Voiko masennus alkaa särkyneestä sydämestä?
Siitä että aidosti, syvästi rakastuu toiseen eikä saa tältä vastakaikua tai jostain muusta syystä ei päädy yhteen rakastamansa henkilön kanssa?
Tuntuu että omalla kohdallani alamäki alkoi sellaisesta tilanteesta. Ensin oli pohjaton suru, sitten jäi alakulo ja sitä jatkui ja jatkui kunnes mikään ei enää tuntunut miltään. Elin elämääni kuin robotti kunnes katsoin totuutta silmiin.
Siitä että aidosti, syvästi rakastuu toiseen eikä saa tältä vastakaikua tai jostain muusta syystä ei päädy yhteen rakastamansa henkilön kanssa?
Tuntuu että omalla kohdallani alamäki alkoi sellaisesta tilanteesta. Ensin oli pohjaton suru, sitten jäi alakulo ja sitä jatkui ja jatkui kunnes mikään ei enää tuntunut miltään. Elin elämääni kuin robotti kunnes katsoin totuutta silmiin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Varmaankin voi alkaa. Tai ehkä se oli se viimeinen karva.
joka katkaisi kamelin selän. Tarkoitan, että josko sinulla
oli kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja lopuksi vielä huomasit,
että ihminen, johon olet ihastunut, ei vastaa tunteisiisi.
En tiedä onko pahempi se että jos toinen vastaa tunteisiin mutta yhteen ei päädytä syystä tai toisesta?
Niin. Minä nyt elän niin reunalla muutenkin, että tuo on AIKA pieni murhe. Olen perheen iltatähti, ja sairas puolisoni lasketteli minulle kylmän rauhallisesti ennen joulua: "Koht sulla on ihan erilainen joulu, kun mua ja äitiäs ei oo."
No, näinhän se menee. Oikeassahan hän on.(Sairaat ja vanhat ja sairaat kuolevat pois.)
Loppujen lopuksi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Samassa veneessä olemme kaikki.
Kyllä ne voi aavistaa, jos lukee SYÖPÄREKISTERIN elinaikatilastoja, ja keskimääräinen elinaika on NOUSSUT 7 vuoteen. (EI pidä puhua asioista, joista ei tiedä.)
Entä sitten kahdeksankymppinen sydänsairas nainen.
Mutta toki, kannattaahan aina IHMEISIIN USKOA.
(Minä vain en usko.)
Voi.
Rakastumisen menetykseen kuuluu osaltaan tietynlainen alakulo, masentuneisuus ja suru, mutta jos se jatkuu niin ihminen alkaa käsitellä sitä traumana joka voi käytännössä johtaa masennukseen varsinkin jos siihen liittyy vielä muita ongelmia elämässä, kuten yksinäisyys, onneton parisuhde, stressi jne.
En tiedä siitä, mutta minun masennus vain paheni kun eräs nainen ilmoitti olevansa halukas , vaikka olen varattu. Sellainen vielä jos sattuisi olemaan vähänkin kiinnostusta pahentaa ja sekoittaa vaan elämää entisestä.
Aloittaja, tässä on sinulle kappale,
josko Sinä NAINEN/MIES vaikka pidät Elviksestä:
https://www.youtube.com/watch?v=W0Q0s2fFlPM
Masennus johtuu Rakkauden puutteesta ja ihmisistä haettuna se jää aina vajavaiseksi ja johtaa pettymykseen. Vain Jumalan Rakkaus on täydellistä ja ikuista.
Tämä on totta. Olen yksin, en ole ikinä seurustellut ja olen vaikeita asioita kokenut elämässäni. Silti en ole koskaan ollut masentunut ja olen aina säilyttänyt iloni ja uskoni elämään :)
Ja Jumala käyttää oman rakkautensa välikappaleena muita ihmisiä.
Kuinka monta kertaa Raamatussakin kehotetaan osoittamaan kanssaihmisille, jopa aivan vieraille (laupias samarialainen) lähimmäisen rakkautta ja vieraanvaraisuutta.
