Onko täällä ketään kuulolla, joka olisi sairastunut itse elättyään lapsuuden ja nuoruuden mielenterveysongelmaisen ja/tai juopon vanhemman kanssa.
Mä en jaksa tätä enää. Äiti on harhainen mummeli ja isälle on nyt iskenyt juoppohulluus.
Itse yritän pyristellä vielä pinnalla.
Joskus kysyin, että koska joku huolehtisi minusta ja auttaisi. Turvaa ja huolenpitoa en ole saanut koskaan kokea ja nyt pitäisi vielä jaksaa huolehtia noista vanhoina kaiken paskan jälkeen?
Mä en jaksa tätä enää. Äiti on harhainen mummeli ja isälle on nyt iskenyt juoppohulluus.
Itse yritän pyristellä vielä pinnalla.
Joskus kysyin, että koska joku huolehtisi minusta ja auttaisi. Turvaa ja huolenpitoa en ole saanut koskaan kokea ja nyt pitäisi vielä jaksaa huolehtia noista vanhoina kaiken paskan jälkeen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Itse olen yli 30. En asu tietenkään vanhemmillani, mutta isäni on erikoinen tapaus. Koko ikänsä ollut alkoholisti, mutta työssäkäynnin hoitanut kunnolla. Koskaan ei lyönyt lapsia kuitenkaan. Tappelivat äidin kanssa aina, koska eivät harrastaneet seksiä. Isä monesti uhkaili äitiä ja murisi että 20 vuotta elänyt selibaatissa. Aina hirveän painostava tunnelma koko illan kun se joi aina vapaalla. Välillä sammui pakkaseen tai sekoili. Ambulanssi kävi pari kertaa. Kerran siskollani oli seuraavana päivänä kesän jälkeen eka koulupäivä varmaan toka luokalla ja oli mennyt just nukkumaan. Isä oli sammunut olohuoneeseen ja kusi lorisi lattialle. Se heräsi ja toikkaroi piharakennukseen nukkumaan tietysti kusten samalla. Kuka muukaan kuset olisi luutunnut kuin minä? Äitikin taisi olla nukkumassa. Monesti kusi myös kuistille niin että naapurit näki. Isä oli myös ajoittain tosi uskovainen ja kävi kokouksissa. Puhui myös kotona ns. kielillä päissään ja monesti messusi nurkille ja puhui yksikseen saatanaa karkottaen kun luuli ettei ketään ollut kuulemassa. Myös oli paholaisia joskus nähnyt, mistä kertoessaan meni aivan sekopäiseksi... Äiti taas oli kuin järvi johon ei tule väreitä vaikka heittäisi kiven. En tiedä sitten oliko tämä normaalia. En toki syytä mistään. Anteeksi on pitänyt vain antaa tuhansien eurojen sakot kerta kerran jälkeen (kivunnut jo yli 10000€, ehkä oppinut jo...) ja valehtelun paljastumiset ja masentavat puheet kaiken turhuudesta (miksi pitää sitten tehdä lapsia ja elää väkisin avioliitossa?). Itse en ole kotona nähnyt että perhe elämä olisi kellekään hyväksi.
Sinunlaisiasi on Suomessa tosi paljon. Siinäkin pikkukylässä mistä minä olen lähtöisin on ihan hirveän paljon perheitä joissa on ollut huumeiden käyttöä, alkoholismia, lasten hakkaamista yms. Sama jatkuu nykyään, ja pillerindiilaajia ja hanpunkasvattajia (jotka tosin on pienin paha) on pikkukylissäkin helposti toista sataa. Niin uskomatonta se on. Yritä pysyä paskasta erossa.
Sitten on niitäkin tyyppejä, joille kaikki on vain vitsiä ja saattavat esittää kaveria, mutta luottaa ei voi pätkääkään. He palavat mielellään kaiken paskan ja pimeyden seassa.
