Olen pihalla.
Olen ehkä ihan hakoteillä.
Ehkä kuvittelen vaan ja tämä koko purkaus on ihan turhaa.
Joka kerta kun otit yhteyttä, luulin että sinulla oli asiaa eräälle toiselle(tiedät kyllä itse kenelle) jolle puhelimeni aina heti ojensin.
Annoin puhelimeni AINA pois kun otit yhteyttä olettaen ettei sinulla ikinä minulle asiaa ole kuitenkaan. Kuitenkin viimeisimmän keskustelun jälkeen henkilö jolle puhelimeni annoin oli poistanut numerosi puhelimeltani ja sanoi etten saa olla enää yhteydessä ja minun kuuluisi pysyä kaukana sinusta...
Olin niin hämmentynyt, mutta en saanut tietenkään vastauksia kun yritin ymmärtää tilannetta. En minä sinuakaan niin hyvin tuntenut/tunne että olisin viitsinyt ruveta jälkikäteen kyselemään mitä tapahtui ja miksi minulla ei ole enää numeroasi.. ja se eräs henkilökin varmisti että siihen ei tule sopivaa hetkeä.
Nyt lähiaikoina vasta tajusin että sinulla on (varmaan kokoajan ollut..) sen henkilön numero, johon luulin sinun ottavan yhteyttä minun kauttani..!
Olen vaan miettinyt pitkään mikä sinun tarkoituksesi oli kun otit minuun yhteyttä silloin viimeisellä kerralla... en ikinä päässyt lukemaan mitä asiaa sinulla oli... En ikinä tiedä halusitko puhua sittenkin minun kanssa vai oliko sinulla taas samaa asiaa sille eräälle henkilölle..
No, sen erään henkilön reaktiosta päätellen missasin jotain tärkeää ja et todennäköisesti edes tiennyt että missasin sen ja pidät minua suurena ämmänä.
Tai ehkä mielikuvitukseni on tehnyt todella isot tepposet ja mitään outoa ei ole tapahtunut (paitsi se outo välien katkeaminen josta olen ihan pihalla)..... sinun näkökulmasta MÄ varmaan oon poistanut ja estänyt sut...
Olen vaan muistanut asioita yllättäen..
Esimerkiksi kuinka kerran kutsuit minua hämmentävästi väärällä nimellä - en muista enää mikä nimi se oli.. Mutta varmasti tiedät kyllä oikean nimeni, sen takia hämmennyin.
Tuntuu niinkuin minulta olisi varastettu jotain... minulta varastettiin hetki.
Minä varastan nyt teiltä kaikilta tietty aikaa kun en saa tiivistettyä ajatuksiani yhtään...
Olisi kiva jos ottaisit yhteyttä.. Lähetä vaikka tyhjä viesti ja sano että oli vahinko niin ymmärrän.
Elät luultavasti siinä luulossa että olet kertonut minulle jotain tärkeää ja minä olen kylmästi haistattanut sinulle vitut ja poistanut...
Räjähdän tästä epätietoisuudesta...
Se numeron poistaminen ja kommunikoinnin "kieltäminen" ainakin täsmäisi sen kanssa että olet sanonut jotain mitä et olisi saanut sanoa tai mikä ei miellyttänyt sitä joka sen viestin minun "puolesta" luki...
Oikeasta elämästä voisi tietenkin päätellä että todennäköisimmin olen vaan tullut hulluksi... mutta sitten se nimijuttu tulee taas mieleen.. olikohan sekin vaan unta kun siitäkin on jo aikaa. Voi v-.... :(
Olen ehkä ihan hakoteillä.
Ehkä kuvittelen vaan ja tämä koko purkaus on ihan turhaa.
Joka kerta kun otit yhteyttä, luulin että sinulla oli asiaa eräälle toiselle(tiedät kyllä itse kenelle) jolle puhelimeni aina heti ojensin.
Annoin puhelimeni AINA pois kun otit yhteyttä olettaen ettei sinulla ikinä minulle asiaa ole kuitenkaan. Kuitenkin viimeisimmän keskustelun jälkeen henkilö jolle puhelimeni annoin oli poistanut numerosi puhelimeltani ja sanoi etten saa olla enää yhteydessä ja minun kuuluisi pysyä kaukana sinusta...
Olin niin hämmentynyt, mutta en saanut tietenkään vastauksia kun yritin ymmärtää tilannetta. En minä sinuakaan niin hyvin tuntenut/tunne että olisin viitsinyt ruveta jälkikäteen kyselemään mitä tapahtui ja miksi minulla ei ole enää numeroasi.. ja se eräs henkilökin varmisti että siihen ei tule sopivaa hetkeä.
Nyt lähiaikoina vasta tajusin että sinulla on (varmaan kokoajan ollut..) sen henkilön numero, johon luulin sinun ottavan yhteyttä minun kauttani..!
