Sairaalloinen tavaroiden kerääminen

Hei Hamsterinpesä.

Otat esille vaikean asian. Miten puuttua toisen ihmisen elämään, missä määrin siihen pitää puuttua ja missä taas on raja, että asioille ei voi kukaan ulkopuolinen mitään?
Yhtä oikeaa vastausta tuskin on olemassakaan. Mutta se näyttäisi olevan selvää, että ystäväsi elämänhallinta on pettänyt. Riippuvuusongelmiin kuuluu, että hyvin pitkälle ne pyritään kieltämään. Ja kun vihdoin asianomainen myöntää ongelman, hän lamaanntuu siitä, nähdessään sen.

Mitä voit tehdä? Kerroit siivoustempauksesta. Sekään ei ole ristiriidatonta. Pelkkä tavaran poistaminen ei korjaa alkuperäistä ongelmaa, siihen voi vain ystäväsi itse vaikuttaa hakeutumalla hoitoon. Voit toki ilmaista hänelle huolesi ja syvän toiveesi siitä, että hän ottaisi yhteyttä lääkäriin. Voit tukea häntä esimerkiksi tarjoamalla, että voitte mennä sinne yhdessä. Jos hän kieltäytyy, voit miettiä, teetkö hänestä kunnan sosiaali- ja terveysviranomaisille huoli-ilmoituksen. Se tosin saattaa loukata häntä ja rikkoa ystävyytenne. Mutta joskus joutuu valitsemaan senkin, että puuttuu asiaan toista suojellakseen, vaikka välit menisivätkin poikki.

Toivottavasti voisit kuitenkin puhumalla saada hänet lääkäriin ja hoitoon.


Merja, diakoni

Jos ystävä tekisi minusta huoli-ilmoituksen salaa selkäni takana niin hän olisi entinen ystävä. Ystävyyden perusasioita on luottamus: tuollaista ei ystävälle selän takana tehdä.

Mikä on huoli- ilmoitus? Tutustuttuani asiaan vaikuttaa siltä että se on kaunisteltu nimi potilaan selän takana toimimiselle. jossa kuka tahansa naapuri, tuttava tai kaveri voi tehdä ilmoituksia muista ihmisistä.

Tottakai ihmisen toiminnalla on seurauksensa. Joko ystävä siivoaa oma-aloitteisesti tai taloyhtiön vaatimuksesta asunnon tai sitten muuttaa muualle, maalla ulkorakennukseen voi vapaammin kerätä tavaraa. Mutta ei valtavirrasta poikkeava käytös tai ajattelutapa tarkoita että ihminen pitäisi toimittaa ilman hänen hyväksyntää selän takana toimien vastentahtoisesti hoitoon jos ihminen ei itse sitä halua. Riippuvuus, pakko-oire, elämänhallinnanpuute tai tapa elää sotkuisessa kodissa ovat eri asioita vaikka monesti niitä esiintyykin yhdessä.

Tässä tapauksessa huoli- ilmoituksen perustella lähtisi todennäköisesti ilmoitus terveyskeskukseen. Terveyskeskuslääkäri kutsuisi kenties ystävän vastaanotolle mielenterveyden arvioon. Koska terveyskeskuslääkäri on usein kokematon ja uskoo mitä ulkopuoliset ihmiset ja etenkin sosiaaliviranomaiset potilaasta hänelle kertovat lähettää hän potilaan aika helposti M1 lähetteellä psykiatriseen sairaalaan tahdosta riippu­mat­tomaan psykiatriseen arvioon. Aloittaja voi itse lukea aiheesta lisää. Ja pohtia sen jälkeen onko ilmoituksen tekeminen oikea ja reilu tapa toimia sekä päätellä miten ystävä tekoon suhtautuisi. Kannattaako hyvä ystävyys riskeerata, pilata tai tuhota epäluottamuksella? Jos haluaa hänelle apua se pitää tehdä mielestäni reilusti ja hyvän luottamuksen vallitessa yhdessä.

