Onko teillä henkilökohtainen bucket lista elikkä vaikka viisi asiaa jotka on tehtävä ennenkuin potkaisee sankoa (bucket) elikkä kuolee?
Kuten ne kuuluisat kolme asiaa, mistä puhuttiin kun olimme nuoria: saada lapsi, istuttaa puu, kirjoittaa kirja? Henkilökohtainen "ennen uloskuittausta-lista" voi koostua hyvinkin pienistä ja yksinkertaisista asioista, jotka on vain Aina jääneet tekemättä.
Oma henkilökohtainen listani voisi näyttää vaikka tällaiselta:
1) Opetella oikolukemaan viestini ennen lähetä-napin klikkausta.
2) Tutustua Iguazun putouksiin
3) Hiihtää vesisuksilla
5)Opetella ampumaan oikealla tuliaseella.
Tai sitten ei mikään noista ;)
Mikä ihmeen bucket lista?
40
532
Vastaukset
Niin.
Nelonen jäi pois. Mitä mä sanoin!- TehtyOnLähtövamisOon
Olen ehtinyt tehdä jo kaikki tärkeäksi kokemani asiat ja joitain olen hyljännyt, kun eivät olekaan olleet enää niin tärkeitä tai edes kiinnostavia.
- ent.siivoojaparka
Sama minulla.
Kun tarkemmin ajattelee, niin on tähän ikään mennessä ehtinyt jo tehdä sellaistakin, mitä ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä, mieluummin olisi saanut jäädä tekemättäkin. Mutta tehty mikä tehty ja turha sitä on alkaa kaatunutta maitoa itkemään.
- kylmätotuus
En minä yleensä ajattele kuolemaa tai niitä asioita, mitä pitäisi tehdä sitä ennen.
Nyt teen poikkeuksen ja paneudun aiheeseen.
Tärkeintä olisi, että saisin hävitettyä kaikki turhanpäiväiset paperit ja muut romppeet pois, ettei sitä jälkipolven tarvitsisi tehdä.
Toivomuksia kyllä riittää, mitä vielä tahtoisin oppia. Oppiaikaahan voi olla vielä vuosikymmeniä.
-Haluaisin oppia tekemään kaalilaatikkoa, joka maistuisi niin hyvältä kuin sisareni tekemä herkku.
-Mielenkiintoista olisi lukea kirja, jonka muistaakseni Heikunkeikku mainitsi palstalla syksyllä. Valitettavasti unohdin ottaa nimen muistiin.
-Lisää treeniä vaatii makkarahyllyn ohitus.
-Suurin haaveeni on kuitenkin oppia kasvamaan ihmisenä avarakatseisammaksi.
Tarkkuusammuntaa olen harrastanut nuorempana. Tutuiksi tulivat pienoiskivääri, pistooli, haulikko, jousipyssy ja hirvikiväärikin. Enää en niihin tartu.Voitaisko me parantaa maailmaa tulemalla avarakatseisimmiksi ja suvaitsemaisemmiksi ihmisiksi? Mietin tota tarkkammuntaa.... se olisi maailmanparannusta harrastavan toinen vaihtoehto, mutta se huonompi niistä-----
- Heikunkeikku
"kylmätotuus"
Voi kun rupesi vaivaamaan, että minkä kirjan oon maininnut. Oon saattanut mainita jonkun aikoja sitten lukemani hyvän kirjan ja siitähän ei Reinokaan ota selvää, että mistähän kirjasta olis kyse.
Mutta jos oon itse tänä syksynä sen lukenut ja siitä maininnut, niin sen on aivan Pakko olla Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli, poikani tarina.
Joku palstalainen mainitsi, että on lainannut sen kirjastosta. Arvelen, että hän ei niin kovasti siitä pitänyt, koska ei alannut mulle takas sitä hehkuttelemaan.
Mun hyvä kirja saattaa toiselle olla tooooooooosi tympeä.
Mut kuitenkin toi kirja on MUN mielestä luettavan arvoinen. Valokuvamuistinen poika, jolla älykkyysosamäärä korkeampi kuin Einsteinilla. Matemaattisesti poikkeuksellisen yli-yli-lahjakas.
