Rakkaus ja hyväksyntä

Siinä sitä pohdittavaa riittää, että mitä ongelmiaan ja roskiaan sitä on lapsenkin niskaan kaatanut? Miten se vaikuttaa lapsen aikuiselämään ja elämän valintoihin? Ei ole hyvä olla välinpitämätön, mutta ei ole hyvä myöskään kannustaa tekosanoilla liikaa, kultainen keskitie - se olisi löydettävä ja aika on rajallinen.

annaminulleviisautta kirjoitti:

Siinä sitä pohdittavaa riittää, että mitä ongelmiaan ja roskiaan sitä on lapsenkin niskaan kaatanut? Miten se vaikuttaa lapsen aikuiselämään ja elämän valintoihin? Ei ole hyvä olla välinpitämätön, mutta ei ole hyvä myöskään kannustaa tekosanoilla liikaa, kultainen keskitie - se olisi löydettävä ja aika on rajallinen.

Niin omat lapseni ovat jo kaikki aikuisia ja aikoinaan erilleen muuttamisen ja avioeron jälkeen tuli ikäänkuin enemmän tilaa keskustella meistä muistakin, kun sitä ennen keskityttiin vaan siihen yhteen ihmiseen ja hänen ongelmaansa.

Useinhan se on että jonkun näkyvästä sairastumisesta, ongelmasta tai kriisistä lähtee se vyyhti tavalla tai toisella purkautumaan, kun alkaa pohtimaan miten "se kaikki" on vaikuttanut meihin muihinkin

Mutta kuten jo edellä mainitsin, että myös monetkin tekijät niin lapsessa itsessään kuin ympäristössä vaikuttavat siihen millaisia aikuisia lapsista kasvaa. Että itse kyllä mieluusti olen korostanut myös tuota aikuisen mahdollisuutta valita sen hyvän ja pahan välillä

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin omat lapseni ovat jo kaikki aikuisia ja aikoinaan erilleen muuttamisen ja avioeron jälkeen tuli ikäänkuin enemmän tilaa keskustella meistä muistakin, kun sitä ennen keskityttiin vaan siihen yhteen ihmiseen ja hänen ongelmaansa.

Useinhan se on että jonkun näkyvästä sairastumisesta, ongelmasta tai kriisistä lähtee se vyyhti tavalla tai toisella purkautumaan, kun alkaa pohtimaan miten "se kaikki" on vaikuttanut meihin muihinkin

Mutta kuten jo edellä mainitsin, että myös monetkin tekijät niin lapsessa itsessään kuin ympäristössä vaikuttavat siihen millaisia aikuisia lapsista kasvaa. Että itse kyllä mieluusti olen korostanut myös tuota aikuisen mahdollisuutta valita sen hyvän ja pahan välillä

On hyvä, että pystyitte vihdoin käsittelemään perheenne ongelmia, sillä se on tärkeää.Kerron seuraavassa, miten tärkeää ja vapauttavaa se oli meille. Meidän perheen ongelma ei ollut alkoholisti, vaan uskoton puoliso, joten se voi vaikuttaa asiaan sen suhteen, että lasten kanssa pystyimme avoimesti keskenämme puhumaan ikävästä perhesuhteita ja henkistä puolta romuttavasta tapauksesta. Tapauksesta, joka aiheutti jopa mielenterveydellisiä ja opiskeluvaikeuksia ennen niin hyvin pärjänneille nuorille. Jopa seurakunnan perheasianneuvottelukeskuksen työntekijä, jossa itse kävin piti sitä hyvänä, että meillä oli mahdollisuus kotona puhua lasten kanssa pahaa oloa ulos keskenämme, sillä meille ei tarvinnut varata yhteistä aikaa puhumiseen hänen luonaan. Tiesihän sitä perhe ja koko lähitienoo, milloin uskoton lähti joronmatkalle, vaikka nämä kaksi kuvittelivat hoitelevansa toisiaan salassa. Ja kun tarpeeksi olimme puhuneet, niin pystyimme jo asiasta jossain kohtaa puhumaan melko kepeästi, joka vain tarkoitti, että asian käsittely oli edennyt eteenpäin ja kipein kohta oli saatu ulos sisältä ja purettua yhdessä. Kun uskoton oli lähtenyt joronselkään ja satuin kysymään, missä hän on niin, aika nopeaan jostakin huoneesta kuului, että xxx lähti duunaamaan xxxxxx ja siitä tuli sellainen hassu toteamus, joka vapautti koko porukan jatkoajatteluun, että ei vois vähempää enää kiinnostaa. Ensimmäisen kerran nielaisin tyhjää sen kuullessani, mutta sitten opin heiltä, kuinka vapauttavaa ja ilmapiiriä raikastavaa se oli.
Melkein voisi kiittää tapahtuneesta, sillä se vapautti koko perheen keskustelemaan avoimesti ihan mistä tahansa ikävästä asiasta, eikä niitä ulkopuolisia terapeutteja enää tarvinnut kukaan. Meidän mukuloista on siis kasvanut ihania ja pärjääviä aikuisia joskin kovan koulun ovat saaneet käydä, joka mahdollisesti vaikuttaa heidän omiin parisuhteisiin ja niiden solmimiseen. On hienoa nähdä, että toisessa polvessa osataan ratkoa ikävä asia heti, eikä ratkaista kuten meidän perheen uskoton mykkänä paiskasi oven kiinni ja lähti, jos asiat ei menneet, kuten hän halusi. Mallin hän oli oppinut lapsuuden kodistaan, mutta ei itse kyennyt sitä havaitsemaan, jotta olisi voinut tehdä muutoksen itsessään, vaan syytti ja muutti aina ympäristöään, vaikka se lähtökohta olisi ollut muuttaa itseään, jos jotain parempaa halusi.

Kyllä tietyissä tapauksissa uhrin savustaminen ulos kuvioista voi "normalisoida" tai rauhoittaa tilannetta vaikkei uhri olisi muuta kuin pelkällä olemassa olollaan ärsyttänyt aggressoitujaa. Sitä en tiedä miten kaikki muut ja muista kukin yksinään asian käsittelee. Ei vissiin käsittele. Ainakin eräät tyypit ennemmin kuolivat... Että on joillakin uhreilla aika tylyt kohtalot.

No täällä ainakin on niin, kun minä tiedän millaista epäeettisyyttä ovat harrastaneet, niin kivaa heille, kun olin niin heikko, ettei tullut ääntä kurkusta kunnolla, kun keuhkot oli jotenkin osahalvaantuneet.

Se hetkellisesti helpottaa oloa mutta vain pintapuolisesti. Oikeat ongelmat on edelleen pinnan alla ja pulpahtavat pintaan aina ajoittain. Sen lisäksi että se on tyhmää, se on myös väärin.. Voisi sanoa että kiusaajat on sekä tyhmiä että ilkeitä. Varmaan joku kiusaaja nyt hyökkää mun kimppuun kun sanoin noin. Sori vaan, oli pakko sanoa.