Olen kristityn kodin lapsi.
Olen ollut ymmälläni hajaannuksesta.
Nyt Kuuntelin Uudenvuoden päivän iltaseurat Lahdesta.
Oli ihanaa kuunnella, sain taas uusia uskonvoimia ! Sydän laulaa kiitosta.
Sana oli aivan samaa, mitä olen lapsesta asti kuullut !
Armoalttari oli avoin kaikille, jotka kaipasivat henkilökohtaista
Todistusta syntien anteeksiantamuksesta. Ihanat kiitosäänet kuuluivat.
Mutta kaikesta Kiitos kuuluu Taivaan Isälle.
Jääkää Jumalan rauhaan kaikki ystävät.
Olen ollut ymmälläni hajaannuksesta.
Nyt Kuuntelin Uudenvuoden päivän iltaseurat Lahdesta.
Oli ihanaa kuunnella, sain taas uusia uskonvoimia ! Sydän laulaa kiitosta.
Sana oli aivan samaa, mitä olen lapsesta asti kuullut !
Armoalttari oli avoin kaikille, jotka kaipasivat henkilökohtaista
Todistusta syntien anteeksiantamuksesta. Ihanat kiitosäänet kuuluivat.
Mutta kaikesta Kiitos kuuluu Taivaan Isälle.
Jääkää Jumalan rauhaan kaikki ystävät.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eikö armoalttari ole aina avoin, eihän Jeesus ole vielä palannut hakemaan omiaan eikä ovea ole suljettu!
Minkä ihmeen takia sitä pitää mennä seuroihin kuulemaan uskovana taas kerran sitä samaa hokemaa....Jeesuksen nimessä ja veres...
ei suinkaan kenenkään lapsen pidä käydä kotonaan viikottain kuulemassa että joo olet sinä meitin lapsi kyllä olet lapsemme!!
en tajua teitä.
"enollenkaan" nimimerkille:
Jeesus sanoi Pietarille ruoki minun karitsoitani, ruoki minun lampaitani.
Karitsat ja Lampaat tarvitsevat taivaallista ruokaa, kun heillä on nälkä, jotta taas jaksavat kulkea tällä taivaan tiellä sitä ihanaa kotimaata kohden.
Me olemme täällä vain käymässä, me elämme parempaa elämää varten.
Armonvarkaalle on.
KYLLÄ NIIN ASIA ON , SE TULI VIELÄ NIIN HIENOSTI JOKAISELLE.
JA KIRKOSSA ON VIERASTETTU ANTEEKSI PY7YNTÖJÄ TEKEEN ,
MUTTA ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ SANOTTIIN KYLLÄ TÄNNE SAA
TULLA ,SILLOIN NIIN KUIN REPESI , JA ANTEEKSI PYYTÄJIÄ ALKOI
OLLA ENEMMÄNKIN ..
-
Timo piti hyvät seurat Lahdessa
Kuka ihmeen timo? Eikö se ole joku muu, kun puhuu?
Itse en ole kiinnostunut keistään timoista.
KYLLÄ OLI TAAS TURVALLISTA KÄYDÄ OMALLA RUKOUSHUONEELLA KUULEMASSA SITÄ SAMAA KAKSITERÄISTÄ JUMALAN SANAA JOTA JO PIENENÄ KUULIN JA JOKA ON PYSYNYT MUUTTUMATTOMANA ALUSTA LÄHTIEN,VIIKONLOPPUNA ILOISIN MIELIN LAHTEEN ISOIHINSEUROIHIN KUUNTELEMAAN LÄHETYSMIEHIÄ.
Mitä kaksiteräistä? Tarkoitat varmaan separatistien lain ja evankeliumin sotkua.
Sillä "kaksiteräisellä" ei ole mitään muuta tarkoitusta, kun ruokkia liikkeelle tyypillistä hengellistä ylpeyttä ja omavanhurskautta.
Sananl. 5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Sananl. 5:2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Sananl. 5:3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Sananl. 5:4 Mutta lopulta -> hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Kirjoittaa tosi eksynyt.
