nöyristele korkeitakaan herroja kuten teki nuorempana, oikeestaan mikään ei pelota enää tässä iässä, siis korkeat arvot ammmateissa tms.
siten vaikuttaa "vanhuus".
siten vaikuttaa "vanhuus".
Itselleni käynyt niin että ei sitä
janutskit
36420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hyvä sinä (aloittaja). Tuon enempää ihminen tuskin elämässään saavuttaa:
että hyväksyy itsensä, tietää oman arvonsa ja oman paikkansa, eikä ole enää minkään kipeä...
Edesmennyt isäni, jota edelleen suuresti arvostan, piti ihmisiä samanarvoisina riippumatta esim. heidän varallisuudestaan tai koulutuksestaan.
Ihminen on vain ihminen sisimmältään, kun kaikki ulkoinen riisutaan. Näin hän opetti meitä lapsiaan ja oikeassa oli.
Ei ole syytä pelätä, pokkuroida tai nöyristellä kenenkään ihmisen edessä. Tuo tieto on kantanut minua läpi elämäni ja kantanee loppuun asti.
Lapsena ja armeijassa ja muuallakin joutui tilanteen mukaan käyttäytymään, enkä viitsi sanoa mitä mieli tekee kelle vaan.
Aika aikaa kutakin. Kai sillä ulkoisella kurillakin oli jokin merkitys, lapselle ja nuorelle. Nyt, ikääntyneinä, ollaan ehkä vapaampia kuin koskaan...
Oikea asenne aloittajalla ! juuri noin sen pitää ollakin, jos ei itse arvosta itseään on sitä turha odottaa muiltakaan.
Juuri noin. Terve arvostus itseään kohtaan on koko elämän peruspilari.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka opettivat käyttäytymään kohteliaasti ja kunnioittavasti kaikkia ihmisiä kohtaan. En ole koskaan nöyristelyt enkä pelännyt ihmisiä, en ole myöskään asettanut heitä erilaisiin luokka-asemiin omassa mielessäni. Siitä on ollut monenlaista etua oman matkani varrella ja olen voinut keskittyä kommunikaatioon ja asioiden hoitamiseen. - Ihmiset ovat ihmisiä. Onneksi.
no et voi kai silti väittää ettei yhteiskunnallinen status, raha, lukeneisuus, yms. seikat vaikuttaisi ihmisten väleissä ja suhtautumisessa.
Niin. On hienoa, että jollakulla on kodinperintönä tuollainen itsekunnioitus/toisten ihmisten kunnioitus.
Kaikilla sitä vain ei ole. Sen eteen joutuu tekemään työtä ja aina se silti voi olla pohjimmaisena ihmisessä, eräänlainen arvottomuuden tunne. Tiedostettuna sen ei tarvitse haitata kanssakäymistä muiden kanssa, mutta aina sitä ei edes tiedosta ja siitä voi syntyä monenlaista vaikeutta ihmissuhteissa ja elämässä muutenkin.
Niin, että tasan eivät taida käydä onnen lahjat, mutta niillä korteilla pelataan mitkä on saatu,..
Olen samaa mieltä kanssasi, demeter1.
Seurantakonet'ille vastaan, että kyllä voin väittää, etteivät mainitsemasi asiat vaikuta, tai niiden ei ainakaan tarvitse antaa vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen eikä suhtautumiseenkaan.
Persoonallisuus ja omat ajatukset ovat eri asia. Voi kirota mielessään jotain asiaa, mutta käyttäytyä silti hyvien tapojen tai etiketin vaatimusten mukaisesti.
Ihailin isääni, joka esim. haastatteli yhtenä iltana ovikelloamme soittanutta kerjäläistä, (joka muuten kertoi valinneensa kerjäämiseen omaksi hyväpalkkaiseksi ammatikseen) tai saattoi pysähtyä juttelemaan hetkeksi vieraitten ihmisten kanssa kaupungilla liikkuessamme tai jossain tilaisuudessa.
Olen itsekin ehtinyt kuulla monenlaisia tarinoita maailmalla liikkuessani ja erityisesti julkisilla liikennevälineillä matkustaessani.
