Mitä mieltä olette Augsburgin tunnustuksesta?
Siinä opetetaan mm. ettei kastamaton lapsi pelastuisi. Tästä syystä yhteiskunnassamme oli / on(?) käytössä hätäkaste, jonka kuka tahansa kristitty sai suorittaa, jotta hengenvaarassa oleva vastasyntynyt vauva saataisiin kastettua.
Käsittääkseni vl:ät opettavat tässä suhteessa oikein, ettei kaste ole välttämätön pelastumisen edellytys ja lapset ovat luonnostaan autuaita?
Lainaus Augsburgin tunnustuksesta:
>>
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta
>>
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html
Torfinn tuossa alempana rajaa mm. seuraavaa:
>>
Esim. helluntaiseurakunnat ja muut vastaavat ovat lahkoja ja eriseuroja. Samoin sellaiset (nimellisesti luterilaiset) herätysliikkeet, jotka eivät pitäydy kokonaan tunnustuskirjojen opissa, ovat joko harhaoppeja, lahkoja tai eriseuroja opista riippuen!
>>
Tuosta täytyy todeta että itse en voisi moista allekirjoittaa.
Siinä opetetaan mm. ettei kastamaton lapsi pelastuisi. Tästä syystä yhteiskunnassamme oli / on(?) käytössä hätäkaste, jonka kuka tahansa kristitty sai suorittaa, jotta hengenvaarassa oleva vastasyntynyt vauva saataisiin kastettua.
Käsittääkseni vl:ät opettavat tässä suhteessa oikein, ettei kaste ole välttämätön pelastumisen edellytys ja lapset ovat luonnostaan autuaita?
Lainaus Augsburgin tunnustuksesta:
>>
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta
>>
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html
Torfinn tuossa alempana rajaa mm. seuraavaa:
>>
Esim. helluntaiseurakunnat ja muut vastaavat ovat lahkoja ja eriseuroja. Samoin sellaiset (nimellisesti luterilaiset) herätysliikkeet, jotka eivät pitäydy kokonaan tunnustuskirjojen opissa, ovat joko harhaoppeja, lahkoja tai eriseuroja opista riippuen!
>>
Tuosta täytyy todeta että itse en voisi moista allekirjoittaa.
Vastaukset 110
Vanhimmat
Missä vaiheessa pieni lapsi pystyy uskonsa kieltämään?
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Sillä vahvistetaan se mitä jo uskotaan. Vastasyntynyt lapsi on rinnastettavissa Aatamiin ja Eevaan ennen syntiinlankeemusta. Hekin olivat autuaita ilman kastetta. Täältä se löytyy pienen lapsen uskon todistus. Syntiinlankeemuksen jälkeen meihin pesi perisynti, joka panee ihmiset kieltämään uskonsa.
ristillä ryövärille, että "jo tänään olet minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43). Ei ehditty kastetta suorittaa ja silti Jeesus sanoi näin aikuiselle ihmiselle...
Torfinnin kommenttiin sanoisin, että olennaisinta on se, että pitäydytään Raamatussa. Ei oikeaoppisuuden ehdoksi tarvita sinänsä tunnustuskirjojen allekirjoittamista, vaikka hyvät opukset ne onkin. Ne eivät ole pyhää ja erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan ihmisen tulkintaa opista. Niitä saa ja tuleekin tarkastella kriittisesti.
Sanon näin tunnustuskirjoja syvästi arvostaen.
>>
ristillä ryövärille, että "jo tänään olet minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43). Ei ehditty kastetta suorittaa ja silti Jeesus sanoi näin aikuiselle ihmiselle...
>>
Loistava esimerkki. En ole itse tunnustuskirjoihin tarkemmin aiemmin tutustunut. Nyt kun aloin lukemaan niiden opetusta, niin lievästi järkytyin niissä olevasta kasteen ja perisynnin opetuksesta.
Yritänpä uudelleen laittaa tähän oman huomioni ristin ryöväristä ja paratiisista, vaikka se jo kertaalleen poistettiin. Jeesus sanoo menevänsä paratiisiin ja luterilaisen kirkon uskontunnustus sanoo että, astui alas tuonelaan. Mielestäni siinä on ristiriita.
Ei liitytä keskusteluun kun ei ymmärretä mitää... ei se haittaa vaikka susta tuntuukin siltä! Mullakin on joskus pimeitä hetkiä etten tiedä mitä tehdä. Onneksi tajuan aina käydä vaihtamassa sulakkeen. Valot ku ei sillon toimi!=)
Mutta älä huoli... on meitä muitakin joille on tuo uskon tunnustus vähän hakusessa! Esim se että mitä tarkoittaa astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä ylös taivaisiin ja on... Mä en ymmärrä että mikä lentoyhtiö sinne vie porukkaa!!
Kiintoisa keskustelu!
Itse olin vl-lapsuuden ja nuoruuden eläneenä ja sen pimeät puolet läheltä nähneenä vuosia miettinyt uskonasioita. Siitä oli pakko irrottautua, ei voinut hyvällä omalla tunnolla olla siinä mukana.
Vaellus on yhä alettava joka päivä alusta, mutta uskon Jumalan armoon vankasti. Mutta kerrottakkoon tässä, että yli 15 vuotta sitten tutustuin Augsburgin tunnustukseen. Sen huolellisesti luettuani ja kirkon touhuja läheltä myös seurattuani oli selvää että en voisi jatkaa ev.lut.-kirkon jäsenenä. En kertakaikkiaan ajattele enkä usko kaikin osin sillä tavoin kuin usko Augsburgin tunnustuksessa sanotaan.
Olen tätä nykyä tosi onnellinen että tutustuin siihen, sain varmuuden - jos en saanutkaan selvyyttä siitä mihin "seurakuntaan" kuulun, sain selvyyden mihin ainakaan en kuulu. Siitä ratkaisusta seurasi mielenrauha.
Suosittelen kaikille huolellista tutustumista Augsburgin tunnustukseen.
Etkö osaa lukea`Puhut soopaa kasteesta!!! Lue ensin Raamatusta ja kirjoita sitten vasta juttusi.
Kukaan ei myöskään pelastu luonnostaan, vaan uskosta Kristukseen.
Kasteen puuttuminen ei kadota mutta kylläkin sen halveksiminen, jota sinä harrastat.
RY:n opetuas viattomana syntyvästä lapsesta on soopaa. Jos niin olisi, se olisi kyllä kirjoitettuna Raamatussa.
Etsi ja lue. Siellä on kirjoitettu että sikiämisestä asti.
Ns. ”Luterilaisissa piireissä”, on kuolleen kastamattoman lapsen tilan epävarmuus, tätä pidän pahana.
Toiseksi pidän pahana sitä, kun syytetään VL:än opetusta perisynnistä vääränä. Tämä asia on minulle käsittämätön syytös. Pienen lapsen syntisyys toki opetuksessamme hyväksytään (ps.52:7), ja siksi lapsi alkaa myös tekemään syntiä. Toiselta puolen, myös opetetaan, että tästä yleisestä synnistä, tuli vanhurskaus ja elämä, Kristuksen työssä (Room.5:18). Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps. 87). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.
Ei minulle ollut mikään pikkujuttu irtautua luterilaisista eriseuroista ja ei se luopumuskaan olisi ollut kaukana, ellei olisi löytynyt uskovaisten yhteyttä.
Hyvä uskis, Hyvä Lantakokkare, sinulla on vain päähänpinttymat ja väärät luulot siitä mitä VL-seuroissa opetetaan.
Opetamme, että hengellisesti kuollut ihminen, ei voi tehdä hengellistä ratkaisua. Parannus ja mielenmuutos on siten yksin Jumalan teko.
Toiselta puolen opetamme yhtä ainoaa, eli elävää uskoa, joka on samassa mielessä ja ajatuksessa, kuten raamattu asian ilmaisee.
Ihminen on syntyessään kaksiosainen, eli lihasta (synnissä) syntynyt tähän maailmaan. Toiselta puolen Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
Edelleen: ”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Ja: Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Hyvin monissa kohden myös Jeesus puhuu pienokaisten uskosta, ihan esikuvana meille aikuisille.
Älä sinä sekaannu Jumalan asioihin. Hän kyllä pitää huolen jokaisesta omastaan. Näin on myös Luther itse opettanut.
Kristus on todellakin kuollut jokaisen syntyvän, ja vielä syntymättömänkin lapsen edestä. Sitä eivät mitkään tunnustuskirjat tee tyhjäksi. Kasteen puuttuminen ei kadota mutta kylläkin Kasteen halveksiminen.