Ja toisaalta, jo luomiskertomuksessa todetaan, että Jumala näki, ettei miehen (Aatami) ollut hyvä yksin, joten hän loi Aatamin kylkiluusta tälle seuraksi naisen (Eevan).
Kyllä on aivan turha puhua USKON AVULLA MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN HALLINTAAN SAAMISESTA, jos ei läheisiä ole. (Minä ainakin rukoilisin vaikkapa yksinäiselle alkoholistille tervehenkistä seuraa, ja uusia kanssakulkijoita.)
niin se on jos yhteys säilyy
Sitä joko on tai ei ole. Itsessä, muissa ja niiden välillä.
Tässä sinulle ALOITTAJA, vaikka tämä on kyllä aikamoinen "junttibiisi".
Se kuitenkin kertoo syvästä epätoivosta, kun toinen ei ENÄÄ rakasta.
No, sinä kai et KOKENUT ikinä saaneesi vastarakkautta. Tässä sinulle
aloittaja NAINEN/ MIES.
Tämä kappale ei kyllä takulla piristä, jos kuuntelet tarkkaan Gösta Sundqvistin
sanoituksen:
https://www.youtube.com/watch?v=UEDnMDpLXww
Aloittaja,
olen ollut sellaisen miehen häissä,
jonka pikkuveli teki itsemurhan
junan eteen menemällä,
kun tyttöystävä jätti.
Tämä ei ole mikään tuore tapaus, siitä on yli 15 vuotta aikaa.
(Nyt ex-mies tunnisti minut 100 varmasti, mutta mitäpä tuosta.)
Voin samaistua. Tunsin samoin ja viime kesä oli aivan kamala. En oikeastaan muista edellisestä puolesta vuodesta paljoakaan, ja tämä henkilö ja suhteeni/tunteeni häneen oli ainoa mitä ajattelin tai mitä pystyin ajattelemaan.
Ajatukseni ovat alkaneet kirkastumaan vähitellen, hetkellisesti nykyään unohdan tämän henkilön, olen alkanut suunnittelemaan mitä teen ja minne meen. Olen ryhtynyt säästämään ulkomaanmatkaa varten, olen kanavoinut tunteita maalaamalla ja mietin häntä. En tosin enää niin riutuneena ja poissaolevana, vaan ihan ihmisenä ja levollisin mielin.
Ymmärrän sen että jos meidän olisi tarkoitus olla yhdessä olisimme yhdessä, jos olisi tarkoitus että tapaamme vielä niin tapaamme vielä, ei elämäni ole hänen käsissään vaan omissani.
On paljon muutakin mikä tuo onnea elämään, ja vähitellen asioita tupsahtelee elämääni ja saan siihen muutakin sisältöä kuin yhden ihmisen kipeän kaipaamisen. En jaksa kaivata jotain mikä on turhaa, vie energiat ja syö ihmistä sisältä.
Ajatuksissani hän oli minulle se oikea, mutta eihän hän voi olla koska ilmeisimmin asiat olisivat menneet jotenkin toisin.
Nyt leuka pystyyn, käy kaikki ajatukset päässäsi läpi, vaikka tuntuukin ajoittain ettei niistä saa selkoa tai ratkaisua löydy mielenrauhallesi.. Kyllä aikanaan sekin tapahtuu.
Kyllä ajoittain tuntui siltä että kaikki ei ole ihan hyvin päänupissa ja pitäisikö käydä psykiatrin vastaanotolla, mutta ajatukset on tärkeitä käsitellä jotain kautta. Löysin taiteen.
No, ystäväni oli huolissaan ja heidän piristysyrityksetkin olivat minulle ilmaa, toden totta oli kuin aave.
halunnut myös minut.
Se on ehdoton edellytys suhteelle :)
Tsemppiä, haava paranee kyllä.
