KOSKA jatkuvasti vääristellään M.Lutherin kirkko-oppia ja halutaan siitä tehdä lahkolainen "me vaan" -oppi, olen lainannut hänen teostaan
Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Siinä hän osoittaa ne tunnusmerkit, joilla
uskovia löytyy hajalla asuvaisina kaikkialta kristikunnasta.
Kirkon tuntomerkit
1)
Voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana.
Toisilla on Sana aivan puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana. Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi.
Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi; ja 1. Tim. 4:5: Jumalan sanan ja rukouksen kautta tulee kaikki pyhitetyksi. Sillä Pyhä Henki johtaa sitä itse ja voitelee eli pyhittää kirkon, se on kristillisen pyhän kansan.
Missä nyt kuulet tai näet saarnattavan sanaa, sitä uskottavan, tunnustettavan ja sen mukaan elettävän, siellä voit epäilemättä uskoa olevan myöskin Eccelesia sancta catholica'n, se on kristillisen pyhän kansan (1. Piet. 2:9), vaikka siinä olisikin vain harvoja jäseniä. Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä takaisin, Jes. 55:11. Ja ellei ollisi muuta todistusta kuin tämä ainoa, riittäisi sekin todistamaan, että siellä täytyy olla pyhän kristikansan olemassa. Sillä Jumalan sanaa ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Ja päinvastoin ei Jumalan kansaa voi olla ilman Jumalan sanaa.
2)
Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nim. se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan.
Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi. Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tit. 3:5).
Uudessa testamentissa kasteesta puhutaan paljon. Muun muassa seuraavat raamatunkohdat suoraan opettavat kasteen olemuksesta; Mt 28:18-20, Mk 16:16, Joh 3:5, Apt 2:38, Apt 22:16, Room 6:3-4, 1 Kor 6:11, Gal 3:27, Ef 5:26, Kol 2:12, Tit 3:5, 1 Piet 3:21. Näihin kohtiin liittyen Kauko Veikko Tamminen tekee yhteenvedon: "Mitä nyt kaste näiden kohtien mukaan on? Opetuslapseksi tekemistä, pelastamista, synnin poispesemistä, uskon herättämistä. Sanalla sanoen: Pyhän Hengen sormella on kastemaljan kylkeen kirjoitettu sana: Uudestisyntymisen peso."
3)
Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti.
Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta. Äläkä eksy kyselemään, miten pyhä henkilö sakramentin jakaja on, yksi- vai kaksivaimoinenko j.n.e. Sillä sakramentti ei ole sen, joka sen toiselle ojentaa, vaan sen, jolle se ojennetaan, vaikkei antaja itse sitä nauttisikaan.
“Missä nyt näet tätä sakramenttia oikein jaettavan, siellä varmasti on Herran kansa olemassa. Sillä kuten edellä on sanottu, että kirkko on siellä missä Jumalan sana on, niin täytyy Jumalan kansan olla myöskin siellä missä kaste ja sakramentti ovat olemassa; ja päinvastoin.
Sillä sellaisia pyhiä asioita ei ole kellään muulla kuin Jumalan kansalla, eikä niitä nauti, käytä, tunnusta kukaan muu kuin Jumalan kansa, vaikka sen keskuuteen onkin salaa pujahtanut muutamia vääriä ja uskottomia kristittyjä.”
4)
Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt. 18:15 - 16, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava. Siinä on avainvalta. - Avainten käyttäminen on kahtalainen, julkinen ja erikoinen. Sillä on muutamia niin heikkoja ja arkatuntoisia, että, vaikkei heitä olekaan julkisesti tuomittu, he eivät kuitenkaan voi tulla lohdutetuiksi, ennen kuin pappi on antanut heille erikoisen synninpäästön.