En haluaisi että hän tietäisi mistä kaikesta olen vihainen, koska hän vain satuttaisi itseään ja kärsisi entistä pahemmin. Pitää vain koettaa ajatella muita asioita, ja käydä kylässä vain kun on erityisen hyvällä tuulella tms. Kaverini eivät jostain syystä näe mitään erikoista kotini tapahtumissa. Itselle tulee vain syyllinen ja halpamainen olo jos jotain negatiivista sanon. Siispä: poispäin, poispäin..
Annan sinulle lohduttavan halauksen:)
Vain Jumala voi Sun sydämesi haavat parantaa ja antaa sinulle ilon elämääsi.
Hän haluaa sen tehdä!!!
Hän rakastaa sua ja haluaa lohduttaa.
Raamatun lehdiltä sulle:
Huuda minua avuksi hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua...
Ole turvallisella mielellä jos huudat Jeesusta avuksi hän tulee sulle avuksi,hän näkee Sun tilanteesi ja kolkuttaa Sun sydämesi oveen ja tulee Sun luokse. Jeesus rakastaa sua.
Saat eheytyä Jeesuksen nimessä.
Olen lähes 40 v ja siksi tämä lapsenomainen itsensä surkutteli hämääkiin. Korostuu oikeastaan, kun vanhemmat vanhenee ja sekoilee tahoillaan. Äiti on elänyt harjoissaan viitisen vuotta ja isän juopottelu näyttään kääntävän senkin vainoharhaiseksi äänten kuulijaksi. Tapasin eilen isän noin 3 kuukauden juoppoputken jälkeen ja itkuksihan se meni kotiin tullessa.
Isäni on juonut koko ikänsä ja hoiti silti työnsä. Äiti on ollut mielisairas koko elämäni.
Kuulostaa tutulle nuo toisen maalaisisän toilailut. Meidän perhe on ollut myös tunnettu tapahtumistaan ja lapsena&nuorena joutui aina miettimään miten kylälle kaiken sattuneen jälkeen kehtaa mennä.
Jumala ei auta, vaikka joskus yritinkin niin uskotella.
"Itkettää vaan"-hyvä! Meillä on paljolti sama kokemus.
Lapsena kotiäiti hakkasi ja isä joi vähät varat, mutta teki töitä.
Aikuisena sitä vasta itkeekin, kun saa välimatkaa kokemaansa ja
ymmärtää sen surkeuden. Lapsena ei sitä ymmärtänyt.
Minäkin luin nuorena Raamattua, mutta se oli niin karmeaa, että oksetti. Ihmiskunnan raadollisuus tuodaan esiin monin tavoin.
Raamattu kuvailee ihmiskuntaa, joka elää erossa Luojastaan.
Minut sai luonnon ihmeet etsimään niiden alkuunsaajaa.
Elämän- kuolemankysymykset heräävät jo varhain.
Raamatusta sain vastauksen, mistä elämä alkoi,
miksi tilanne on tällainen kuin nykyinen kaaos on ja
mitä voimme tulevaisuudelta odottaa.
Mitä arvelet vain tästä yhdestä raamatun toteamuksesta?
Roomalaisten8:20-22
"Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-
ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja
on synnytystuskissa hamaan tähän asti."
Paavali jatkaa vielä, että myös uskovat kohtaavat saman ahdistuksen,kuitenkin vapautuksen toivossa.
Itsesi voit varmasti nähdä olosuhteiden ahdistavuudessa.
Voitko nähdä myös vanhempasi kohtaavan haasteita, joita
he eivät kyenneeet, jaksaneet käsitellä menestyksellä?
Tiedätkö, mitä odotteita vanhemmillasi oli elämässä?
Tiedätkö heidän vastoinkäymisensä ja pettymyksensä?
Vaikka et kykene muuttamaan heidän olosuhteitaan, niin
omaa oloasi helpottaa, kun ymmärryksesi lisääntyy.