Aivan sama se on jos sinä uskovana paiskaat Ehtoollisleivän lattiaan ja sanot sitä paskaksi, niin helvettiin on matkasi, eikä armoa enää ole.
Pyhien Sakramenttien, Kasteen ja Herraan Pyhän Ehtoollisen halveksiminen ja pilkaaminen on, sen tietoisena tekevälle, pilkka Pyhää Henkeä vastaan.
Jumalan lapsen nimitteleminen on Jumalan silmäterän ronkkimista, että tiedoksi vain.
-------------------------------------------
Itse olette täällä opettaneet, mistäpä minä sen muutoin tietäisin miten pimeä on teidän oppinne.
Sen taas tiedän paljon paremmin kun sinä, mitä rovasti Lestadius opetti. Ja sen tiedän mitä Raamattu ja Luther opettavat.
Joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu, siitä et mihinkään pääse.
Mita taas tulee Jumalan asioihin, niin se ei kuulu sinulle, eikä minulle. Hän on Kaikkivaltias Kuningas, eikä Hän tarvitse omiin ratkaisuihinsa meidän neuvojamme.
Mutta sen me jokainen tiedämme Raamatusta, että Kristuksen veri on vuodatettu myöskin sikiönä ja vauvoina kuolleiden edestä. Sitä eivät mitkään tunnustuskirjat tyhjäksi tee, ei myöskään Luther itse.
Ihmisen pyrkiminen Jumalaksi ei ole näemmä vieläkään päättynyt vanhoillis- lestadiolaisuudessa.
sanoi muuta...
Jumala on ilmoittanut tämän asian sanassaan, eikä siinä uhkailut auta.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.17:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Hämmästelen kommenttiasi.
Viestisi on nyt osittain ristiriitainen. Tarkennatko että missähän puhun soopaa. Raamattuni olen kyllä lukenut. Jeesus antoi pienen lapsen esikuvaksi, eikä missään mainittu että tuo olisi ensin kastettu;)
>>
Kasteen puuttuminen ei kadota mutta kylläkin sen halveksiminen, jota sinä harrastat.
>>
Tuossa olen melko lailla samoilla linjoilla. Missähän "halveksin" kastetta?
>>
RY:n opetuas viattomana syntyvästä lapsesta on soopaa. Jos niin olisi, se olisi kyllä kirjoitettuna Raamatussa.
>>
Lapset syntyvät viattomina. Tässä olen samaa mieltä vl:ien kanssa. Perisynnin vaikutus näkyy taipumuksena tehdä syntiä, joka on meidän kaikkien ihmisluonto. Perisynti itsessään ei kadota, vaan Raamatun mukaan Jumala tuomitsee ihmiset "tekojensa mukaan". Pienellä lapsella ei ole mitään omia tietoisia tekoja. Näin ollen myös synti on siten mahdottomuus.
Tämän vuoksi en voi Augsburgin tunnustusta allekirjoittaa. Siinä todetaan perisynnistä seuraavaa:
>>
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
>>
Käsittämätöntä että ihmiset ovat joskus uskoneet ja ilmeisesti uskovat saatanan olevan Jumalaa vahvempi, mikäli lapset kuuluisivat automaattisesti hänelle ilman mitään toimenpiteitä:(
Enpä olisi uskonut, että uskovainen ihminen noin ilkeitä päästelee suustaan. Siinä se taas nähtiin :(
ja kolme.
En toki nimitellyt, vaan kirjoitus oli osoitettu toisella palstalla nim. "sontakokkare".
Niin mitäpäs opettaakaan pyhä Luther?
Kastamattomana kuolleet
Martti Luther (s.1483-1546)
”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”
Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).
Huom: Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.
Saktamentit eivät vaikuta "tehtynä tekona, Ex operate". Opetuksenne mukaan kaste antaa armon ja uskon tehtynä tekona.
Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi. Sivumennen sanottuna: (palaa en entiseen...)
Vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuvat laittavan painoa kasteelle, niin sitä ennen on usko/ uudestisyntyminen. Kun kuitenkin on VL:seuroissa on usein-puhuttu siitä, että lapset ovat usein uskomassa, eikä usko ole heillä kuollut toiminto. Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).
Kreistus on meille sekä esikuva, että KAIKKI muukin.
Ja kaikki muut ihmiset paitsi Jeesus ovat syntiä tehneet.
Tiedättekö te yleensäkään, mitä tarkoittaa sana "kaikki".
Jos lapsella ei olisi syntiä, ei ainosyntyistä, (sikisi Pyhästä Hengestä), Jumalan Poikaa olisi tarvittu lainkaan, vain viaton vaellus.
Tässä vaiheessa sinunkin tulisikin jo huomata se, miten metsässä sinä olet, pitäessäsi lasta viattomana. Ja joka on vähässä väärä se on paljossakin väärä, sen me näemme Raamatusta.
Ette tekään enää kiitä saatana, kunhan Jumala herättää omantuntonne tuosta oman vanhurskauden unesta, toivottavasti näin käy.
Kyllä hengellinen sokeus on aivan hämmästyttävän laajaa tämän päivän lestadiolaisten piirissä. Sitä se tekee kun ylpeydessä ja omahyväisyydessä on eletty jo vuosikymmeniä, tarkemmin sanoen reilut sata vuotta.
Mitä tapahtui paratiisissa? Mieti sitä... sinä hengellisesti sokea ihminen.
Mutta se on eri juttu, -sinä sokea huomioi nyt edes tämä-, on kokonaan eri juttu, että Kristuksen sovitustyö koskee jokaista uskovaa, siis lastakin.
Epäuskoistakin Kristuksen sovitustyö koskee, vaan ei mitään hyödytä, koska Kristuksen vanhurskauden voi saada omakseen ainoastaan uskomalla Jeesukseen.
Omalla vahurskaudella, jota niin moni lessu poloinen ahkerasti rakentaa, ei saa omakseen mitään muuta, kun pelkoja ja syyllisyyttä, häpeää ja päällisiksi epäilyisiä Jumalan armosta.
Jeesus otti lapsen E S I M E R K I K S I kaikille uskovaisille!
"LASTEN KALTAISTEN ON TAIVASTEN VALTAKUNTA", sanoo Jeesus.
On todella noloa ja surullista että löytyy itsensä kristityiksi tituleeraavia saatananpalvojia, jotka kuvittelevat pienten lasten olevan menossa helvettiin ilman kastamisia:((
Vastaa nyt kysymykseen että MITÄ SYNTIÄ PIENI ALLE 5 V LAPSI OLISI VOINUT TEHDÄ??
Turha jorista perisynnistä tai lainata Raamatun sanaa "kaikki". Fundamentalistinen Raamatuntulkinta on saanut paljon pahaa aikaan maailmassa. Piru naureskelee ja on tyytyväinen:(
Jopa maallinen laki ei pidä alaikäisiä lapsia rikosoikeudellisesti vastuullisena. Sinun mielestäsi siis oikeudenmukainen Jumala heittelee pieniä lapsia helvettiin vain jos he ovat sattuneet syntymään väärään uskontoon tai ateistien lapsiksi???
Pyrimme selittään raamatun niin että kohdat toisiaan vahvistavat. Tässä eräs esitetyistä kohdista (Matt 18):
1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.
Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?
Ei!
Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".
Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.
Jeesus siis ottaa (meidän tulkinnan mukaan) kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
-----
On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)
Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.
Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
Ei tässä ole raamatun opetuksen ja sanoman suhteen mitään ristiriitaa, mutta ongelma on väistymätön jos ruvetaan rakentamaan epäraamatullisten "armovälineitten" varaan.
jätkiä. Martti "veljen" palvojia.
Raamattu ei puhu mitään sakramenteista tai esimerkiksi kummiudesta. Jumalan asia on tosiaan Jumalan asia, sillä "alussa oli Sana ja sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala." Jumalaa pilkataan ja halveksitaan, kun ei noudateta Hänen sanaansa, siten kuin se on kirjoitettu.
Ehtoollisesta on kirjoitettu: "Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo turmioksensa." 1 Kor.11:26-29
Voiko pieni vauva tehdä seuraavan päätöksen elämässään, joka liittyy kasteeseen? "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." Room.6:1-4
Vai mitä sinä Tampereesta horiset?
Olen minäkin siellä käynyt.
