on koko elämän peruspilari.

no et voi kai silti väittää ettei yhteiskunnallinen status, raha, lukeneisuus, yms. seikat vaikuttaisi ihmisten väleissä ja suhtautumisessa.

Niin. On hienoa, että jollakulla on kodinperintönä tuollainen itsekunnioitus/toisten ihmisten kunnioitus.
Kaikilla sitä vain ei ole. Sen eteen joutuu tekemään työtä ja aina se silti voi olla pohjimmaisena ihmisessä, eräänlainen arvottomuuden tunne. Tiedostettuna sen ei tarvitse haitata kanssakäymistä muiden kanssa, mutta aina sitä ei edes tiedosta ja siitä voi syntyä monenlaista vaikeutta ihmissuhteissa ja elämässä muutenkin.

Niin, että tasan eivät taida käydä onnen lahjat, mutta niillä korteilla pelataan mitkä on saatu,..

Olen samaa mieltä kanssasi, demeter1.

Seurantakonet'ille vastaan, että kyllä voin väittää, etteivät mainitsemasi asiat vaikuta, tai niiden ei ainakaan tarvitse antaa vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen eikä suhtautumiseenkaan.

Persoonallisuus ja omat ajatukset ovat eri asia. Voi kirota mielessään jotain asiaa, mutta käyttäytyä silti hyvien tapojen tai etiketin vaatimusten mukaisesti.

Ihailin isääni, joka esim. haastatteli yhtenä iltana ovikelloamme soittanutta kerjäläistä, (joka muuten kertoi valinneensa kerjäämiseen omaksi hyväpalkkaiseksi ammatikseen) tai saattoi pysähtyä juttelemaan hetkeksi vieraitten ihmisten kanssa kaupungilla liikkuessamme tai jossain tilaisuudessa.

Olen itsekin ehtinyt kuulla monenlaisia tarinoita maailmalla liikkuessani ja erityisesti julkisilla liikennevälineillä matkustaessani.
Olemme olleet luonteeltamme aktiivisia ja kiinnostuneet monenlaisista asioista, luultavasti siksi myös tuttavapiireihin on aina kuulunut erilaisten yhteiskuntastatusten, koulutuksen ja varallisuuden omaavia ihmisiä ja ryhmiä. Meillä on myös ollut vähintään kohtuulliset valmiudet sopeutua erilaisiin ryhmiin tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. - Ihmiset arvostavat erilaisia asioita.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, demeter1.

Seurantakonet'ille vastaan, että kyllä voin väittää, etteivät mainitsemasi asiat vaikuta, tai niiden ei ainakaan tarvitse antaa vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen eikä suhtautumiseenkaan.

Persoonallisuus ja omat ajatukset ovat eri asia. Voi kirota mielessään jotain asiaa, mutta käyttäytyä silti hyvien tapojen tai etiketin vaatimusten mukaisesti.

Ihailin isääni, joka esim. haastatteli yhtenä iltana ovikelloamme soittanutta kerjäläistä, (joka muuten kertoi valinneensa kerjäämiseen omaksi hyväpalkkaiseksi ammatikseen) tai saattoi pysähtyä juttelemaan hetkeksi vieraitten ihmisten kanssa kaupungilla liikkuessamme tai jossain tilaisuudessa.

Olen itsekin ehtinyt kuulla monenlaisia tarinoita maailmalla liikkuessani ja erityisesti julkisilla liikennevälineillä matkustaessani.
Olemme olleet luonteeltamme aktiivisia ja kiinnostuneet monenlaisista asioista, luultavasti siksi myös tuttavapiireihin on aina kuulunut erilaisten yhteiskuntastatusten, koulutuksen ja varallisuuden omaavia ihmisiä ja ryhmiä. Meillä on myös ollut vähintään kohtuulliset valmiudet sopeutua erilaisiin ryhmiin tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. - Ihmiset arvostavat erilaisia asioita.

Lue lisää

Minustakin hyvät tekevät ihmisistä tasavertaisia, jos he niin tahtovat. Ja väittäisin, että ne ovat kaikkien opittavissa.
Vaikka ei voisi (aina) kunnioittaa toista, häntä voi silti kohdella hyvin.

seurantakonet kirjoitti:

no et voi kai silti väittää ettei yhteiskunnallinen status, raha, lukeneisuus, yms. seikat vaikuttaisi ihmisten väleissä ja suhtautumisessa.

Ei ainakaan minun eikä jälkikasvuni suhtautumisessa. Joku kuvailemiasi ominaisuuksia useammallakin alueella edustava ihminen voi ansaita vähemmän kunnioitusta kuin joku runsaasti sydämen sivistystä omaava vähävarainen ja vähemmän koulutettu ihminen.

miten se arvostus on aina anasaittava, jos on vaikka sokea ja vammainen, miten hän sen itse ansaitsee?

hempppavvn kirjoitti:

miten se arvostus on aina anasaittava, jos on vaikka sokea ja vammainen, miten hän sen itse ansaitsee?

