Olen aina saanut kuulla lähimmäisiltäni vaan huutoa, lyttäämistä tai ivaa, jos olen jotain yrittänyt tehdä tai onnistunut jossain mikä hei heidän mielestään ole ollut olennaista, on asia aina yhdentekevää. Kavereita on ja hei eivät minussa mitään outoa näe. Kun osaan kyllä maalaisjärjellä päätellä, miten ihmistä kuuluu kohdella ja kai mulla jotain tunteita on. Kahdenkeskeisissä tilanteissa oon vaan täysin eksyksissä, mikään ei tunnu oikein miltään enkä oikeasti tajua, mistä ihmiset onkivat sen kaiken informaation ja ilon mistä keksivät jutunjuurta.
Vihaa ja ahdistusta osaan kyllä tuntea, lähes päivittäin. Jos jokin menee pieleen, menee kaikki. Tätä on jatkunut niin monta vuotta kun vain muistan. Ja vanhemmat heittäneet aina lisää vettä myllyyn, ruvennet ivaamaan tai huutamaan. Välillä jos jokin onnistuukin, kuulen saman teennäisen "Kuinka oletkaan niin taitava aina" mutta heti perään jos jokin mennyt pieleen niin haukutaankin täysin lyttyyn.
Töihin pitäisi mennä mutta ei tosiaan mikään nappaa. Ja sitten onkin hyvä yrittää keskittyä johonkin kun näkee vain punaista tai turhautuu. Olen käynyt näistä puhumassa useaan kertaan. Psykologi sanonut vaan aina että "olet kyllä tosi hienosti suoriutunut kun oot noin pitkälle opiskellukkin ja kaikkee" JOO, oon opiskellu ettei tulisi nalkutusta ja tietänyt aina että kun on penkissä 8tuntia kärsinyt, pääsee tekemään sitä mistä tykkää oikeasti eli ei mitään. Ja kun olen pari kertaa jo sanonut aina uudelle kallonkutistajalle että "joo oon suoriutunut kälä kälä" niin psykologi vaan kysyny että "no miksi oot täällä kun sullahan menee tosi hyvin?" SIIS MITÄ????
Vihaa ja ahdistusta osaan kyllä tuntea, lähes päivittäin. Jos jokin menee pieleen, menee kaikki. Tätä on jatkunut niin monta vuotta kun vain muistan. Ja vanhemmat heittäneet aina lisää vettä myllyyn, ruvennet ivaamaan tai huutamaan. Välillä jos jokin onnistuukin, kuulen saman teennäisen "Kuinka oletkaan niin taitava aina" mutta heti perään jos jokin mennyt pieleen niin haukutaankin täysin lyttyyn.
Töihin pitäisi mennä mutta ei tosiaan mikään nappaa. Ja sitten onkin hyvä yrittää keskittyä johonkin kun näkee vain punaista tai turhautuu. Olen käynyt näistä puhumassa useaan kertaan. Psykologi sanonut vaan aina että "olet kyllä tosi hienosti suoriutunut kun oot noin pitkälle opiskellukkin ja kaikkee" JOO, oon opiskellu ettei tulisi nalkutusta ja tietänyt aina että kun on penkissä 8tuntia kärsinyt, pääsee tekemään sitä mistä tykkää oikeasti eli ei mitään. Ja kun olen pari kertaa jo sanonut aina uudelle kallonkutistajalle että "joo oon suoriutunut kälä kälä" niin psykologi vaan kysyny että "no miksi oot täällä kun sullahan menee tosi hyvin?" SIIS MITÄ????
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos