Entinen naapurini, eläkeläisrouva oli jostain saanut puhelinnumeroni ja soitti, haluanko ottaa lahjoituksena vastaan hänen asuntonsa, kun hän muuttaa omistamaansa pienempään asuntoon. Tämä lahjoitettava asunto on arvokiinteistössä Helsingin kantakaupungissa. Samassa talossa minäkin asuin joitakin vuosia sitten. Tosin paljon pienemmässä asunnossa ja jaettiin se usean kaverin kanssa.
Rouva jutteli minulle usein rappukäytävässä. Talossa ei ole hissiä, eikä siihen voi rakentaakaan sellaista, koska on suojeltu. Rappukäytävä sen verran ahdas, että siihen hankalaa toteuttaa hissiä. Taloon on kuitenkin suunniteltu hissiä sisäpihan puolelle. Ongelmaksi koituu vain se, että silloin joitain asuntoja joudutaan pienentää saadakseen tehtyä kulku hissiltä rappukäytävään. Lahjoitettava asunto on läpihuoneen asunto. Jos hissi päätetään joskus toteuttaa, lahjoitettavaa asuntoa ei tarvitse pienentää. Lahjoitettavan asunnon kerroskorkeus on korkeampi, mitä siinä asunnossa, jossa itse taannoin asuin, vaikka onkin samassa talossa. Talo edustaa Jugend-tyyliä ja tuolle aikakaudelle tyypillistä oli kai se, ettei kaikki kerrokset ole saman korkuisia. Asunnossa on joskus ollut parveke, mutta se on jouduttu poistamaan, koska alkuperäisessä talossa niitä ei ollut. Parvekkeettomuus ei kuitenkaan paljoa haittaa, sillä kohtalaisen lähellä on viihtyisiä puistoja. Hietaniemen rantakin houkuttelevan lähellä. Sinne on vain lyhyehkö kävelymatka!
Kysynkin nyt, onko oikein ottaa tällaista asuntoa vastaan?
Rouvashenkilö sanoi, ettei hänellä ole perillisiä, koska ei ole koskaan elänyt parisuhteessa. Hänen ainoa sisaruksensa, isoveli on jo ajasta iäisyydessä. Isoveljeltä hän peri tämän ison asunnon. Sitä aiemmin hän oli asunut pienemmässä asunnossa, johon aikoo nyt palata asumaan. Pienemmässä asunnossa etuina ovat hissi, sekä palvelutalon läheisyys. Hän kun ajattelee jo tulevaisuutta: päivätoimintaan ei olisi pitkä matka. Hänellä ei omien sanojen mukaan ole diagnosoitu mitään muistisairauksia, eikä hän ole edes kotihoidon piirissä. Hän selviää elämästään täysin itsenäisesti.
Minulla olisi suuri houkutus vastaanottaa tuo asunto. Teenkö siinä väärin?
Vaikka minulla olisi lailliset oikeudet lunastaa tuo asunto itselleni (rouva lupasi maksaa myös mahdolliset lahjaverot), onko oikein ottaa tuota. Minun omaisuuteni moninkertaistuisi ihan hetkessä.
Rouva jutteli minulle usein rappukäytävässä. Talossa ei ole hissiä, eikä siihen voi rakentaakaan sellaista, koska on suojeltu. Rappukäytävä sen verran ahdas, että siihen hankalaa toteuttaa hissiä. Taloon on kuitenkin suunniteltu hissiä sisäpihan puolelle. Ongelmaksi koituu vain se, että silloin joitain asuntoja joudutaan pienentää saadakseen tehtyä kulku hissiltä rappukäytävään. Lahjoitettava asunto on läpihuoneen asunto. Jos hissi päätetään joskus toteuttaa, lahjoitettavaa asuntoa ei tarvitse pienentää. Lahjoitettavan asunnon kerroskorkeus on korkeampi, mitä siinä asunnossa, jossa itse taannoin asuin, vaikka onkin samassa talossa. Talo edustaa Jugend-tyyliä ja tuolle aikakaudelle tyypillistä oli kai se, ettei kaikki kerrokset ole saman korkuisia. Asunnossa on joskus ollut parveke, mutta se on jouduttu poistamaan, koska alkuperäisessä talossa niitä ei ollut. Parvekkeettomuus ei kuitenkaan paljoa haittaa, sillä kohtalaisen lähellä on viihtyisiä puistoja. Hietaniemen rantakin houkuttelevan lähellä. Sinne on vain lyhyehkö kävelymatka!
Kysynkin nyt, onko oikein ottaa tällaista asuntoa vastaan?
Rouvashenkilö sanoi, ettei hänellä ole perillisiä, koska ei ole koskaan elänyt parisuhteessa. Hänen ainoa sisaruksensa, isoveli on jo ajasta iäisyydessä. Isoveljeltä hän peri tämän ison asunnon. Sitä aiemmin hän oli asunut pienemmässä asunnossa, johon aikoo nyt palata asumaan. Pienemmässä asunnossa etuina ovat hissi, sekä palvelutalon läheisyys. Hän kun ajattelee jo tulevaisuutta: päivätoimintaan ei olisi pitkä matka. Hänellä ei omien sanojen mukaan ole diagnosoitu mitään muistisairauksia, eikä hän ole edes kotihoidon piirissä. Hän selviää elämästään täysin itsenäisesti.
Minulla olisi suuri houkutus vastaanottaa tuo asunto. Teenkö siinä väärin?
Vaikka minulla olisi lailliset oikeudet lunastaa tuo asunto itselleni (rouva lupasi maksaa myös mahdolliset lahjaverot), onko oikein ottaa tuota. Minun omaisuuteni moninkertaistuisi ihan hetkessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Iliman muuta. Onneksi olkoon.
Pidä kiirettä. Ennen kuin kukko kolmesti laulaa, joku toinen on vienyt mummon nenäsi edestä.
Olisi loukkaus sitä muommoa kohtaan, olla ottamatta niin hyvää lahjaa vastaan.