9-vuotiaana tämä poika alkoi kehittämään astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa.
12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana.
Niin, että tuntuuks tutulta, olikohan kyse tästä kirjasta.
Oli tai ei, niin lue silti.
Ai niin, poika on autistinen. - kylmätotuus
"Heikunkeikku"
Juuri tuota mainitsemaasi kirjaa tarkoitin. Nyt laitoin tekijän ja kirjan nimen muistiin ja aion hakea sen kirjastosta tänään.
Kiitos tiedosta! - kylmätotuus
Paloma.se.co kirjoitti:
Voitaisko me parantaa maailmaa tulemalla avarakatseisimmiksi ja suvaitsemaisemmiksi ihmisiksi? Mietin tota tarkkammuntaa.... se olisi maailmanparannusta harrastavan toinen vaihtoehto, mutta se huonompi niistä-----
Kyllä voisimme.
Kun mieli avartuu, niin monet ennakkoluulot ja pelot erilaisuutta kohtaan poistuvat. Sehän olisi jo suuri askel kohti parempaa maailmaa.
Aseista vielä sen verran, etten minä sentään toisinajattelijoita ole pyssyillä tähtäillyt.......ampumatauluihin vaan olen yrittänyt osua.
- 1eero
Jotkut mieltymykset ovat enempi mielessä, joitakin on jotka jäävät haaveeksi mutta ei haitanne. Positiivisena näen kevään lähestymisen, nii terveys se sais pysyä näinikkää, siinähä sitä ihan yllin kyllin ettei enemmästä väliä .
- Havukkainen
Tämähän lienee Bukei-lista ? Tiedättehän Hyacint Bucketin ? (miten sen kirjoitettiinkaan)
Ei jaksa enää hienostelulistaa tehdä. Vaatteiden kanssa on kyllä niin, että minun on tykättävä vaatteesta. Usein ostan hyvälaatuisen vaikka olis vähän kalliimpi. Kauan sitten pidänkin.- Asusteitakunnioittava
Minullakin on hyvälaatuinen toppatakki vuodelta 1977.
Tänä talvena pidän sille 40 vuotta synttärit ja vien sen laivalle syömään ja yökerhon tanssilattialle. Myös kulahtaneet lenkkarini täyttävät vuosia, taitaa olla peräti 33 mittarissa. Pipossa ei ole vuosilukua mutta ei se mikään tuore ole.
Voisin kuolla vaikka tänään, olen nähnyt ja kokenut riittävästi.
Listoja ei tarvitse laatia.- Mieti.sitä
Jos kuolemasi on listan kärjessä niin se on menoa sitten.
Mieti.sitä kirjoitti:
Jos kuolemasi on listan kärjessä niin se on menoa sitten.
Minulla ei ole listaa, niinhän kirjoitin.
Elän ja koen päivät jotka vielä täällä pörrään, mutta en tee listoja siitä, mitä olisi pakko vielä kokea ja nähdä.Ancelina kirjoitti:
Minulla ei ole listaa, niinhän kirjoitin.
Elän ja koen päivät jotka vielä täällä pörrään, mutta en tee listoja siitä, mitä olisi pakko vielä kokea ja nähdä.Ei minullakaan mitään listaa ole mutta ehkä parempi jos olisi. Aloituskin on vain esimerkki bucket-listoista. Jotenkin tuntuu niinkuin lipsuisin koko ajan kun ei ole selviä päämääriä.
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei minullakaan mitään listaa ole mutta ehkä parempi jos olisi. Aloituskin on vain esimerkki bucket-listoista. Jotenkin tuntuu niinkuin lipsuisin koko ajan kun ei ole selviä päämääriä.
Voihan joitain tavoitteita olla, mutta elleivät ne toteudu, ei se elämää kaada.
Minulla on suunnitelmissa huhtikuussa puutarhamessut ja syksyllä ruskaretki Lappiin.
Vaan molemmissa olen käynyt jo useinkin, jos en pääse, en masennu siitä.
Joo, ehkä tää on vain jaktoa mun eksistentiaaliselle angstilleni: olis vielä tekemistä tai siis en tunne että olen vielä hoitanut hommani loppuun saakka ja paljon olisi vielä tekemistä, näkemistä, uuden oppimista jne.
Käsikirjoituksen muuttuminen Lutusen kohdatessani vei ikäänkuin kontrollin pois ja valmis matkasuunnitelma kun hyllytettiin niin uusi ei ole oikein avautunut.Löytää täydellinen mies ei ole helppoa. Lutunen on varmasti hyvä ja turvallinen vierellä kulkija, mutta hänen rinnallaan et voi toteuttaa omia haaveitasi matkustamisesta. Olisiko tuo paikoillaan oleminen syynä sinun olemassa olon turhautumiseesi.
Tulevaisuuteeni kuuluu useita matkoja. Ennen näkemättömien/kokemattomien matkakohteiden bongausta sisältyy tulevaisuuden listaani. Petzellä on myös innokas matkailija, ehdotti jo uusia matkakohteita. Minun on väliin toppuuteltava hänen matkustusintoaan.
Nyt talviaikaan, meille on yhdessä liikkumisen ongelma. Petze on alkanut karttamaan lenkkipolkujamme niiden lumisuuden ja liukkauden vuoksi, joten teen nykyisin ulkoilulenkkini yksin.
En tiedä, mutta tämä meidän asumismuoto on myös meille molemmille ehdottomasti paras ratkaisu. Jos minuun iskee tosin ei ole vielä iskenyt elämäntarkoituksen etsiminen ja pelko tulevaisuudesta niin sen eteen pitää tehdä itselle sopivia ratkaisuja, emmehän voi elää toisen ihmisen kautta kärvistellen vaan elämme itsellemme.korppis kirjoitti:
Löytää täydellinen mies ei ole helppoa. Lutunen on varmasti hyvä ja turvallinen vierellä kulkija, mutta hänen rinnallaan et voi toteuttaa omia haaveitasi matkustamisesta. Olisiko tuo paikoillaan oleminen syynä sinun olemassa olon turhautumiseesi.
Tulevaisuuteeni kuuluu useita matkoja. Ennen näkemättömien/kokemattomien matkakohteiden bongausta sisältyy tulevaisuuden listaani. Petzellä on myös innokas matkailija, ehdotti jo uusia matkakohteita. Minun on väliin toppuuteltava hänen matkustusintoaan.
Nyt talviaikaan, meille on yhdessä liikkumisen ongelma. Petze on alkanut karttamaan lenkkipolkujamme niiden lumisuuden ja liukkauden vuoksi, joten teen nykyisin ulkoilulenkkini yksin.
En tiedä, mutta tämä meidän asumismuoto on myös meille molemmille ehdottomasti paras ratkaisu. Jos minuun iskee tosin ei ole vielä iskenyt elämäntarkoituksen etsiminen ja pelko tulevaisuudesta niin sen eteen pitää tehdä itselle sopivia ratkaisuja, emmehän voi elää toisen ihmisen kautta kärvistellen vaan elämme itsellemme.Varmasti on vaikuttanut asiaan. ainakin osittain. Olen etsimässä jonkinlaista kompromissiratkaisua.
Ei minulta matkustelu ole kiellettyä. Saan toki tulla ja mennä ihan kuin haluan, mutta Lutunen ei halua lähteä mukaan, ainakaan pitemmille matkoille. mutta yksin ei ole yhtä kivaa, turvallista ja helppoa matkustaa omatoimimatkoilla, suurilla lentokentillä ja pitkillä lennoilla. Yhteen reissuun se on luvannut lähteä kanssani, 70-vuotismatkalleni Suureen Länteen junamatka Chicagosta Salt Lake Cityyn leivottuna rusinaksi pullaan.
Tähän saakka olen saanut sen mukaan kinuamalla ja vastahakoisesti, eikä mikään reissu ole ollut oikein hyvä jälkikäteenkään. Hän tykkää kyllä perilläolosta, mutta se matkustaminen....minun mieliksi hän on lähtenyt mukaan, mutta mitään omaa kiinnostusta ei ole ollut.- satu_ja
korppis kirjoitti:
Löytää täydellinen mies ei ole helppoa. Lutunen on varmasti hyvä ja turvallinen vierellä kulkija, mutta hänen rinnallaan et voi toteuttaa omia haaveitasi matkustamisesta. Olisiko tuo paikoillaan oleminen syynä sinun olemassa olon turhautumiseesi.
Tulevaisuuteeni kuuluu useita matkoja. Ennen näkemättömien/kokemattomien matkakohteiden bongausta sisältyy tulevaisuuden listaani. Petzellä on myös innokas matkailija, ehdotti jo uusia matkakohteita. Minun on väliin toppuuteltava hänen matkustusintoaan.
Nyt talviaikaan, meille on yhdessä liikkumisen ongelma. Petze on alkanut karttamaan lenkkipolkujamme niiden lumisuuden ja liukkauden vuoksi, joten teen nykyisin ulkoilulenkkini yksin.
En tiedä, mutta tämä meidän asumismuoto on myös meille molemmille ehdottomasti paras ratkaisu. Jos minuun iskee tosin ei ole vielä iskenyt elämäntarkoituksen etsiminen ja pelko tulevaisuudesta niin sen eteen pitää tehdä itselle sopivia ratkaisuja, emmehän voi elää toisen ihmisen kautta kärvistellen vaan elämme itsellemme.Petze...heh. Minullakin oli mielikuvitusystävä lapsena, mutta pääsin siitä iän myötä eroon :)
satu_ja kirjoitti:
Petze...heh. Minullakin oli mielikuvitusystävä lapsena, mutta pääsin siitä iän myötä eroon :)
Heräsin päikkäriltä ihan itseni vierestä. Minulla ei ole ikinä ollut mielikuvituskavereita. Esikoisellani oli lapsena useita. No, hänestä tuli taitava kirjoittaja. Paloma haaveilee kirjoittavansa kirjan. Tiedä vaikka esikoiseni vielä joskus kirjoittaa esim. satukirjan.
- jättiläine
1. Hävittää kaikki vaatteet joihin en mahdu, muu turha roina on hävitetty.
2. Myydä asunto
3. Löytää hauska yli 175sm pitkä normaali järjellä varustettu mies ja viettää laatuaikaa, se mahdollinen loppuaika.
Ei muuta. - Heikunkeikku
Joo, mikä ihmeen bucket lista? Vai keksitkö itte tuommosen listan:)
En minä suuremmasti ole ajatellut, että mitä vielä olis tehtävä.
Yks oli, mutta oon haudannut sen jo aikoja sitten.
Aina ollut (oli) haaveena, että lähtisin vähän suuremmalla veneellä täältä Vaasasta kuleksimaan rannikon tuntumassa alas, niin alas ku huvituttais. Pysähtyilisi eri saariin yöksi ja sen semmosta. Lahden yli kohti Ruotsia. Ihan ajan kanssa. Semmosta suunniteltiin miehen kanssa muinoin. Olin aivan Varma, että se tulee onnistumaan.
Ei se nyt sitten onnistunutkaan. Ainakaan hänen kanssaan. Välillä tuumin, josko onnistuis jonkun toisen ihmisen kanssa, joka sitä venettä osaisi turvallisesti ohjata.
Pari viikkoa, kun nuuhkis meren tuoksuja ja ihailisi aaltojen eri muotoja, nakkais verkot vetehen, kokisi saaliin ja halsterilla ne paistelis nuotiolla. Tai vaikka veneessä. Tosin veneeseen ei ehkä kantsis nuotiota tällätä:)
Tämmönen haave mulla ollut. Vähä risoi, kun hokasin, että ei toi tuu koskaan onnistumaan.