Minulle elämä ei ole ollut kuin ravintolassa istumista ja
tilatun valmiiksi eteen tuomista. Kaukana siitä.
Jalokivet muodostuvat vuorien sisuksissa
paineen ja kuumuuden ansiosta.
Mitä jaloja kykyjä, ominaisuuksia voit laskea
itsellesi muodostuneen olosuhteittesi paineissa?
Minä ventovieraana voin laskea useampia.
Kyyneleet puhdistavat sielun sopukat, siinä missä silmätkin.
Toivon, että kyyneleesi muuttuvat kiitollisuuden kyyneleiksi.
Itse en toisia vanhempia haluaisi. He olivat minulle parhaat!
Hei Itkettäävaan
Ei ole ihme, että itkettää. Kuulostaa, että olet paljolti pettynyt vanhempiisi.
Usein lapsuuden vaillejäämiset vaikuttavat koko elämään. Lapsuuden taakan alle ei kuitenkaan tarvitse lyyhistyä. Moni hyötyy terapiasta, jossa ikävät asiat käydään läpi turvallisessa luottamuksellisessa keskustelusuhteessa ja ne käsiteltyään on vapaampi elämään ihan omaa elämäänsä.
Pohdit myös sitä, jaksatko hoitaa heitä vanhoina ja onko se sinun tehtäväsi. Suosittelen sinua vahvasti miettimään, kykenetkö siihen oikeasti? Mitä siitä seuraa sinulle? Jaksatko sen? pystytkö pysymää riittävän erillisenä, jos roolisi on sellainen, että vanhemmat tukeutuvat sinuun? Vai olisiko parempi, että heidät hoidetaan ihan ammattilaisen avun piirissä. Mikäli päädyt hoitamaan vanhempiasi jollain tavoilla, hankkiudu vertaistuen piiriin esim. omaishoitajille on monin paikoin tarjolla tukea. Tuen avulla pystyt paremmin säilyttämään itsesi terveenä ja myös elämään omaa elämää.
Toivon sinulle viisautta osata riittävässä määrin keskittyä omaan jaksamiseesi ja luomaan itsellesi omaa, itsenäistä elämää
Merja, diakoni
Hieno kirjoitus - kuin papilta! Mainio rohkaisu sinulta tämä:
"Usein lapsuuden vaillejäämiset vaikuttavat koko elämään."
Tottahan se on! Hyvä aloitus apua etsivälle!
Psykologiaako vain te siellä seminaarissa luette?
Ei yhtään lohduttavaa sanaa Raamatusta!
Näitkö sen paksun kirjan siellä seminaarissa, vaikka allegorioitahan Jeesus ja Jumala ovat, mitä papitkin minulle ovat sanoneet.
Helvetti-oppi oli vain tyhmän kansan hillitsemiseksi.
Kirkko ohjaa lääkäreille ja psykiatreille. Eivät usko Jumalaan.
Eivät siksi kykene puhumaan lohduttavaa sanaa Raamatusta.
Saarnaaminen ja lohdutus Raamatusta jää uskoville maallikoille.
Kutsukaa itseänne psykologeiksi lääketieteen palveluksessa!
Papukaijamerkki Merjalle, DIAKONILLE!
Minusta diakonin kirjoitus oli ihan asiallinen ja osuva, raamatunlauseita en nyt kaipaa.
Terapiaan olisi ollut mahdollisuus, mutta en ymmärrä että miten ja millä voimilla työssä käyvä ja pienten lasten äiti sen hoitaisi. Varsinkin, kun terapiareissu teettää vielä kilometrejä lisäajoa työpäiviin. En pystynyt voimavaroillani sitoutumaan terapiarumbaan. Sen jälkeen koin olevani huono asiakas ja vielä huonommaksi muutuin, kun en alkanut syömään masennuslääkkeitä. Loppujenlopuksi näyttää nyt siltä, että psykiatri, psykoterapeutti lääkärini ulkoisti minut potilaistaan. Viimeksi vastaus oli, että vapaita-aikoja ei ole eikä mitään ehdotusta koska aikoja voisi sitten olla.
