En tiedä.
Mistä on kysymys silloin, kun ihmiset, joiden ÄÖ on korkea, eivät menesty yhtä hyvin kuin ne, joiden ÄÖ on paljon vaatimattomampi? Ei ainakaan pidemmällä aika välillä tai vielä huonommassa tilanteessa, menestys on auennut, mutta se ihan itse sössitään. En tiedä, tai ehkä tiedän, mutta en halua uskoa tietäväni, tai ehkä vain aavistan.
Voiko kysymys olla tunneälyn kyvystä tai kyvyttömyydestä. Me tiedämme, että tunneäly kyky, joka ohjaa muiden kykyjemme toteutumista. Todella älykkäästi voi toimia ja käyttäytyä vain sellainen ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, osaa tunnistaa omat tunteensa ja osaa hallita niitä. Mutta mitä sitten, jos ei ole edes tunteita? Se on kaiketi aika vaarallista.
Nykyään elämme maailmassa, jossa yhteiskunnan rakenteet, tasapaino, talous ja turvallisuus, purkautuvat kiihtyvällä vaudilla. Itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu, väkivalta ja pahuus turmelevat yhteiskuntamme ja koko maailan perusrakenteita ja niitä kannattelevaa hyvyttä. Mistä on kysymys? En tiedä, mutta sen tiedän ja siitä olen varma, että juuri tunneaälyllä tai tunneälyn puutteella on jonkinlainen osuus tämän päivän maailman tilanteeseen. Valitettavasti samat varjot näkyvät myös meidän "lintukodossamme" Suomessa.
Me tiedämme sen, että/koska useat tutkimukset osoittavat, että perustaavanlaatuiset eettiset normit nousevat nimenomaan tunneelämän kyvystä. Nikomakhoksen etiikassa, jossa Aristoteles käsittelee hyveitä, luonteenpiirteitä jne. on kyse tunne-elämän säätelystä järjen avulla. Tunteet ovat viisautta, kun niitä käytetään hyvin ja tarkoituksenmukaisesti, koska ne ohjaavat meidän ajatteluamme, arvojamme, menestystämme jne. Mutta ne voivat myös helposti johtaa meitä harhaan, niin kuin monesti tapahtuu, ja nyt hyvin voimakkaasti yhteiskunnan ja koko maailman tasolla ilmenee.
Kysymys kuuluukin, miten meidän käy, jos meillä ei ole tunneälyä tai me ei kyetä liittämään tunteita järkeen, järjellisiin toimiimme ja järjellisiin päätöksiimme, jotka vaikuttavat jopa koko yhteiskuntamme hyvinvointiin ja tasapainoon?
Asiantuntijat puhuvat narsismista ja jopa psykopatiasta hyvinkin huolestunein ajatuksin, eikä syyttä, mutta miksi se tänä päivänä kukoistaa kaikialla, miksi olemme antaneet tunteettomuuden vallita ympäristöämme. Aina emme tietenkään tunnista tunteettomuutta, ennen kuin on ns. myöhäistä tai haaveri on jo sattunut, mutta kaikki tapaukset eivät voi olla pelkkää tunnistamattomuutta.
On sanomattakin selvää, jos ei ole tunteita, ei aidosta arvopohjasta/arvoista voi olla kysymys. Omatunto kenties paatunut ahneuden vallatessa ja jyllätessä sisimpämme, silloin sydän ei enää toimi niin kuin pitäisi, koska sydän ei saa sitä happea, jota se tarvitsee toimiakseen. Sen lisäksi ahneus vie järjenkin mennessään. Se on jo moneen kertaan todettu.
Mistä on kysymys silloin, kun ihmiset, joiden ÄÖ on korkea, eivät menesty yhtä hyvin kuin ne, joiden ÄÖ on paljon vaatimattomampi? Ei ainakaan pidemmällä aika välillä tai vielä huonommassa tilanteessa, menestys on auennut, mutta se ihan itse sössitään. En tiedä, tai ehkä tiedän, mutta en halua uskoa tietäväni, tai ehkä vain aavistan.
Voiko kysymys olla tunneälyn kyvystä tai kyvyttömyydestä. Me tiedämme, että tunneäly kyky, joka ohjaa muiden kykyjemme toteutumista. Todella älykkäästi voi toimia ja käyttäytyä vain sellainen ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, osaa tunnistaa omat tunteensa ja osaa hallita niitä. Mutta mitä sitten, jos ei ole edes tunteita? Se on kaiketi aika vaarallista.
Nykyään elämme maailmassa, jossa yhteiskunnan rakenteet, tasapaino, talous ja turvallisuus, purkautuvat kiihtyvällä vaudilla. Itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu, väkivalta ja pahuus turmelevat yhteiskuntamme ja koko maailan perusrakenteita ja niitä kannattelevaa hyvyttä. Mistä on kysymys? En tiedä, mutta sen tiedän ja siitä olen varma, että juuri tunneaälyllä tai tunneälyn puutteella on jonkinlainen osuus tämän päivän maailman tilanteeseen. Valitettavasti samat varjot näkyvät myös meidän "lintukodossamme" Suomessa.
Me tiedämme sen, että/koska useat tutkimukset osoittavat, että perustaavanlaatuiset eettiset normit nousevat nimenomaan tunneelämän kyvystä. Nikomakhoksen etiikassa, jossa Aristoteles käsittelee hyveitä, luonteenpiirteitä jne. on kyse tunne-elämän säätelystä järjen avulla. Tunteet ovat viisautta, kun niitä käytetään hyvin ja tarkoituksenmukaisesti, koska ne ohjaavat meidän ajatteluamme, arvojamme, menestystämme jne. Mutta ne voivat myös helposti johtaa meitä harhaan, niin kuin monesti tapahtuu, ja nyt hyvin voimakkaasti yhteiskunnan ja koko maailman tasolla ilmenee.
Kysymys kuuluukin, miten meidän käy, jos meillä ei ole tunneälyä tai me ei kyetä liittämään tunteita järkeen, järjellisiin toimiimme ja järjellisiin päätöksiimme, jotka vaikuttavat jopa koko yhteiskuntamme hyvinvointiin ja tasapainoon?
Asiantuntijat puhuvat narsismista ja jopa psykopatiasta hyvinkin huolestunein ajatuksin, eikä syyttä, mutta miksi se tänä päivänä kukoistaa kaikialla, miksi olemme antaneet tunteettomuuden vallita ympäristöämme. Aina emme tietenkään tunnista tunteettomuutta, ennen kuin on ns. myöhäistä tai haaveri on jo sattunut, mutta kaikki tapaukset eivät voi olla pelkkää tunnistamattomuutta.
On sanomattakin selvää, jos ei ole tunteita, ei aidosta arvopohjasta/arvoista voi olla kysymys. Omatunto kenties paatunut ahneuden vallatessa ja jyllätessä sisimpämme, silloin sydän ei enää toimi niin kuin pitäisi, koska sydän ei saa sitä happea, jota se tarvitsee toimiakseen. Sen lisäksi ahneus vie järjenkin mennessään. Se on jo moneen kertaan todettu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
EI.
Suuren ÄO:n omaavat keskittyvät yleensä tiukasti asioihin jotka heitä kiinnostavat ja menestys taas on enemmän kiinni sosiaalisen pääoman keräämisestä johon vaikuttavat muut asiat enemmän kuin ÄO.
Niinpä niin.
Tällaiset LAVEAT ja RÖNSYILEVÄT kirjoitukset, joissa yritetään osoittaa sormella
toisten ihmisten tunneälyn puutetta, heikkoa kosketuksesta omiin tunteisiin
tai jopa tunteiden kokonaan puuttumista OVAT TÄYSIN TURHIA SILLOIN,
kun ihminen itse käyttäytyy niin, että saa osakseen jonkun muun vihat.
