Mikä teitä tekee onnelliseksi tai tekisi onnelliseksi?
Minulle se on VAPAUS. Aito ja kaiken kattava vapaus. Ei ole kenestäkään riippuvainen, ei ole kenellekään selityksen velkaa. Ei tarvitse keneltäkään pyytää mitään tai olla kerjäämässä mitään (huomiota, kunnioitusta, arvostusta jne.). Eli nyt en puhu vaan ns. fyysisestä tai materialistisesta vapaudesta, mutta myös ja nimenomaan henkisestä tai juuri nimenomaan henkisestä vapaudesta, koska sitä on vaikeampi ylipäätänsä saavuttaa. Kovalla työllä, älyllä ja onnella ja myöskin tarvitaan muiden tukea ja apuja, että voit menestyä urallasi niin, että saavutat taloudellista riippumattomuutta, mutta kuinka moni onnistuu saavuttamaan sen kaltaista aitoa henkistä riippumattomuutta, että ei tarvitse turhia muiden ihmisen hyväksyntää tai muuta huomiota. Ottaen tietysti huomioon muita ihmisiä ja ylipäätänsä olla niin vapaa kuin vain ihminen voi vain olla omassa elämässään vapaa.
Itse koen saavuttaneeni jo aika hyvin sellaista henkistä tasapainoa ja vapautta, että ei minua ulkopuolinen voi enää heivauttaa eteen tai taakse. Ei minua kiinnosta vaikka koko kaupunki osoittaisi keskisormea, kun ovesta astuisin ulosa. Ei yhtään, mulle ihan sama, kun tiedän, että en ole mitään pahaa heille tehnyt. Tai jos joku jauhaa jaskaa, niin ei kiinnosta yhtään tai en kaipaa minkäänlaista jihyy-huomiota osakseni. Silti koen, että olen elossa, tunnen ja iloitsen, suren ja tunnen sympatiaa ja empatiaa, siis elän. Mutta se, että joku näyttää nyrpeä nenää tai pitkää tikkua niin ei kiinnosta pätkän vertaa:D Ja vielä sekin, että minun ei tarvitse "alistua" kenenkään "järjen jättiläisen" alaiseksi. Voin itse päättää kenen kanssa työskentelen, jos työskentelen, minun ei tarvitse missään eripuraisessa, huonossa johdetussa yrityksessä olla työssä jne. jne. Tässä vain yksi esimerkki, mutta hyvin tärkeä ja kallisarvoimen sellainen, omaa ainutkertaista ja nopeasti kulkevaa elämää ajatellen. Monesti mietin, kun kuulen ongelmista tyäpaikoilla, että onneeksi ei tarvitse pakko väkisin missään puurtaa, jos johto tai tyäkaverit ovat "omassa maailmassaan". Tänä päivänä ongelma on aika laajalle levinnyt.
Minulle se on VAPAUS. Aito ja kaiken kattava vapaus. Ei ole kenestäkään riippuvainen, ei ole kenellekään selityksen velkaa. Ei tarvitse keneltäkään pyytää mitään tai olla kerjäämässä mitään (huomiota, kunnioitusta, arvostusta jne.). Eli nyt en puhu vaan ns. fyysisestä tai materialistisesta vapaudesta, mutta myös ja nimenomaan henkisestä tai juuri nimenomaan henkisestä vapaudesta, koska sitä on vaikeampi ylipäätänsä saavuttaa. Kovalla työllä, älyllä ja onnella ja myöskin tarvitaan muiden tukea ja apuja, että voit menestyä urallasi niin, että saavutat taloudellista riippumattomuutta, mutta kuinka moni onnistuu saavuttamaan sen kaltaista aitoa henkistä riippumattomuutta, että ei tarvitse turhia muiden ihmisen hyväksyntää tai muuta huomiota. Ottaen tietysti huomioon muita ihmisiä ja ylipäätänsä olla niin vapaa kuin vain ihminen voi vain olla omassa elämässään vapaa.
