eikö ole kamalaa tuo tyttöjen kinastelu, tässä luin noita nuorten juttuja, ja hyvinkin monessa jutussa tuli ilmi että tytöt ovat ilkeitä toisilleen, ja piikittävät toisiaan. esim tämä : http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=638&posting=22000000005581509
ei tainnut viestin kirjojttavalla olla mukavaa silloin.
ei tainnut viestin kirjojttavalla olla mukavaa silloin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja tällainen käyttäytyminen jatkuu aikuisiässä vielä aika monella. Ns. edessäpäin ollaan ihan muuta kuin takana. Itselleni kävi nuorena samalla tavalla kuin tällä nuorella tytöllä ja se jättää kyllä pitkäksi aikaa aikamoiset haavat tuonne sisimpään.
Surullista luettavaa, ettei mikään näköjään muutu.
...saaneet yläasteikäisen tyttäreni kanssa selvitettyä sellaisen jutun, jossa hänen ystävänsä käänsi lähes kaikki kaverit tyttöä vastaan valheilla. Vieläkin ihmettelemme, että kuinka se oikein onnistui ja kuinka toiset uskoivat. Aikani katselin tyttäreni pahaa mieltä ja kuuntelin itkua siitä, että en ole tehnyt mitään väärin, mistä minua rangaistaan. Koulussa olo tuntui kurjalta ja illat meni surressa. Sitten ajattelin, että tästä pitää tulla selvä ja loppu. Selvitin asiaa ja lopulta tyttö jäikin kiinni valheestaan. Valehtelevalle tytölle se oli paha paikka, mutta juttelin hänelle ja sanoin, että tyttäreni on valmis antamaan anteeksi jos hän pyytää esim. niin, että oli ymmärtänyt tai muistanut väärin. Tyttö yllättikin meidät pari päivää sitten laittamalla anteeksi pyyntö viestin tytölleni ja niin aurinko nousee jälleen... tosi pohjalla tyttömme kävikin.
Jos tunnette, että lapsenne kokee vääryyttä, niin älkää antako sen rikkoa lasta kokonaan. Minäkin ensin ajattelin, että en voi puuttua toisten asioihin, mutta kun näin lapseni surun ja muistin miten minua satutti vuosia kestänyt serkkuni vehkeily, jolla hän rikkoi ystävä piirini ja elämäni.
Kiva kuulla, että asiat on selvitetty ja vielä hienompaa, että rohkenit puuttua asiaan.
Kun ajattelen, että jos omatkin vanhempani olisivat puuttuneet aikanaan niihin valheisiin, joita ystäväni minusta levitti, niin olisin itse säästynyt monelta tuskalta. Ja varmasti vastapuolikin olisi ollut helpottunut, sillä uskon, että kiusaajallakin on aina joku syy tekoonsa. Sitä on vaan vaikea joskus havaita.
Miten sait selville, että tyttärelläsi oli tällainen ongelma? Kertoiko hän vapaaehtoisesti vai jouduitko ns. "lypsämään" tiedon? Miten he nyt tulevat toimeen keskenään? Ovatko ystäviä taas?