Kristittyjen keskuudessa on paljon erilaisia muotoja ja tapoja, joista sitten tehdään pelastuksen merkkejä. Nämä merkit ja tavat ovat usein ulkoisia. Tästä esimerkkinä on kaste nykyaikana kuten Raamatun aikaan se oli ympärileikkaus. Kaste on Jumalan sanan mukaista, mutta jos siitä tehdään ympärileikkausta muistuttava pelastuksen merkki, niin sillon ollaan eksyksissä Raamatun sanan valossa. Vertasit kastetta ympärileikkaukseen. Pelastiko ympärileikkaus Paavalin mukaan uudessa liitossa?
Ei ympärileikkaus ollut pelastuksen tae Raamatussakaan. "Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa." Tiit.1:10.
Paavali ei korostanut ympärileikkauksen merkitystä. "Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus, vaan Jumalan käskyjen pitäminen." 1 Kor.7:19
"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Gal.5:6
"Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä vaan Jumalalta." Room.2:25-29
"Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." Fil.3:3
Tunnustuskirjat itse sanovat, että ylin ohje on raamattu, ja sieltä tulee asiat tarkistaa. Tunnustuskirjat ovat myös paikoin ristiriitaiset esim. ns. luterilaiset kiistelevät hirveästi mm. kansankirkon sisällä siitä, että sitovatko tunnustuskirjamme uudestisyntymisen kasteeseen? (Eivät käy toistensa tilaisuuksissa)
Näin voisi ehkä päätellä lainauksistasikin. Mutta seuraava kohta menee VL-oppiin erinomaisesti, ja kumoaa nuo muut antamasi kohdat?
Tunnustuskirjoissamme on muuten kohta, joka sanoo: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Luther soti vastaan lain kolmatta käyttöä koska se ei ole alkunkaan raamatullinen vaan
24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me
Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:
Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.
Tämän tiesi ja koki Lutherkin, mutta kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
Kuitenkin on niin että mikä lihasta syntynyt on, on vain liha joka ei koskaan uudestisynny ja siksi se koko ajan on vetämässä maailmaan ja syntiin. Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis. Sakramentit taas vahvistavat uskoa.
Asiasta kolmanteen
>>
Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
>>
Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin. Luther sanoo huonepostillassaan nimenomaan että se on syntiä, minkä Jumalan laki ilmoittaa ja päällemme kantaa. Hän vielä varoittaa että jos jokin muu on syntiä, niin se on sellaista jonka Paavi on ylösajatellut ja kuvannut ja josta Jumala ei tiedäkään;)
Kyllähän aivan samat asiat ovat syntiä niin uskovaiselle, kuin uskosta osattomallekin. Uskovainen voi vaan laittaa syntinsä Jeesuksen armon alle ja tietysti pyrkii tietoisesti sitä välttämään.
Luther varoittaa pitämästä em. "maalattuja ja kuvattuja" syntejä synteinä ja ilmoittaa että tuolloin pitäisi kääntyä väärään vanhurskauteen...
Aivan eri asia sitten on lakioppi, jossa syntien välttämisestä tehdään itselle ansio.
Lain kolmas käyttö?
Raamattu ei puhu mitään lain kolmannesta käytöstä. (Taitaa olla ortodoksi luterilaisuutta).
Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25). Jumalan pyhä sana näin uskonpuhdistuksen muodollisen periaatteen yläpuolelle.
Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.
Myös lestadiolaisten piirissä on keskusteltu laista ja sen käyttötavoista. Näin on tapahtunut erikoisesti hajaanusten aikaan. Erimielisyys on koskenut lain kolmatta käyttöä.. Tämä oli keskeinen kiistanaihe 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun keskusteluissa, kun uusherätys ja esikoisuus erkanivat alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen: Laki ei kuulu kristitylle. Myös 1930-luvun hajaannuksessa lain kolmas käyttö oli yhtenä erimielisyyden syynä, vaikkakin petetymmin.
Armo opettajana
Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.
Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.
Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."
Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.
Lain toinen käyttö
Laki lupaa, että joka sen täyttää, pelastuu. Syntiinlankeemus turmeli kuitenkin ihmisen niin, ettei hän voinut täyttää lakia. Synnin takia meidän on mahdotonta päästä lain tietä iankaikiseen elämään. Mutta synti ei tehnyt Jumalan tahtoa mitättömäksi, vaan laki on edelleen voimassa. Sen tehtäväksi jäi osoittaa jokainen ihminen syntiseksi. Luther sanoo, että laki on kuin "ajokoira", joka ajaa syntistä ihmistä Kristuksen luo.
Paavali ilmaisee lain toisen käytön näin: "Sen tähden, ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room.3:20). Raamattu opettaa myös, että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka (Hebr.4:12.) Lain terä herättää epäuskoisessa kuuliassa synnin tunnon. Sanan toinen terä evankeliumi, julistaa lain herättämälle, että Kristus on täyttänyt lain hänen puolestaan. Sen vuoksi syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden.
...On sinulle nyt hieman sekaisin.
Gal. 3:
"24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. "
Tämä kohta tarkoittaa ettemme PELASTU laista, vaan USKOSTA.
Kirjeessään Roomalaisille 3, Paavali sanoo seuraavaa:
"28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
29 Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki,
30 kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat.
31 Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo. "
Lakivanhurskas elää omavanhurskaudessa, eikä uskon armovanhurskaudessa. Tämä on selvää.
Mikäli aletaan korottamaan seurakuntaa Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon tilalle, niin silloin langetaan yksinkertaisesti omavanhurskaudesta toiseen:(
Luther ilmoitti synnistä erittäin yksinkertaisesti:
"Se on synti, mitä Jumalan laki päällemme kantaa."
Muunlaiset synnit, olivatpa ne sitten Paavin tai "Paaviksi" korotetun seurakunnan maalaamia ja kuvaamia ovat Lutherin mielestä Jumalalle tuntemattomia ja yksiselitteisesti väärää vanhurskautta:(
Jumalan laki = 10 käskyä, jotka Jeesus tiivisti rakkauden kaksoiskäskyyn. Tämä kaikki tiivistyy tähän:
"Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän"
Siinä on ohjenuora niin uskovaisille, kuin uskottomillekin. Tähän emme kukaan kykene, emmekä pelastu tämänkään ohjenuoran seuraamisesta, vaan Jumalan armosta uskoessamme häneen.
Kun ihminen on kokenut saaneensa osakseen suunnattoman ja ansiottoman armon, niin tulee hänelle automaattisesti halu seurata JUMALAN TAHTOA. Tämä on hyvä erottaa seurakuntien kotkotuksista.
Tämä vanha juttu on puolestaan moneen kertaan selvitetty:
>>
ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
>>
Jumalan lapsilla on oikeus julistaa todeksi tämä:
Joh. 3:18
"Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan "
On hullua kuvitellakaan että Jumala olisi antanut ihmisille jonkun suvereenin mielivaltaisen vallan. Jeesus uskalsi luvata opetuslapsilleen oikeuden julistukseen, koska hän oli vuosikaudet opettanut näitä ja luotti siihen että nämä ovat ymmärtäneet hänen opetuksensa. Tätä korostaa Raamatun lukuisat VAROITUKSET tuomioiden antamisesta ja siitä että jokaiselle mitataan sillä mitalla, jolla he mittaavat.
Pyhän Hengen virka
Kaikille muuten tiedoksi, Raamatussa on Pyhän Hengen virka, ei sanan virka:
2.kor.3:8. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt
.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläise t; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä., ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.
Paavali osoittaa selvästi, että kristityt eivät ole lain alla, koska Kristus on lain täyttänyt. Uskoessa Kristukseen, olemme lain täyttäneet. Paavali selvästio osoittaa, että lain tehtävä ei ole auttaa ihmistä autuuteen, vaan osoittaa hänet syntiseksi. Laki siis johtaa ihmistä Kristuksen luo armahdettavaksi.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
sekoittaa lakia ja evankeliumia. Uusi ihminen kun ei lakia tarvitse, vaan on sen Kristuksessa täyttänyt.
Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.
Ei eriseuraiset ja lihalliset ihmiset voi saarnata että "Jumalan valtakunta on lähestynyt, uskokaa evankeliumi", sillä ei he tunne Jumalan Henkeä ja näin ollen aina kokevat että puhe Jumalan valtakunnasta on ihmiseen sitoomista.
>>
Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille
>>
Uskomiseen se jää:)
>>
vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta.
>>
Kuvittelet siis tosissasi että Jumala on riippuvainen maallisista joukoista tai että Jumalan henki noudattaa maallisten joukkojen rajoja? No, sinulla on oikeus noin uskoa. Raamattu ei tosin noin opeta. Jo Jeesuksen aikana oli Jeesuksen opetuslapset ja Johanneksen opetuslapset eri joukoissaan. Lisäksi Jeesuksen kanta tähän "joukko- oppiin" tulee Raamatussa erittäin selväksi:
Markus 9:
"38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".