Voi kiitos, olipa asiallisia vastauksia! Huoli-ilmoituksesta en tiennytkään. Mutta kuten toinen vastaaja tässä kuvaakin, se ei ole yksinkertainen ratkaisu sekään. Etenkään kun kyseessä on koulutettu ja fiksu ihminen, joka osaa kyllä selittää asiat itselleen parhain päin. Vain me, jotka olemme vuosia vierestä seuranneet rappion lisääntymistä, tiedämme asioiden oikean laidan. Ilmeisesti ongelmaan ei edes ole helppoa ratkaisua, koska tervehtyminen lähtee ainoastaan ihmisen omasta tahdosta tehdä asialle jotakin. Ja siihen ei muut voi vaikuttaa. Muuta kuin kertomalla hoitomahdollisuuksista ja pyytämällä ottamaan hoitoa vastaan.

Jonkinlaista apua/tukea ystäväsi vaikuttaa tarvitsevan mutta mitä ja miten, se on eri asia. Olisikin hyvä pohtia, millainen ystävä todella on ja mikä voisi olla syynä tavarapaljouteen. Olisi mielestäni hyvä miettiä onko jokin hänessä itsessään muuttunut vai onko hän aina ollut sellainen kun hän nyt on.

Taiteilija saa inspiraation vaikka mistä ja kantaa kotiinsa mitä ihmeellisimpia asioita. Asperger- henkilö voi olla huippuälykäs urallaan menestynyt asiantuntija tai tutkija mutta sosiaalisissa suhteissa ja/tai arjen käytännön asioissa voi olla suuriakin vaikeuksia. Asperger- henkilöllä voi olla voimakkaita kiinnostuksen tai työn kohteita joihin hän uppoutuu niin intensiivisesti ettei edes huomaa tai välitä siitä että ympäristö on sekaisin. Joillain aspergerhenkilöillä kiinnostuksen ja /tai keräilyn kohde voi olla erikoinen ja aiheuttaa hämmennystäkin muissa ihmisissä.
Moni vanhus on elänyt sota-ajalla tai on pienituloinen ja oppinut säästämään kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman pahan päivän varalle. Joku on vain pihi. Jonkun toisen mielestä on epäeettistä hankkia aina uutta: vanhakin kelpaa joten laitetaan kaikki talteen siltä varalta että tavaraa ehkä joskus tarvitsee. Toisen roska on toisen aarre.

Akateemisesti koulutettu tieteen ja taiteen parissa arvostetun uran ja koko elämänsä viettänyt iäkäs läheiseni oli taitava keskustelija mutta viimeisten vuosien aikana hänen kotinsa muuttui. Tavaraa oli kertynyt paljon. Vaikka läheisemme keskustelutaito oli tieteestä, taiteesta ja kulttuurista edelleen yksityiskohtaista niin huomasimme että hän mielellään puhui samoista aiheista tai vanhoista hyvistä muistoista. Häneltä löydettiin geriatrin tutkimuksissa alkava alzheimer. Tiede- ja taidepainotteiset aiheet joista hän tiesi paljon peittivät alleen sairuden oireita ensimmäisten vuosien ajan.

Itse lähestyisin asiaa käytännön läheisesti. Jos kyseessä on selvästi roskat ja likaisuus olisi hyvä varmistaa ettei siivouksen laiminlyönnin takana ole ystävän fyysinen sairaus. Monen on vaikeaa pyytää apua vaikka kipu estäisi kotitöiden tekemisen lähes kokonaan. Masennus, vaikea unettomuus, ahdistus ja erilaiset pakko-oireet voivat saada aikaan vaikeuksia arkeen ja elämänhallintaan. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö voi pysyä pitkään piilossa vaikka vaikeuttaakin arjessa selviytymistä. Vanhemmillä ihmisillä tyypillinen ongelmia aiheuttava asia on ylilääkintä ja sopimattomat lääkkeet. Tähän ongelmaan kannattaa hakea tarvittaessa ratkaisua geriatrian erikoislääkäriltä. Nuoremmilla yleislääketieteen eikoislääkäri voisi olla hyvä vaihtoehto. Psykiatrit kannattaa kiertää kaukaa. Psykiatrin lähetymistapa on mielestäni suppea, kapeakatseinen ja ahdasmielinen. Tämän lisäksi he eivät mielestäni hallitse somaattista sairaanhoitoa eikä lääkkeitä. Ja kuten huomaat, keräilyn ja arjen ongelmien takana olevat syyt eivät edes välttämättä johdu psyykkisistä syistä.