Ihan vaikka näin, että kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina keskenään..70-luvulla lauloi muistaakseni Aulikki Oksanen ja kyllä täytti sydämeni.

Väitätkö tosissasi, Tavuviiva, että s i v i s t y n y t ihminen voisi osoittaa halveksuen sormellaan jotain sivistymätöntä ihmistä jossain?

O-Orvokki kirjoitti:

Väitätkö tosissasi, Tavuviiva, että s i v i s t y n y t ihminen voisi osoittaa halveksuen sormellaan jotain sivistymätöntä ihmistä jossain?

Jopas tuli sinulta varsinainen väläys.

Luepas uudestaan, mitä olen kirjoittanut. Jos on oikein vaikeaa taas ymmärtää, tehdään taas esimerkki.
Aika-ajoin valitsemamme kansanedustajat kävelevät ns. kansalaisten yli. Siinähän on yksi kulminaatiopiste.
Kyllä kansalaiset voivat ilmaista, että näin ei käy.
Ja jos aseman puolesta harrastaa pöyhkeilyä, kyllä kansalaiset voivat ilmaista, että näin ei käy.
Ja yksinkertaistit tuon sormella osoittelun => metafora. Emme nyt keskiajassa kait rämmi?

Miten sinä osoittaisit jollekin esim. pättäjälle, miten ylimielien ote ei kanna?

Ilmaisisin asian mahdollisimman selkeällä suomenkielellä ääneen sanoen tai kirjallisesti. ;)

Anteeksi yksinkertaisuuteni ja kiitos, että vaivaudut selittämään.

O-Orvokki kirjoitti:

Ilmaisisin asian mahdollisimman selkeällä suomenkielellä ääneen sanoen tai kirjallisesti. ;)

Anteeksi yksinkertaisuuteni ja kiitos, että vaivaudut selittämään.

Tarkennukseksi: en pidä buuaskonserttiakaan fiksuna ilmaisuna, vaikka ko. henkilön politiikka ei miellyttäisikään. Vastenmielistä käytöstä minusta! Keskiaikaista.

hempppavvn kirjoitti:

miten se arvostus on aina anasaittava, jos on vaikka sokea ja vammainen, miten hän sen itse ansaitsee?

Miten sokeus tai vammaisuus estää arvostamisen syntyä?
Olen työskennellyt vammaisten parissa ja oppinut arvostamaan heitä suuresti, he jos jotkut ovat tässä yhteiskunassa saaneet taistella oikeuksiensa puolesta. Sitkeitä ja syyttömiä omaan kohtaloonsa ovat eivätkä silti paljonkaan kohtaloaan surkuttele, samoin kun tekevät usein itse itsensä ahdinkoon saattaneet.

Perustele arvelusi ja väitteesi.

Jos Suomessa on syljetty heidän päälleen, niin eihän se sitä tarkoita, että suomalaiset olisivat sylkeneet.
Minun päälleni on syljetty Ruotsissa ihan kirjaimellisesti (tuli naamalle ja sitä riitti vaatteillekin), mutta kukaan ruotsalainen tai suomalainen ei ole päälleni sylkenyt.

Raamatusta se on ja siellä selitetään mitä se on. Esivaltaa kunnioitetaan vaan ei sokeasti, laki on laki sitä on syytä pelätä ja kunnioittaa. Keisarille mikä keisarille kuuluu. Kyllä esimiehen kunnioitus työpaikalla on hyvä juttu, se on viisautta, ei tule kitkaa henkilösuhteisiin, hän kantaa sitten oman vastuunsa antamistaan ohjeista. Henkensä puolesta on joskus syytä pelätä.
Eipä näitäkään tule paljoa mietittyä, taitaa olla jo "selkärangassa"

Ei se Herra kylläkään Raamatussa tarkoita näitä liituraitapukuisia lankkikenkäisiä. Jumalasta siinä sananlaskussa on kysymys ja hänen tahtonsa kunnioittamisesta.

Raamatustahan se on, mutta se on vähän humoristisessa mielessä maallistettu tarkoittamaan herraa kuin herraa.
Samantapaisesti kuin "lapset ovat Herran lahja".

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Ei se Herra kylläkään Raamatussa tarkoita näitä liituraitapukuisia lankkikenkäisiä. Jumalasta siinä sananlaskussa on kysymys ja hänen tahtonsa kunnioittamisesta.

Raamatustahan se on, mutta se on vähän humoristisessa mielessä maallistettu tarkoittamaan herraa kuin herraa.
Samantapaisesti kuin "lapset ovat Herran lahja".

Lue lisää

Noin minäkin vähän ajattelin jotta laajennettu maalliseksi :D.

Joopa joo, ei siellä raamatussa herranketaleita opeteta pelkäämään. Eikä myöskään talonherraa joka muijalleen opastaa että hän on herra ja sinun on minua pelättävä. Varmaan sata vitsiä tästä väännetty.