39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
41 Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille"
>>
Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.
>>
Ilmankos vanhoillislestadiolainen eriseura ei halua olla muiden kristittyjen kanssa tekemisissä, vaan pitäytyy omaan porukkaansa;)
No joo, tapaus on selvä. Jeesusken opetuslapset tapasivat samanmielisen uskovaisen, joka asui eri seurulla. Hänen uskonsa ja oppinsa oli sama, kun opetuslapsilla. Tämän todistaa asianyhteydessä Jeesuksen sanat: Mark.9:41. Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.
On oleva yksi lauma ja yksi paimen (Joh.10; Ef.4:2-4). Kristus ei ole tuolla tahi tässä , vaan se on meidän keskellämme (Luuk.17: 21;). Jos henki on sama, miksi ollaan eripaikassa ja opetetaan eritavalla?
Raamattu puhuu epäuskoisista eriseuroista, joita tulee karttaa:
Tiit.3:10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
1.Kor.1:10. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
>>
On oleva yksi lauma ja yksi paimen (Joh.10; Ef.4:2-4). Kristus ei ole tuolla tahi tässä , vaan se on meidän keskellämme (Luuk.17: 21;). Jos henki on sama, miksi ollaan eripaikassa ja opetetaan eritavalla?
>>
Hyvä kysymys? Miksi vl:ät haluavat olla omassa joukossaan? Miksi toisarvoisista dokmaattisista tulkinnoista tehdään autuuskysymyksiä?
Itse ajattelen niin, ettei uskovainenkaan ihminen ole päässyt vanhasta aatamista eroon ja saatana sekoittaa mm. ylpeyden avulla uskovaisten joukkoja.
>>
No joo, tapaus on selvä. Jeesusken opetuslapset tapasivat samanmielisen uskovaisen, joka asui eri seurulla. Hänen uskonsa ja oppinsa oli sama, kun opetuslapsilla.
>>
Ei ollut. Opetuslasten mielestä hän ei olisi saanut parantaa Jeesuksen nimessä koska ei seurannut heitä ja Jeesusta. Tässä opetuslapset lankesivat samaan ylpeyden syntiin kuin vl:ät tänään ja erehtyivät ajattelemaan, VL:ää lainatakseni "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko.". Jeesus oikaisi tämän käsityksen;)
Kun nimenomaan Raamatussa sanotaan, että hänen omansa seuraavat oikean paimenen ääntä ja muukalaista he eivät kuule, koska eivät tunne sen ääntä, vaan pakenevat sitä...
Eihän muukalaisen joukossa voi siten olla vahingossakaan Jumalan lapsia, kun he eivät sitä kuule, vaan ihan pakenevat.
Niinpä samaa uskoa varmasti on eripuolella maailmaa, vaikka nimi olisikin joku muu.
Näin oli siis myös tuossa kohdassa, jonka otit esiin...Ja niin opetetaan jokapuolella raamattua.
Raamatussa on näet vain yksi oikea uskoa ja yksi oikea oppi ja kaikki muut ovat vääriä.
1,Joh.41: Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Sekaoppi on syntiä ja siitä raamattu monin kohdin varoittaa: 3. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2.Tim.4:4).
Haluaisin yhä tivata sitä, tai oikeastaan nyt pistän koville, kun en ole saanut vastausta:
Luterilaiset opettavat, että kasteessa vauva saa uskon ja uudestisyntyy. (Minusta oppi on EX-operate).
Eli Luterilaiset opettavat, että kasteetta jääneet lapset menevät kadotukseen. (Näin käytännössä mm. Pieper ja Tunnustuskirjat).
"...Perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (tunnustuskirjat Sley 1990 s.52-53).
Tuollainen opetus, ei nähdäkseni ole Raamatusta:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuisenkin kaikki synnit on sovitettu, mutta paranusta tehdään omista tekosynneistä uskon ja ymmärryksen kautta.
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
>>
1,Joh.41: Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Sekaoppi on syntiä ja siitä raamattu monin kohdin varoittaa: 3. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2.Tim.4:4).
>>
Et lainkaan vastannut siihen että miksi te vl:ät ette halua meitä uskovaisia kuunnella?
Hyvän kuvauksen vl:istä esitit. Sekaoppi on hyvä oppi kuvaamaan sitä, kuinka poimitaan Raamatusta sopivia paikkoja ja keksitään loput omasta päästä. Ne hatusta keksityt ihmisopit sitten sanotaan olevan mukamas Pyhän hengen opetusta "seurakunnan kautta".
Heh:D Niinkuin Pyhä henki koskaan opettaisi vastoin Raamattua.
kerroin oikeasta opista täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006399792
Vieläkään kukaan vl ei ole kyennyt kertomaan että mikä on sen oikean opin raja? On yritetty rajata oikea oppi omaan joukkoon, josta seuraa kehäpäätelmä että "me olemme oikeassa, koska olemme se oikea joukko" Vastaavasti samaa käytetään toisin päin:
"Koska olemme ainut oikea Jumalan lasten joukko, olemme oikeassa"
Usko ethän sinä tähän,
totta siinä hyvin vähän.
>>
"...Perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (tunnustuskirjat Sley 1990 s.52-53).
Tuollainen opetus, ei nähdäkseni ole Raamatusta:
>>
Olemme samaa mieltä:)
Tämä sivuketju lähti nähdäkseni liikkeelle, kun kommentoin VL:än kysymykseen aivan muusta asiasta. Kun luet muita vastauksiani tämän asian tiimoilta, niin huomaat että olen samaa mieltä vl:ien kanssa siitä että pienet lapset kelpaavat Jumalalle ilman kastettakin.
Ihan kiva että voi olla välillä jopa samaakin mieltä:)
Jumalan valtakunnan löytää sieltä missä Jumalansanaa saarnataan oikein
Ja oikean opin raja vaihtelee eri hengellisyyksien kanssa eri kohdin
Mutta suurin(yleisin) juopa näyttää olevan käsitys Jumalan valtakunnasta ja syntein anteeksi antamisesta
Jep, ja tuo onkin tärkeä kysymys;)
Enhän ole mitään keksinyt, vaan ne ovat raamatussa:
Room.16:17. Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa. 18. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet.
Vaihteeksi ihanan neutraali itse asiaan kommentoiva kirjoitus:)
>>
Ja oikean opin raja vaihtelee eri hengellisyyksien kanssa eri kohdin
Mutta suurin(yleisin) juopa näyttää olevan käsitys Jumalan valtakunnasta ja syntein anteeksi antamisesta
>>
On aivan totta että nuo pari opillista tulkintaa erottavat vl:ät muista kristityistä. Eipä sillä, kyllähän maailmalta löytyy paljon muitakin "vain me" oppia opettavia...
Eihän ihminen voi tehdä mitään muuta kuin uskoa niinkuin Jumala kirkastaa... Onko sitten kysymys "elämästä ja kuolemasta", jos nuo kohdat ymmärtää eri lailla?
Lupaahan Raamattu pelastuksen "jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena syntiensä sovittajana"
Onneksi kenenkään meidän ihmisten tulkinnat eivät viimeisellä tuomiolla paljoa paina;)
"Eihän ihminen voi tehdä mitään muuta kuin uskoa niinkuin Jumala kirkastaa..."
---
Näin on
"Onko sitten kysymys "elämästä ja kuolemasta", jos nuo kohdat ymmärtää eri lailla?"
---
Näin uskon
Jos ei löydä sitä seurakuntaa jossa Kristus on Henkensä kautta läsnä ei voi möskään löytää niitä elämän veden lähteitä joista ammentamalla päästään osalliseksi armosta ja säilytään siinä
(pelto ja aarre)
Lupaahan Raamattu pelastuksen "jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena syntiensä sovittajana"
---
Uskoo omalle kohdalleen tehden parannuksen
Onneksi kenenkään meidän ihmisten tulkinnat eivät viimeisellä tuomiolla paljoa paina;)
---
Joo silloin kysytään vain uskoa
Onko vaatteet valkaistu Karitsan verellä
Eli onko parannus tehty tai tekemättä siinä menee raja mitä pitäisi täällä ajassa ymmärtää Jumalansanasta
Kysymys
"Raamattua sanotaan, että vain seurakunnan löytämisen kautta ihminen voi päästä osalliseksi armosta eli kokea sielun pelastuksen? "
Jumalan valtakunnasta ja syntien sovituksesta puhutaan läpi Raamatun
Eli Jumalan valtakunnasta löytyy niin paljon asiaa ja kohtia etten niitä aivan heti rupea tutkimaan
Mutta voisin uskoa ettei Raamatusta löydy paikkaa jossa uskoa voisi olla ilman Jumalan valtakunnan yhteyttä
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa..."
