Olen koko elämäni ajatellut muita, tehnyt asioita muiden tarpeiden mukaan.. Ollut aina uskollinen, ja antanut muiden tehdä kuten haluaa.
Vaatinut silloin tällöin hieman vapaa-aikaa ja periksiantamattomasti pysynyt kannassani että tarvitsen joskus ihan omaa aikaa yksin, noin puolen vuoden välein päässyt tuulettumaan ja tanssimaan. Harrastuksia en saanut ottaa koska ei ollut varaa, opiskelemaan en saanut mennä koska ei ollut varaa.
Elämäni on ollut muille ja muiden tarpeille.
Olin ennen hyvin epäitsekäs, kaikella tapaa.
Siitä pääsenkin tähän aiheeseeni, erottuani suhteesta joka todella otti enemmän kuin antoi, heräsi pikkuriikkinen itsekkyys ja se että haluan olla onnellinen ja tuntea olevani rakastettu ja välitetty.
Exäni yritykset huomioda näin jälkikäteen lähinnä naurattaa, ihan kuin ihminen voisi muuttua ja kyllä hetkellisesti pystyykin, mutta kun pysyin lujana enkä antanut periksi palasi hän taas entiselleen, itsekkääksi idiootiksi.
Meillä ei ollut mitään yhteistä, ei puheenaiheita.. Paitsi raha
Dodii, siitä sitten seuravaan aiheeseen :)
Itsekkyys...
Tässä vajaan vuoden ajan olen päässyt tutustumaan monenlaisiin ihmisiin, opiskelujen ja harrastusten parissa, koin voimakkaan ihastumisen ja paljon uutta asiaa olen havainnut.. Muunmuassa sen että itsekkyys paistaa ihmisistä, minäminäminä ja munmunmun.
Joo, olen todella hämmästynyt.
Opettelen elämää yksin ja kaikki tuntuu niin oudolta, varsinkin se kylmyys ja välinpitämättömyys muista.
Jokainen elää omaa elämäänsä tottakai, mutta se ei vahingoita jos on ripauksen antava ja rakastava. Toki, hyvin itsekkäille ihmisille parisuhde on kaverillista, lapsia ei hankita eikä haluta koska kaikilla on omat elämät vaikka ollaan yhdessä ollaan silti erillään. Ura on tärkeä ja tittelit/raha menee huomioimisen edelle.
Olen nähnyt näitäkin pareja jotka ovat toisissaan kiinni kuin takiaiset, harrastukset ovat samoja, kiinnostuksen kohteet ovat samoja, heillä puheenaiheet eivät lopu ja toinen on siinä vieressä koko elämän, he todella sopivat toisilleen.
Ihailtavaa ja näitä pareja saisi olla ennemmän. Jos toinen ei tiedä jostain asiasta tai osaa, toinen innostaa ja opettaa.. Ja näin saadaan hyvä tiimi.
Vuoroin otetaan ja annetaan..
Lopputulos
Haluan kumppanin joka antaa elää omaa elämääni ja jonne hänet ottaisin sekä antaa olla osana hänen elämää, ottaa minut elämäänsä ja tekisimme omistamme yhteisen.
Itseironiaa ja hymyä.
T:ex-rätti
Vaatinut silloin tällöin hieman vapaa-aikaa ja periksiantamattomasti pysynyt kannassani että tarvitsen joskus ihan omaa aikaa yksin, noin puolen vuoden välein päässyt tuulettumaan ja tanssimaan. Harrastuksia en saanut ottaa koska ei ollut varaa, opiskelemaan en saanut mennä koska ei ollut varaa.
Elämäni on ollut muille ja muiden tarpeille.
Olin ennen hyvin epäitsekäs, kaikella tapaa.
Siitä pääsenkin tähän aiheeseeni, erottuani suhteesta joka todella otti enemmän kuin antoi, heräsi pikkuriikkinen itsekkyys ja se että haluan olla onnellinen ja tuntea olevani rakastettu ja välitetty.
Exäni yritykset huomioda näin jälkikäteen lähinnä naurattaa, ihan kuin ihminen voisi muuttua ja kyllä hetkellisesti pystyykin, mutta kun pysyin lujana enkä antanut periksi palasi hän taas entiselleen, itsekkääksi idiootiksi.
Meillä ei ollut mitään yhteistä, ei puheenaiheita.. Paitsi raha
Dodii, siitä sitten seuravaan aiheeseen :)
Itsekkyys...
Tässä vajaan vuoden ajan olen päässyt tutustumaan monenlaisiin ihmisiin, opiskelujen ja harrastusten parissa, koin voimakkaan ihastumisen ja paljon uutta asiaa olen havainnut.. Muunmuassa sen että itsekkyys paistaa ihmisistä, minäminäminä ja munmunmun.
Joo, olen todella hämmästynyt.
Opettelen elämää yksin ja kaikki tuntuu niin oudolta, varsinkin se kylmyys ja välinpitämättömyys muista.
Jokainen elää omaa elämäänsä tottakai, mutta se ei vahingoita jos on ripauksen antava ja rakastava. Toki, hyvin itsekkäille ihmisille parisuhde on kaverillista, lapsia ei hankita eikä haluta koska kaikilla on omat elämät vaikka ollaan yhdessä ollaan silti erillään. Ura on tärkeä ja tittelit/raha menee huomioimisen edelle.
Olen nähnyt näitäkin pareja jotka ovat toisissaan kiinni kuin takiaiset, harrastukset ovat samoja, kiinnostuksen kohteet ovat samoja, heillä puheenaiheet eivät lopu ja toinen on siinä vieressä koko elämän, he todella sopivat toisilleen.