Olen vaan miettinyt pitkään mikä sinun tarkoituksesi oli kun otit minuun yhteyttä silloin viimeisellä kerralla... en ikinä päässyt lukemaan mitä asiaa sinulla oli... En ikinä tiedä halusitko puhua sittenkin minun kanssa vai oliko sinulla taas samaa asiaa sille eräälle henkilölle..
No, sen erään henkilön reaktiosta päätellen missasin jotain tärkeää ja et todennäköisesti edes tiennyt että missasin sen ja pidät minua suurena ämmänä.
Tai ehkä mielikuvitukseni on tehnyt todella isot tepposet ja mitään outoa ei ole tapahtunut (paitsi se outo välien katkeaminen josta olen ihan pihalla)..... sinun näkökulmasta MÄ varmaan oon poistanut ja estänyt sut...
Olen vaan muistanut asioita yllättäen..
Esimerkiksi kuinka kerran kutsuit minua hämmentävästi väärällä nimellä - en muista enää mikä nimi se oli.. Mutta varmasti tiedät kyllä oikean nimeni, sen takia hämmennyin.
Tuntuu niinkuin minulta olisi varastettu jotain... minulta varastettiin hetki.
Minä varastan nyt teiltä kaikilta tietty aikaa kun en saa tiivistettyä ajatuksiani yhtään...
Olisi kiva jos ottaisit yhteyttä.. Lähetä vaikka tyhjä viesti ja sano että oli vahinko niin ymmärrän.
Elät luultavasti siinä luulossa että olet kertonut minulle jotain tärkeää ja minä olen kylmästi haistattanut sinulle vitut ja poistanut...
Räjähdän tästä epätietoisuudesta...
Se numeron poistaminen ja kommunikoinnin "kieltäminen" ainakin täsmäisi sen kanssa että olet sanonut jotain mitä et olisi saanut sanoa tai mikä ei miellyttänyt sitä joka sen viestin minun "puolesta" luki...
Oikeasta elämästä voisi tietenkin päätellä että todennäköisimmin olen vaan tullut hulluksi... mutta sitten se nimijuttu tulee taas mieleen.. olikohan sekin vaan unta kun siitäkin on jo aikaa. Voi v-.... :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajatukset menevät edestakaisin kokoajan:
- Olen hullu. ehkä olitte vaan sopineet että puhutte suoraan hänen (erään) puhelimen kautta (niinku loogiset ihmiset yleensä) ja emme tarvitse toistemme numeroita enää.
Mutta sitten kun pääsen tuohon päätelmään, se nimijuttu tulee mieleen:
- okei no jos uskottelen että se olikin vaan outo uni jonka muistan vieläkin koska.. no onhan se outoa jos joku vaan vetää hatusta jonku nimen (Unelta tuo kyllä kuulostaa) ja minä vastaan hämmentyneenä että "Ei ku oon *mun tyhmä nimi jonka tiesitkin*" ja taisin jopa poistua siitä tilanteesta hyvin hämmentyneenä - en kyllä varmasti jäänyt siihen seisomaankaan kun olen arka.
-viimeisenä tulee mieleen se että minua pyydettiin erityisesti välttämään sinua vaikka en edes tiedä miksi. Siihen en löydä mitään järkevää selitystä... Noh, nyt katson vaan kaukaa ja mietin miten surkea ihminen olen kun kuuntelen kaikkia käskyjä ja todennäköisesti satutan ihmisiä siinä samalla vaikka olen itse ihan tiedoton kaikesta mitä tapahtuu.. Minulla menee nähtävästi joskus kuukausia asioiden tajuamiseen...
Älä katsele kaukaa, vaan mene kasvotusten kysymään mikä se asia oli, kun sulle sanottiin ettet saa pitää yhteyttä ja ettet tiedä mistä on kyse.
Sulla on oikeus.
Olen samaa mieltä kun yllä kirjoittanut henkilö. Ota yhteyttä ja selvitä asiat sen miehen kanssa. Tietämättömyys on pahinta! (Näin se sanoi isävainaani jo aikoinaan)
Voisihan sitä kysymistä yrittää kun löytäisi oikeat sanat ja hetken tehdä niin. Jotenkin en usko että onnistun siinä.
Kuten aiemmin sanoin: en tunne miestä niin hyvin että osaisin ottaa asian puheeksi luontevasti.
Kiitos neuvoista...
Siinä sulla hyvä syy mennä tutustumaan, kysymään mitä tapahtui.
Siitä on mennyt liian kauan. Jos se olisi tapahtunut ihan lähipäivinä ja olisin ollut viisaampi niin ehkä olisin yrittänyt.
Tarinan kolmas osapuoli huolestuttaa myös. En tykkää draamasta.
Luulen että kuvittelin kaiken...
Tämän palstan lukeminenkin sekoittaa pään.
Vastauksia
Kysymykset ei oo tullu perille.