Minun Raamatussani on läpi koko kirjan punaisena lankana se, että USKO JEESUKSEEN pelastaa. Minä en ole löytänyt Raamatustani yhtään sellaista kohtaa, jossa todetaan että "usko seurakuntaan pelastaa".
Voitko vielä etsiä, jos vaikka sinun Raamatustasi löytyy sellainen kohta.
Joh. 3:16
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
"JOKA HÄNEEN USKOO..."
Apt. 16:
"27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".
29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
"USKO HERRAAN JEESUKSEEN, NIIN SINÄ PELASTUT"
Matt. 6:
"30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."
Edellä olevassa Matteuksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus puhuu siitä, miten Jumala pitää lapsistaan huolen. Jumalan lapsen ei tarvitse huolehtia huomisesta väärällä tavalla. Oikea vastuunkanto itsestään ja lähimmäisistään kuuluu myöskin uskovaiselle ihmiselle, mutta Jeesus opettaa tässä, että väärällä tavalla ei pidä huolta kantaa. Jumala kyllä pitää omistaan huolen.
Tämä edellyttää Jeesuksen opetuksen mukaan sitä, että me olemme ensin "etsineet Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa" eli että me olemme ensin hapuillen hakeutuneet kohden Kristusta ja sitten kokeneet sielun pelastuksen. Tämän jälkeen jäävät pois turhat elatuksen murheet yms.
Edelleen Raamattu monissa kohdin opettaa, että missä se Jumalan valtakunta sijaitsee:
Luukas 17:
"20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"."
>>
Mutta voisin uskoa ettei Raamatusta löydy paikkaa jossa uskoa voisi olla ilman Jumalan valtakunnan yhteyttä
>>
Raamatussa on paljon paikkoja, joissa ei mainita mitään muuta kuin USKO, joka tarvitaan pelastukseen. Tämä on se punainen lanka läpi Raamatun.
Jumalan valtakunnasta vanhoilliset ovat käsittäneet aivan väärin. Ei Jumalan valtakunta ole mikään näkyvä joukko tai seurakunta, vaan Jumalan valtakunta on sisäisesti kaikissa maailman uskovissa. Se on hengellinen valtakunta, joka ei ole sidottu fyysisiin joukkoihin tai maallisiin seurakuntiin.
Raamattu nimenomaan EI KOROSTA joukkoon kuulumista missään kohdin minkäänlaiseksi edellytykseksi. Lue alempi avaukseni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006399792
Jumalan valtakunnasta:
Luukas 17
"19 Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut".
20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "EI Jumalan valtakunta tule NÄHTÄVÄLLÄ TAVALLA,
21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on SISÄISESTI TEISSÄ".
22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.
23 Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. "
Tuon valossa kannattaa varoa niitä, jotka julistavat joukkonsa olevan Jumalan valtakunta.
On hieman kiire, etten paljon ehdi, mutta jotain:
Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?
Lutheria tosin löytyy joka lähtöön. Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta: Mene "seuroihin" ja kysy onko täällä Kistus. Jos he sanovat "on" niin tulee kysyä onko Kristus myös muualla. Jos he sanovat "ei Hän ole muualla" olet löytänyt Hänet. Lisäisin vielä yhden kriteerin: nuo uskovaiset täytyy ihan ehdoitta ja tenttimättä mitään sinulta olla valmiita saarnamaan sinun uskottavaksi koko Jumalan armon; saat uskoa epäuskosi ja kaikki elämän erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Parannuksen armon saanut ihminen aina kiittää Jumalaa, ei koskaan ihmistä.
Muutama esimerkki. Etioppialaisen hoviherran parannus (apt.8:26-40). Ei hän ominvoimin saanut henkeä, vaikka kuinka luki raamattua ja rukoili vaan Philippuksen puheesta.
Samoin Saul (Paavali: apt.9:1-9)
Korneluksen parannus (apt.10)
Tuhlaajapojan parannuksen armo (Luuk.15:11-24).
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan siirtyy uskosta uskoon.
Missä Raamatussa puhutaan perisynnistä? En ole törmännyt käsitteeseen ainakaan Uudessa Testamentissa.
Mm. tätä asiaa on ihmetelty tuolla toisessa ketjussa. Tässä linkki sinne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006432709
Jumalan valtakunta on SISÄISESTI TEISSÄ".
Ainakin siinä Bibliassa jota joskus olen lukenut tämä on eri tavalla.
Fariseukset (kirjanoppineet) olivat niin viisaita omasta mielestään että eivät tarvinneet Jumalaa ollakseen autuaita. He elivät lain mukaan oikein. Kiittivät jopa Jumalaa siitä että he eivät olleet syntisiä niin kuin muut ihmiset. Se oli sitä omavanhurskautta itseään.
Miten siis on mahdollista että tämän käännöksen mukaan Jeesus sanoisi "Se on sisäiseti teissä", täytyy olla käännösvirhe, kun Jeesus nimenomaan nuhteli näitä farseuksia omavanhurskaudesta. Sanoi että rikkaan on vaikea tulla JUMALANVALTAKUNTAAN... Tarkoitti henkisesti rikasta, eli elämässään onnistunutta omasta mielestään lainkirjaimen täyttänyttä synnitöntä fariseusta.
Hierarkia jo liian syvä, niin kommentoin tähän nimimerkki ensinkään vastaukseen.
>>
Samoin Saul (Paavali: apt.9:1-9)
Korneluksen parannus (apt.10)
Tuhlaajapojan parannuksen armo (Luuk.15:11-24).
>>
Saul, eli Paavali ilmoitti saneensa evankeljuminsa suoraan ylösnousseelta Jeesukselta, joka hänelle ilmestyi:
Gal 1:
"11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, VAAN JEESUS KRISTUS on sen minulle ilmoittanut."
Korneliukselle vastasi hänen rukouksiinsa Herran enkeli.
Ap. teot 10:
"3 Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!"
4 Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä"
Taidatkos tuon paremmin syntejä anteeksi julistaa. Tiedän vl:ien vääristelevän tässä että Pietari kutsuttiin paikalle, mutta HUOM. Ei enää Pietarin julistusta tarvittu, vaan Pietari jutun kuultuaan ainoastaan hämmästeli JO TAPAHTUNUTTA:
"33 Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,
35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen."
Tuhlaajapoikaa armahti suoraan ISÄ. Isä antoi anteeksi ja käski palvelijoitaan tuomaan vaatteet. Ei palvelijoilla ollut siinä mitään roolia armahduksessa, saati sen välittämisessä.
>>
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan siirtyy uskosta uskoon.
>>
Millähän logiikalla noin väität?
Ilmestyy on aivan eri asiaa tarkoittava, kuin siirtyy. Jumalan vanhurskaus ilmestyy jokaiselle, joka uskoo.
Outoa että vl. laittaa vastineen, jonka kaikki kohdat nimenomaan sotivat vl-oppia vastaan...
Rukoile Jumalalta voimia hylätä tuollaiset ihmisopit ja Raamatun vääristelyt.
Kuvitteellinen tilanne: lapsi syntyy, mutta on vaikeasti vammainen ja henkäisee vain kerran ja kuolee. Ei ehditä hätäkastaa, joten sielu on menetetty. Toinen tilanne: lapsi kuolee kohtuun. Onko hänkin "menetetty"? Mielestäni hätäkaste on naurettavuus, jolle ei löydy mitään raamatullista perustetta. Ja kuka käskee uskoa Augsburgin tai muihin tunnustuksiin tai edes Lutheriin, jos hän ei pitäydy Raamattuun?
Älä sinä muka kaikkitietävä mäntti kirjoita Luteruksesta mitään, ellet tunne Luteruksen opetuksia.
Olet nyt sanonut hänestä väärän todistuksen, joka täten todistetaan:
--------------------------------------------
Martti Luther: Autuuden lähteillä:
Toisin sanoen: rakas lapseni, jos sinun pahoin käy, jos olet joutunut tuskaan ja hätään ja puutosta on vähän joka puolella, niin huuda ja rukoile minulta neuvoa, apua ja lohdutusta; minä tahdon mielelläni sinua kuulla ja niin ihmeellisesti auttaa sinut hädästä, niin että sinun täytyy sanoa: Iäinen kiitos sulle, armollinen, uskollinen Jumala!
