Itsemurha ei ole ratkaisu!! Miettikää!! Omaisten tuska!!
haluan tähän muistuttaa hakekaa apua
apuaonolemassa
43380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Joskus se on monelle ratkaisu. Minka takia sellainen aihe?
Joskus se on monelle???
Ei ole.
Hyvä jos yhdellekään.
Ei ole kaikilla perhettä. Omat vanhemmat ovat voineet jo kuolla eikä puolisoa tai lapsia ole ehkä koskaan ollutkaan.
Lisäksi kenenkään ei tiedetä kärsineen vaikkapa kroonisista kivuista tai vakavasta masennuksesta kuolemansa jälkeen, joten kyllä se jotain ratkaisee.
Niin, noissa asioissa tulisi lääketieteen pystyä auttamaan. Eihän ole kyse kun "haavasta" jonka voi parantaa ja kipua lieventää.
Omaisista tuntuu kauhealta kun läheinen tekee itsemurhan!
Ei siitä toivu milloinkaan.
Muistuta vaan, pitäisi muistuttaa enemmän.
Ei saisi tietysti sanoa (täällä loukkaannutaan) mutta miten voi saattaa läheisilleen niin paljon murhetta?
Kun apua on saatavilla!
Olisi paljon reilumpaa kertoa niille läheisille, että hautoo sellaisia asioita!
Eikö löydy edes sen vertaa reiluutta ja rohkeutta? - Kertoo vaan avoimesti, että niin on huonosti nyt asiat ja että niin masentunut ja toivoton olen, - että suunnittelen tässä itsemurhaa. Siinä se!
On ainakin reilusti kerrottu.
Mutta että salakavalasti ja raukkamaisesti (sorry, sorry) vetää nirrin pois itseltään ja aiheuttaa niin paljon hätää ja tuskaa niile ihmisille jotka tätä rakastavat ja josta välittävät!
Apua on saatavilla!
Tuolla alempana on yhteystieto minne voi kääntyä:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Ei oo vaikeeta yhtään, ainakin yritätte!
Niin, että asianomaisesta viis. Tärkeintä on, että omaiset tai muut henkilöt eivät kärsi. Kuulostaa kenenkään muun korvaan kovin itsekkäältä ja asianomaisen tuskaa väheksyvältä.
Voin kertoa, että vaikka näitä hätähuutoja on ilmassa, ja yrityksiä takana. Silloin kun ihminen on sen päätöksen tehnyt, hän osaa hämätä läheisimmätkin niin hyvin ettei kukaan osaa aavistaa.
Päätös on kuitenkin jokaisen oma, eikä siihen minkäänlainen apu pure.
Minun ystävä teki äskettäin itsemurhan, ja nyt olen pohtinut sitä kun hän otti 300 unilääkettä. Varmaankin iltayöstä, kuinka pian pelastuslaitoksen olisi pitänyt olla paikalla että hänet olisi vielä voitu elvyttää. Vai on noin iso määrä jo itsessään niin tappava että vahingoittaa sydäntä jo melko pian. Voiko noin suuresta määrästä yleensäkkään selvitä ollenkaan ?
Riippuu unilääkkeestä.
Oliko ystäväsi jo valmiiksi huonossa hapessa? Nimittäin nykyuniklääkkeet ei oo mitään barbituraatteja, jotka vievät nirrin pois kaikilta jotka haluavat tappaa itsensä. Useimmat laattaavat ulos tms.
Unilääkkeiden tapauksessa on varmaankin kuoltu hengityksen lamaantumiseen, kun vaikutus on iskenyt keskushermostoon. Tuollainen annos mitä tahansa unilääkettä luultavasti tappaa, jos vain pysyy sisällä. Ei vielä minuuteissa, kun ensiksi aineen pitää imeytyä, mutta myöskään päiviä ei pitäisi mennä. Tunneista puhutaan, aineesta ja ottajasta riippuen.
Masennukseen käytti unilääkettä jo varmaan kymmenen vuoden ajan ja oli niitä jemmannut juuri tätä varten. Sen verran tiedän kun edellisenä iltana kävin että oli nauttinut runsaasti alkoholia ja näin jälkeenpäin ajateltuna on voinut ottaa jotain rauhoittaviakin silloin jo. Mietin vaan sitä kun puolenpäivän aikaan soitin hänen pojalleen kun en saanut yhteyttä. Mutta kumminkin vasta ennen kuutta illalla toinen pojista oli mennyt käymään. Silloin oli vielä hengittänyt mutta puolen tunnin elvytyksen jälkeen oli sydän loppunut. Kaikki oli ilmeisesti pysynyt sisällä. Nyt minua vaivaa se asia olisko ollut vielä jotain tehtävissä puolen päivän aikaan. Vai olisko peli ollut menetetty jo silloinkin. Jotenkin jäi sellainen olo itselle että miksi en soittanut puhelin tiedusteluun ja kysynyt tämän toisen pojan numeroa mitä en tiennyt. Ny sitten vaan uskottelen itselleni että elimistö oli varmaan jo lamaantunut sillon puolenpäivän aikaan, eikä sydän olis kestänyt elvytystä.