Todella eksynyt, kun sanoo, ettei kristillisyys ole hänen aikanaan mihinkään muuttunut. Onko hän kuuro-sokea?
Todella eksynyt, kun luulee seurakunnan tulleen puolestansa ristiinnaulituksi.
Jos hän ymmärtäisi, että uskon kohde on Jumalan sanan armolupauksissa uskottavaksi meille tarjottu Jeesus Kristus, hän iloitsisi Jumalan sanasta,
että sitä vielä vapaasti saarnataan.
Lyö maahan sanas sortajat
ja niiden juonet katalat
Suo aina voittaa sanasi
ja lisää seurakuntantaasi.
Voi kumpa voisi kristityt kokoontua yhteen paikkaan.
Sovintoveren voima, jos saisi tulla esikoiset Ry ja Esikoislestadiolaisten välille, ja hitsata heidät jälleen yhdeksi.
Vaikkei kaikessa olisi sama mieli, mutta jos olisikin niin, että olisi sydämen halu yrittää ymmärtää ja rakastaa tuota toista.
Ei mulla muuta..
Korjaan.
Vaikkei kaikessa olisi sama ajatus, mutta jos olisikin niin, että olisi sydämen halu ja mieli yrittää ymmärtää ja rakastaa tuota toista.
mitäs jos sinne tulis vielä parisataa helluntaista ja vapaakirkosta!
mitäs sitten tapahtuisi!
niin että säilyiskö se mieli edelleenkin?
KTK niin me kaikki sydämissämme toivomme, että voisimme olla niin kuin ennenkin samassa rukoushuoneessa, jossa armon evankeliumi saisi kuulua, mutta se ei ole mahdollista separatistien kovuuden tähden. He tämän sotkun alkuun sai ja edelleen sitä jatkavat, eikä ole tarvetta asiaa korjata.
Ei ole aikoihin minun sydämessä soinut tämä tuttu virsi, jota Einari Koponen aina laulatti isojen seurojen jälkeen. Herraa Hyvää Kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa, Luojan suurta kunniaa.
Mutta sunnuntain Joutjärven iltaseurojen kuuntelun jälkeen HP, on tuo virsi kaikunut sydämessäni ihanan sävelen kanssa.
Tosin minä edelleen käyn rukoushuoneillamme seuroissa, mutta tämä ilo on ollut siellä kateissa jo kauan.
KTK esitit kauniin ja tavoiteltava toiveen. Oma käsitykseni kuitenkin on hieman skeptinen. Niin monen pitäisi nöyrtyä opillisissa käsityksissään, niin ev.lut kirkon kuin esikoislestadiolaiset ry:n kuin esikoiset ry:n taholla että toiveesi voisi käydä toteen.
Lisäksi seurakuntalaisten (esikoislestadiolaiset ry ja esikoiset ry) toistensa voimakas pilkkaaminen, halventaminen, uhkailu ja syyttely vahvistaa seurakuntalaisten päätöstä ja mieliä että paluuta vanhaan ei ole, eikä tule.
Jos se sovintoveren voimalla tapahtuu, niin ei voisi parempaa toivoa! Silloin syntyisi uusi mieli ja rakkaus.
Valitettavasti tuolta se näyttää.
Mutta uskommehan, että Jumala on voimakkaampi kuin me?
Mitä pilkkaamiseen tulee; olisi hienoa, jos se loppuisi puolin ja toisin.
Asioista saa ja voi olla eri mieltä, mutta rakkaus tulisi säilyä.
Vastaani käveli kaupassa kristityn näköinen nuori pariskunta, jonka uskon siirtyneen Esikoiset Ry:hyn. Näin luulen.
Siinä toisiamme vastaan kävellessä hymyilimme toisillemme ja moikkasimme ohi mennessä.
En tuntentenut heitä, mutta vaimoni tiesi heidät nimeltä.
Ajattelin siinä, että vaikkemme muuta jakaisi nyt, niin miksemme voisi rakastaa?