#############################################
Niissäkin tapauksissa, kun emme käsitä Hänen salattuja tuomioitaan (esim. kun pieni lapsi kuolee kastamattomana), hän sanoo: kaikki on uskoville mahdollista, vaikka eivät olisikaan kaikkea juuri niin rukoilleet, suunnitelleet ja toivoneet kuin mielellään olisivat tahtoneet. Sentähden jätettäkööt sellaiset tapaukset Jumalan huomaan ja lohdutettakoon itseään sillä, että hän varmasti on kuullut sanattomat huokauksemme ja järjestänyt kaiken paremmin kuin mitä voimme aavistaakkaan.
###############################################
#############################################
Niissäkin tapauksissa, kun emme käsitä Hänen salattuja tuomioitaan (esim. kun pieni lapsi kuolee kastamattomana), hän sanoo: kaikki on uskoville mahdollista, vaikka eivät olisikaan kaikkea juuri niin rukoilleet, suunnitelleet ja toivoneet kuin mielellään olisivat tahtoneet. Sentähden jätettäkööt sellaiset tapaukset Jumalan huomaan ja lohdutettakoon itseään sillä, että hän varmasti on kuullut sanattomat huokauksemme ja järjestänyt kaiken paremmin kuin mitä voimme aavistaakkaan.
###############################################
Luther kehitti Raamatun vastaisen opin, että kaste pelastaa. Kun hän pienten viattomien ja kastamattomien lasten kohdalla huomasi ajaneensa itsensä nurkkaan ja kietoneensa itsensä umpisolmuun, niin hän luikahti sieltä nurkasta kuin koira veräjästä toteamalla tyyliin:
"Jätettäköön ne tapaukset Jumalan haltuun, jotka eivät oikein toimi tässä minun opissani ja teoriassani."
Hohhoijaa...
Voin olla mäntti ja olenkin, mutta kaikkitietävä en todellakaan ole. Luther teki aikanansa paljon hyvää ja kristinuskon tila voisi olla vielä huonompi ilman hänen uskonpuhdistustaan. "Kun lantti kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." Silloin oltiin todella eksyksissä ja Luther oli mies paikallaan aikanansa.
Mutta kristinusko syntyi ennen Lutheria, Jeesuksen elämän ja ristinkuoleman kautta. Ja tästä kaikesta me luemme Raamatusta. Raamattu on kristinuskon ydinkirja ja ainut auktoriteetti. Myös Raamatun kirjoittamisen jälkeen on tullut paljon hyödyllisiä kirjoituksia, mutta kaikkia niitä on tutkittava Raamatun valossa.
"Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." Matt.5:18-19
"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä." Matt.15:8-9
Kauniit ja viisaat kirjoitukset, jotka eivät perustu Raamattuun, ovat arvottomia, olivatpa ne kuinka hyvin perusteltuja tahansa ja saavatpa ne kuinka hyvän vastaanoton tahansa. Tässä en tarkoita Lutheria, vaan kaikkia ihmisiä.
Nykyoppi onkin: "Kun on vauva saatu kastettua, niin sielu taivaaseen vilahtaa."
Sinä valehtelet.
Luther ei ole ensinnäkään kehittänyt mitään oppia, eikä hän ole koskaan opettanut niin että kaste pelastaa. Luther on opettanut niin kun Raamattukin opettaa että joka uskoo ja kastetaan hän pelstuu. Aamen! Joka ei tätä Jumalan sanaa usko, hän joutuu kadotukseen epäusonsa vuoksi.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tiesitkö juuri pilkanneesi yhtä tärkeimmistä armovälineista, eli Pyhää Kastetta.
Mitenkähän sinä meinaat raukka pelastua ilman Jumalan armovälineitä, eli pelastua pilkkaamalla Jumalan pelastavaa Sanaa Kristusta.
On tasan kaksi asiaa joiden avulla ihminen voi pelastua ja ne ovat, Usko ja Kaste. Olepa tarkkana Jumalan sanan kanssa, ettei sinun käy lopussa huonosti.
Valhetta ei voi toisella valheella paikata. Jo Raamatussa kastettiin uskovat perhekunnittain.
Tästä on jo 2000 vuotta ja koko ajan on uskovien lapset kastettu lapsina. Lyydia joka oli purppuran myyjä, hänet ja hänen perhekuntansa mainitaan ensimmäisenä. Etkö sinä moukka ole sitä vieläkään Raamatustasi lukenut? Osaatko yleensäkään lukea, vai etkö sinä ymmärrä lukemaasi selvää tekstiä?
Kuka muuten on Tampereelta, kun sitä paikkakuntaa niin mainostat täällä?
Mainitse yksi kohta Raamatusta, jossa sanotaan pieniä lapsia kastetun.
Raamattu ei tunne lapsikastetta eikä aikuiskastetta. Raamattu tuntee vain:
uskovien kasteen.
Raamattu puhuu kasteesta ei Pyhästä Kasteesta. Raamattu ei puhu armovälineistä. Ja Raamatusta ei löydy perusteluja sille, miksi vauvat täytyisi kastaa.
Vielä vähemmän löytyy perusteluja sille, että uskotaan, että kun vauva on kastettu, hän on ikuisesti pelastettu, tekipä hän myöhemmin elämässään mitä tahansa. Etkö luule, että vankilat ovat täynnä vauvana kastettuja ihmisiä? Mutta heitäkin koskee Jumalan armo, kun he uskovat Jeesukseen ja pyytävät syntinsä anteeksi. Kuten meitä kaikkia syntisiä.
Ei edes aikuiskaste takaa pelastusta, vaikka kasteen ottaja sentään useimmiten ymmärtää kasteen merkityksen. Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. 1 Piet.3:21. Sen jälkeen kuuluu kehoitus uskon kilvoitukseen: "Ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan."
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 Siis ensin usko, sitten kaste.
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenut teidän pitää." Matt.28:19-20. Jeesus kehotti kastamaan ja pitämään hänen käskynsä. Jeesus ei siis kehottanut pelkästään kastamaan.
Ei puhu Raamattu sanaakaan uskovien kasteesta, van sanoo, YKSI KASTE.
Näytä missä kohdassa Raamattua sanotaan, ettei lapsella ole uskoa? Päinvastaisia esimerkkejä on paljon. Ihan Jeesuksen oma todistuskin.
Ja ellei aikuinen usko kuin lapsi, ei hän voi päästä taivaaseen.
Vain se joka uskoo ja Kastetaan pelastuu.
Kai sinäkin haluat kuitenkin kastaa lapsesi Kristukseen, että lapsesi pääsisivät taivaaseen?
Kasteen puuttuminen ei tosin kadota, mutta kasteen halveksiminen kyllä.
Valitettavasti on niin, että sinä et tiedä mikä on Kaste, ja mitä Kasteessa tapahtuu, ja kuka on Kasteen Herra.
Silloin meidän on turha Kasteesta keskustella. Sinähän voit kastaa ihmisen toiseenkin kertaan, ja kieltää näin Kasteesi, eli Jeesuksen Kristuksen.
Ihmistä ei Kasteta itseensä, vaan Jeesukseen Kristukseen. Kasteessa Kristuksen vanhurskaus puetaan kastettavan ylle.
Siis lapsen kastaminen/kastattaminen takaa sen, että hän pääsee taivaaseen? Vaikka hän ei edes uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen? Pääsevätkö kaikki lapsena kastetut taivaaseen, esim. saatananpalvojat ja muut, jotka kieltävät Herran? Kasteelle meneminen on mielestäni jokaisen henkilökohtainen päätös ja kasteelle mennään, kun on saatu armo uskoa Jeesukseen Kristukseen.
En halveksi kastetta, mutta haluan noudattaa Raamatun ohjeita kasteen suhteen.
Sanot, etten minä tiedä mikä on kaste, mitä kasteessa tapahtuu ja kuka on kasteen Herra. En muuten tietäisikään, mutta onneksi asun maassa, jossa Raamattua voi lukea vapaasti.
Sanot, että kasteessa Kristuksen vanhurskaus puetaan ihmisen ylle. Onko sinulla joku Raamatun paikka mihin vetoat? Tietenkään ihmistä ei kasteta itseensä, vaan Jeesukseen. "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." Room.6:3-4
kuollut ihminen voisi tehdä ratkaisun?
Kaste on Hyvänomantunnonliitto Jumalan tykönä, joten kaste on Juamln puolelta aina voimassa. Uusi kaste on omavanhurskautta ja syntiä.
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Vai olemmeko jotain sätkynukkeja, joita joku muu ohjaa? Jumalan hyvyys vetää ihmisiä parannukseen ja usko on Jumalan lahja. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Aika moni "hengellisesti kuollut ihminen" on siten herännyt eloon.