Ihailtavaa ja näitä pareja saisi olla ennemmän. Jos toinen ei tiedä jostain asiasta tai osaa, toinen innostaa ja opettaa.. Ja näin saadaan hyvä tiimi.
Vuoroin otetaan ja annetaan..
Lopputulos
Haluan kumppanin joka antaa elää omaa elämääni ja jonne hänet ottaisin sekä antaa olla osana hänen elämää, ottaa minut elämäänsä ja tekisimme omistamme yhteisen.
Itseironiaa ja hymyä.
T:ex-rätti
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tääl on samoin ajattelevia, sen voit uskoo.
Toki, mutta en etsi täältä mitään.
Kunhan ajattelen ja kirjoittelen.
Uskon aitoihin kohtaamisiin, ja katseiden kemiaan.
Katseet ei luo vielä kemioita. Sitten kun juttelette ja puheissa sekä eleissä on samanlainen "jenga" niin olet lähempänä jo.
Osa ihmisistä kaipaa syvempää "peppu ja paita" tunnetta kuin toiset.
Osalle riittää että toisella on siitin ja toisella aukko. Sitten puhutaan söpöjä ja tuhmia sekä hinkataan vehkeitä vastakkain. Sitten mietitään mikä meni pieleen.
Osa vaatii meistä enemmän. Jos olet opiskelija niin opit sen jo nuorena, hyvä niin.
Olen 30 mies ja vielä ei ole löytynyt peppua. Lähellä on tosin kaiketi ollut.
No kun juurikin noin.
Nurinkurista kun ensin lirkuttelen ja puhun söpöjä.. Paniikki pulinaa, ja tunteiden tulvaa.
Jos niille löytyy vastakaikua ja hyväksyntää, tiedän että hän hyväksyy minut hölmöine juttuineni ja saan itsevarmuutta myös vakavampaan keskusteluun.
Ei rakkauden huumassa osaa olla asiallinen ja puhua muusta kuin tuntemuksista, toki jäätyminenhän siitä seuraa kun tajuaa toisen olevan hämillään ja vaivautunut lirkutteluista.
Olen nurinkurinen muutenkin, ihan vähän erikoinen.
Kyllä minä ymmärrän. Toisekseen olet vielä varmaankin sen verran nuori että tunteet hallitsee enemmän sinua kuin sinä tunteita.
Tosin kyllä se näin kolmekymppisenäkin laittaa pään sekaisin ja saa aikaiseksi aika lapsellista käytöstä jos on ihastunut tai rakastumassa. myös miehelläkin.
Olen lähemmäs 40v. Enkä osaa hallita tai hillitä tunteitani, vieläkään.
Enkä haluakkaan, kun kolahtaa niin se on menoa sitten.
Se antaa aika paljon kun voi rakastaa tunteella.
Ei rakkaus ole palaveri.
Olet ollut vaan liian kiltti ja halunnut miellyttää olematta se todellinen oma itsesi ja olet ollut näyttämättä sekä kertomatta, että mitä haluat. Parisuhteessa on uskallettava puhua ja riidellä, opittava pitämään puolensa sekä joustettava, osattava antaa toinen toiselleen tilaa ja omaakin aikaa. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, paidan ja pepunkaan elämä ei voi siten aina mennä yksiin, sekin asia on hyväksyttävä. Mutta yhdessä voi jatkaa silti, kun erimielisyydet osataan keskenään selvittää ja kumpikin osaa tulla toisiaan vastaan eikä pitää mykkäkoulua tai kiukutella muulla lapsellisella tavalla.
Menkää hoitamaan niitä omia suhteitanne ja tehkää kaikkenne.
Tehkää alkoholistista ja ikuisesta lapsesta vastuullinen vanhempi, joka osaa hoitaa muutakin kuin laskunsa ja kaverisuhteensa. Ei se onnistu, ja kuinka kauan sellaista mahdollisesti kannattaa yrittää? Voi kuule kuinka suhteen ylläpitämisestä tulikin yksinäinen homma.
Ja jos vielä mulle sanotaan etten yrittänyt tarpeeksi niin oksennan.
Yritit ihan liikaa, olit liiankin kiltti, mutta lopulta aloit rakastaa ja välittää itsestäsikin. Itsekin kokenut saman ja oppinut, ettei ihmistä voi muuttaa vain omaa itseään ja sillä omalla jaksamisellakin on myös rajansa. Iloahan sen yhdessäolon tulisi enimmäkseen tuottaa eikä surua. Alkoholisti sopii alkoholistille, koska molemmat hyväksyvät juomisen osaksi arkea eikä sen vuoksi tarvitse tapella, mutta voivat tapella sitten keskenään muuten. Elämänsä itse kullakin ja muut ongelmatapaukset käytöshäiriöiset tms. vielä siihen kaupan päälle.
Enkä ole täällä millään tavalla exäni takia, olen niin helpottunut että pääsin hänestä.
Huoh!
Toivottavasti löydät ihmisen, jonka kanssa sopiva etäisyys löytyy. Kun on antanut kaiken saamatta mitään, seuraa välttämättä siirtyminen toiseen äärilaitaan. Joskus ehkä löydät suhteen, jossa voit olla unohtamatta itseäsi. Sitä toivon itsellenikin.
Saman kokenut nainen.
okei okei, mutta ymmärsinkö oikein, että sinä olet se peppu? :)
Ja hyvä se onkin. terv.paita