Itse koen saavuttaneeni jo aika hyvin sellaista henkistä tasapainoa ja vapautta, että ei minua ulkopuolinen voi enää heivauttaa eteen tai taakse. Ei minua kiinnosta vaikka koko kaupunki osoittaisi keskisormea, kun ovesta astuisin ulosa. Ei yhtään, mulle ihan sama, kun tiedän, että en ole mitään pahaa heille tehnyt. Tai jos joku jauhaa jaskaa, niin ei kiinnosta yhtään tai en kaipaa minkäänlaista jihyy-huomiota osakseni. Silti koen, että olen elossa, tunnen ja iloitsen, suren ja tunnen sympatiaa ja empatiaa, siis elän. Mutta se, että joku näyttää nyrpeä nenää tai pitkää tikkua niin ei kiinnosta pätkän vertaa:D Ja vielä sekin, että minun ei tarvitse "alistua" kenenkään "järjen jättiläisen" alaiseksi. Voin itse päättää kenen kanssa työskentelen, jos työskentelen, minun ei tarvitse missään eripuraisessa, huonossa johdetussa yrityksessä olla työssä jne. jne. Tässä vain yksi esimerkki, mutta hyvin tärkeä ja kallisarvoimen sellainen, omaa ainutkertaista ja nopeasti kulkevaa elämää ajatellen. Monesti mietin, kun kuulen ongelmista tyäpaikoilla, että onneeksi ei tarvitse pakko väkisin missään puurtaa, jos johto tai tyäkaverit ovat "omassa maailmassaan". Tänä päivänä ongelma on aika laajalle levinnyt.
Vastaukset 24
Vanhimmat
olishan se kiva, kun rahaa virtaisi tilille ja aamulla saisi nousta silloin, kun itselle sopii ja tehdä asiat oman aikataulun mukaan.
aina kaikki ratkeaa rahalla. niinkä se on? nykyään tuntuu olevan. kysymys on ennekaikkea Henkisestä vapaudesta, jota ei ole ihan yksinkertaista saavuttaa. ei jaksa näitä tämän päivän puheenaiheita - kaikki aina alkaa ja loppuu tai ainakin kääntyy rahaa. Eikö ihmiset enää osaa mistään muusta puhua tai edes ajatella mitään muuta. huoh, sanon minä.
Jos sulla on rahaa niin vtun paljon, niin ei sun tarvitse murehtia. Voin sanoa, ettet sä vain omilla ja kovalla työllä tuohon ole päässyt, taustajoukot ja jotkut tahot sen on mahdollistanut.
Ei siihen tarvita edes sitä "vtun paljon rahaa". Riittää, kun on tarpeeksi. Ja en ole edes väittänytkään, että kaiken olisin itse ja yksin tehnyt, en ole. Mutta ansainnut olen kyllä kaiken, ihan kaiken. Se on fakta. Koen myös sitä ansainneeksi, kun eräskin 97-vuotia vaari oli kirjoittanut viimeisen nimikirjoituksen ja oli vieli sanonut ainoalle varsinaiselle perijälle, "että et sitten ala riitelemään, kun avaat tekstini". "hän on nuori, jota haluan tukea". Ei siitä voinut olla kun kiitollinen ja tuntea syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta ja vastuuta siitä, että osaa myös jatkossa pitää myös muista huolta ja ajatella myös muita. Joten suut suppuun huorittelijat ja vapaamuurarit. Joo oli hän varmasti myös vapaamuurari, sitä en epäile:D Mutta hän oli paljon muutakin:D Nyt loppu nämä kirjoitukset, enkä paljasta enää yhtään enempää:)
sä olet vapaamuurarien horo !
vittumainen vittuilija sä olet ! Näin ne videot ! Stna haahka !
Aloitusajatus on mahdoton, täysi illuusio. Kukaan ei pysty olemaan toisista riippumaton, voihan sitä niin itselleen uskotella. Mutt ei jaksa enempää.
Kirjoitinkin, että "niin vapaa kuin ihminen nyt omassa elämässään voi olla vapaa". Mutta katkeruus ja kateus vie lopuksi lukutaidonkin mennessään:D
Juurikin tuo henkinen vapaus on tavoittelemisen arvoista. Tietää olevansa olemassa vaikka olisi vain omassa seurassaan eikä joka sekunti jonkun toisen tavoitettavissa. :)
ette voi väittää että pelkällä kovalla työllä tuohon pääsee. Joku on aina panostanut jotain isosti. Rahamiehet tällä phuu ja monet menestyjät nuolee ensin niiden kenkää, jotta ovat mitä ovat. Se siitä riippumattomuudesta.
Tavallinen nainen ja duunari olen tarkkoine työaikoineni, laskuineni ja velvoitteineni. Vaan kuitenkin henkisesti vapaa. Riippumattomuus ja henkinen vapaus ei ole sama asia.
"Tavallinen nainen ja duunari olen..."?
Mistä tämä suomenkieleen kuulumaton, käänteinen sanajärjestys?