Mutta ihmisen on kuitenkin tehtävä ratkaisu. "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." Apt.22:16.
Sanot, että uusi kaste on omavanhurskautta ja syntiä. Mikä tekee aikuisena kasteella käymisen huonommaksi kuin vauvakaste? Ainakin silloin muistaa, mitä tapahtuu ja tietää mitä tekee, ja tietää että on pyytämässä hyvää omaatuntoa. Luuletko, että vauvalla on jotain omallatunnollaan? Kaste ei myöskään poista lihan saastaa (1 Piet.3:21) ja tee ihmistä vanhurskaaksi.
Kasteesta puhutaan Raamatussa vähän, myöskin Uudessa Testamentissa puhutaan ja painotetaan enemmänkin vaellusta, joka tulee kasteen jälkeen.
Kyllähän lapsilla voi olla uskoa, ja on puhuttelevaa seurata joidenkin lasten "lapsenuskoa". Mutta vauvoilla taitaa olla enemmän äidin tissi mielessä.
Voi hyvänen aika: Pelastushan on: "Yksin uskosta ja yksin armosta, ilman lain tekoja"(Room.3).
Luuletteko pääsevänne lain teoilla taivasseen?
(Synergistisissä lahkoissa muuten uskotaan laillanne)
Ihmisellä on vapaata tahtoa maallisissa asioissa, mutta ei hengellisissä: "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan hengen on, vaan se on hänelle hullutusta, eikä hän pysty tutkimaan hengellisiä, sillä se on hänelle hullutusta".
Edelleen: "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä" (Joh.6:63): Kysympä teiltä, missä on nyt vapaa tahto, kun ei liha mitään hyödytä?
Kuinka oli Lyydian kohdalla? "Jumala avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan mitä Paavali puhui"(Apt.16).
Uskon syntyminen on taas käsittääkseni yksin Jumalan teko: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt (Joh.6:29).Myöskin pyhityksestä sanotaan: ”jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen”(1.Piet.1:5). Edelleen: ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtona tapahtuisi” (Fil.2:13)
Uskonpuhdistuksen sanoma on tarpeen tänäänkin: "Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain tekoja"
(Room.3:28): "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
on Golgatalla avattu jokaiselle halukkaalle. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän ei käytä pakkoa ketään kohtaan. Kaikki on valmista ja valmistettu Jumalan toimesta, mutta
Ihmisen pitää ITSE ottaa se ratkaiseva askel sisään avoinna olevasta pelastuksen ovesta.
Jumala ei työnnä ketään väkisin sisälle pelastukseen eikä pidä ketään väkisin ulkona pelastuksesta.
kuin edellä oleva nimimerkki "vapaa tahto". En huomannut lainkaan hänen nimimerkkiään, kun aloin kirjoitella omaa vastaustani.
Mikä vaikutti? :))
Se on Pyhän hengen teko, kun sydän synnistä katuu ja etsii Jumalan armoa valtakunnastaan.
Koska pelastus on armosta, niin Raamattu, Luther ja tunnustuskirjamme kiroaa ja kieltää sen turmiollisena harhana.
Kysyn edelleen: Kuinka hengellisesti kuollut ihminen, voisi tehdä hengellisen ratkaisun?
14. Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.
Room.3:10. Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11. Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
Nyt on tarkattava pyhän Raamatun opetuksia. En minäkään ole sitä ratkaisua tehnyt (1.Kor.2:14; Room.3:10-11; Joh.1:13; Joh.6:63) , enkä tule sitä ratkaisua koskaan tekemäänkään, sillä ratkaisun teko on perkeleestä. Tämän voin hyvillä mielin Jumalan edessä tunnustaa (Joh.6:29; 2.Kor.3:5; Fil.2:13; Room.10:17). Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin hiiret ja rotat järsiä. Apostolitkaan eivät koskaan sanoneet näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra. – Kristus tulee pian, sillä maailmanhenki jyrää ja väärät opit vain kasvavat--
Vapaa tahto
Miksi toiset ihmiset pelastuvat ja toiset ei? Raamattu ilmoittaa, että ihmisen pelastuminen on kokonaan Jumalan työtä ja armoa. Toiselta puolen raamattu opettaa, että ihminen menee kadotukseen omasta syystään kun rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Kaikille ihmisille kuuluu armo.Tässä ei ole mitään ristiriitaa, vaan on ihan raamatun oma opetus. Tällöin ei opeteta ”kalvinismia”, joka väittää, että Jumala on määrännyt ketkä pelastuu ja ketkä menevät kadotukseen.
Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisellä on vapaa tahto. Jeesus itse sanoo:"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani." Ilm.3:20 Ei Jeesuskaan voi pelastaa ketään ilman, että ihminen sitä itse tahtoo. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, mutta hän ei tee asioita meidän puolestamme.
Pelastus on Jumalan lahja. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9.
Mutta tämä Jumalan antama lahja johtaa johonkin. Myös siitä kuuluu kunnia Jumalalle. "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki." Gal.5:19-21
Vaikea teidän kanssa on keskustella, kun laki ei ole teille Ramamatusta kertonut teille kuinka syntisiä olette.
Kuollut usko
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
Uskonnollisessa kielessä on niin paljon ilmauksia, joita ei mainita Raamatussa. Esimerkiksi nyt tämä kasteen armoliitto... Tai jos ilmaisu esiintyy Raamatussa, saisinko valaistusta missä?
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani."
Vastaus: Niin kuka kuulee Jeesuksen äänen? (ei luonnollinen ihminen, VAAN Hänen omansa ja valittunsa. Tämmöinen ihminen on jo uskovainen ja aterioitsee Jeesuksen kanssa.
Pelastus on Jumalan lahja. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef.2:8-9.
VASTAUS: Siis ei itsenne kautta, vaan yksin armosta. Seuraava jae sanookin: 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Tästä (oikeasta vanhurskauttamisopista) ovat seurausta hyvät teot.
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Raamattu opettaa, että kaste pelastaa (1.Piet.3:21). Tämä on Jumalan sanaa. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Niinkuin se "arkki" pelasti hurskaan Nooan, se (kaste) pelastaa meidätkin.
Oleellista myös on , että Jeesus lähetys ja kaste käskyssään, käskee pitämään kaikki mitä hän on käskenyt pitää (Matt.28:19-20).
höpötät? Tiedätkö Jumalan asioista yhtään mitään? Ai niin, sinä taidatkin olla niitä "vain me" vanhoillislestadiolaisia eli pallo on niin hukassa kuin vain olla voi!
opetat.
Raamttu ei puhu "kasteen armoliitosta", vaan pelkästään kasteesta. Sanot, että lapset kastetaan, jotta he pysyvät autuaina. En ole havainnut eroa kastettujen ja kastamattomien lasten autuudessa.
1 Piet.3:21:ssa ei puhuta omantunnonliitosta, vaan hyvän omantunnon pyytämisestä Jumalalta. Ja se on tietoinen teko, johon vauva ei pysty. Missä Raamatussa puhutaan, että "Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa"?
Sanot, että lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat. Siitä olen samaa mieltä. Heille kuuluu kaste sitten, kun he itse uskovat, eikä siksi että vanhemmat uskovat. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet korintolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Apt.18:8 Eivät kaikki korintolaiset uskoneet Herraan eikä heitä siten kastettu.
puhuu ympärileikkauksesta, tämä on sama kuin uudentestamentin aikainen kaste.
Minusta uskovaisten, siis VL:ien lapset usein pysyvät uskomassa lupauksen mukaisesti (Matt.28:19-20). Muiden kohdalla ei ole näin. Olen tarkkaillut tuota asiaa jo silloin, kun vielä olin Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Katse on siis Hyvänomantunnonliitto Jumalan tykönä: Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, 22. hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.
Näin sanoo, alkukieli, Luther, sekä Biblia ja uusikäännös. Kasteelle mennään siis hyvällä omallatunnolla, eli sovitettuna. Jeesus on kuollut myös pienten lasten puolesta, joten heillekkin kuuluu pelastuksen merkki, sinetti ja vahvistus. Liittona se on myös aina Jumalan puolelta voimassa. Emme tarvitse maassamme koskaan uudestikastamista, vaan uudestiuskomista.
Tästä on hyvä esimerkki Raamatussa Simon noita, joka oli luulouskovainen (apt.8). Kun tämä tuli apostolille ilmi, hän ei neuvonut häntä uudestikasteelle, vaan parannukseen ja uskoon.
Millä perusteella ympärileikkaus ja kaste olisi sama asia? Sanotaanko niin Raamatussa?