Kodin suhteen yksi harkitsemisen arvoinen ratkaisu voisi kenties olla siivousfirma? Etenkin jos ystävää tilanne nolostuttaa tai hän haluaa varjella yksityisyyttään, joka on ymmärrettävää. Siivousfirman palveluista voi tehdä verotukseen vähennyksiä. Jos ystävä itse haluaa ja hänen rahatilanne riittää niin siivousfirman palvelut voisi kenties jatkua kertaviikkoisena tai kerran kuussa myös jatkossa.

Voi kiitos taas! Kyseessä ei ole varsinaisesti sotkuisuus, tosin ystäväni ei tunne vetoa siivoukseenkaan. Kyse on tavaroiden säästämisestä: lehdet laitetaan syrjään, jos niissä on ollut kiinnostava artikkeli, erilaiset purkit pestään ja säästetään askartelumateriaaliksi, kahvipusseista voisi ehkä joskus alkaa askartelemaan jne. Eli kaikelle on selitys ja kaikki on muka tarpeellista. Mutta tavaraa todellakin on lattiasta melkein kattoon, vain kapeat käytävät huoneesta toiseen auki.

En oikeasti usko että "ystäväsi" olisi ollenkaan ystävä vaan ennen kaikkea mielenrauhasi viejä. Mut hei onnea vaan yrityksellesi savustaa "ystävääsi" kotoaan.

Ei hamstrausvietti ole välttämättä sairaus, vaan ominaisuus. Itsellänikin ja vanhemmillanikin on/oli tätä. Kokeile vaikka antaa feng shui -kirja ystävällesi, niissä on paljon turhan tavaran hävittämisestä. Koita selittää, että kaikkea ei tarvitse säästää. Voisiko noita tavaroita vaikka pistää varastoon alkajaisiksi. Voi olla traumaattista mötkiä väkivalloin tavaraa pois. Jos ihminen itse käsittelee tavaransa se on usein hidas prosessi. Paljon on tekemistä mielen ja tavaran kanssa. Yritä selittää, että arkielämä on helpompaa, kun tavaraa on vähemmän.

Köyhyys tai sen pelko teetättää monenlaista. Ihminen etsii vaistomaisesti suojaa uhilta, eikä parhaimmatkaan ystävyyssuhteet voi luoda taloudellista turvallisuutta. Ikääntymisen myötä omat voimat ehtyvät, ja jos elanto on kokonaan riippuvainen pelkästä eläkkeestä ilman muuta käyttövarallisuutta, se voi hyvinkin pitää yllä alitajuista huolta selviytymisestä vaikka muutoin uskoisi yhteiskunnan tukirakenteiden pysyvän pystyssä. Siinä mielessä nyt elämänsä ehtoossa olevat ovat nähneet nuorempiinsa verrattuna kokonaan toisenlaisen maailman ja kun vielä 60-luvullakin oli jopa ruuasta heikkoutta muusta puhumattakaan, ei se ole mitenkään ihmeteltävää jos on traumatisoitunut. Itse asiassa siihen riittää nykypäivänä, että putoaa toimeentulotuen varaan, koska ristiriita muuhun väestöön on niin suuri ja kun toisaalta köyhyyteen on alettu nykypäivänä suhtautua negatiivisesti syyllistämällä.

