turta olo estää olemisen

Ei tee mieli tehdä mitään, mihinkään en pysty keskittymään, levottomana vain odotan iltaa että pääsen nukkumaan. Sentään uniongelmaa ei ole vähään aikaan ollut.

Joskus on aikoja jolloin ahdistaa koko ajan, eikä nukkumisesta tule mitään. Turta olo on helpompi kestää niin epämiellyttävää kuin se onkin.

En tiedä mistä turta olo tarkalleen johtuu, kai siihen vaikuttaa lääkitys ja se, että mieli suojautuu rankkoja tunteita vastaan.

Olen 26 -v nainen, sairauslomalla jo pidemmän aikaa. Jännitän sosiaalisissa tilanteissa siinä määrin etten pärjäisi työelämässä. Lisäksi turta olo ja väsymys tekevät tilanteestani toivottoman. Terapiat on kokeiltu ja pitkä liuta lääkkeitä. Kaikki yritykset elää yhteiskuntakelpoista elämää epäonnistuvat, esim koulut jäävät kesken. Parisuhteet hiipuvat pois, nyt olen pidemmän aikaa ollut yksin, sekin ahdistaa. Kai olen jotenkin läheisriippuvainen myös. Jännittäminen plus turta ja väsynyt olo aiheuttaa sosiaalista kömpelyyttä ja tilanteet hävettää jälkeenpäin. Siksi tekee mieli eristäytyä.

Virkeänä ja tasapainoisena olen mukavaa seuraa. Tuo puoli itsestäni on ollut niin kauan kadoksissa etten jaksa uskoa sen olemassaoloon. Varsinkin kun nuo virkeät olot tuntuvat tulevan niin etten itse kykene asiaan vaikuttamaan.

Mitä kaltaiseni toivoton tapaus voi tehdä? En voi tehdä itsemurhaa koska arvostan vanhempiani ja sisaruksiani.

Muita joilla on turta olo?
61031
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Eristäytyminen ja masennus ovat minulle hyvin tuttuja. Nyt viitisen vuotta määräaikasella eläkkeellä. Yhdistelmä ratkaisukeskeistä terapiaa ja lääkitystä (beetasalpaaja ja bentsot) on kuitenkin auttanut sosiaalisiin ongelmiin sen verran, että olen pystynyt aloittelemaan opintoja. Se antaa joskus toivoa.

Terapioita ja lääkityksiä on monenlaisia. Ei ehkä kannata menettää toivoaan kaikkiin niihin, vaikka kokemukset eivät olisikaan rohkaisevia. Pahimmissa masennusvaiheissa ei tietenkään pysty mihinkään ja paras paikka voi olla sairaala, mutta saattaa tulla myös hetkiä, jolloin on mahdollista yrittää jotakin.

Äänestä

Olen itse 28-vuotias mies. Kärsin myös sosiaalisten tilanteitten pelosta, masennuksesta ja läheisyyden puutteen aiheuttama yksinäisyyden tunnekin on valitettavan tuttua. Jos kiinnostaa tutustua, minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]

Äänestä

Hei turtamieli, haluaisitko laittaa tähän sähköpostiosoitteesi, kirjoittelisin mielelläni kanssasi. Olen 24-vuotias nainen, aloittamassa varmaan sairasloman koulusta, on masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kovaa ahdistusta joka päivä joka ilmenee myös fyysisesti.
terv. tyttö92

Äänestä
  • Hei ja kiitos kommentistasi, kuulisin mielelläni ajatuksiasi. Osoitteeni on [email protected].

    Äänestä

Sos.pelkoja lähtee hyvin pois kuntosalilla. Itseluottamus kasvaa kummasti ja muutenkin tulee hyvä fiilis.

Äänestä

Kamat vetää turraksi. Se on niiden tarkoitus. Millä aineilla sinua on lobotomoitu, jos saa kysyä?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turtamieli kirjoitti:

Ei tee mieli tehdä mitään, mihinkään en pysty keskittymään, levottomana vain odotan iltaa että pääsen nukkumaan. Sentään uniongelmaa ei ole vähään aikaan ollut.

Joskus on aikoja jolloin ahdistaa koko ajan, eikä nukkumisesta tule mitään. Turta olo on helpompi kestää niin epämiellyttävää kuin se onkin.

En tiedä mistä turta olo tarkalleen johtuu, kai siihen vaikuttaa lääkitys ja se, että mieli suojautuu rankkoja tunteita vastaan.

Olen 26 -v nainen, sairauslomalla jo pidemmän aikaa. Jännitän sosiaalisissa tilanteissa siinä määrin etten pärjäisi työelämässä. Lisäksi turta olo ja väsymys tekevät tilanteestani toivottoman. Terapiat on kokeiltu ja pitkä liuta lääkkeitä. Kaikki yritykset elää yhteiskuntakelpoista elämää epäonnistuvat, esim koulut jäävät kesken. Parisuhteet hiipuvat pois, nyt olen pidemmän aikaa ollut yksin, sekin ahdistaa. Kai olen jotenkin läheisriippuvainen myös. Jännittäminen plus turta ja väsynyt olo aiheuttaa sosiaalista kömpelyyttä ja tilanteet hävettää jälkeenpäin. Siksi tekee mieli eristäytyä.

Virkeänä ja tasapainoisena olen mukavaa seuraa. Tuo puoli itsestäni on ollut niin kauan kadoksissa etten jaksa uskoa sen olemassaoloon. Varsinkin kun nuo virkeät olot tuntuvat tulevan niin etten itse kykene asiaan vaikuttamaan.

Mitä kaltaiseni toivoton tapaus voi tehdä? En voi tehdä itsemurhaa koska arvostan vanhempiani ja sisaruksiani.

Muita joilla on turta olo?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu