Taidat nainen olla aika

Joo

Entä sitten? Ei ole sinun ongelma.

Jos olisi minulle, vastaisin, että en tunne yksinäisyyttä. Tiedän, että minulla on läheisiä, jotka oikeasti välittävät, se riittää. En kaipaa shouta tai ihmisiä ympärilleni, siis fyysisesti, henkisesti he ovat lähelläni ja minä heidän. En ole koskaan ollut mikään "yhteydenpitäjä", mutta aina kaikki läheiset ovat mielessä ja sydämessä ja he tietävät sen. Tykkään olla tai olenkin sosiaalinen erakko. Pääsen sfääreihin, kun saan olla yksin ja lukea tai vain miettiä syntyjä syviä. Tykkään mennä yksin esim. kahvilaan tai shoppaamaan. En kaipaa muita ympärilleni. Silloin jotenkin pääsen nautinnon äärirajoille, kun saan vain olla ja katsoa ja miettiä, eikä tarvitse "plälättää". Tietysti silloin tällöin on kivaa mennä jonkun kanssa istuun ja jutskaan ja olla vain, mutta nautin hirveästi, kun saan olla itsekseni. Joskus nuorempana sain täyslaidallisen härdellistä ja aina oli sata ihmistä ympärillä - siitä ajasta jäi jotenkin "ähky" tai lähinnä hirveät traumat:) Jo silloin ajattelin, että joskus haluan olla vain itsekseni. Liikaa on aina liikaa. Olin vain niin kiltti, että en ottanut omaa aikaa vaikka kuinka kaipasin, koska jengii vain lappas sisälle yötä päivää. Ja duunissa oli aina hirveä härdelli. Silloin monesti ajattelin, että vielä joskus haluan elää just niin kuin haluan ja kaipaan. Nyt se on totetutunnut. Joskus ajattelen, että olen ehkä jo liikaakin erakoitunut, mutta viidhdyn ja tykkään elää näin.

Meistä jokainen on niin erilainen ja nauttii erilaisista asioista. Minä tykkään lukea jotaikin mielenkiintoista kirjaa, jossa on oikeasi faktaa, ei fiktiota, ja siinähän saattaa mennä monta päivää, kun vielä mietin ja sisäistän ja ajattelen itsekseni.

Ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun:

JokuMies, ensi kerralla et pääse karkuun.
Jos ei vaimoa näy, halitaan vielä enäämpi.
Sinähän, et muistaakseni tiennyt,
mikä on onnellisen avioliiton määritelmä?
Vai mitenkäs se taas olikaan?! =D

https://www.youtube.com/watch?v=P8nyffS-2Ds

Niinpä! On ollut syvällisten pohdintojen aika. En välitä varsinaisesti paljosta ihmisiä ympärillä. Pidän pienimuitoisemmasta. Sukua on, mutta en ole jatkuvasti tekemisissä. On ihan kivaakin välillä tavata.

Oikeastaan en ole.

Tämä aloitus ei ollut minulta. Selasin vielä näitä ennen kuin menen nukkumaan. Miksi misut luulee vieläkin, että kaikki miesten kirjoittamat viestit ovat minulta?

Sama tunne sinusta. Ihmisiä on vierelläsi, mutta kenet päästät oikeasti lähelle?

No niin oon ..kun en tiijä kehen voi luottaa..ja kelle voi puhua..omalle ukolle ei ainkaan voi ..se ei osaa pitää mitään omana tietona..puhuu omassa kotona porukoille kaikki asiat..:(v.....aa

Hieman yksinäinen kyllä.. Kaipaan seuraa..

Pidän ihmisistä ja pidän yksin olemisesta. Molempia tarvitsen ja molemmat liiallisena saa tuntemaan olon huonoksi.
Helppoa ja luonnollista minulle on vetäytyä yksin keräämään voimiaan ja silloin mun aivot saa levähtää. Tää on yksi paikka, missä tulee puitua näitä päänsisäisiä tuntemuksiaan. täällä sitä voi tehdä omaan tahtiin ja niihin asioihin, joita huvittaa kommentoida.

Vaikeampi minulle on lähteä etsimään puheseuraa, kun tulee niitäkin jaksoja, että pakosta joudun olemaan paljon yksin. isoiss porukoissa en oikein viihdy. Ennemmin yhden tai muutaman kanssa syntyy ne parhaat keskustelut.

Isoissa porukoissa tulee usein tunne, ettei jaksa keskittyä menoon, ei kiinnosta tarpeeksi, en jaksa olla äänessä ja jutut on pinnallisia ja pitempään samaa kaavaa toistaen ärsyttäviä ja minun on vaikea salata sitä, että mieluiten lähtisin pois.