Ehdottaisin, että koetat keskustella ystäväsi kanssa asioista suoraan ja rauhallisesti. Koeta saada ystäväsi itse kyseenalaistamaan toimintansa järkevyys. Ota konkreettinen esimerkki: ota vaikka tyhjä pesty viilipurkki käteen ja keskustele siitä, olisiko kaksi tyhjää purkkia riittävästi pahan päivän varalle. Niitä ei tarvitse olla satoja. Niitähän saa koko ajan uusia. Älä anna ystäväsi saartaa sinua nurkkaan selityksillään, vaan torju rauhallisesti, ystävällisesti ja järkevästi kaikki selitykset ja ontuvat perustelut.

Yleensä käy niin, että ongelmainen ihminen lopulta torjuu sinut, kun huomaa jäävänsä perusteluissa tappiolle. Suuttuu, alkaa murjottaa, katkaisee välit, alkaa haukkua sinua. Mutta keskustelu jää ihmisen mieleen tekemään myyräntyötään ja vähitellen ongelmainen ihminen saattaa alkaa kyseenalaistaa oman toimintamallinsa.

Tuo hamstraaminen täyttää jotakin tyhjiötä tämän ihmisen mielessä. Joskus voi olla kyse myös yltiöpäisestä optimismista: ihminen kerää ruokareseptejä enemmän kuin ikinä ehtii kokeilla, tai askartelutarvikkeita enemmän kuin elämänsä aikana ehtii käyttää. Tämä voi olla myös tapa paeta ajan rajallisuutta. Ihminen haluaa säilyttää illuusion siitä, että aikaa on rajattomasti, ja "vielä sitä joskus ehtii".

Ketjussa onkin jo paljon hyviä ajatuksia.

Koska taloyhtiö on ottanut esiin haltuunottomenettelyn mahdollisuuden, asunto olisi tärkeää turvata.
Oletan, että kyseessä on omistusasunto. Yrittäisin mahdollisimman pian neuvotella taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän kanssa lisäaikaa tilanteen korjaamiselle. Yksi tapa on järjestää palaveri hallituksen ja isännöitsijän kanssa sopimista varten. Voisi sopia, mikäli ystävä haluaa, että taloyhtiön hallituksen ja/tai isännöitsijän kanssa järjestettävään palaveriin osallistuisi ystäväsi lisäksi joku luotettava läheinen tueksi, jotta tilanne ei olisi niin painostava. Todennäköisesti taloyhtiön edustajat tähän suostuvat. Hallitus ja isännöitsijä on kuitenkin vähemmän julkinen tilanne kuin yhtiökokous jossa puidaan kaikkien osakkaiden kesken asioita. Omassa taloyhtiössäni toimittiin näin tilanteessa jossa harkittiin erään asukkaan huoneiston haltuunottomenettelyä.
Taloyhtiön kanssa päästään usein tiukoissakin tilanteissa neuvottelemaan ja sopimaan. Tarvittaessa suosittelen ottamaan yhteyttä lakimieheen joka turvaa ystäväsi oikeudet.
Koska yhtiökokouksella on paljon päätösvaltaa kannattaa ystäväsi pysyä naapureiden kanssa hyvissä väleissä ja olla provosoitumatta. Riidellä ei kannata.

Kaikkea kerättyä tavaraa ei tarvitse hävittää, sitä taloyhtiökään ei voi lain mukaan vaatia: ystäväsi voisi kenties suostua luopumaan osasta tavaraa. Kierrätyskeskus ottaa vastaan ja noutaa hyödyllistä käyttötavaraa, samoin monet avustusjärjestöt. jäteasemista ainakin pääkaupunkiseudun Sortti-asemalla on noutopalvelu eikä hintakaan ole hirveän kallis. Ovelliset kaapit, lipastot, tiiviit muovilaatikot voivat rauhoittaa edes jonkin aikaa taloyhtiön hallitusta ja isännöitsijää, vaikka niitä olisi paljonkin. Tärkeimpien lehtileikkeiden skannaaminen ja tallentaminen tietokoneelle ja etenkin tarvittaessa sen taidon opettaminen ystävälle on sekin yksi vaihtoehto.