Päinvastoin on taas muutamia niin jäykkäsydämisiä, etteivät he sydämessään ja papin edessä yksinäisyydessä tahdo ja voi luopua ja vapautua synneistä. Siitä syystä täytyy avaimia käyttää kaikilla eri tavoilla, julkisesti ja erikoisesti. Kun nyt huomaat, että jossakin muutamille synnit anteeksi annetaan ja toisille pidätetään, joko julkisesti tai yksityisesti, niin tiedä, että siellä on Jumalan kansa. Sillä missä Jumalan kansaa ei ole, siellä ei ole avaimia, ja missä ei ole avaimia, siellä ei ole Jumalan kansaa.
Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Siinä hän osoittaa ne tunnusmerkit, joilla
uskovia löytyy hajalla asuvaisina kaikkialta kristikunnasta.
Kirkon tuntomerkit
1)
Voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana.
Toisilla on Sana aivan puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana. Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi.
Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi; ja 1. Tim. 4:5: Jumalan sanan ja rukouksen kautta tulee kaikki pyhitetyksi. Sillä Pyhä Henki johtaa sitä itse ja voitelee eli pyhittää kirkon, se on kristillisen pyhän kansan.
Missä nyt kuulet tai näet saarnattavan sanaa, sitä uskottavan, tunnustettavan ja sen mukaan elettävän, siellä voit epäilemättä uskoa olevan myöskin Eccelesia sancta catholica'n, se on kristillisen pyhän kansan (1. Piet. 2:9), vaikka siinä olisikin vain harvoja jäseniä. Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä takaisin, Jes. 55:11. Ja ellei ollisi muuta todistusta kuin tämä ainoa, riittäisi sekin todistamaan, että siellä täytyy olla pyhän kristikansan olemassa. Sillä Jumalan sanaa ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Ja päinvastoin ei Jumalan kansaa voi olla ilman Jumalan sanaa.
2)
Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nim. se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan.
Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi. Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tit. 3:5).
Uudessa testamentissa kasteesta puhutaan paljon. Muun muassa seuraavat raamatunkohdat suoraan opettavat kasteen olemuksesta; Mt 28:18-20, Mk 16:16, Joh 3:5, Apt 2:38, Apt 22:16, Room 6:3-4, 1 Kor 6:11, Gal 3:27, Ef 5:26, Kol 2:12, Tit 3:5, 1 Piet 3:21. Näihin kohtiin liittyen Kauko Veikko Tamminen tekee yhteenvedon: "Mitä nyt kaste näiden kohtien mukaan on? Opetuslapseksi tekemistä, pelastamista, synnin poispesemistä, uskon herättämistä. Sanalla sanoen: Pyhän Hengen sormella on kastemaljan kylkeen kirjoitettu sana: Uudestisyntymisen peso."
3)
Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti.
Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta. Äläkä eksy kyselemään, miten pyhä henkilö sakramentin jakaja on, yksi- vai kaksivaimoinenko j.n.e. Sillä sakramentti ei ole sen, joka sen toiselle ojentaa, vaan sen, jolle se ojennetaan, vaikkei antaja itse sitä nauttisikaan.
“Missä nyt näet tätä sakramenttia oikein jaettavan, siellä varmasti on Herran kansa olemassa. Sillä kuten edellä on sanottu, että kirkko on siellä missä Jumalan sana on, niin täytyy Jumalan kansan olla myöskin siellä missä kaste ja sakramentti ovat olemassa; ja päinvastoin.
Sillä sellaisia pyhiä asioita ei ole kellään muulla kuin Jumalan kansalla, eikä niitä nauti, käytä, tunnusta kukaan muu kuin Jumalan kansa, vaikka sen keskuuteen onkin salaa pujahtanut muutamia vääriä ja uskottomia kristittyjä.”
4)
Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt. 18:15 - 16, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava. Siinä on avainvalta. - Avainten käyttäminen on kahtalainen, julkinen ja erikoinen. Sillä on muutamia niin heikkoja ja arkatuntoisia, että, vaikkei heitä olekaan julkisesti tuomittu, he eivät kuitenkaan voi tulla lohdutetuiksi, ennen kuin pappi on antanut heille erikoisen synninpäästön.
