Kapitalismi tiensä päässä

Meneillään olevassa kapitalismin kriisissä on kyse aivan muusta kuin meille kerrotaan ja mihin uskotaan. Kyse on kapitalismin kaatumisen yhdestä vaiheesta isossa prosessissa, jonka lopputuloksena on vallankumous.
Kapitalismi kaatoi feodalismin vuosien 1500-1800 välillä, muutos siis kesti n.300 vuotta. Nämä muutosjaksot ovat aina historian kulussa lyhentyneet, joten meneillään olevaan kapitalismin kaatumiseen mene korkein kymmenesosa tuosta.
Tuo kehityksessä kulunut kolmesataa vuotta myös todistaa sen että muutoksen ainekset eli uusi yhteiskuntamoottori kasvaa jo olemassa olevan sisällä. Tämä tarkoittaa ehdottomasti muutoksen teoreettista että tuotantomenetelmien ja tuotantosuhteiden kehittymistä
Kapitalismin moottorina on ensisijaisesti Ihmisen työvoiman riisto, sekä Ihmisen riisto kaikissa meidän perustarpeissamme. Tähän riistojen ketjuun voimme lisätä myös luonnon riiston.

Nykyään on olemassa neljä pääasiallista talousteorian koulukuntaa. Talouden ymmärtämiseksi näiden koulukuntien tunteminen on välttämätöntä. Koulukunnat ovat marxilainen, keynesiläinen, monetaristinen ja itävaltalainen koulukunta.

1. Marxilainen talousajattelu pohjautuu Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoituksiin ja ajoittuu 1800-luvun puolivälistä sen loppupuolelle. Perimmiltään marxilainen ajattelu perustuu taloudelliseen determinismiin, jossa yhteiskunta käy läpi kehitysvaiheet alkukantaisesta kommunismista orjajärjestelmiin, feodalismiin, kapitalismiin, sosialismiin ja lopulta kommunismiin. Jokaisessa vaiheessa taloudellinen järjestelmä määrittää niissä järjestelmän aikana elävien näkemykset. Näihin kaikkiin vaiheisiin sisältyy luokkataistelu, joka johtaa yhteiskunnan kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Näin ollen feodalismissa luokkataistelu tilanomistajien ja maaorjien välillä tuottaa seuraavan vaiheen, kapitalismin. Kapitalismin kaksi luokkaa ovat kapitalistit ja työläiset. Kapitalistien ja työläisten konflikti johtaa kapitalismin kukistumiseen ja sosialismin voittoon lopettaen luokkakonfliktit. Marxilainen teoria toteaa, että sosialismi johtaa ihmiskunnan perimmäiseen kohtaloon – kommunismiin.

2. Keynesiläiset näkemykset ovat saaneet nimensä John Maynard Keynesin kirjoituksista. Tärkein on vuonna 1936: Työllisyys, korko ja raha; yleinen teoria
Keynes esittää kokonaisnäkemyksen talouden muuttujiin, kokonaistarjontaan ja kokonaiskysyntään, jotka toimivat suoraan keskenään ilman mitään välttämätöntä sidettä yksilöllisten päätöksentekijöiden toimille. Keynesiläiset pyytävät valtiota hallinnoimaan kokonaiskysyntää – liian vähäinen kysyntä johtaa työttömyyteen, liian suuri inflaatioon. Tästä seuraa teorian kahtiajako: ongelmana olisi joko inflaatio tai työttömyys, mutta eivät koskaan molemmat samanaikaisesti. Keynesin mukaan vapaat markkinat luovat sisäsyntyisesti joko liian vähän tai liian paljon kysyntää. Tästä seuraa tarve (erittäin kätevästi keynesiläisille taloustieteilijöille työmahdollisuuksien muodossa!) kysynnän hallintaan valtion taholta ja keynesiläisten viisaisiin neuvoihin perustuen.

3.Monetaristien näkemyksiä edustavat parhaiten Milton Friedman ja hänen seuraajansa, jotka pitäytyivät keynesiläisessä ”makrolähestymistavassa.” Nähdessään talouden tällä tavoin monetaristit eivät kuitenkaan painota niinkään kulutusta vaan rahan kokonaistarjontaa – siitä nimi monetaristit. Muissa kuin makrotalouden asioissa, inflaatiossa, työttömyydessä ja suhdannevaihtelun nousu- ja laskukausissa, monetaristit pyrkivät pitämään yksilöllistä toimijaa talousnäkemyksiensä perustana sellaisilla alueilla kuten säännöstely, hintojen toiminta, mainostaminen, kansainvälinen kauppa ja niin edelleen.
Vallalla oleva uusliberalismi lännen kapitalismissa heijastaa tätä oppia.

4. Itävaltalainen koulukunta sai alkunsa 1800-luvun lopulla Carl Mengeristä ja sen kehitti lopulta täyteen mittaansa Ludwig von Mises – molemmat itävaltalaisia. Itävaltalainen koulukunta kehitti ajattelutavan tietoisella painotuksella toimivasta ihmisestä perimmäisenä perustana kaikkien taloudellisten asioiden ymmärrykselle. Tämän yksilöllisen painotuksen kanssa seuraa subjektiivinen näkemys arvoon ja katsontakanta, jonka mukaan kaikki toiminta on pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa. Tämä kirja on kirjoitettu itävaltalaisittain.

Kolme viimeistä oppia perustuvat kapitalismiin taloudellisena toimijana korkeimpana asteena ihmiskunnan historiassa.
Marxin kansantalousoppi on vallankumouksellinen oppi. Kapitalismi ts. yksilön rajattoman edun ensisijaisuus ei ole kehityksen päätepiste. Se on pelkkä ilmaus kapitalismin luomasta vapaasta työn tulosten yksilöllistä anastamisesta, kestää aikansa ja kukistuu omistajan ja palkkatyön välisen ristiriidan ratkettua. Tilalle tulee porvarillisesta omistuksesta vapaiden yksilöiden yhteisö.