USA on kapitalistinen ja demokraattinen maa.
Kapitalismi toimii valtion säätämien lakien alaisuudessa hyvin.
Kapitalismin suurin vihollinen ei ole ihmisten toiminnan sosiaalisuuden lisääntyminen vaan sosiaalisen toiminnan väheneminen.
Vapaaehtoinen sosiaalisuuden toiminnan muoto eli rakentava yhteistyö ihmisten välillä vähenee toimeentulon vaikeutuessa, ja muuttuu luonteeltaan pakonomaiseksi selviytymistaisteluksi, jossa toiset uskovat edelleen sosiaaliseen yhteistyöhön, kun taas toiset lisäävät kilpailua, jotta yksilöt selviäisivät kilpailusta.
Vapaaehtoinen ja rakentava sosiaalinen yhteistyö kärsii valtion ulkopuolisten ja valtion sisäisten kilpailijoiden saadessa liikaa valtaa itselleen suhteessa valtiossa työtä tekevään kansaan.
Korporaatioiden hallitsematon kasvu valtioiden järjestelmissä johtaa juuri tuohon valtion sisäisten ja ulkopuolisten kilpailijoiden liian suuren valtaan, jolla on vaikutusta valtioissa elävien ihmisten keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin ja yhteistyöhön.
Kapitalistisen valtion elinkaari alkaa ihmisten halusta rakentaa parempi tulevaisuus ja se saadaan aikaan kaikkein nopeimmin sosiaalisten suhteiden ja yhteistyön avulla.
Yritykset kasvavat tai kaatuvat, ja tämän kehityksen kaaren huipulla on syntynyt korporaatioita, jotka omistavat kaiken sen, jonka ovat kaatuneilta yrityksiltä itselleen haalineet.
Kun yritykset olivat vielä suhteellisen tasavertaisia, olivat oikeudet ja vastuut vielä yhtäsuuria yritysten omistajilla ja työntekijöillä, sekä muillakin valtiossa elävillä kansalaisilla.
Kun korporaatioista tulee yhdenvertaisia tai mahtavampia kuin valtionhallinnon työntekijöistä, syntyy valtion sisälle uusi valtiojärjestelmää ohjaileva ja muuttava tekijä, jolle ei löydy vastustusta valtion vanhasta järjestelmästä.
Kun korporaatiot kilpailevat ulkomailla muiden korporaatioiden kanssa, ne oppivat valjastamaan käyttöönsä mediaa ja täyttävät median omia tarkoituksiaan palvelevalla propagandalla.
Media täyttyy epäluuloista, peloista ja vihasta ulkopuolista maailmaa ja siellä kilpailevia muita korporaatioita vastaan, sekä huolesta omasta ja jälkeläisten selviämisestä tulevaisuudessa.
Kansalaisiin iskostetaan ajatus oman maan korporaatioiden välttämättömyydestä selviämistaistelussa ulkopuolisia talouden uhkatekijöitä vastaan.
Korporaatio välittää median kautta kuvaa kansalaisistaan välittävistä ja tarpeellisista jättiläisistä, vaikka korporaatio toimii edelleen yrityksen vanhojen periaatteiden mukaan - elä ja anna toisten kuolla.
Sillä erolla tavallisista pienemmistä yrityksistä, että korporaatioilla on valtaa säädellä valtioiden toimintaa salaa taustalla mielensä mukaan näkyvillä toimivien poliitikkojen kautta, ja jopa uhata valtioiden kaatamisella, jos korporaatio pitää tätä tarpeellisena.
Yhtenä esimerkkinä Kreikan valtionhallinnon houkutteleminen ja syökseminen vararikkoon ison rahan voimalla.
Kun korporaatiot ovat saaneet riittävän otteen valtionhallinnosta, niin rahavirrat ohjataan korporaatioiden käyttöön, jolloin valtio köyhtyy ja näyttää nälkäiseltä, vaikka kansalaiset tekisivät mitä tahansa nostaakseen elintasoaan.
Kun valtio on velkaantunut korporaatioiden lihoessa tasaisen varmasti, otetaan käyttöön talouden leikkaukset, joilla velkaantuminen saadaan pysähtymään.
Yksi leikkausten kohteista on terveydenhuolto.
Väitetään, että koko kansakunnan historian kehittyneimmän ajanjakson aikana kansalla ei ole varaa maksaa terveydenhuollostaan niin paljon, että työtätekevät ja työttömät saisivat osakseen ne terveyspalvelut, jotka pitävät perheelliset ja perheettömät ihmiset niin terveinä, että pystyisivät suoriutumaan jokapäiväisistä kansalaisvelvoitteistaan pitääkseen itsensä ja maansa jaloillaan.
Jos ihmiset eivät saa tarvitsemaansa terveydenhuoltoa, kasvaa työttömien ja työtätekevien ihmisten kuilu niin suureksi, että sillä on merkittävää vaikutusta valtion toimivaan infrastruktuuriin.
Tästä seuraa se, että valtion voimavarasta eli työvoimasta tulee taakka työttömyyden, sairastelun ja rikollisuuden lisääntymisen seurauksena, mikä ajaa yhteiskuntaa kohti kaaosta.
Sosiaalisesta yhteistyöstä seurannut yritysten ja korporaatioiden kilpailu uhkaa mitä tahansa valtiojärjestelmää, koska kilpailu on kasvanut hallitsemattomaksi ahneudeksi, mikä syö kaikkea erilaisuutta, tervettä ja rakentavaa toimintaa maailmassa.