Mitään muita tosi-tosi haaveita ei ole.Ei ole minun itse keksimäni. Katselin aikasemminillalla telkkua ja siinä amerikkalaisessa sarjassa hoettiinkoko ajan että onko toi jotain sun bucket-listastasi. Olin kuullut aikaisemminkin sanonnan ja Aaina ihmetellyt että miksi "bucket" lista miksi sen nimi on se. Sitten yhtäkkiä tajusin että joo, tietenkin, things to do before you kick the bucket eli juttuja mitä haluaisi tehdä ennen kuolemaansa siis ennenkuin potkaisee tyhjää tai siis ämpäriä kuten sanonta kuuluu jenkkilässä.
Toi sun purjehtimisjuttusi on tyypillisesti sellainen- Samoinkuinmun Iguazun putoukset. Kummatkin kannattaa tehdä nyt vielä kun voimat riittää koska molemmat tarvii tietyn fyysisen kunnon.- Heikunkeikku
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei ole minun itse keksimäni. Katselin aikasemminillalla telkkua ja siinä amerikkalaisessa sarjassa hoettiinkoko ajan että onko toi jotain sun bucket-listastasi. Olin kuullut aikaisemminkin sanonnan ja Aaina ihmetellyt että miksi "bucket" lista miksi sen nimi on se. Sitten yhtäkkiä tajusin että joo, tietenkin, things to do before you kick the bucket eli juttuja mitä haluaisi tehdä ennen kuolemaansa siis ennenkuin potkaisee tyhjää tai siis ämpäriä kuten sanonta kuuluu jenkkilässä.
Toi sun purjehtimisjuttusi on tyypillisesti sellainen- Samoinkuinmun Iguazun putoukset. Kummatkin kannattaa tehdä nyt vielä kun voimat riittää koska molemmat tarvii tietyn fyysisen kunnon.Mene sinä sinne Iguazun putouksille, minä norkoilen vaan täälä maissa.
Ei se multa luonnistuisi enää. Mistäs mä niin ison veneen saisin ostettua. Niin ja mistäs löytäisin semmosen miehen, joka ymmärtäis veneenruorin kääntelemisestä.
Ei, ehei ei, kyllä se vaan on niin, että en ala vetelemään takaisin haavetta, jonka oon jo kauan aikaa sitten nakannut taakseni.
- fsecure
Muistakaa lopettaa tilinne somessa. Kuka teidän tunnuksenne muuten tietäis.
Yksi on ylitse muiden: toimittaa taloni (vrt Helena Anhava) eli saattaa huushollini siihen kuntoon, ettei jäkipolville jäisi kovin paljon askaretta pesän selvittämisessä.
Minusta ei Kon marilaiseksi ole, mutta jos edes runsaat asiakirja-arkistoni saisin sellaiseen kuntoon, ettei niitä tarvitsisi suuremmin setviä - niihin uppoaa aikaa, sen tiedän kokemuksesta kun olen joskus papereitani järjestellyt.No huomenna kauppaan :) En ota muita paineita.
Meillä avioero oli kamala, ja sen jälkeen hukkasin kaikki unelmat. Vaikka siitä on nyt 10 vuotta, taidan silti vaan olla kiitollinen siitä mitä on, enkä havitella mitään muuta. Päivät tulee niin kuin tulee. Ehkä se on sitäkin, että kun on lapsista ollut yksin vastuussa, elää ainakin osittain heidän kautta. Jää ne omat jutut ja toiveet taka-alalle.
Koetan päätä jumpata... jos jotain edes keksis. Ehkä vaellus Kolin kansallispuistossa? Karhunkierros? Mutta en mä yksin lähde. Enkä ilman karhukelloa.
Luovutan. En saa viittä kasaan.The Buchet List, iki-ihana Jack Nicholsonin elokuva.
Kun aikoinaan tuon elokuvan, suomeksi Nyt tai ei koskaan katsoin, tein silloin oman 'lusikkalistani'.
Se lista muuttuu ajan mukana, nyt se olisi varmasti ihan erilainen kuin silloin, tässä elämäntilanteessani sen listan teko olisikin ajankohtaisemaa kuin koskaan. Elokuvassakin niistä heidän listoistaan aina ruksattiin kun, tekemätön tuli tehdyksi.