"Ymmärrän sen että jos meidän olisi tarkoitus olla yhdessä olisimme yhdessä, jos olisi tarkoitus että tapaamme vielä niin tapaamme vielä, ei elämäni ole hänen käsissään vaan omissani."
Tämä lause pisti ajattelemaan. Minun elämäni on toisten käsissä, jostain syystä en osaa täysin luotsata elämääni vaan ajelehdin. Etsin rakkautta ja hyväksyntää. Syyt ymmärrän, ne ovat niin selvät miksi näin on. Toisille osaan sanoa kuinka heidän pitäisi johtaa elämäänsä mutta omaa elämääni en johda enkä täysin elä, vaan vain reagoin asioihin.
"Ymmärrän sen että jos meidän olisi tarkoitus olla yhdessä olisimme yhdessä, jos olisi tarkoitus että tapaamme vielä niin tapaamme vielä, ei elämäni ole hänen käsissään vaan omissani."
"Ajatuksissani hän oli minulle se oikea, mutta eihän hän voi olla koska ilmeisimmin asiat olisivat menneet jotenkin toisin."
Nämä kohtalon omaiset ajatukset ovat varma tie masennukseen.
Passiivinen odottelu ei vie mihinkään.
Ei kohtalo vie teitä yhteen vaan se että sinä osoitat hänelle tunteesi ja hän osoittaa sinulle.
Kyse on että laitatko elämäsi sattuman varaan vai mitä teet?
On tällä hetkellä surullinen.
Hänellä oli ystävä, jonka
Ihmeellinen johdatus toi elämään.
Ystävä ei ole minkäänlainen
Seksiobjekti vaan valtavan tunnekuohun aiheuttaja.
Sydän pakahtuu häntä ajatellessa
"häneen oli ainoa mitä ajattelin tai mitä pystyin ajattelemaan."
Minun on onneksi pakko ajatella myös sellaisia seikkoja kuin, että kuinka läheiseni selviää seuraavasta sytostaattihoitojaksosta, joita on nyt 5. vuonna jo annettu. Joudun myös miettimään, miten piristää muutama vuosi sitten leskeytynyttä, sairasta vanhusta.
Kyllä minäkin piirtelen ja maalaan, mutta se kyllä auta kuin hetkellisesti.
(Muistuupa vain mieleen minne en aikanaan päässyt opiskelemaan, vaikka sisäänpääsy kerran lähellä olikin.)
Mutta PIRISTY SINÄ TOKI NUORI IHMINEN, nimimerkki "HaaveidenAave".
Sehän on hyvä, että piristyt.
...jatkan vielä, tämä on kyllä ihan mahtava kappale kaikessa riipaisevuudessaan. Minkähän IKÄISENÄ Gösta sanoitti ja sävelsi sen?
https://www.youtube.com/watch?v=UEDnMDpLXww
Kannattaa puhua hänen kanssa ja tutustua eli ole aloiteelinen . Myöhemmin voit kertoa tunteista. Katsot miten hän reagoi tähän. Paljon parempi tarkistaa tilannetta, että tuleeko teidän välille mitään.
En ymmärrä miksi pitäisi tehdä niin.
Koet siis jo jäätyneesi sisältä. Tässä sinulle, vaikka
oletkin mitä ilmeisimmin NAINEN:
https://www.youtube.com/watch?v=gH-wsf2JS34
Minä en ole enää jäätynyt. Minä rakastan.
Pk?
Ahaa. Hienoa.
Sinulla on uusi nainen, "hän".
No, näin. Tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=SmuioXhzvN8
Silti olet täällä.
Sitten kannattaa tehdä asialle jotain.
Masennus tai alakulo johtuu useimmiten omasta toiminnan puutteesta, sen jälkeen omia tunteita on helpompi käsitellä.
Tässä Eppujen (Martti Syrjän) kappaleessa
puhutaan mielestäni samasta asiasta
kuin tuossa Göstan biisissä, mutta verhotummin:
"...Kaunis kuolema.
