Apuva paniikkihäiriö.

Lopeta kaikki lääkitys javarsinkin alkoholin käyttö. Sitten vain pikkuhiljaa rohkaistut.

Tottakai lääkäri määrää sinulle toista lääkettä, kun tämä ei kerta sovi. Tai sitten annostusta täytyy tarkistaa. Tsemppiä!

Hehe onnea sinulle mikäli meinaat pillereitä vielä napsia, lupaan että olet 5 vuoden kulutta totaalisen koukussa niihin ja vetelet nappeja saadaksesi nupin sekaisin, mikäli elät 20v päähän ellet ole hypännyt sillalta alas tai vastaavaa huume höyryissä, aivosi ovat todennäköisesti tohjona ja olet aivan pöpi jota kukaan ei halua tuntea. Sinut vain tiedetään sitten "naapurikadun sekopäänä"

Miksi kiusaat itseäsi asioilla, joita kehität mielessäsi? Miksi et yksinkertaisesti ala tekemään työtä noiden oireiden hävittämiseksi?

Aloitetaan A:sta. Mieli ja keho on käytännössä yksi ja sama asia. Meitä harhauttaa vieläkin dualistinen ajattelu, että mieli, tai sielu, ja keho on kaksi eri asiaa. Todellisuudessa mieli on kehosi aikaansaama ilmiö. Ja tiedätkin, että ajattelu tapahtuu aivoissa. Mieli on siis fyysinen ilmiö. Se on yhtä fyysinen kuin kehosi tapahtumat. Olet varmasti kuulut usein fraasin "mieli ja keho kulkee käsi kädessä"? Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei.

Sitten B:hen. Kun lihaksesi kuormittuu tarpeeksi pitkään, alat tuntea heikotusta. Eli rautalankavääntönä, et jaksa nostaa 50 kg:n säkkiä useita kertoja peräkkäin olallesi. Välillä täytyy huilata ja kerätä voimia. Tämä sama ilmiö tapahtuu mielellesi, kun sitä aikansa kuormittaa. Se väsyy. Kun lihasta rasittaa pitkään, voi tuntua kipua, puutumista, nipistelyä tms. Kun mieltä rasittaa pitkään, se alkaa oireilemaan. Seurauksena voi olla päänsärky, levottomuus, masennus, suru, aggressiivisuus, paniikkihäiriö jne. Eli fyysisiä oireita tässäkin tapauksessa. Kaikki mielen sairaudet johtuu muutoksista fysiikassa. Ei missään aineettomassa tilassa, vaikka dualismissa niin mielletään.

Sitten C:hen. Tarvitset lepoa, että mielesi jaksaa arkiset koitokset. Aivan kuten lihaksesi tarvitsee lepoa painavan säkin nostelussa. Ts. huolehdi myös aivojesi lepuuttamisesta... nuku hyvin ja tarpeeksi. Jos nukut esim. 4 tuntia yössä, niin ota puolen tunnin - tunnin päikkärit, jos mahdollista. Ranskalaisen yliopiston tutkimuslaitos on tehnyt pitkään unitutkimusta ja todennut, että päikkärit paikkaa lyhyen yöunen vajeen. Ja toinen asia on oikea ruokavalio. Fyysinen mielesi tarvitsee ihan yhtälailla ravintoaineita kuin kehosikin. Puutostilat aiheuttaa, kuten tiedät, oireita. Koska mielesi on fyysisen elimen fyysinen ilmiö, ravintopuutos ei tunnu vain kehossa, vaan myös mielessäsi.

Hypätään D:hen. Mieti omaa elämääsi, vaikka listaten paperille asioita. Pidä vaikka "Minun elämäni" päiväkirjaa. Koosta siihen selkeä kuvaus, millaista sun elämä on. Vähitellen alat hahmottaa ongelmakohtia. Nämä ongelmakohdat on sun mielesi ongelmien aiheuttajia. Sitten mieti mitä järkeä on popsia näiden ongelmien päälle lääkkeitä. Ts. sama kuin peität ruosteet maalilla. Mikään ei korjaannu. Lääkkeet on pintapuolinen "hoito". Lääkkeitä voi pitää apuna startissa, kun alat hoitamaan itseäsi kuntoon. Ts. lääkkeet ei sua hoida kuntoon. Ne vain peittää ruosteen.

Kun otat itse oman elämäsi omiin käsiisi, etkä elä kuin kaarnavene sadevesipurossa, joka ennen pitkää johtaa viemäriin, olet matkalla kohti parempaa elämää. Kaikki nämä kurkun kuristamiset, huimaukset, nipistelyt, rytmihäiriöt, poissaolontunteet, epätodelliset olot jne. on vain ja ainoastaan oman elämäsi laiminlyönnin tulosta. Jos nämä rautalankaohjeet ei ohjaa sua oikealle tielle, niin voit vain syyttää itseäsi. Itse kärsin paniikkihäiriöstä vuosia, kun en kehdannut hakea apua. Lopulta pysähdyin ja aloin opiskella tätä sairautta ja sen selättämistä. Yhtään lääkkeitä en koskaan syönyt. Nyt edellisestä kohtauksesta on n. 8 kk:tta, enkä enää juuri edes mieti entistä synkkää elämääni. Hyvä pointti tässä on se, että kun olosi normalisoituu. Ts. kaikki se epätodellisuus, epävarmuus, pelot jne. ei enää sotke mieltäsi. Tiedän satavarmasti, että saat nuo oireet hävitettyä kokonaan, kun vähän tsemppaat. Pieni askel kerrallaan.