OMA PONI!?

Olet valmis, vähemmälläkin kokemuksella on hankittu hevosia ja pärjätty. Ja kunhan on joku jolta kysyä neuvoa kun ( en sano jos ) ongelmia tulee. Niitä tulee jokaiselle ensihevosen kanssa, toisilla pienempiä, toisilla isompia.
Onnea hevosen hankintaan.

Ei sitä koskaan oikein voi sanoa suoraan, että on valmis omaan hevoseen. Minusta omaan hevoseen ei koskaan ole täysin "valmis", koska hevosen omistamisessa on nini paljon asioita mitä oppii vasta kun se hevonen siinä on :)

Sinänsä kuulostaa, ettei sinulla nyt mitään estettä ole hevosen omistukseen. Oot nähnyt hevosia erilaisissa tilanteissa ja varmaan pärjäisit perusarjessa ihan hyvin, jos hevonen on koulutettu ja järkevä käsiteltävä. Mitään ongelmahevosta ei kannata ekaksi hevoseksi ostaa, vaikka kuinka tuntuisi että pärjäisi. Todennäköisesti ongelmia tulee sen ekan hevosen kanssa, vaikka se olisi helppokin yksilö. Tiedän kokemuksesta...

Tuo, että rahasta ei saisi puhua, on vähän hassua, koska raha on kaikkein tärkein asia hevosen omistuksessa. Jos rahaa on riittävästi, voi täysin aloittelijakin ostaa hevosen, viedä sen oman valmentajan tallille ja ratsastaa vaikka päivittäin opettajan silmän alla ja palkata jonkun opettamaan hoitamisessa, ruokinnassa yms. (Eri asia sitten on, onko se järkevää, mutta periaatteessa näin voi tehdä). Harvalla on tilanne, että raha ei olisi koskaan ongelma ;)

Ensimmäinen hevonen kannattaa aina viedä hyvälle, ammattimaisesti pidetylle täysihoitotallille. Niin, että pystyt aina tarvittaessa pyytämään apua ja joku ammattilainen katsomassa hevosen perään. Omia taitojaan ei kannata koskaan yliarvioida, koska siitä on enemmän haittaa kuin aliarvioimisesta. Mieluummin huomaa, että kaikki on tosi helppoa ja sen jälkeen voi miettiä esim. pienempää tallia jossa ehkä ei aina ole sitä apua.
Valmennuksissa kannattaa tietysti käydä, alussa on hyvä ajatus käydä vähintään kerran viikossa ja suosittelen lämpimästi että valmentaja myös läpiratsastaisi hevosta säännöllisesti. Hyvä valmentaja osaa auttaa myös esim. varusteissa, ruokinnassa ja muutenkin vähän katsoa perään, että kaikki näyttää sujuvan. Apua ei koskaan voi olla liikaa.
Kaikki nämä tietysti vaatii rahaa, mtuta hyvä jos se ei ole ongelma.

Toinen mitä kananttaa miettiä, on ajan käyttö. Hevonen vie yllättävän paljon aikaa. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, jos sitä omaa ei ole ollut. Kannattaa miettiä miten oma hevonen sopii, jos parin vuoden päästä lähdet johonkin opiskelemaan tai muutat omaan kotiin. Riittääkö edelleen aika? Entä mites vanhemmat on valmiit rahoittamaan opiskeluaikana harrastusta? Sinulla tuskin riittää aika opiskeluun, työntekoon ja hevoseen.

Ja edellisiin kommentteihin lisäisin vielä, että se kuinka paljon oot kisannu tai ja kuinka hyvä ratsastaja oot ei ole läheskään niin tärkeää kuin se, että osaat tulkita hevosta ja sen käyttäytymistä. Maastakäsittely, pyöröaitaus, paine ja vapautus jne.

Luulin viisi vuotta ratsastustunneilla käytyäni, että oon tosi hyvä hevosten kanssa kun hypin sen ja sen korkusia esteitä, tai ratsastan jonkun hienon koulukiemuran. Kun sitten oikeesti joudui tekemisiin hevosen kanssa, joka ei ollutkaan kiertänyt koko elämäänsä kentällä ympyrää, vaan oli sellainen maastopolle, joka alkuun kuljetti mua kiitolaukkaa pitkin metsiä ilman jarruja, huomasin kuinka todella pihalla esimerkiksi hevosen koulutuksesta olinkaan. Toisaalta siinähän sitä oppi, vieläkin saman palleron kanssa seitsemän vuotta myöhemmin :)
Kantsii tsekata youtubesta Think like a horse -niminen kanava, tykkään äijän koulutusmetodeista, tosi hevoslähtöistä, vaikka jaksaakin aina jauhaa naisista jotka pukee pollensa koko pinkkiin ja vastustaa jossain määrin kypärien käyttöä.

Onpa kiinnostavaa. En kestä, on niin kiinnostavaa.