Itsemurha on joku muualta opittu ja kuultu asia. Jos kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan siitä, ei kukaan osaisi sellaista miettiäkään.
Työntäkää elämästänne sellainen sonta pois. Ei kaikkia asioita tarvitse miettiä tai kuunnella.
Elämä päättyy kaikilla luonnollisesti. Kukaan ei ole elänyt elämäänsä pidempään. Jos joku kausi elämässä on kovempaa, niin olkoon. Mitä sitten. Tulee myös kausia kun on helpompaa.
Ne kaikki on ihmiselle viisaudeksi ja kokemukseksi.
Ei ole mitään asiaa, jonka takia pitäisi itseään vahingoittaa.
Sitten vaan oikealle tai valelääkärille käymään, jos tuntuu siltä.
Ei ole helpompia kausia kaikilla. Laitoksissa vuosikymmenet viettäviä kroonikoitakin on.
Miten ymmärtämätön ja naiivi näkökulma ihmisyyteen ja siihen miksi ihmiset päätyvät tappamaan itsensä. Toki voihan noinkin ajatella, jos haluaa, en sitä sano. Hyvä, jos sinulle toimii. Ehkä et ole ajatellut sellaista tilannetta kohdallesi, jossa itsemurha voi ollakin helpotus. Se vaatii aika paljon kykyä miettiä asioita, asettua toisten osaan, ja toki sitä mietintäaikaa. Meitä on yli 6 miljardia erilaista, joten pelkästään omasta ruudusta toisten elämän katsominen tai ymmärtäminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.
Ei sellainen ihminen, kuka harkitse itsaria, ajatele yleensä toisia. Hän ajattele vaan oma paha olo ja sitä, et pääsis pois.
En kyllä ymmärrä, miksi ei voi muka kääntyä kriisikeskukseen ja etsiä apua.
Jutelkaa jonkun isän, äidin, siskon, veljen kanssa jonka läheinen on tehnyt itsemurhan.
Miltä tuntuu lapsesta jonka isä/äiti on riistänyt itseltään hengen?
Tämä väite on ihan torvi: "Niin, että asianomaisesta viis. Tärkeintä on, että omaiset tai muut henkilöt eivät kärsi. Kuulostaa kenenkään muun korvaan kovin itsekkäältä ja asianomaisen tuskaa väheksyvältä."
Ei ole näin!
Tärkeintä näille ihmisille on että se oma poika/tyttö/tai muu läheinen olisi elossa ja että saisi apua! Että tällä ihmisellä olisi elämä ja olisi asiat hyvin!
He kaikki (poikkeuksia on) olisivat valmiit auttamaan, jos vain tietäisivät!
He eivät ole itsekkäitä, he eivät vain tiedä. Jos tietäisivät niin tekisivät kaikkensa!
Kun nimenomaan tästä asianomaisesta välitetään!
On perustettu kriisikeskuksia ja muita paikkoja, josta he saisivat apua.
Täälläkin ihmiset yrittävät auttaa näitä asianomaisia!
On iso huoli heistä, - älä tule väittämään että asianomaisista ei välitettäisi!
Oma pointtini on, että ennenkuin rupeette mitään ajattelemaan, niin kääntykää Kriisikeskuksen puoleen! Käykää juttelemassa siellä. Kyllä he auttavat!
Kertokaa läheisillenne, että te voitte pahoin ja harkitsette sellaista kauheaa.
Kyllä he tulevat yrittämään parhaansa, heistä te olette tärkeimmät ja rakkaat ihmiset.
Kaikkea hyvää ja onnea teille!
Onpas taas melkoista roskaa.. "apu" mitä on saatavilla on hyvin samantyylistä ja se ei toimi kaikille..kaikki ei hyödy siitä keskustelusta ja lääkkeistä..niin miksi puhut tuollaista roskaa että apua on saatavilla? selkeästi et asiasta mitään tiedä. On paikkoja olemassa tosin ei niitä ole joka puolella ja todellakaan niistä samoista asioista ei kaikki hyödy ja apu on hyvin pintapuolista niin älä viitsi jauhaa roskaa.