Mikset kirjoita:
"Olen tavallinen nainen ja duunari..."
Mutta siitä olen samaa mieltä kanssasi, että riippumattomuus ja henkinen vapaus
eivät ole toistensa synonyymejä.
Esimerkiksi buddhalaisuudessa kerjäläismunkit
tavoittelevat TÄYDELLISTÄ HENKISTÄ VAPAUTTA. TÄYDELLISTÄ HENKISEN VAPAUDEN saavuttaminen ei kuitenkaan heidän uskonsa mukaan tapahdu saavuttamalla täydellinen taloudellinen riippumattomuus, vaan turhista haluista ja tarpeista vapautumisen kautta.
Olen huomannut, että yleensä nämä OMAA VAPAUTTAA JULISTAVAT IHMISET OVAT LOPULTAKIN HYVIN YKSINÄISIÄ, kenties jopa kykenemättömiä välittämään muista ihmisistä.
Jos vaikka mietitään sellaisia, kaikkien tietämiä, TALOUDELLISESTI RIIPPUMATTOMIA LESKIMIEHIÄ, jotka eivät taida moneen suuntaan kumarrella, kuin Kyösti Kakkonen ja Martin Saarikangas, niin hehän ovat jo uusissa naimisissa kumpikin.
Ei pidä yksisilmäisesti uskoa kaikkea, mitä keisari keksii julistaa!
(Jokuhan voi huomata, ettei keisarilla ole vaatteita.)
Kuukaudessako vapauduit, vai missä ajassa. Anna mun kaiken kestää...uskotko tuohon itsekkin hihhhiiihi
Kuukaudessako vapauduit, vai missä ajassa. Anna mun kaiken kestää...uskotko tuohon itsekkin hihhhiiihi
Se, että on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. Oravanpyörää ei ole ikävä eikä tule.
Ei raha onnea tuo, saattaahan se rauhoittaa joitakin jopa hermostuttaa:)
Tekisi onnelliseksi:
Minulle täydellisesti sopiva kumppani.
Vapautta ja yksinäisyyttä (yksinäisine vanhuuksineen) en etsi.
Ihailen aivan suunnattomasti
Mauno ja Tellervo Koiviston,
Jorma ja Liisa Ollilan,
Johannes ja Kyllikki Virolaisen jne.
pitkiä, PARISUHTEITA.
Tuossa ALOITTAJALLE "FREE" kappale,
koska hän selvästi ARVOSTAA OMAA VAPAUTTAAN,
YLHÄISESSA JA JOSKUS VARMASTI VÄLJÄHTYNEESSÄKIN
YKSINÄISYYDESSÄÄN:
https://www.youtube.com/watch?v=SpKwjbr6sRY
Kyllä minusta USEIN vaikuttaa,
että PITKIIN PARISUHTEISIIN KYKENEMÄTTÖMÄT
ovat jotenkin vajaita.
Mielenterveyden määritelmäänhän kuuluu
paitsi kyky tehdä työtä, myös kyky rakastaa.
Kykyyn rakastaa kuuluu AINA oman TARVITSEVUUTENSA MYÖNTÄMINEN.
Kyllä minä ainakin olen iloinen, että meillä on presidentti,
joka ei katsonut voivansa hakeutua ehdolle silloin,
kun oli vielä "PUOLIVALLATON LESKIMIES".
Ja sitten kun ajatellaan VAPAUDESTAAN JA USKALLUKSESTAAN
ihailtuja JULKISUUDEN miehiä kuten Jörn Donner,
niin kumppanihan hänelläkin on, vaimonsa Bitte Westerlund.
HENKISESTI JA FYYSISESTI KAIKESTA JA KAIKISTA MAHDOLLISIMMAN VAPAA?
= kylmä, ylemmyydentuntoinen, eristäytynyt tarkkailija, kykenemätön rakastamaan, kenties jopa empatiakyvytön.
"Kunhan mietin?"
Taidatpa olla, sama äijä joka kirjoittelee milloin mitäkin
kysymyksiä nimimerkillä "Kunhan-kysyn".
Kylmät terveiset,
Huijari-Timolle,
joka esiintyy milloin kenäkin.
Seuraavassa klippi YKSINÄISESTÄ, ei perhe- eikä parisuhdekeskeisestä
miehestä:
https://www.youtube.com/watch?v=wG6uHJczYq8
Älkää sortuko turhaan yksinkertaisuuteen. Miettikääpä seuraavaa:
1) Onnellinen ihminenkö kirjoittelisi vapaudestaan yksin Ikävä-palstalla klo 2.00
aamuyöstä? Jos hän olisi onnellinen, hän joko
a) nukkuisi vuorokauden pimeimmän ajan MIELENRAUHANSA säilyttäen pedissään tai
b) filosofoisi VAPAUDESTAAN hyvän ystävän tai kumppanin kanssa.