Päinvastoin on taas muutamia niin jäykkäsydämisiä, etteivät he sydämessään ja papin edessä yksinäisyydessä tahdo ja voi luopua ja vapautua synneistä. Siitä syystä täytyy avaimia käyttää kaikilla eri tavoilla, julkisesti ja erikoisesti. Kun nyt huomaat, että jossakin muutamille synnit anteeksi annetaan ja toisille pidätetään, joko julkisesti tai yksityisesti, niin tiedä, että siellä on Jumalan kansa. Sillä missä Jumalan kansaa ei ole, siellä ei ole avaimia, ja missä ei ole avaimia, siellä ei ole Jumalan kansaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
LUTHER. KIRKON 7 TUNTOMERKKIÄ7 5,6,7
5) Viides kirkon ulkonainen tunnusmerkki on siinä, että kirkko vihkii eli kutsuu toimiinsa kirkonpalvelijat, tahi että sillä on virkoja, jotka se täyttää. Sillä välttämättä täytyy olla piispoja ja pappeja eli saarnamiehiä, jotka sekä julkisesti että yksityisesti toimittavat, tarjoavat ja antavat edellä mainittuja neljää asiaa tai pyhää toimitusta kirkon puolesta ja kirkon nimessä, sekä ennen kaikkea Kristuksen käskyn perustuksella, kuten pyhä Paavali sanoo Ef. 4:11: Hän antoi meille muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi. Sillä seurakunta kokonaisuudessaan ei voi sellaista tehdä, vaan sen täytyy uskoa tai määrätä tehtävä jollekin erityiselle henkilölle. Määrätylle henkilölle on sellainen toimi uskottava, ja yksin hänen on sallittava saarnata, kastaa, antaa synninpäästöä ja jakaa sakramenttejä; kaikkien muitten täytyy siihen tyytyä ja mukautua. Ja missä ikään tätä näet, siellä totisesti on Jumalan kansa, pyhä kristikansa olemassa.
Mutta totta kyllä on, että Pyhä Henki on tässä kohden eroittanut vaimot, lapset ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä mieshenkilöitä tähän virkaan (paitsi hätätilassa), kuten pyhä Paavali eri paikoissa epistoloitaan kirjoittaa, että piispan tulee olla opettavaisen, nuhteettoman, yhden emännän miehen, 1. Tim. 3:2 ja 1. Kor. 14:34: Olkoot vaimot vaiti teidän seurakuntakokouksissanne. Pääasia on siis, että tällainen henkilö on taitava ja kaikissa kelvollinen mies. Lapset, naiset ja muut sellaiset eivät siihen kelpaa, vaikka he kelpaavatkin kyllä kuulemaan Jumalan sanaa, vastaan ottamaan kastetta, sakramenttia ja synnin päästöä, ja vaikka hekin ovat oikeita ja pyhiä kristittyjä, kuten pyhä Pietari sanoo (1. Kor. 3:7). Sillä luontokin ja Jumalan luontokappaleet tekevät sellaisen eroituksen, ettei vaimojen (vielä vähemmin lasten ja narrien) tule eivätkä he myöskään voi hallita, kuten kokemus osoittaa ja kuten Mooses sanoo 1. Moos. 3:16: Sinun tulee olla miehelle alamainen. Mutta evankeliumi ei tee tyhjäksi tätä luonnollista oikeutta, vaan vahvistaa sen Jumalan säätämänä järjestyksenä.