Painotat itsekkäästi vain läheisien tuskaa. Entäpä asianomainen itse? Luuletko, että hän ei kärsi ja pyri itsemurhalla yhtenä harkittava vaihtoehtona vähentämään tai siis siinä tapauksessa päättämään tuskansa kokonaan. Henkilö, joka päätyy päättämään elämänsä punnitsee hyötyjä ja haittoja keskenään ihan niin me kaikki teemme jatkuvasti elämässämme.
"Tärkeintä näille ihmisille on että se oma poika/tyttö/tai muu läheinen olisi elossa ja että saisi apua! Että tällä ihmisellä olisi elämä ja olisi asiat hyvin!"
Mitä, jos asianomaiselle parasta on, että on kuollut? Jos hänelle on silloin kaikki paremmin. Mitä siihen sanot? Ette ei saa olla niin hyvin vai? Joskus paras tapa auttaa on antaa olla, kun henkilö vielä nimen omaan sitä pyytää. Toisen tulee antaa tappaa itsensä, jos hän niin haluaa. Muutoin toimiminen on kovin itsekästä ja toisen kärsimystä ja tilannetta väheksyvää, niin rajulta, kun se saattaa kuulostaakin.
Kriisikeskukset sun muut ovat hieno juttu, mutta, jos toinen ei halua apua ei sitä hänelle saa pakottaa. Sellainen olisi Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Kaikilla on oikeus vapauteeen toisten pakottamiselta. Olisi pakottaminen sitten plantaaseilla töihin pakottaminen tai kriisikeskukseen pakottaen viemistä.
Et usko, että tarkoitat mitään muuta kuin hyvää, mutta kapea näkökulma johtaa usein huonoon ymmärrykseen ja siten pahoihin lopputulemiin.
Just. Sä vaikutat samankaltaselta kun mun entinen terapeutti. Mä just yritän selittää mun pahaa oloa ja sitä miten helpottavalta tuntuu ajatus siitä, ettei koskaan enää tarttis tuntea mitään, niin tää vastaa että "mä haluan että sä tiedät että sun surusi on kaunis". Sepä autto ihan HELVETISTI.
No mikähän sitten auttaisi sinun mielestäsi?
Mikäli olen itse ymmärtänyt, niin moni on tosiaan saanut apua ja ollut kiitollinen että sai. Sen verran tiedän asiasta, että eräs omainen teki itsemurhan ja että se koski, varsinkin äitiinsä. Ei meinannut millään toipua. - Joten ihan varmasti tiedän, elä viitti väittää kun sinä et tiedä miltä omaisista tuntuu.
Et ole myöskään lukenut toisten ihmisten kertomuksia, miltä omaisista on tuntunut. Eli ei kannattaisi tulla väittämään sellaista mitä ei niinkuin tiedä.
Siihen aikaan ei ollut tälläisiä paikkoja olemassa. Siksi on NIIN hyvä että apua on nykyisin saatavilla.
Tottakai auttaa, jos asianosaisessa on edes hiukkasen halua edes yrittää!
Elä ite viiti jauhaa roskaa!
Hyvä että on saatavilla ja hyvä niille ketkä hyötyy niistä palveluista. Kaikki ei sitä hyötyä saa eli älä jauha roskaa.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä elämällään mitä haluaa kunhan ei vahingoita muita.
Nykyajan yleisin muotisana on "oikeus".
Sitä vatvotaan koko ajan ja joka paikassa.
Minulla on "oikeus" tehdä mitä tahansa. Joo, onhan se niin.
Se vain että on unohtunut sana "velvollisuus" ja että "pitäisi ajatella muitakin ja heidän tunteitaan", "sympatia", "osanotto", "toisen huomioon ottaminen", "ajatella mitä surua ja tuskaa tuotat toiselle".
On se nimittäin näinkin.
"Kunhan ei vahingoita toista", - höh? Sinä nimenomaan vahingoitat toista! Sinä aiheutat toiselle määrätöntä tuskaa! Miksi kaunistelet asiaa?
Tässäpä pohdiskeltavaa...
Minusta on hyvin asiallista että tällä linkillä puhutaan omaisten surusta, hädästä ja siitä hirvittävästä tuskasta, jota he kokevat kun joku noin vaan tappaa itsensä ja jättää omaiset tuskaan. Omaiset kärsivät loppuiän!
Pitäisi tuoda enemmän esille tätä puolta.
