Tähän syyllistyvät myös keskustan liberaalit, vaikka perinteisesti keskusta arvostaa perhearvoja. Siis aikaisemmin.
"Avioliittoa vastaan on hyökätty monin eri tavoin verotusta ja sosiaalietuuksia koskevissa laeissa, kun taas avoliittoa, yksinelämistä ja vapaita seksuaalisuhteita suositaan. Myös avioeron muuttuminen pelkäksi ilmoitusasiaksi on huonontanut avioliiton asemaa.
Perheen merkitystä on vähennetty myös korostamalla laitoskasvatusta sekä halventamalla äidin kotona tekemää työtä kodin ulkopuolella työtä tekeviin naisiin verrattuna.
Tämä kaikki ei ole riittänyt liberaaleille, vaan he ovat ottaneet tavoitteekseen koko avioliittokäsityksen mitätöimisen vaatimalla avioliittoa myös homopareille. Lehtinen kirjoitti asiasta v. 2011, ja sittemminhän mainittu laki on hyväksytty ja astuu voimaan maaliskuussa 2017, ellei sitä ennen tapahdu jotakin radikaalia.
Myöskään lastensuojelun ja sosiaalitoimen alalla perheiden yhtenäisyyttä ei aina osata tai haluta tukea, vaan perheitä rikotaan pakkotoimilla sijoittamalla lapsia laitoksiin ja vieraisiin perheisiin.
Kaikki edellä mainitut perheiden rapauttamistoimenpiteet ovat aiheuttaneet sen, että miehen ja naisen avioliittoon perustuvan perheen asema on Suomessa vakavasti uhattuna. Lehtinen muistuttaa oikeutetusti: ”Jos perinteinen perheen asema mitätöidään, yhteiskunnan vakauden tärkein tekijä lakkaa olemasta.”
Suomen kansallisvaltion säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää palauttaa kodin, perheen ja avioliiton arvo ja asema."
http://mvlehti.net/2017/01/06/suomen-paluu-kansallisvaltioksi-osa-4/
"Avioliittoa vastaan on hyökätty monin eri tavoin verotusta ja sosiaalietuuksia koskevissa laeissa, kun taas avoliittoa, yksinelämistä ja vapaita seksuaalisuhteita suositaan. Myös avioeron muuttuminen pelkäksi ilmoitusasiaksi on huonontanut avioliiton asemaa.
Perheen merkitystä on vähennetty myös korostamalla laitoskasvatusta sekä halventamalla äidin kotona tekemää työtä kodin ulkopuolella työtä tekeviin naisiin verrattuna.
Tämä kaikki ei ole riittänyt liberaaleille, vaan he ovat ottaneet tavoitteekseen koko avioliittokäsityksen mitätöimisen vaatimalla avioliittoa myös homopareille. Lehtinen kirjoitti asiasta v. 2011, ja sittemminhän mainittu laki on hyväksytty ja astuu voimaan maaliskuussa 2017, ellei sitä ennen tapahdu jotakin radikaalia.
Myöskään lastensuojelun ja sosiaalitoimen alalla perheiden yhtenäisyyttä ei aina osata tai haluta tukea, vaan perheitä rikotaan pakkotoimilla sijoittamalla lapsia laitoksiin ja vieraisiin perheisiin.
Kaikki edellä mainitut perheiden rapauttamistoimenpiteet ovat aiheuttaneet sen, että miehen ja naisen avioliittoon perustuvan perheen asema on Suomessa vakavasti uhattuna. Lehtinen muistuttaa oikeutetusti: ”Jos perinteinen perheen asema mitätöidään, yhteiskunnan vakauden tärkein tekijä lakkaa olemasta.”
Suomen kansallisvaltion säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää palauttaa kodin, perheen ja avioliiton arvo ja asema."
http://mvlehti.net/2017/01/06/suomen-paluu-kansallisvaltioksi-osa-4/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyisen pääministeri Juha Sipilän rauhansanalainen uskonnollinen tausta herätti huomiota hänen tultuaan valituksi keskustan puheenjohtajaksi 2012.