Tommy Hellstenin kirja ja joku muukin opus on kahlattu, mutta en vaan saa itseäni ylös tästä suosta.
Eilen tapasin äitiä ja yritän nyt järkätä ateriapalvelua hänelle niin saisi sitä huolta vähemmäksi, kun ei tämä surkuttelukaan auta.
Olet ymmärtänyt täysin väärin diakoni Merjan. Tarkoitusperäisyyden.
Kaikkea kanssa!.
Anteeksi, että tuli sekaannuttua keskusteluunne.
Itse olen käynyt saman läpi sekasortoisessa lapsuudessa.
Minä olen käynyt lääkäreillä, psykiatreilla ja papin luona.
Lääkärit ja psykiatrit antoivat kaikenlaisia huumeluokkaan ja
riippuvaiseksi saavia lääkkeitä, maksoivat mielettömästi,
matkoineen rahassa ja ajassa.
Elimeni turmeltuivat entistä enemmmän lääkehoidossa ja
mitä luulet psykiatrin neuvojen auttaneen? Hänellä ei ollut apua tilanteessani!
Siitä seurauksena olin myös merkitty työelämässä, samoin kuin vakuutuksissa.
Suurin erehdys oli huumelääkkeet ja psykiatrinen "hoito".
Pappi ei lukenut Raamattua! Älä pelkää! Psykologiaa sieltäkin saat neuvoksi.
Mitäs semmoisesta vanhasta kirjasta - eihän siinä mitään elämänviisautta ole!
Minulle, tyhmälle siitä vain on tullut paras turvallisuutta antava kävelykeppi jaksaakseni etteenpäin ja ymmärtääkseni vanhempienikin ahdistusta.
Mutta onnea sinulle jatkossa.Kuunteleva kirkko auttaa!
Trolli kuten arvasin. Tai, tiesin.
Hei ei toi ihan trollausta ole! " Psykiatrinen hoito ei auta " , erehdyksenä pitää myös nim merk kaikkea_kanssa!
No Kaikkea_kanssa kertoo myös hyvin totuudenmukaisesti, miksi pitää ja kannattaa pysyä etäällä psyk. puolen henkilökunnasta. Totaalisesti.
Totta on että psyk.hoito usein enemmänkin tuhoaa kuin auttaa tällaisissa tapauksissa. Ihminen tarvitsisi jonkun joka kuuntelee ja auttaa konkreettisesti tai konkreettisissa tapauksissa, mutta sitä kuuntelevaa korvaa ja tukea ei saa. Itse koen että EHKÄ joku yksityinen ratkaisukeskeinen terapia voisi olla ainut josta voisi saada jotain apua. Lääkkeetkin voivat pahimman yli auttaa kunhan käyttää kohtuudella ja oikeanlaisia. Esim. vain ahdistuksen hillitsemiseksi ja unettomuuden hoitoon. Masennuslääkkeitä ei kannata käyttää. Olen huomannut että monet ovat avuttomia tällaisten asioiden edessä ja aina niitä masennuslääkkeitä yritetään tyrkyttää. Aivan niin kuin ne auttaisi jotain. Eivätkö ne tajua että ne ei ratkaise ongelmia. Monet joutuvat kamppailemaan ihan oikeiden ongelmien kanssa. Ei ne lääkkeet sitä korjaa..
Korjaus: konkreettisissa asioissa, ei tapauksissa. Psykiatria näyttää olevan aikamoinen pseudotiede. Osa hukkaa pahimmassa tapauksessa koko elämänsä avun etsimiseen sieltä mistä sitä ei saa.
Kun en löytänyt terapeuttia, joka olisi ollut todella
vilpittömästi kiinnostunut auttamisestani, aloin lukea itse.