Olemme olleet luonteeltamme aktiivisia ja kiinnostuneet monenlaisista asioista, luultavasti siksi myös tuttavapiireihin on aina kuulunut erilaisten yhteiskuntastatusten, koulutuksen ja varallisuuden omaavia ihmisiä ja ryhmiä. Meillä on myös ollut vähintään kohtuulliset valmiudet sopeutua erilaisiin ryhmiin tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. - Ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Minustakin hyvät tekevät ihmisistä tasavertaisia, jos he niin tahtovat. Ja väittäisin, että ne ovat kaikkien opittavissa.
Vaikka ei voisi (aina) kunnioittaa toista, häntä voi silti kohdella hyvin.
Ei ainakaan minun eikä jälkikasvuni suhtautumisessa. Joku kuvailemiasi ominaisuuksia useammallakin alueella edustava ihminen voi ansaita vähemmän kunnioitusta kuin joku runsaasti sydämen sivistystä omaava vähävarainen ja vähemmän koulutettu ihminen.
Vai tarkoittaako aloittaja sitä, ettei tarvitse sietää kaikenlaista käytöstä.
On oikeus odottaa arvostavaa kohtelua - jokaisen.
Arvostus on aina ansaittava. Mielestäni itse sitä ei voi ottaa.
Voimme sormella osoittaa Pönttö-Eemeleitä, joilta voisi edellyttää jotakin, mutta eivät ansaitse huomiotakaan, koska puuttuu sydämensivistys ja onko tämä jotain myötäsyntyistä, karismaattisuutta.
miten se arvostus on aina anasaittava, jos on vaikka sokea ja vammainen, miten hän sen itse ansaitsee?
Ihan vaikka näin, että kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina keskenään..70-luvulla lauloi muistaakseni Aulikki Oksanen ja kyllä täytti sydämeni.
Väitätkö tosissasi, Tavuviiva, että s i v i s t y n y t ihminen voisi osoittaa halveksuen sormellaan jotain sivistymätöntä ihmistä jossain?
Jopas tuli sinulta varsinainen väläys.
Luepas uudestaan, mitä olen kirjoittanut. Jos on oikein vaikeaa taas ymmärtää, tehdään taas esimerkki.
Aika-ajoin valitsemamme kansanedustajat kävelevät ns. kansalaisten yli. Siinähän on yksi kulminaatiopiste.
Kyllä kansalaiset voivat ilmaista, että näin ei käy.
Ja jos aseman puolesta harrastaa pöyhkeilyä, kyllä kansalaiset voivat ilmaista, että näin ei käy.
Ja yksinkertaistit tuon sormella osoittelun => metafora. Emme nyt keskiajassa kait rämmi?
Miten sinä osoittaisit jollekin esim. pättäjälle, miten ylimielien ote ei kanna?
Ilmaisisin asian mahdollisimman selkeällä suomenkielellä ääneen sanoen tai kirjallisesti. ;)
Anteeksi yksinkertaisuuteni ja kiitos, että vaivaudut selittämään.
Tarkennukseksi: en pidä buuaskonserttiakaan fiksuna ilmaisuna, vaikka ko. henkilön politiikka ei miellyttäisikään. Vastenmielistä käytöstä minusta! Keskiaikaista.
Miten sokeus tai vammaisuus estää arvostamisen syntyä?
Olen työskennellyt vammaisten parissa ja oppinut arvostamaan heitä suuresti, he jos jotkut ovat tässä yhteiskunassa saaneet taistella oikeuksiensa puolesta. Sitkeitä ja syyttömiä omaan kohtaloonsa ovat eivätkä silti paljonkaan kohtaloaan surkuttele, samoin kun tekevät usein itse itsensä ahdinkoon saattaneet.
OLET siis yläpuolella kaikkija muita ! Hyvät sinulle on äijän ego turvonnut, lie vatsan kaa
Perustele arvelusi ja väitteesi.
En ole nöyristellyt koskaan, edes koulussa ja en myöhemminkään, ja siksi olen ollut kohtalaisissa vaikeuksissa. En nöyristellyt edes armeijassa; vaikka yritin Rokan medotein, sain potkut armeijastakin "sopeutumattomana" yksilönä. Höh, minullehan se passasi erittäin hyvin, pääsin takaisin työelämään ja tienaamaan.
Käytöstapoja minulta ei ole puuttunut koskaan, ei hyvässä eikä pahassa. "Niin kaiku vastaa kun sinne huudetaan".