Vedet on silattu jäällä.
Kultaista sadetta pääni päällä.
Osasin alkaa. Osaanko lopettaa?"
https://www.youtube.com/watch?v=PtiD4FnDNv4
P.S. Muistan lukeneeni, Martti Syrjä sai aikoinaan YO-aineestaan 99 pistettä,
koska (ATK-järjestelmä) ei salli sataa. En ihmettele yhtään. Hän on todella taitava riimittelijä, ja tunteiden sanoiksi pukija.
Kun veri pakkautuu päähän kaatuu ja lyö pään jäähän. Hitaasti kohmettuu
Hauras mieli.
En saanut häntä, vaikka rakastin niin paljon kuin ihminen voi, ja hän sanoi rakastavansa minua katsoen hellästi silmiini. Olimme onnellisia, täynnä naurua ja laulua. Nyt on jäljellä ikävöivä, surullinen nainen, jolle masennus on tullut liiankin tutuksi. Minä. Putosin henkisesti jyrkänteeltä alas. Haparoin eteenpäin raskain askelin. Voi rakkaani, kuule minua!
Toivotaan, että "hän" kuulee, Sinua.
Minulla on jo mies, aviomies.
Unohdin laittaa sulle tämän itsarikappaleiden klassikon:
https://www.youtube.com/watch?v=2-BtquTKw78
PS. Nyt taidan POISTUA PALSTALTA ottamaan "ne", joita rumasti
kalsarikänneiksi kutsutaan! (Ukkeli ei voi juoda, joten kattelkoon vierestä.)
Hei palasin palstalle hetkeksi.
Muistatteko tämän tapauksen?
Se ei päättynyt KOKONAISUUDESSAAN hyvin:
https://www.youtube.com/watch?v=2ZJwVt6LiQM
P.S. Nuorena treffailin kiinalaista. Kaukoidän ihmisillehän on hirveän
tärkeää säilyttää kasvonsa
Suomessakin "osataan":
https://www.youtube.com/watch?v=SLyvNz_BG9o
ai että voiko ?
Pahinta on, kun toinen ei vastaa omiin tunteisiin. Et myöskään saa koskaan selville miksi näin? Eikö ollut oikeasti mitään? Omat tunteet jyllää kuitenkin. Ei ne mihinkään katoa. Yksin tunteiden kanssa selvittely vie vääjäämättä hetki hetkeltä syvään kuiluun, jonne voi jäädä. Tunneihmisenä koen niin syvällä asiat ja vahvana. Silloin, kun näin tapahtuu niin et voi mitään.
Hyvä "tuntevan",
ehkä sinun ei pitäisi luonnehtia itseäsi "tunneihmiseksi",
vaan introvertiksi, jolla on rikas sisäinen maailma ja ekstroverttiä
voimakkaammat tunne-elämykset, tapahtuman kuin tapahtuman seurauksena.
Jokaista masentaa aikansa, kun sydän särkyy olipa kyseessä yksipuolinen rakastuminen tai ero. Se tuntuu samalta kuin kuolema. Käyt eri vaiheita läpi ja lopulta hyväksyt tilanteen ja ihminen jää kuitenkin sellaisena lämpösenä rakkaana muistona sydämeesi. Kun voi toiselle hyvillä mielin toivotella kaikkea hyvää, niin on itsekin valmis jotain uutta kohti.
Tuo on helpommin sanottu kuin tehty.
Olisi käytävä läpi
-toisen vanhemman kuoleman aiheuttama suru,
- puolison kuolemaan johtavan sairauden aiheuttama suru,
- puoliso kylmäksi ja kyvyttömäksi muuttumisen aiheuttama suru,
- ainoan sisaruksen etääntymisen aiheuttama suru,
- lapsettomaksi jäämisen aiheuttama suru,
- lukuisten turhien ihastumisten aiheuttama súru.