Arkipäivässä löysin kuuntelevan läheisn, jota kunnioitin.
Me kaikki kai kaipaamme turvallisuudentunnetta, läheisyyttä.
Toiset hakevat sitä partnerista, ystävistä lapsistakin.
Minulle mies ei ole koskaan antanut luottamuksen tunnetta.
Sisareni ova löytäneet uuden partnerin kerran toisensa jälkeen.
Mehän kävimme läpi paljolta samat kokemukset.
Minulle vain aukesi Raamatun sanoma tuoden turvallisuuden.
Minulle Jumalasta tuli isäni, jonka olisin halunnut isäni isäksi.
Minun vanhempani kärsivät 3 sotaa Suomessa, joten
hekin olivat tavallaan orpoina heitteillä!
Isät sodassa ja äidit työsä miesten paikoilla.
Puute, nälkä ja hätä,mitä he kärsivät oli paljon suurempi.
Ne vanhemmat ovat yrittäneet antaa lapsilleen aineellisen,
jota itse kaipasivat ja tarvitsivat - kuten koulutuksen.
Monen oli varmasti vaikeaa kaikissa traumoissan ja
ahdistuksissaan alkaa rakentaa yteiskuntaa.
Vaaditaan ponnisteluja pysyäkeen edistykse mukana ja
siinä eliitissä täyttäen hierarkian vaatimuksia.
Moni sai kyhättyä keinotekoisen etusivun selviytyäkeen.
Sitten lapset eivät ymmärrä heidän vaikeuksiaan, tilannettaan.
Minunkin vanhempani yrittivät korvata monta puutetta
parhaalla mahdollisella tavaralla. Otin sen aina rakkaudeksi.
Aikuisena vasta ymmärsin, missä vaikeuksissa he ponnistelivat.
En ikinä tule ymmärtämään, mitä kauheuksia he ovat lapsena kokeneet!
Kuinka he orpoina, kärsien ikänsä sotien traumoista, olisivat kyenneet
olemaan turvallisuutta valavia, rakkaudellisia, tulevaisuuteen luottavia, itse?
Mene kirjastoon ja etsi terapeutti Seppo Jokisen ja Tommy Hellstenin kirjoja. Sinunlaisia tapauksia on koko Suomi pullollaan. Ja sinä voit selvitä ja löytää vielä elämän.
Mihin se jäi se leipäpappienkin harjoittama paskanaamakirjan mainostaminen, ylikansalliseen jättiyhtiöön sisään ympättyyn urkintasysteemiin ja alistamiseen sille mammonan vallalle läpeensä mätää paskateknologiaa käyttäen jokaisen kansalaisen kaikkien maiden rajat ylittäen, sehän se on kirkon ja muidenkin vastaavien uskonnollisten yhteisöjen tehtävä.
Tai rupeet käymään skientologi yhteisön kanssa läpi niitä elämäsi ikäviä asioita turvallisessa luottamuksellisessa keskustelusuhteessa, saat sitten huomata kuinka ne kääntyy laumana sen niille antamas tiedon kera sua vastaan kun pyrit jättämään harhaoppiset jossain vaiheessa elämääs, huomattuasi harhaisen opin vahingollisuuden sulle itselles.
Näistä perhanan mantrojen hokijoista mulle tulee aina vaan mieleen tuollaiset "kivat" yhteisöt ja tapahtumat elämässä.
Kumma, kun niitä verikoiria kasvaa kuin sieniä sateella.
He haistavat ihmisen pelon ja hädan ja kiepauttavat psykologisesti tehokkaan verkoston, johon uhrit lentävät kuin hyönteiset.
Kuivina kuorina putoavat sitten pois, köyhinä ja kyvyttöminä.
Niitä verenimiöitä kaunopuheineen löytyy kaikkialta.
Kun lupaukset eivät toteudu, se on uhrin syytä! Syyllistetään!