Miksi pienet lapsetkin tulee kastaa?
Koska he kuuluvat Kristuksen lunastuksen piiriin:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon kautta .
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja Jeesus on myös heidän puolesta kuollut ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen:
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kasteessa, Jumala tunnustaa nimellänsä Uskovaisen ja pienen lapsen omakseen (Matt.28:19-20).
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Niin kuin kasteen vesi pelasti Nooan.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.17:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Raamattu ei puhu missään kasteen liitosta, kasteen armoliitosta tai hyvänomantunnon liitosta. Kasteelle ei Raamatun mukaan mennä hyvällä omallatunnolla, vaan hyvän omantunnon saamiseksi. Raamatussa ei puhuta pelastuksen merkistä, sinetistä ja vahvistuksesta kasteen yhteydessä eikä muutenkaan. Raamatussa ei myöskään puhuta, että kaste on liittona aina Jumalan puolelta voimassa. Raamatussa kyllä puhutaan monista liitoista, mutta ei kasteen yhteydessä.
"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta; parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta." Hebr.6:1-2 Paavalikaan ei korosta kastetta yli kaiken vaan se kuuluu opin alkeisiin. Se on osa pelastusta, mutta ei pelastuksen ydin, kuten täällä on tullut esille.
sinun oppisi mukaan ovat jo syntymästään asti Jumala tuominnut kadotuksen lapsiksi? Kenelle ei anneta lainkaan mahdollisuutta astua sisälle siitä pelastuksen ovesta, jonka pelastuksen Jumala on täysin valmiiksi valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa? Kuka ei saa lainkaan mahdollisuutta avata sydämensä ovea Jeesukselle, kun Hän sitä ovea kolkuttaa?
Miten määräytyy sinun oppisi mukaan tämä syntymästään asti ulkopuolelle pelastuksen valikoitu joukko?
Ilm. 3:20
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Miksi Jumala yleensä kutsuisi ja antaisi aikaa kääntymykseen tai vetoaisi ihmisen tahtoon, jos sillä ei olisi mitään merkitystä lopputuloksen kannalta?
Joh. 7:17
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden pelastua, mutta kaikki eivät käytä tuota mahdollisuutta hyväkseen. Jumala ei katso henkilöön vaan Hän antaa pelastuksen mahdollisuuden kaikille.
Tiitus 2:11
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"
Room. 2:11
"Sillä Jumala ei katso henkilöön."
Onko Tampereella pakkasta?
Jeesus asettaa lapsen aikuisen esikuvaksi. Jeesus kutsui tykönsä lapsen (siis tämä lapsi osasi jo kävellä ja ymmärsi puhetta) ja sanoi: "Sentähden joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua.." Matt.18
Miten tässä viitataan kasteeseen? Onko vauvana kastamatta jättäminen lasten viettelemistä ja silloin täytyy ripustaa myllynkaula vanhempien kaulaan? Kyllä se viettelys tulee maailmasta ja ihmisistä, ei siksi että vauva on jätetty kastamatta. Vai miksi sitten myös vauvana kastetut joutuvat myöhemmin viettelyksiin?
Vanhemmat voisivat ennemminkin tehdä työtä lastensa kanssa, että he varjeltuisivat maailman pahuudelta. Lapsuus on lyhentynyt ja yhä nuoremmat lapset joutuvat kohtaamaan "nämä viettelykset". Ja usein se johtuu vanhempien välinpitämättömyydestä.
Jeesus koputtaa jokaisen sydämen ovelle, mutta eivät kaikki avaa tätä ovea. Jeesus ei tule sisälle väkisin. On kirjoitettu, että Jumala tahtoisi kaikkien pelastuvan. Miksi sitten kaikki eivät pelastu? Koska he eivät ota vastaan tätä Jumalan lahjaa. Viime kädessä se on jokaisen oma valinta.
jotka ovat "pesiytyneet" uskonnolliseen kielenkäyttöön, mutta joita ei löydy Raamatusta. Tässä vain osa.
-omantunnonliitto
-perisynti
-hengellisesti kuollut ihminen
-kasteen liitto
-sakramentti
-armojärjestys
-parannuksen armo
-kasteoppi
-synninpäästö
-pyhä sakramentti
-pyhä kaste
-kasteen sakramentti
-Jumalan säätämys
-armon merkki
-armoliitto
-armoväline
-sovintoveri
-ympärileikkauksen liitto (verrataan kasteeseen)
....
Vielä muutama "kyseenalainen" ilmaisu lisää.
-armon merkki
-pelastuksen merkki (siitä ei puhuta kasteen yhteydessä, vaan: Fil.1:27-28 "Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.. )
-sovintosaarna
-tekosynti
-pelastuksen sinetti
-pelastuksen vahvistus
-synnin pois panija
-Jeesuksen veren korjaaja
-uuden liiton sakramentti
-vanhurskauttamisoppi
-kasteen Herra
-"Pyhän asian vartauskuva" (tämän vertauskuvan mukaan vesikin nyt teidät pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta." 1 Piet.3:21
-"Kasteessa Kristuksen vanhurskaus puetaan kastettavan ylle" Raamatussa puhutaan, että "me olemme hänen kuolemaansa kastetut ja haudatut kasteen kautta kuolemaan yhdessä hänen kanssaan." Room.6:3-4
Jumalan säätämys kyllä löytyy Raamatusta: "Joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan." Room.13:2. Mutta ilmaisua ei käytetä kasteen yhteydessä, kaste on Jumalan sanan mukaista, mutta se ei ole "säätämys".
Sinänsä mielenkiintoista, mutta jos joku tosiaan
haluaa olla lapsen kaltainen, niin eikö hän jo lopettaisi tällaisen kinaamisen.
Katso intenetin säätiedoista sieltähän se selviää. Oletko menossa Tampereelle?
>>
Sinänsä mielenkiintoista, mutta jos joku tosiaan
haluaa olla lapsen kaltainen, niin eikö hän jo lopettaisi tällaisen kinaamisen.
>>
Minun kokemukseni mukaan nimenomaan lapset ovat kovia kinastelemaan aivan merkityksettömistä jutuista;)
Vanhempana sitä sitten voi jo hymähdellä monille pikkujutuille, jotka voivat pienille olla niin suuria...
1 Kor. 13.
"11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan"
Tuosta Raamatun paikasta voimme päätellä myös, ettei meistä kukaan tiedä, tunne tai ymmärrä Jumalan tahtoa täydellisesti, eikä tarvitsekaan. Riittää kun ymmärrämme tämän kaikkein yksinkertaisimman.
Gal. 5:14
"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". "
sinne Tampereelle. Kiitos kysymästä.
Omantunnon liitto esiintyy uudessa Raamatun käännöksessä sekä monissa ulkomaisissa Raamatun käännöksissä. Otan se osalta sanani takaisin.
Mutta liitto solmitaan kahden tai useamman osapuolen välillä, jossa osapuolet tietävät mitä he ovat tekemässä ja sopimassa.
Voiko vauva sopia liiton?
Koska niin monet tässä viestiketjussa ovat sitä mieltä, että kaste ja ympärileikkaus ovat verrattavissa toisiinsa ja merkitykseltään samansisältöisiä, katson oikeudekseni lainata muutamia jakeita, joita Paavali kirjoitti ympärileikkauksesta.
Paavalinhan täytyi yhä uudelleen puhua asiasta, koska se oli hänen aikanaan SUURI KYSYMYS, ja ympärileikkausta pidettiin pelastuksen merkkinä ja takeena vielä uudessa liitossakin.Tänä päivänä monet pitävät kastetta pelastuksen merkkinä ja takeena. Todellisuudessa kaste on osa pelastusta; ei koko pelastus.
"Koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikaamattomat uskon kautta." Room.3:30
"Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa." Fil.3:3
"Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta." Room.2:29
"Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi." Room.2:25
"Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen." 1 Kor.7:19
"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Gal.5:6
Hengen luomaan yhteyteen kuuluu vain yksi kaste:
3. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. 4. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
5. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! 6. Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.
Raamatussa ei ole yhtään esimerkkiä uudenliiton kasteen uusimisesta. Pietarinkirje puhuu hyvänomantunnonliitosta alkukielen mukaan. Kyseinen sana on "epereteema". Liitto merkitys on sanalla jo ennen uudentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Pääsääntöisesti sovitetulla on hyväomatunto.
Heb.6-Luku taas puhuu uskon perusasioista, joiden Paavalin mukaan tuli olla jo selviä, niinkuin ne keskuudessamme onkin.
....