Mutta aloittaja ei tehnyt kumpaakaan, hän julisti ja todisteli mahdollisimman suuren VAPAUTENSA hienoutta YKSIN, suomi24.fi:n "Ikävä"-palstalla klo 24.00 yöllä!
Onnellinen ja VAPAA ihminen on myös raastavista, mustasukkaisuuden ja vihan tunteista vapaa. Hän ei murtaudu VARATUN naisen sähköpostiin eikä pyydä FB-ylläpidolta tämän salasanaa.
Katsokaapa ihmiset James Deanin tähdittämä elokuva Jättiläinen!
Siinä voitti "ihailla" yksinäisen ja ALKOHOLISOITUNEENKIN ihmisen "täydellistä onnea"!
https://www.youtube.com/watch?v=7DY9IyxFV-0
KIRJOITIT:"Voin itse päättää kenen kanssa työskentelen, jos työskentelen, minun ei tarvitse missään eripuraisessa, huonossa johdetussa yrityksessä olla työssä jne. jne"
VASTAAN:Ei tarvitse työskennellä huonosti johdetussa yrityksessä?
Joko olet freelancer (esim. toimittaja, näyttelijä, graafikko)
tai sinulla on oma yritys eli olet yksityisyrittäjä.
"Jos työskentelen" -ehdollistus tarkoittaa joko,
että sinulla on paljon "vararahaa" huonojen kausien varalle tai
että olet valmis tinkimään jostakin (ylellisyydestä),
silloin kun tienaat vähemmän.
Niin kauan kuin IHMINEN myy jotakin palvelua tai työtä,
hän ei voi sanoa 10:lle 10:stä mahdollisesta yhteistyökumppanista,
ettei käy eikä kiinnosta, vaikkei kenenkään kanssa heistä
yhteistyö tuntuisi täydellisen harmoniselta.
Minua sinä et tällä provokatiivisella kirjoituksellasi hämää.
En usko sokeasti kehumasi VAPAUDEN tuomaan onneen.
Kaikilla ihmisillä tulisi toki olla tietty määrä VALINNANVAPAUKSIA,
koska täydellisenä ORJANA ja ORJUUDESSA ei kukaan ole onnellinen.
Mutta tuoko muka TÄYDELLINEN VAPAUS PERHESITEISTÄ JA TYÖYHTEISÖSITEISTÄ VELVOITTEINEEN ONNEA(?) En oikein usko.
Esim. hyväkin parisuhde voi rajoittaa "vapauksia"/"vapautta",
mutta antaa vastalahjana yhdessäolon onnen ja keskinäisen rakkauden.
Minusta tämä erittäin YLIMIELISENÄ JA MUITA ALIARVIOIVANA näyttäytyvä
kirjoitus ansaitsisi enemmänkin kommentointia.
Mahtaakohan se olla jonkun erikoisen huumorintajun tuote?
Koetetaanko siinä selvittää, miten ihmiset reagoivat,
kun julistautuu LÄHES KAIKISTA INHIMILLISISTÄ KAHLEISTA VAPAAKSI ERAKKOLUONTEEKSI, joka keikkuu korkealla mäenharjalla,
KAIKKIEN MUIDEN YLÄPUOLELLA.
Osakseen saamasta inhimillisestä lämmöstä ja välittämisestä
tai yhteisöllisyyden rikkauksista kirjoittaja ei ainakaan mainitse mitään.
Ei sinua kukaan täällä kuuntele
Hoida hommas!
Tämähän on jo taidetta! Miten kukaan voi noin tosissaan pohtia jonkun tuntemattoman ihmisen elämää ja olotilaa? Mistä moinen motivaatioa. Aloitus on minulta ja on täysin tosi, eikä siihen liity mitään yli-tai alimielisyyttä. Kunhan kirjoitin, kun mietin syntyjä syviä. Yöllä siihen on oiva tilaisuus, suorastaan loistava. Silloin ajatukset ja mieli "lentää vapaasti kaikista kahleista", kun ei ole muita häiriötekijöitä ilmassa.