Taloyhtiötä ja sen hallitusta velvoittaa lait ja asetukset esim paloturvallisuusmääräysten osalta. Myös tarvittavat huoltotoimet on päästävä tekemään. Asunto-osakeyhtiölaki velvoittaa hallituksen huolehtimaan kiinteistöstä ja sen rakenteista. Ei tuossa tilanteessa mielestäni oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin siivota asunto.
On kuitenkin tärkeää olla hienotunteinen ja kunnioittaa ystävää sekä sitä, että ne merkityksettömiltä tuntuvat tavarat ovat ystävälle oikeasti tärkeitä. Tavarasta ja hamstrauksesta luopuminen voi olla ystävälle todella vaikeaa ja nyt sitä ystävyyttä ja tukea tarvitaan.

Häh, kuunteleva kirkko???
Aivan uskomatonta " neuvonantoa " .
Tosin epäilen provoa aloittajalta.
Mikäli olisi kyseessä aito ja oikea ns. hamstraus-sairaus, kohde ahdistuisi erittäin pahoin salaa häneltä viedyistä omista tavaroistaan, jotka muille ovat " roskaa " .
Siis erittäin paha ahdistus saattaa puhjeta.

Provo.

Minkä ikäinen hamstraaja mies vai nainen veikkaan nainen miehet ei yleensä keräile viilimukeja ja muuta vastaavaa sanomalehtiä eikä muitakaan lehtiä,kylläkin sitten autoja ja kaikkea niihin kuuluvaa elektroniikkaa ja niihin kuuluvaa.

Olen lukenut nämä vastaukset. Tuhannet kiitokset kaikille!
Minulla on sama pulma. Olen täysin tetoinen hamstrauksestani.
Tietoinen myös 50-luvun nälästä, puutteesta, rajoituksista.
Sama uhka on lisääntynyt tänäkin päivänä kerjäläisten istuessa
joka kaupan edessä pakkasessakin. Keho muistaa hädan, pelon.

Olen lahjoittanut tavaraa pois autokaupalla vuosien mittaan.
Niitä on viety Viroon ja Puolaan. Tietysti lähistöllekin.
Koko elämäni olen itse tullut toimeen alle minimitulojen.
Olen ollut sairas ja heikko, masennuksia ja leikkaksia koko ikä.

Tarpeet ovat myös muuttuneet vuosien kuluessa.
Yksinäisyydessään niitä kiinnostuksen aiheita on kertynyt paljon.
On musiikki-instrumentteja, maalausvälineitä, kirjoja, vaatteita...
Terveydenhoitokirjoja metrikaupalla. DVD:s ja CD:s samoin.
Ompelukone käy kuumana muun käsityön lisäksi.
Yksinäinen ihminen kaipaa askartelua. Verhojakin on muutettava.
Muuten on kuin elävältä haudattu.

Liikuntavälineet vievät paljon tilaa. Samoin lämpimät vaatteet.
Minä en voi maksaa pienistä tuloistani kalliita harrastuksia, kursseja, matkoja, enkä kykene siihen hierarkiaan, mikä vallitsee joukoissa.
Kuntosalilla joku haluaa aina sen välineen, jota minä käytän ja seisoo vieressä vihaisesti puhkuen. Siksi olen vuosien kuluessa hankkinut välineet itse. Sama kirjoituskursseilla -luovuus pakotetaan muottiin.

Näin sitä on elänyt ja nauttinut joka hetkestä tarpeiden muuttuessa.
Nyt on tullut vanhaksi, eikä enää kykene samalla tavalla hoitamaan asioitaan kuin nuoruuden voimassa. Feng-sui-kirjoja on esillä 10kpl.
Ovat lapsuuden aikaisten kielioppikirjojen kanssa helposti saatavilla.