Olen varma, että Esikoiset rakastavat jokaista Esikoislestadiolaista. Tosin Esikoislestadiolaisen tullessa kaupassa vastaan hän kääntää katseen pois. Se on surullista. Minä en kuitenkaan tyydy siihen vaan menen rohkeasti juttelemaan. Kerron missä meillä on seurat seuraavana viikonloppuna. Esikoislestadiolainen on vaivaantunut jostakin. Tapaaminen ei tunnu luonnollista. Esikoislestadiolainen on hyvin hiljainen. Vähitellen keskustelun edetessä Esikoislestadiolainen vapautuu. Lopulta tunnen yhteyden ja vapautuneen olon väilämme. Tervetuloa mukaan vapahdettujen joukkoon. Yksin uskosta , yksin armosta , yksin Kristuksen tähden.
Juuri näin. Teemme lähetystyötä myös omien joukossa.
Samanlaiseen hyllyjen väleihin luikkimiseen olen itsekin paikkakunnan esikoislestadiolaiset ry:n henkilöyden osalta törmännyt. Sitten kun menen tervehtimään on tunnelma aluksi kuin hänet/heidät olisi yllätetty jostain sopimattomasta. Useimpien kanssa on kuitenkin erottaessa toivotettu rakkaudessa toisillemme Jumalan rauhaa.
Osa on nuhdellut eriseuraisuudesta ja väärästä opista.
Ei tämä mikään naurun asia ole, tietenkään.
Pakkaa vaan välillä menemään kieli poskelle kun näitä lukee. Anteeks että olen olemassa, sori sitä.
Minulla on ihan samanlainen kokemus esikoisiin siirtyneistä.
Kiva kuulla, että KTK alkaa pehmetä. Hienoa että tarjoaa sovintoa.
Mutta Esikoislestadiolaisten kovuus ei ikävä kyllä ole mihinkään hävinnyt.
Pikemmin lisääntynyt kun ajattelee joulun saarnoja ja kirjoittelua näillä saiteille.
Älä kadota toivoasi KTK, juuri tämänlaista mieltä me kaikki tarvitsemme. Vaikka me kulkisimme eri polkuja, niin rakkauden käsivarrella voimme tervehtiä toisiamme ja rakentaa siltaa sen kuilun yli, joka on nyt keskellämme. Jumalan siunaamaa tätä vuotta!
Vanhat saarnaajat niin usein toistivat!
Kaikki mitä on voitettu, on rakkaudella voitettu!
Pidän myös KTK:n kirjoittelusta.
Mutta voiko asiaa ebää kauniimmin ilmaista! Hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet...no, enää.
Olin kaupungilla ja näin esikoisten saarnaajan.Huomasin kauempaa että hän näki minut,hän luuli etten nähnyt ja käänsi äkkiä päänsä näyteikkunaa kohti.Ajattelin etten itsekkään ole näkeväni häntä, mutta tiesin ettei niin sovi tehdä.
Yllätin hänet kuin otin olkapäästä kiinno ja tervehdin.Hän yritti jotain sopertaa ja oli ihan nolo.No mitä sattuuhan sitä saarnaajillekkin...
Olin kirkolla käymässä, enkä havainnut eskoislestadiolais-saarnaajaa. Hän oli huomannut minut ja riensi tervehtimään. Kyseli voinnit ja kuulumiset. Pyysi vielä kahville läheiseen kahvilaan. Juttelimme uskonasioista toista tuntia. Hyvästelimme toisemme Jumalan Rauhaa sanomalla. Hymyilin tyytyväisenä ja oli tasaisen hyvä olla koko kotimatkan. No sattuu joskun näinkin...
Minäpä kohtasin kaupungilla vieraan vaimon, mentiin kapakkaan, otettiin lamminsahtia Teutan tapaan muutaman rosentin verran. Sitten mentiin heille ja kylläpä tihkuivat hunajaa kaikki huulet... on ollut melkonen saarnaaja, joka tuollaisia vertauksia keksi, totta joka sana.
Kotona sitten vaimo. Karvas kuin koiruoho. M.O.T
Onko esikoisilla saarnaaja, joka on kokenut tuon saman?