Henkistä vahingoittamista ei tule rinnastaa henkilön fyysiseen vahingoittamiseen. Meillä on lupa kritisoida muita ja jopa haukkua, tietyissä lain asettamissa rajoissa, mutta meillä ei ole oikeutta lyödä, vähääkään, yhtään ketään. Kaikesta fyysisestä vahingoittamisesta tai vahingoittamisyrityksistä ei tehdä juttua poliisille, mikä on ihan viisasta, mutta tähän on silti aina mahdollisuus, jos uhri niin kokee tarpeelliseksi.
Läheisten tuskaa on tuotu ja tuodaan jatkuvasti esille aivan riittämiin. Niin pitkään, paljon ja kovalla äänellä on tuotu, että asianomainen itse on unohdettu kärsimään yksin. Häntä jopa syytetään siitä, että hänen on huono olla. Se, jos mikä on äärimmäisen itsekästä ja toisen tuskaa väheksyvää asianomaisen sidosryhmiltä.
Mitä apua ja hoitoa on lääkezombiksi lääkintä? Koska sitä on hoito pääosin nykypäivänä. Masennuskin on parempi olotila kuin tila missä ei tunne mitään
Jos on kuollut, silloin vasta ei mitään tunnekaan, ei enää koskaan. Siksi kovakin lääkitys jonkin aikaa voi olla perusteltua.
Moni on mielummin kuollut kuin ei-tunteva zombi. Siksi ne ihmiset, jotka ovat joutuneet tekemisiin psykiatrian kanssa tekevät enemmän itsemurhia kuin ne jotka ovat ratkaisseet elämänongelmansa muin keinoin.
"Jos on kuollut, silloin vasta ei mitään tunnekaan, ei enää koskaan. Siksi kovakin lääkitys jonkin aikaa voi olla perusteltua."
Ei ihmisaivot ja tunnemaailma ole niin yksinkertaisia mitä väität. Että voidaan jonkun aikaa lääkitä 'kovaa' ja tehokkaasti, ja sillä estetään itsemurha. Se on arpapeliä, mikä reaktio kullekin lääkkeeseen tulee.
Voisin jopa väittää että zombiksi lääkitseminen voi aiheuttaa itsemurhia. Erityisesti jos se tehdään ilman ihmisen suostumusta. Tällaisella voi olla kauaskantoisia seurauksia ihmisen elämässä. Jos mikään ei tunnu millekään, mikä on pointti elämisessä? Tuollainen luonnoton tila voi olla äärimmäisen tuskallinen ja pelottava, ja erottaa kokemuksen tasolla muista ihmisistä. Kova lääkintä voi viedä myös positiivisia tunteita ja empatian tunteita ja tunteita molemmista päistä. Kaikkea ihmisyyteen liittyviä tunnekokemuksia rakkaudesta seksuaaliselle puolelle. Myös empatiantunteita läheisiä kohtaan mikä on monen syy olla tekemättä itsemurhaa. Tehdä välinpitämättömäksi. Ja sen kovan lääkitsemisen jälkeen tulee vieroitusoireita mikä on taas yksi riskitekijä yhä huonompaan oloon.
Lisäksi nuppilääkkeet voivat aiheuttaa itsemurha-ajatuksia ja agitaatio- ja levottomuustiloja mitkä voi altistaa itsemurhalle.
Enemmän kovempia lääkkeitä ja isompia annoksia ei tarkoita parempaa oloa ja vähempää masennusta. Isompi annos voi turruttaa liikaa
Toki joku voidaan zombiuttaa isolla lääkekuormalla jolloin hänen aloitekykynsä on 0, eikä ehkä saa aikaiseksi itsemurhaa, mutta siitä on humaanius kaukana. Se on väärin.
itsemurha on lopullinen ratkaisu keskeneräisiin käsittelemättömiin asioihin...
ja tuo on simplistinen ja naiivi näkökulma koko asiaan.
Itsemurha on psykiatrisillalääkkeillä lääkitynainoajaoikea ratkaisu.
Tähän masikseen on jo tottunut eipä se itseä paljoa enää häiritse. Pitäisi vaan olla niinkuin kaikki muutkin tosin ei lääkkeeillä tuota muutosta saada aikaan. Eikä varmasti enää millään muullakaan tavoin. Kyllä sen kaikki tajuaa, lääkkeillä on siis joku muu tarkoitus. Lääkepöhnäs helposti puhuu ja tekee kaikenlaista hassua vähän niinku lost selfcontrol kun ei pää enää pelaa kunnolla. Sen verran pöhnäs ettei mitää kovin rajua tee ehkä jaksaa vetää nappeja liikaa tai vähän viillellä hissukseen kotona veitsellä ranteita. Siistii. Näin se menee vaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701112200051997_uu.shtml
Paras mennä kriisikeskukseen juttelemaan.