Alan nyt tekemään listaa lastenlapsista, jotka ovat perustamassa omaa kotiaan. Sinne menee varmasti uutta tavaraa.
Samoin kerjäläisille. Vaikka olen nähyt TV:ssä heidän heittävän säkkkaupalla tavaraa pois, niitä asuinpaikkoja tyhjennettäesä.
Olen antanut heille talvisin lämmintä vaatetta, mutta seuraavana päivänä istuvat taas ilman käsineitä, myssyä, ja pyytävät rahaa.
En haluaisi myöskään "liikemiesten" tienaavan kalliisti maksamistani tavaroista. "Punaisen ristin" sun muiden johtajat tulevat kalliiksi.

Oli hyvä lukea kuuntelevan kirkon vastausta.
Pakkohoitoa, kontrollointia, lääkeillä huumaamista, sähköhoitoa ja
tiukkaa yhteistyötä yhteiskunnan muiden samaa harrastavien kanssa.
Ei yhtään lohdutuksen, toivon sanaa, elämänviisautta Raamatusta.
Vain psykiatrille, lääkärille menoa ja selän takana ilmiantamista.
Ihmekös, että ihmiset katoavat kirkon penkeiltä. Raha vain kelpaa.

"Hamsterinpesä" oli tietämätön nykyisistä mahdollisuuksista, kuten minäkin olin. Sain paljon tukea ja ymärrystä oikaistuakseni.
Huojentavaa nähdä hänen suhtautumisensa tietoa saadessaan.
Minäkin hyödyin täällä olevien todellisten ystävän neuvojen mukaan.

Pysykää hyvät ihmiset terveinä, niin että ette tarvitse verikoiria, kuten
"valkotakki-huumevälittäjiä" ja uskonnollisia elämänhalun kuppaajia.
Kirkko on aina vienyt köyhän talon viimeisen lehmän rikastuakseen.
Siellä vasta hamstrataan aineellista! Vain vähän menee köyhimmille.

No jopas jopas sana " hoito " usein se vilahtelee ...

Näin hyvin medialukutaitoisena. Silmään pisti, ainakin minulle.

Uutta stooria vaan kehiin.

Höpöhöpö tuohen vetämisestä. Paljon paremmin ansaitsee kyllä aivan toisenlaisista töistä.
Topeliuksen motiivina kirjoittamiseen, oli lahjakkuus.
Ei lukijakunnan, hoitoon ohjaaminen.

Öitä. Varhainen herääminen töihin lähtö.

Hamstraus on pakko-oireisiin luokiteltava sairaus. Siinä ei todellakaan ole kyse mistään tavaran säästämisestä pahan päivän varalle. Jos hamstraus on jatkunut vuosia, on todennäköistä ettei siitä varsinaisesti koskaan parane. Usein henkilön taustalta löytyy traumaattisia kokemuksia, masennusta, ahdistusta, unettomuutta ym. joiden hoito/käsittely auttaa jaksamaan myös hamstraus ongelman kanssa. Itse hamstraukseen ei oikein ole lääkitystä. Monien oireita on kuitenkin saatu lievennettyä kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Hamstrausta ei tule vähätellä! Se on vakava sairaus joka voi pahimmillaan tuhota hamstraajan kodin ja omaisuuden, taloon voi tulla pahoja hygieniaongelmia aina homevaurioihin asti, jotka tuhoavat terveyden. Tavaran kerääminen ja siitä aiheutuvat ongelmat usein aiheuttavat usein myös taloudellista vahinkoa ja velkaantumista. Häpeäntunne, pelkotilat ym. voivat eristää ihmiset kotiinsa. Tulee mielenterveysongelmia, unettomuutta. Myös hamstraajan läheiset kärsivät monin tavoin. Ja tämä kärsimys voi jatkua vuosia jopa vuosikymmeniä! Jos ei ole omakohtaista kokemusta hamstraajan läheisenä/omaisena on vaikea ymmärtää kuinka isosta ja vakavasta asiasta voi olla kyse.