Voisihan tuota omaansa kepeästi hahmotella
1. kirjoittaa se tärkeä juttu
2. toteuttaa seinänkokoinen, joka mielessä vielä muotoaan hakee
3. lemmenjoella haluaisin käydä kultaa huuhtomassa
4. bongata kaikki suomen kansallispuistot
5. harventaa kuusikko, jonka tänä vuonna istutan satavuotiaan suomen kunniaksi.Enpä ole vielä tuollaista listaa ajatellut.
Aloittajan mainitsemista tuliaseista toivon saavani pysyä erossa edelleen koko loppuelämäni ajan. Armeijassa yli neljäkymmentä vuotta sitten niiden kanssa touhusin mutta onnekseni ei ole sen jälkeen tarvinnut kertaakaan käteeni ottaa. Eikä ole tullut edes haluja.
Tuo venejuttu oli mukavantuntuinen. Mutku tarttis olla se vene... Joku pitempi kävely- tai vaellusreissu on joskus mielessä pyörinyt. Lueskelin joskus kertomuksia Santiago de compostelan pyhiinvaellusreitin kulkemisesta, sen muistakin kulkijoista kun kuulemma nykyään suurin osa on muista kuin uskonnollisista syistä liikeellä olevia -ajatuksena houkutteleva, mutta tarttis kyllä kokeilla miten se kävely, yli kymmentä kilometriä en ole tainnut pariin vuoteen tepastella. Tarttis alkaa harjoittelemaan.
No, ei sekään niin tärkeältä tunnu, sinne asti lähteminen. On sitä tilaa ja tienvartta, metsäpolkuja ja kulkematonta korpea täällä kotinurkissakin. Kun vaan tulisi lähdettyä.
Kirjoittamaan tarttis oppia, sekin on tainnut pyöriä mielessä koko elämän ajan. Mutku mutku... aina on sitten ollut jotain muuta tekemistä, on jäänyt ihan kokeilematta että saisko sanoja paperille semmoiseen järjestykseen että niitä viitsisi edes itse sitten viikon päästä lukea. Ja olisko minulla sitten niin mitään sanottavaa?
Jääköön nyt vielä muhimaan sekin ajatus.
Muiden ihmisten kanssa ei pitäisi olla mitään riitajuttuja meneillään, joten niiden perkaamiseen ei tarvitse aikaa käyttää.
Se mitä jäljelle jää, puolikuntoisia työkaluja, jokunen huonekalu, papereita jotka eivät taida pesänselvittäjiä kiinnostaa... ei taida olla minun murheeni mitä niille tapahtuu.Sulla on ihmeen paljon samanlaisia ajatuksia mun kanssani ollaksesi torpanäijä :)
Tarkkampumista voisi kokeilla, ihan harrastusmielessä. Metsästämään en lähtisi enkä ampuisi edes räkättirastaita. Olen pikkuisen kahta eri mieltä susijahdista ja karhujenkin kaatamisesta.
Santiago de Compostelan vaellusmatkalle olisin lähtenyt, vielä kymmenen vuotta sitten, oikeassa seurassa. Nyt koen että fysiikka ei enää kestä. Mutta onhan minulla Upplandsleden, Upplanninvaellusreitti, joka kulkee joen rantaa pitkin ihan kotini ohi.
Hiekkamaaston polkua on helppo kävellä, hieno jokimaisema toisella puolella ja voisi kokeilla kävellä paikallisen osuuden, kylänrannasta seuraavaan kylään, 16 km.
***
Juttelin juuri pojan kanssa suuresta haaveestani kirjoittaa kirja ja pyysin häneltä neuvoa siitä että jos alkaisin kirjoittaa, millä kielellä? (Puhumme suomea/englantia/ruotsia kotona päivittäin ja espanjankielellä olen myös kirjoitellut tekstejä, mutta todennäköisesti omalla äidinkielellä kirjoittaminen olisi kuitenkin helpompaa.) Hän tuumasi että suomeksi tai englanniksi, mutta että voin vaihtaa kielen kesken kaiken tai kääntää itse omaa tekstiäni toiselle kielelle jos valinta ei ole onnistunut. Hän myös ehdotti että tekisin luonnoksen kirjan aiheesta, sisällöstä, jne. ja että kirjoittaisin lyhyempiä novelleja ensin.