Kapitalismi toimii valtion säätämien lakien alaisuudessa hyvin.
Kapitalismin suurin vihollinen ei ole ihmisten toiminnan sosiaalisuuden lisääntyminen vaan sosiaalisen toiminnan väheneminen.
Vapaaehtoinen sosiaalisuuden toiminnan muoto eli rakentava yhteistyö ihmisten välillä vähenee toimeentulon vaikeutuessa, ja muuttuu luonteeltaan pakonomaiseksi selviytymistaisteluksi, jossa toiset uskovat edelleen sosiaaliseen yhteistyöhön, kun taas toiset lisäävät kilpailua, jotta yksilöt selviäisivät kilpailusta.
Vapaaehtoinen ja rakentava sosiaalinen yhteistyö kärsii valtion ulkopuolisten ja valtion sisäisten kilpailijoiden saadessa liikaa valtaa itselleen suhteessa valtiossa työtä tekevään kansaan.
Korporaatioiden hallitsematon kasvu valtioiden järjestelmissä johtaa juuri tuohon valtion sisäisten ja ulkopuolisten kilpailijoiden liian suuren valtaan, jolla on vaikutusta valtioissa elävien ihmisten keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin ja yhteistyöhön.
Kapitalistisen valtion elinkaari alkaa ihmisten halusta rakentaa parempi tulevaisuus ja se saadaan aikaan kaikkein nopeimmin sosiaalisten suhteiden ja yhteistyön avulla.
Yritykset kasvavat tai kaatuvat, ja tämän kehityksen kaaren huipulla on syntynyt korporaatioita, jotka omistavat kaiken sen, jonka ovat kaatuneilta yrityksiltä itselleen haalineet.
Kun yritykset olivat vielä suhteellisen tasavertaisia, olivat oikeudet ja vastuut vielä yhtäsuuria yritysten omistajilla ja työntekijöillä, sekä muillakin valtiossa elävillä kansalaisilla.
Kun korporaatioista tulee yhdenvertaisia tai mahtavampia kuin valtionhallinnon työntekijöistä, syntyy valtion sisälle uusi valtiojärjestelmää ohjaileva ja muuttava tekijä, jolle ei löydy vastustusta valtion vanhasta järjestelmästä.
Kun korporaatiot kilpailevat ulkomailla muiden korporaatioiden kanssa, ne oppivat valjastamaan käyttöönsä mediaa ja täyttävät median omia tarkoituksiaan palvelevalla propagandalla.
Media täyttyy epäluuloista, peloista ja vihasta ulkopuolista maailmaa ja siellä kilpailevia muita korporaatioita vastaan, sekä huolesta omasta ja jälkeläisten selviämisestä tulevaisuudessa.
Kansalaisiin iskostetaan ajatus oman maan korporaatioiden välttämättömyydestä selviämistaistelussa ulkopuolisia talouden uhkatekijöitä vastaan.
Korporaatio välittää median kautta kuvaa kansalaisistaan välittävistä ja tarpeellisista jättiläisistä, vaikka korporaatio toimii edelleen yrityksen vanhojen periaatteiden mukaan - elä ja anna toisten kuolla.
Sillä erolla tavallisista pienemmistä yrityksistä, että korporaatioilla on valtaa säädellä valtioiden toimintaa salaa taustalla mielensä mukaan näkyvillä toimivien poliitikkojen kautta, ja jopa uhata valtioiden kaatamisella, jos korporaatio pitää tätä tarpeellisena.
Yhtenä esimerkkinä Kreikan valtionhallinnon houkutteleminen ja syökseminen vararikkoon ison rahan voimalla.
Kun korporaatiot ovat saaneet riittävän otteen valtionhallinnosta, niin rahavirrat ohjataan korporaatioiden käyttöön, jolloin valtio köyhtyy ja näyttää nälkäiseltä, vaikka kansalaiset tekisivät mitä tahansa nostaakseen elintasoaan.
Kun valtio on velkaantunut korporaatioiden lihoessa tasaisen varmasti, otetaan käyttöön talouden leikkaukset, joilla velkaantuminen saadaan pysähtymään.
Yksi leikkausten kohteista on terveydenhuolto.
Väitetään, että koko kansakunnan historian kehittyneimmän ajanjakson aikana kansalla ei ole varaa maksaa terveydenhuollostaan niin paljon, että työtätekevät ja työttömät saisivat osakseen ne terveyspalvelut, jotka pitävät perheelliset ja perheettömät ihmiset niin terveinä, että pystyisivät suoriutumaan jokapäiväisistä kansalaisvelvoitteistaan pitääkseen itsensä ja maansa jaloillaan.
Jos ihmiset eivät saa tarvitsemaansa terveydenhuoltoa, kasvaa työttömien ja työtätekevien ihmisten kuilu niin suureksi, että sillä on merkittävää vaikutusta valtion toimivaan infrastruktuuriin.
Tästä seuraa se, että valtion voimavarasta eli työvoimasta tulee taakka työttömyyden, sairastelun ja rikollisuuden lisääntymisen seurauksena, mikä ajaa yhteiskuntaa kohti kaaosta.
Sosiaalisesta yhteistyöstä seurannut yritysten ja korporaatioiden kilpailu uhkaa mitä tahansa valtiojärjestelmää, koska kilpailu on kasvanut hallitsemattomaksi ahneudeksi, mikä syö kaikkea erilaisuutta, tervettä ja rakentavaa toimintaa maailmassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.