Kirkon virka: Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3). Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, 9 jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.CA
6) Kuudenneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän, kristillisen seurakunnan rukouksesta, Jumalan julkisesta kiittämisestä ja ylistämisestä. Sillä kun missä kuulet ja näet rukoiltavan psalmeja ja hengellisiä lauluja Jumalan sanan ja oikean uskon mukaan; edelleen missä julkisesti teroitetaan mieliin uskontunnustus, kymmenet käskyt ja katkismusten opetukset, tiedä, että siellä varmasti on Jumalan pyhä, kristillinen kansa. Sillä rukous on myöskin yksi niistä kalliista pyhyyksistä, joiden kautta kaikki pyhitetään, kuten pyhä Paavali sanoo (1. Tim. 4:5). Samoin ovat psalmit pelkkiä rukouksia, joissa ylistetään, kiitetään ja kunnioitetaan Jumalaa. Ja uskontunnustus ja kymmenet käskyt ovat myöskin Jumalan sanaa ja pelkkää pyhyyttä, jonka kautta Pyhä Henki pyhittää Kristuksen pyhän kansan.
7) Seitsemänneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän kristillisen kansan pyhän ristin pyhyydestä, se on siitä, että se tullakseen päänsä, Kristuksen, kaltaiseksi kestää kaikki onnettomuudet ja vainot, kaikki kiusaukset ja pahan (kuten Isä meidän rukouksessa pyydämme) perkeleen, maailman ja oman lihan puolelta, sisällisesti murheellisena, pelonalaisena, kauhistuneena, ulkonaisesti köyhänä, halveksittuna, sairaana ja heikkona. Ja syyn tähän täytyy olla ainoastaan sen, että kristikansa pysyy lujasti Kristuksessa ja Jumalan sanassa ja kärsii siis Kristuksen tähden, Matt. 5:10: Autuaita ovat ne, jotka minun tähteni vainoa kärsivät. Heidän täytyy olla hiljaisia, kuuliaisia, valmiita hengellään ja omaisuudellaan palvelemaan esivaltaa ja jokaista ihmistä, kellekkään vääryyttä tekemättä. Matt. 5:11 - 12: Autuaita te olette, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetelen puhuvat teistä kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkkanne on suuri taivaissa. Sillä tämän pyhän asian kautta Pyhä Henki ei ainoastaan pyhitä kansaansa, vaan myöskin autuuttaa sen.
Näiden seitsemän pääasian lisäksi on enemmänkin ulkonaisia merkkejä, joista tuntee pyhän, kristillisen kirkon, nimittäin - katsoen siihen että Pyhä Henki auttaa meitä myöskin Mooseksen toisen taulun mukaan - kun Pyhä Henki auttaa meitä sydämestämme kunnioittamaan isää ja äitiä, ja va
MENIKÖ POIKKI JOTENKIN , HERÄSI MITÄ OLISI OLLUT VIELÄ. ?
-
--
"MALMIVAARAN GUNNAR"
-
ET VASTAA KYSYMYKSEEN . MIKSET.
sammuin zzzzz
Lisää lutheria: mutta kun tulee tosi eteen ja olisi tehtävä selkoa siitä, miten ja millä kohdalla on palveltava Jumalaa, silloin sen tieto on lopussa, silloin se on umpisokea ja alkaa ladella: on paastottava, on rukoiltava, on veisattava, on lain tekoja tehtävä niin yhäti jääden tekohulluksi, kunnes lopuksi vajoaa niin syvälle, että luulee Jumalaa palveltavan kirkkojen rakentamisella, kellojen soittamisilla, suitsuttamisilla, ulvomisilla, kaapuun pukeutumisilla, paljaslaen käyttömisillä, kynttilöiden polttamisilla ja lukemattomilla muilla hullutuksilla, joita koko maailma on täynnä, täpö täynnä, sellaiseen suureen, sokaisevaan harhaan se antautuu, (järki)
Niin tuossahan osoitat evlut kirkon olevan erossa ristikunnasta. Ei siellä totella Jumalan sanaa. En vieläkään nähnyt sitä kohtaa misaä kristityt ovat hajallaan yksittäin siellä täällä.