Dokumenttiohjelma Murtuneet mielet tuli televisiosta. Ohjelma perustuu tietokirjaan: Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945.
Kirjan lukeneena ja ohjelman katsoneena tuli jotenkin mieleen, että tekijöillä oli tarve kyseenalaistaa suomalaisten puolustustaistelu viime sodissa. Olisiko mielialan pohjustusta Natoa vastaan?
Trolleja on moneen lähtöön. Erikoisesti ohjelmasta jäi mieleen rouva jonka isä (isoisä?) mieli oli järkkynyt nähtyään puuhun sidotun vihollisnaisen silpomisen.
Uskoo kuka tahtoo.
Kirjan lukeneena ja ohjelman katsoneena tuli jotenkin mieleen, että tekijöillä oli tarve kyseenalaistaa suomalaisten puolustustaistelu viime sodissa. Olisiko mielialan pohjustusta Natoa vastaan?
Trolleja on moneen lähtöön. Erikoisesti ohjelmasta jäi mieleen rouva jonka isä (isoisä?) mieli oli järkkynyt nähtyään puuhun sidotun vihollisnaisen silpomisen.
Uskoo kuka tahtoo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samanlainenhan se minullekin tuli mieleen. Todella vaikea uskoa.
Vuosikymmeniä Rintamaveteraanien, "tärähtäneitten", sotavankien ja asepalveluksesta vapautettujen tarinoita kuulleena voi sanoa, että suurin menneisyydestään murehtijat olivat nuo kuka mistäkin syystä vapautetut.
Tää dokumentti "Sodan Murtamat" oli kyllä pysäyttävä ja hyvä osoitus sodan kauhuista ja sen jälkiseuraumuksista. Jäljet jää pääkoppaan loppuelämäksi jokaiselle mukana olleelle ... satavarmasti. Jokainen sotanäyttämön kokenut käsittelee sen omalla tavallaan. Sota on äärimmäisten tunteiden värittämää ... yleensä vihan. Toisten psyyke kestää, toisten ei. Eikä toinen ole toistaan parempi, olemme vain erilaisia ihmisinä.
Näin rauhan aikana ... muutaman pitkään RP:ssä työtään tekevän poliisin kanssa olen keskustellut ja kuunnellut yleisiä asioita töistään ... ei ole herkkua heilläkään. Hattua täytyy nostaa, koska jaksavat työtään tehdä, vaikka kaikenlaiseen "törkyyn" työssään törmäävät.
Mitä tuohon aloittajan esille nostamaan mahdolliseen trollaamiseen tulee, niin en oiken usko sen olleen tarkoitus. Nostan hattua dokumentissa esiintyneille veteraanien lapsille, että uskalsivat kertoa julkisesti sodan "jatkumisesta" kotioloissa.
Toivotaan, ettei moiseen savottaan enää koskaan jouduta, vaikka en henkilökohtaisesti itänaapurin johtoon luota vähääkään ... liian arvaamatonta ja ahnetta porukkaa.
Katsoin ko. dokumentin vasta tänään Yle-Areenasta. Isäni osallistui neljään sotaan, ja kyllä monet tuossa ohjelmassa esiintuodut asiat olivat hyvin tuttuja. Kunnioitan näitä henkilöitä, jotka omine kasvoineen kertoivat perheidensä tarinat, muistot ovat varmasti vieläkin kipeitä. Itsekin olen sanonut, että anteeksi olen antanut, mutta unohtaa en voi koskaan.
Jeesus voi parantaa ihmisen mielen. Vain saatana ja riivatut tekevät tuollaisia tekoja.
Ja pilkkaajat ovat saatanan sukulaisia.