Niinhän se poikkeavuushössötyksen kaava menee. Ensin hakemalla haetaan jostain joku poikkeavuuden ääritapaus. Sitten siitä tehdään isot näyttävät lehtijutut ja sitten vastaavia alkaa löytyä vähän sieltä sun täältä.

Niissä lehtijutuissa haastatellaan taas jotain "asiantuntijaa" jonka mukaan tämä tapaus taas jälleen kerran todistaa oikeaksi jonkun ihme teorian. Lääkärin tutkintoon kuuluu keksiä jokin teoria ja todistaa se oikeaksi. Ilmeisesti kaikki järkevät teoriat on jo keksitty kauan sitten.

Kyseessä varmaan Pasi Viheraho. ...ai niin, mut sillä ei ole ystäviä!

Kyseinen henkilö taitaa olla romunkerääjä. Tiedän muutaman tälläisen tapauksen. Itse en pidä niitä romuja mitenkään arvokkaina mutta kuka mitäkin arvokkaana pitää. Tavaran arvo ei ole mikään luonnonlaki vaan itse kunkin henkilökohtainen uskomus.

Miksi kirjoittaja murehtii toisen romunkeräämisestä? Siis eikös hän kerää niitä romuja omiin nurkkiinsa eikä kirjoittajan nurkkiin? Jos asuu taloyhtiössä niin moinen touhu ei tietenkään ole viisasta sillä taloyhtiö tuskin katsoo moista hyvällä. Jopa siitäkin on valitettu että eräs kerrostalon asukas kuivasi kalaverkkoja pyykin kuivaamiseen varatusssa tilassa. Tietysti valittaminen menee joskus nipottamiseksi mutta minkäs teet kun taloyhtiöllä on kantansa.

Eiköhän ole niin että on parempi että jokainen hoitaa omat asiansa.

Varsinkin vanhoilla ihmisillä on vaivana sukulaiset ja "ystävät" jotka ovat kovia ottamaan kantaa siihen mitä vanhus saa omistaa ja mitä hän ei saa omistaa. "Mitä se laittaa MEIDÄN rahoja tuollaiseen roskaan." Perintöä aletaan jakaa jo siinä vaiheessa kun vanhus laittaa ensimmäisen jalkansa hautaan.

Varmaan siitäkin on tullut iso riita perinnönjaossa että kuka saa tuhkatusta ruumiista jääneet hampaiden kultapaikat.

Ihmiset jotka on eläneet puutteessa joko siksi että ovat olleet köyhiä tai että vanhemmat eivät ole sallineet lasten pitää mitään omaa, kärsivät usein tästä ongelmasta ja joissakin tapaukissa siitä tulee todellinen mielisairaus.

Esim monilta amerikkalaisilta vanhemmilta jopa lapset on viety pois, kun koti haisee niin pahalle ettei siellä voi sallia lasten asuvan. Videioita löytyy kyllä vaikka kuinka paljon aiheesta. Yleensä hamstraaja tarvitsee terapiaa päästäkseen ongelmastaan eroon.

Sukulaisten talon tyhjennysyritykset ei usein yksin riita, siinä menee vain välit poikki. En tiedä miten vakavasta tapauksesta tässä on kysymys, mutta vaikuttaa siltä kun hän salailee ja hämää, että hän olisi avun tarpeessa psyykkisestikin, vanhemmiten ongelma yleensä myös pahenee.

Toivottavasti saatte taloyhtiön kanssa asiat kuntoon, sitä ainakin voi yrittää. Ja jos saatte hänet menemään vielä terapiaan, niin hän sitten tajuttuaan oman tilansa osaa kyllä arvostaa teidänkin toimianne oli ne millaisia tahansa.