- Tavuviiva
Pitäisikö tätä listaa yrittää?
Kon Maria luin syksyllä ja toteutinkin harvennusta. Ehkä pitäisi jatkaa.
Eli
1) Turhat vaatteet lähetyskirpparille.
2) Keräilylasitavarat lihoiksi.
3) Turhat kirjat eteenpäin jollekin luettavaksi. (Tämä on vaikein).
4) Icebugien osto, kunnolliset.
5) Sukset kuntoon ja edes avaushiihto. - eppu2
Ei ole listoja eikä tule. Tahdon olla vapaa, kuin taivaan lintu.
Päivät tulevat ja tuovat tullessaan ja jos ei tuo, sekin on hyvä.
Teen mitä kulloinkin koen tärkeäksi ja järkeväksi. Loput jää niille, jotka jälkeeni tulevat. - Himmelsauge
Olen pettynyt jos en ole jossain Amerikan osavaltiossa käynyt ennen lusikan-nurkkaanheittämistä. Sitä pitäisi alkaa valmistelemaan jo.
New York olisi sopiva ja siinä oleva ympäristö. Jokapaikkaan ei elämä riitä, pitää valita. Kaikki muu tuntuu vähäpätöiseltä kun on vielä kunnossa, kun kunto heikkenee alkaa haaveet olemaan suht pieniä.
Saada sukka jalkaan on sitten jo melkoinen saavutus.Joo, elämä ei tahdo oikein riittää joka paikkaan ja asiaan ja minun kohdallani ei myöskään budjetti riitä. Tarvii valita listastaan ihan realistiselta pohjalta. Esmeks kirjan kirjoittaminen omasta olohuoneesta takan loimutessa talven pakkasta karkoittamassa sopii mun budjetille paremmin kuin käydä viemässä oma lippu Etelänavalle (täällä Ruotsissa menee sellainen mainos telkussa)-
***
Toi terveys/kuntoaspekti on toki tärkeä. Tosin niitä voi itse parantaa ja pitää yllä jos ei takana ole pahaa sairautta.
- bessie-
Listaa tai edes epämääräistä hahmotelmaa asioista jotka haluaisin tehdä nimenomaan ennen kuolemaani minulla ei ole, ei ole koskaan ollut ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.
Sen sijaan minulla on tällä hetkellä jonkinlainen lista asioista jotka haluan tehdä kun vielä olen voimissani. Pari projektia jotka jo olen laittanut alulle pitäisi hoitaa loppuun. Näissä ei ole kysymys vain minusta ja siitä syystä alunperin asettamaani takarajaa on jouduttu siirtämään kerran jos toisenkin. Mutta listalla ovat, kesken jättäminen - niin houkuttelevalta kuin se joskus tuntuukin, ei ole minun vaihtoehtoni.
Henkilökohtaisella, vain omaa elämääni (?) koskevalla 'listalla' ei ole mitään kovin täsmällistä. Ehkä vaihdan asuntoa vielä kerran, mutta toistaiseksi siihen ei ole mitään tarvetta.
Tavaroiden vähentämiseenkään ei ole tarvetta, sen voivat jälkeläiset aikanaan tehdä siltä osin kun tarpeelliseksi katsovat. Arvelen, että asuntoni saattaa aluksi kelvata kalusteineen päivineenkin. Ei täällä täysin tarpeetonta tai korkeintaan vain minulle arvokasta tavaraa ole, jotain pakastusrasioita tai kodin tekstiilejä lukuun ottamatta. Jopa vaatteissani voi olla jotain 'perinnöksi' käypää. Vaatteita on epäilemättä liikaa, mutta en tosiaan niistäkään ota paineita. Siitä yritän pitää kiinni, että jos yhden ostan niin vähintään yhden, mieluummin kaksi, heitän tai annan pois. Eivät ainakaan lisäänny enää.