Joo tulin tänne yhtä ihmistä ikävöimään, mutta asia on jo taakse jäänyttä ikävää, mutta tulen täällä aina silloin tällöin käymään, koska huomasin, miten täällä pääsen kosketuksiin niin erilaisiin ajatuksiin ja erilaisiin elämänasenteisiin ja ylipäätänsä ajatuksen kulkuun. Täällä on niin eilaisia otoksia, että se on jo niin mielenkiintoista tututstua ihmisen erilaiseen mieleen, asenteeseen ja ajatuksen juoksuun. Täällä ehkä ihmiset "uskaltavat" avata omaa todellista maailmaansa. Se on mielenkiintoista. Minulle kovin vieras kateus ja katkeruus, toisen ihmisen sumeilematon arvostelu ja lyttäys... se oikeasti voi avartaa ihmistä ja tulla tietämään, mitä oikeassa maailmassa voidaan ajatelella ja miten käyttäytyä toista kohtaan. Ei minun reaalimaailmassa tälläistä kuule. Täällä on paljon hyviäkin juttuja ja ennen kaikkea hauskoja lohkaisuja, mutta sitähän kukaan ei voi väittää, että täällä osataan myös haukkua muita ihan mennen tullen sumeilematta, ja se on ihmeellistä, ja siksi haluankin tutustua sellaisen ihmisen päänsisäiseen ellämään, jotta opin uutta, ja tulen tietämään toisenlaisten ihmisten ajatuksia, ajatuksen juoksua jne.
Oppi ei ojaan kaada. Mutta hei tarkoitus ei ollut provosoida ja "härnätä" ketään. Kirjoitin, kun oikeasti tunnen ja ajattelen niin, en ajatellut, settä se voi jollekki olla niin arka paikka, ja jos onkin, se on sen ihmisen oppimisen ja kehityksen tarve, ei minun. Onnea uuteen vuoteen kaikille kuitenkin ja joka tapauksessa!
Tähän kohtaan tuli se yksi biisi vielä mieleen: ".... olen pahoillani kaikest...." :D vaikken olekkaan, kun ei ole mistä olla.
Usein siteerattuun "mielenterveyden määritelmää" kuuluu sekä kyky
TEHDÄ TYÖTÄ että KYKY RAKASTAA.
Kyky rakastaa näkyy mm., pitkäjänteisyydessä , mitä parisuhteisiin tulee.
En aivan herkästi lähtisi arvostelemaan toista, VARHAISESSA KESKI-IÄSSÄ
OLEVAA kirjoittajaa, jonka PARISUHDE ON KESTÄNYT LÄHEMMÄS 20 vuotta,
mikäli omani olisi alle 5 vuoden mittainen.
Aloituksessa todella annat itsestäsi kuvan
kylmänä, ylemmyydentuntoisena, eristäytyneenä tarkkailija, joka on
kykenemätön PITKIIN IHMISSUHTEISIIN, kenties jopa empatiakyvytön.
Iloitsethan tekstissäsi siitä, miten VAPAA olet HENKISESTI JA FYYSISESTI
KAIKISTA MAHDOLLISISTA SITEITÄ. Suorastaan ilakoit tällä asialla.
Jos SINULLA on parisuhde, olet siinäkin ilmeisesti SULKEUTUNUT, ERISTÄYTYNYT ja VAPAA. Et uskalla näyttää omaa HEIKKOUTTASI ja TARVITSEVUUTTASI toiselle avautuen, ja hänen kanssaan läheiseksi tullen. Läheisyydenpelkosi johtuu siitä
mies, että olet RIKKONAINEN IHMINEN, jolla todennäköisesti oli lapsena huono suhde omaan äitiinsä. Myöhemmät ihmissuhdepettymykset ovat saaneet sinut pyrkimään EROON KAIKESTA läheisyydestä, toisiin ihmisiin.
Kappalevalinnastasi totean, etten näe VÄKINÄISTÄ PANEMISTA minään suurena rakkauden ja keskinäisen kiintymyksen osoituksena. Tällaiset VÄKINÄISET PANEMISET ja PIKAPANOT ovat varmaan "pikaruokaa" ja fyysisten tarpeiden tyydyttämisen väline RIKOTULLE JA LÄHEISYYDENPELKOISELLE, ja siksi ERISTÄYTYNEELLE ihmiselle.
P. S: Hauki on kala, on täysin turhaa puhetta kohdallani. Osaan kyllä soveltaa lukemaani myös käytäntöön, vaikka hyvämuistisena PYSTYNKIN KAIKENLAISTA SANASTA SANAAN MUISTAMAAN.