Median kiinnostus suuntautui alueellisesti rajalliseen vanhoillislestadiolaisuuden pienempään haaraan, jota edustavat suomenkielinen Rauhan Sana ja Pohjanmaan ruotsinkielinen lestadiolaisjärjestö. Sipilä oli pikemminkin vaivautunut tästä julkisuudesta, eivätkä kaikki hänen selitysyrityksensä asiassa olleet kirkon näkökulmasta täsmällisiä. Kesästä 2015 alkanut poliittinen kehitys ja hallituskumppaneiden toimet ovat siirtäneet median huomion politiikan arkikysymyksiin ja poliitikkojen uskonvakaumukseen kiinnostus väheni.
Juha Sipilän uskonnollista taustaa esiteltiin myös kevättalvella 2015 ilmestyneessä elämäkerrassa Juha Sipilä. Keskustajohtajan henkilökuva. Kirjassa Sipilä määriteltiin rauhansanalaisuuden liberaaliin siipeen.
Julkisuudessa Sipilä on ilmoittanut hyväksyvänsä naispappeuden. Hän äänesti sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan eduskunnassa marraskuun lopussa 2015, mutta jostain syystä taas tähän liittyvien liitännäislakien puolesta helmikuussa 2016. Perhearvojen ja niihin liittyvien ikävien leikkauspäätösten puolustaminen vaikuttaa enemmänkin julmanja kylmän ihmisen päätökseltä ja johtaa ennenpitkää nuorten kansalaisten ja lasten pahoinvointiin.
Poliitikkona hän pyrkii profiloitumaan talous- ja päivänpolitiikkaan, mutta arvo- ja moraalikysymyksissä hän ei ole profiloitunut julkisuudessa samalla tavalla kuin esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsänen, jonka uskonvakaamus tulee näkyviin aitona päätöksiä tehtäessä.
Poliitikkona Sipilä on pyrkinyt rajaamaan uskonvakaumuksen tiukasti yksityisyyden piiriin kuuluvaksi asiaksi ja se on herättänyt jonkinlaisia epäilyksiä joidenkin asioiden tarkoitusperistä. Päivänpolitiikkaan liittyvät päätökset sen sijaan ovat luoneet kaksijakoisen mielikuvan kansalaisille tarkoitusperistä.
Uskovainen poliitikko on perinteisesti nähty voimakkaana ”kristillis-siveellisten” arvojen puolustajana ja kansakunnan arvojohtajana. Tässä suhteessa pääministeri Sipilä ei liene vastannut ainakaan kaikkien kansalaisten odotuksia ja omienkin riveissä ei a ole ymmärretty näiden arvojen ohittamista.
Kun ottaa huomioon keskustan ministeriryhmän jäsenet ja pääministerin avustajien liberaalin arvomaailman, ei Sipilän profiilia ole ehkä syytä ihmetellä.
Lestadiolaisten piirissä on määritelty, mitä puolueita kristitty ei voi äänestää vaaleissa, nyt väitetään usein, että politiikkaa ei sotketa uskontoon. Äänestämisellä on haluttu julistaa noudatettavaa arvomaailmaa.
Lestadiolaisuuden sekä todellinen että kuviteltu yhteiskunnallinen vaikutusvalta Suomessa on saattanut olla myös yksi syy liikkeen kokemaan rajuun mediakritiikkiin. Kysymys pedofiliasta uskonnollisissa yhteisöissä ei ole jäänyt vain katolisen kirkon julkisuuskuvan tahraksi. Lestadiolaisuudessa ilmenneitä pedofiliatapauksia alkoi purkautua esille talvella 2008 ja kansalaiset sekä median sai raivoihinsa tapa, jolla tavalla uhreja oli vuosikausia vaiennettu ja koko asiaa vähäteltiin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701082200050542_uu.shtml
Täydellisten ihmisten täydellinen panostus Suomen etujen (vai omien) ajamisessa.