Päivä kerrallaan, ei mitään suorituspaineita, mielikuvitusleikkejä ja haaveita vain. Toteutuskelpoiset saatan toteuttaakin jos ja kun siltä tuntuu. Hyvin 'varovaisesti' ja harkiten nykyään varaan matkojakin ja esim. edullisten lentojen ostamisen hullujen päiviltä ole lopettanut kokonaan. Mieluummin kadun etten sittenkin varannut/ostanut kuin joko lähden puolipakosta vaikka ei oikein sovi tai huvita, tai otan takkiini. Kun luin vastauksia, huomasin monen listalla olevan kertyneiden tavaroiden ja vaatteiden pois roudaus.
Minulla se homma on tehty. Nythän on niin, että lastemme elämäntyyli ja mielihalut ovat aivan toista maata kuin omamme ja jos emme tee nurkkien siivousta ajoissa, aarteemme heitelllään siirtolavalle ja kuljetetaan kaatopaikalle.
Olen kirjoittanut kirppis-kaudestani, joilloin möin niin omia kuin sukulaistenkin kamoja pois nurkistani lojumasta. Tulihan siitä kielteistä kritiikkiäkin, kun mummolan kamoja möin, en minä niillä rikastunut, mutta niistä kertyneillä rahoilla maksoin edestakaisen matkan Nykkiin. Ne roihnat kun olisi mennyt kaatopaikalle jos en olisi niitä kierrättänyt.
Matkustelemisen lisäksi voin listata, kesäpaikkani kunnossapidosta huolehtimisen niin kauan kuin voimia riittää ja sen jälkeen mökki myyntiin ja rahat käyttöön kunnes ne loppuvat. Sitten raihnainen kehoni joutaa tuhkana tuuleen.- bessie-
Toista mieltä.
"Aarteillamme" on oma historiansa, ja siksi en halua tai peräti en katso olevani oikeutettu, kaikkea realisoimaan tai hävittämään lopullisesti. Tänään en voi tietää, miten poikani aikanaan tulee ajattelemaan joistakin kodissani olevista esineistä. Tiedän, (tai tarkemmin sanottuna vain luulen), ettei esimerkiksi perintölipastoni nyt kiinnosta häntä. Mutta tiedän myös, että hänestä on olemassa mainio valokuva'sarja', jossa hän pikkunaperona äitini luona mm. tapailee kävelyaskeleita tähän lipastoon tukemalla ja aivan hellyttävän hämmästyneenä ja suurisilmäisenä tutkistelee lipaston lukuisia yksityiskohtia. Taidanpa antaa hänen aikanaan päättää lipaston kohtalon. Jos päätyy kaatopaikalle, niin siitä vaan!
Samoissa valokuvissa näkyy myös melko koristeellinen tamminen pehmustetulla istuimella varustettu ruokapöydän tuoli. Ensimmäiseen omaan asuntoonsa hän vähän pitkin hampain 'kelpuutti' 2 näistä tuoleista, mutta oppikin aika pian arvostamaan niitä kun kaveritkin kuulemma järjestään ihailivat, tyttökaverit varsinkin. Mukanaan ovat kulkeneet, ja aina olleet enemmän tai vähemmän 'kunniapaikalla', niin myös nykyisessä skandinaaviseen tyyliin sisustetussa talossaan. - Tavuviiva
Juurikin noin.
Olen haastatellut lastani vaivihkaa ja yrittänyt tarjota jo nyt Nannyä.
Ei ole miellyttänyt. Makuasiat? Turhaan täyttävät kaapiston, johon voisi laittaa ihan muuta. Vege vaan. Näin se mieli muuttuu. Jossain vaiheessa olin täpinöissäni milloin mistäkin löydöstä. Jokin keräilykausi - metsästystä? Jotain primitiivistä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3049888
- 682241
- 422044
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä331870- 791838
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1611766Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei401348- 161292
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau531246Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(511229