Mutta nyt en VOI HEITTÄYTYÄ SUREMAAN ja OMIA TUNTEITANI LÄPI KÄYMÄÄN,
minua tarvitaan vielä, suht normaalin ja iloisen tuntuisena - PARI VUOTTA.
Sen jälkeen on sama, vaikka ripustaisin narun kaulaani.
Surut ja ongelmat eivät tule YKSI KERRALLAAN, kuten oppikirjassa.
Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa purkaa tuntemuksiaan, kuten oppikirjassa.
Terapia, jossa kaikki suruntunteet voi olla LIIAN RANKKAA ja VOIMIA SYÖVÄÄ,
jos pitäisi jaksaa vielä tukea muita.
Aina ei ole TILAA eikä AIKAA omien TUNTEIDEN LÄPIELÄMISELLE,
jos ajattelee TARVITSEVIA läheisiään.
...Terapia, jossa kaikki surun, vihan ja pettymyksen tunteet nousevat pintaanvoi olla LIIAN RANKKAA ja VOIMIA SYÖVÄÄ,
jos pitäisi jaksaa vielä tukea muita.
voi olla LIIAN RANKKAA ja VOIMIA SYÖVÄÄ,
jos pitäisi jaksaa vielä tukea muita.
Tämä on muuten erikoinen klippi:
https://www.youtube.com/watch?v=APXDT9lCyxk
Oliham tuo aika pihalla.
No, mutta eihän toki, ystävä hyvä! : )
Englanninkielisessä selostuksessahan sanottiin, että valtaan noussut presidentti
myöntää avoimesti olevansa KETJUPOLTTAJA ja TOTTUNUT KÄYTTÄMÄÄN ALKOHOLIA, jopa niin "tottunut", ettei se tee hänelle tepposia.
Kaikki sujuu mallikkaasti ?!
Hänhän on vain "kansan mies", jolla on kansan tavat
maassa, jossa olut on vettä halvempaa!!!
(Niinhän tuossa kerrottiin...) =D
"Tsekeissä", kukapa olet?
Aloit kiinnostaa!
Mitäpä ajattelet tästä?
https://www.youtube.com/watch?v=CXSt9eWRKF
Koko ammuskelu kesti siis arviolta vain 45 sekuntia, ja päättyi, kun
asemieheltä loppuivat ammukset. Muistatko nimimerkki "Tsekeissä"
Istanbulin lentokentän ampumavälikohtauksen?
Ajattele. Lentokentillä joku kaivaa nykykyisin noin vain aseen esiin, ja alkaa tulittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=CXSt9eWRKFI
Toimiikohan tämä linkki. Taitaa toimia.
Siinä on nuori, Irakissakin 4kk palvellut, 26-vuotias "veteraani", seonnut pahemman kerran! Lentänyt Alaskasta Floridaan ja kaivanut lentokentällä esiin laillisen, puoliautomaattisen käsiaseensa, ja alkanut ammuskella
https://www.youtube.com/watch?v=bp4wtDybv-4
Että tällaiseksi on maailma mennyt!
Erotettu Alaskan Kansalliskaartista epätyydyttävän käytöksen vuoksi viime vuonna, ja saanut psykologista apua. Ilmeisesti tämä psykologinen apu ei ole ollut riittävää:
https://www.youtube.com/watch?v=ROytjfn9cWU
https://www.youtube.com/watch?v=ROytjfn9cWU
Ampuja on erotettu Alaskan kansalliskaartista epätyydyttävän käytöksen takia, ja ohjattu saamaan psykologista apua. Ilmeisesti tämä apu ei ole ollut riittävää.
Mihin tämä maailma on menossa(?)
Erääseen ystävään.
Olimme valtavassa yhteysvirrassa
Jonka ulkopuoliset häiriköi.
Saanko enää yhteyttä, en tiedä
Voi vain toivoa
Milloin tämä tapahtui? Ehkä kerrot hänen nimensä...Itse olen jo lähes toivoni menettänyt.
Oikeastaan nyt