Olisi hyvä jos olisi olemassa kirja, jossa itsemurhan yrittäneet kertoisivat että miten sitten kävi kun estyi se aie. Onko sellaista?
Voisi televisiossakin järjestää sellaisen ohjelman, missä käytäisiin läpi näitä asioita.
Kun elämä ei ole niin synkkää. On vain ne omat ajatukset että luulee että ei selviä.
Loppujen lopuksi ihmiset kautta aikojen ovat kahlanneet syviä vesiä, on ollut paljon vaikeampaa.
Hyvä ainakin, että olette vielä lukemassa tätä ja elossa!
Pankaa hanttiin kovasti vaan!
On se ratkaisu. Vaan loppuuko kärsimys kuolemaan on hyvä kysymys.
Käännetään asiaa vielä niin,että mietit miktä sinusta tuntuisi läheisen itsemurha! Niin ! Ja sinun itsemurha olisi omaisille tuska! Ikuinen! Mieti! Ja jos teet itsemurhan niin tänne ei takaisin pääse! Eli se on lopullinen ratkaisu. Hakekaa apua siis! Elämä voittaa! Minun läheinen yritti itsemurhaa ja saimme apua. Ei ole hänen aika lähteä!
Aika itsekkäästi ajateltu ettei itsemurha olisi ratkaisu, jos ei edes ole muuta vaihtiehtoa.
Joskus*
Moni itsemurhan tehnyt kokee olevansa taakka läheisille. Ja miksi se ei voisi olla niin? Jos vuosikausia on vakavasti masentunut, ja läheiset ei ole, niin kai sitä voi vetää muitakin ihmisiä suohon samalla. Tällainen ihminen voi olla suuri taakka, ja masentunut voi olla raskas ihminen. Masentunut voi olla este hänestä välittävien läheisten hyvinvoinnille. Osa alkaa vältellä masentunutta oman hyvinvoinnin takia, tai rajoittaa yhteydenpitoa, tai saattavat itse masentua läheisen ongelmien takia.
Yksi vaihtoehto on vetäytyä läheisten ihmisten seurasta, ja esittää heitä nähdessään että voi paremmin ja olla yksin. Läheiset voi olla paremmalla tuulella kun luulevat että läheisellä menee paremmin.
Mitäs sitten kun avut on haettu mutta ei mitään muutosta ole oloon? Aina sanotaan että hakea apua. Ammattiapu tai pillerit ei ole mikään tae että alkaa voida paremmin.
Tottakai on muita vaihtoehtoja!
Maailma on pullollaan muita vaihtoehtoja!
Tämä väite ei voi olla yleistys että "Moni itsemurhan tehnyt kokee olevansa taakka läheisille. Ja miksi se ei voisi olla niin?"
EI RAKAS IHMINEN OLE MILLOINKAAN TAAKKA OMAISILLE! Olipa sitten vaikka miten masentunut tahansa, läheiset aina toivovat parasta. Eikä ole "este"!
"Mitäs sitten kun avut on haettu mutta ei mitään muutosta ole oloon? Aina sanotaan että hakea apua. Ammattiapu tai pillerit ei ole mikään tae että alkaa voida paremmin."
Jos on haettu apua ja on saatu apua ja neuvoja, niin pitäisi noudattaa niitä neuvoja. Ei kannattaisi olla enää niin pessimistinen. Tarttee sanoa heille että ei auttanut, ja sitten katsotaan uudelleen etta avunhakija yrittää olla vaikka pikkiriikkisen myönteisempi.
En usko muuten tuohon edelliseen väitteeseen. Jos sinulla on hammas kipee, niin tottakai se ammattihammashoitaja hoitaa sen hampaan kuntoon. Jos on ammattipsykologi, niin outoa on jos ei osaa auttaa. - Tarttee ottaa se apu vain vastaan ja yrittää itse kanssa. Niin muutkin yrittää. Joka aamu on jokaisen itse yritettävä.
Motto:
Älä milloinkaan menetä toivoasi, älä masennu!
Tätä kun noudatat, niin rupee pyyhkimään paremmin.
Juju on se että sinä itse päätät nämä kaksi asiaa: 1) älä menetä toivoasi ja 2) älä masennu!
Jatketaan keskusteluja!
Kaikkea hyvää ja onnea teille kaikille!
Kevät on tulossa!
Googleta masennus
Googletan: miten olla onnellinen/miten olla iloinen.
Huomattavasti kivempää lukemista ja mielenkiintoisempaa.
Kokeile ja vertaa.
Ei kannata, tiedot kootaan tilastokeskukseen uuden, ylpeämmän yhteiskunnan perusteeksi.
Haista paska. Minä tapan itseni jos huvittaa.