Minua on aina naurattanut ne, jotka luulevat olevansa jotain parempaa rikkautensa ja asemansa vuoksi. En ole koskaan nöyristellyt ketään pomoja. Jos ei tavallinen kanssakäyminen ja puhuminen heitä miellytä, niin saavat olla puhumatta. Pienet pomot on aina pahimpia, niin armeijassakin. Pitää yrittää nostaa itseään vaikka väkisin.
Jos uskoo korkeimpaan ei pokkuroi herranketaleille.
Oikeamielisiä on helppo kunnioittaa. ☺️
Ihan normaalilla asiallisella käytöksellä kyllä yleensä pärjää ihmisten kanssa.
Jos se ei kelpaa niin sellainen henkilö saa sitten olla pois elämänkuvioista.
Empä ole kuvia kumarrellut koskaan. Ei ole ollut tarvetta.
Nöyristely on turhaa, mutta arvostus on usein paikallaan.
En voi mennä sanomaan, että käyttäytyisin kaikkia ihmisiä kohtaan samalla tavalla tai että arvostaisin kaikkia ihmisiä tasavertaisesti. Minulle se olisi sula mahdottomuus.
Ei ole kuitenkaan kysymys oppiarvosta, varallisuudesta, kansalaisuudesta, ihonväristä, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntauksesta, iästä ... Joittenkin pärstäkerroin ei vain miellytä yhtä paljon.
Ei ole silti tapanani haistatella kenelläkään (ainakaan tarkoituksellisesti), sylkeä päälle, näyttää keskisormea, pyllistellä ... tai sellaista, irvistellä kyllä saatan. Jotain rajoja sentäs oltava.
Ihmetellyt mamujen kertomuksia lehdistä ja haastatteluista miten Suomessa on syljetty heidän päälleen. Minä en ole Suomessa nähnyt koskaan tilannetta kun joku on sylkenyt toisen päälle, siis oikeasti kunnon klimpin päästänyt. En pidä sitä maan tapana, tämä ei ole niin takapajuinen maa. Siksi olen miettinyt onko heillä sylkemisestä joku muu käsitys. Haluaisin kuulla mihin kohtaan se räkä on lentänyt, kasvoihin vai vaatteille. Minulle sylkeminen tarkoittaa että klimppi lentää oikeesti kasvoille tai vaatteille. Se on äärimmäisen halveksunnan merkki, ja suurempi häpeä tekijälleen, ei ole ihmisen teko.
Jos Suomessa on syljetty heidän päälleen, niin eihän se sitä tarkoita, että suomalaiset olisivat sylkeneet.
Minun päälleni on syljetty Ruotsissa ihan kirjaimellisesti (tuli naamalle ja sitä riitti vaatteillekin), mutta kukaan ruotsalainen tai suomalainen ei ole päälleni sylkenyt.
Tuli mieleen sellainen sananlasku vai mikä lie jotta "Herran pelko on viisauden alku". Mitähän silläkin sitten tarkoitetaan?
Raamatusta se on ja siellä selitetään mitä se on. Esivaltaa kunnioitetaan vaan ei sokeasti, laki on laki sitä on syytä pelätä ja kunnioittaa. Keisarille mikä keisarille kuuluu. Kyllä esimiehen kunnioitus työpaikalla on hyvä juttu, se on viisautta, ei tule kitkaa henkilösuhteisiin, hän kantaa sitten oman vastuunsa antamistaan ohjeista. Henkensä puolesta on joskus syytä pelätä.
Eipä näitäkään tule paljoa mietittyä, taitaa olla jo "selkärangassa"
Ei se Herra kylläkään Raamatussa tarkoita näitä liituraitapukuisia lankkikenkäisiä. Jumalasta siinä sananlaskussa on kysymys ja hänen tahtonsa kunnioittamisesta.
Raamatustahan se on, mutta se on vähän humoristisessa mielessä maallistettu tarkoittamaan herraa kuin herraa.
Samantapaisesti kuin "lapset ovat Herran lahja".
Noin minäkin vähän ajattelin jotta laajennettu maalliseksi :D.
Joopa joo, ei siellä raamatussa herranketaleita opeteta pelkäämään. Eikä myöskään talonherraa joka muijalleen opastaa että hän on herra ja sinun on minua pelättävä. Varmaan sata vitsiä tästä väännetty.
Tuonnehan voitte antaa omia vastauksia, tästä vaikeasta elämästänne mitä pohditte näillä kirjoituksillakin.
http://yle.fi/uutiset/3-9408311
Rennosti vaan ei se maailmaa mullista.