Ei ole kyseessä TUNNEÄLYN tai empatian puutteesta silloin, kun henkilö A ärsyttää toiminnallaan ja puheillaan, vaikeassa elämäntilanteessa olevaa henkilöä B,
niin, että tämä lopulta alkaa toimia, jopa tunteettomalta vaikuttavan VIHAMIELISESTI.
Mitä taas suomalaiseen yhteiskuntaan tulee, niin täällä on jo 5 vuotta puhuttu
siitä miten työelämä on suosinut NARSISTISILLA PIIRTEILLÄ varustettuja, itseään ja osaamistaan voimakkaasti esiintuovia, hiukan tunteettomiltakin vaikuttavia persoonia.
Eli tähän on jo herätty. Ja suurten yritysten kotisivuilla on kirjoituksia työhyvinvoinnista ja siitä miten ne pyrkivät ottamaan huomioon työntekijöidensä henkilökohtaiset tarpeet. KYLLÄ TÄSTÄ AIHEESTA ON JO SIIS PUHUTTU MONTA MONITUITA VUOTTA.
Taannoin Inhimillinen tekijä-ohjelmassa professori Liisa Keltikangas-Järvinen
perään kuulutti arvon antamista INTROVERTEILLE, mutta ammattitaitoisille työntekijöille, joka saattavat kärsiä liiasta SOSIAALISESTA KANSSAKÄYMISESTÄ.
Ja sekin on aivan selvää, että jos ihminen olosuhteiden pakosta elää eristäytynyttä elämää, hänen sosiaaliset taitonsa saattavat rapistua ja maailmankuvansa hieman vääristyä.
ALOITTAJA KIRJOITIT:
"Todella älykkäästi voi toimia ja käyttäytyä vain sellainen ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, osaa tunnistaa omat tunteensa ja osaa hallita niitä."
VASTAAN:
Olen melko lailla samaa mieltä. Mutta en puhuisi ÄLYKKÄÄSTÄ vaan viisaasta toiminnasta. VIISAUDEN luen ominaisuudeksi joka karttuu elämänkokemuksen myötä.
ÄLYKÄS TOIMINTA on minusta sitä, että osaa reagoida (HETKELLISIIN) ETEEN TULEVIIN ÄRSYKKEISIIN TARKOITUKSENMUKAISESTI, jopa silloin kun ärsykkeet poikkeavat hieman aiemmin koetuista. (Älykäs osaa ennakoida.)
Ja mielestäni kaikki lähteen TUNTEIDEN TUNNISTAMISESTA(1), jota tulisi seurata niiden hyväksyntä(2) ja hallinta(3). On kuitenkin myös niin vaikeita elämäntilanteita,
ja vielä sitäkin enemmän yksittäisiä vaikeita tapahtumia, että IHMINEN SAATTAA MENETTÄÄ TILAPÄISESTI TUNTEIDENSA HALLINNAN.
ALOITTAJA, olisit ehkä voinut lisätä listaasi, että TUNTEIDEN HALLINTA voi usein olla
sitä, että löytää rakentavan tien niiden purkamiseen. (Entäpä sitten jos näitä purkautumiskeinoja ja teitä ei olekaan?)
"ÄLYKÄS TOIMINTA on minusta sitä, että osaa reagoida (HETKELLISIIN) ETEEN TULEVIIN ÄRSYKKEISIIN TARKOITUKSENMUKAISESTI, jopa silloin kun ärsykkeet poikkeavat hieman aiemmin koetuista. (Älykäs osaa ennakoida.)"
Mutta tämänhän on nimenomaan sitä tunneälyä tai tunneälyn ominaispiirteitä, joita ei ÄÖ:llä ratkaista, koska tunneäly on kyky, joka säätelee nimenomaan muiden kykyjen totutumista, esim. juuri itsehillintää, innostusta, lannistusta, sisua, taitoa, motivaatiota, optimismia turhauttavissakin tilanteissa. Ja tähän kaiketi perustuu myös se, että joku todella fiksu vaikka jonkin tärkeän teorian luoja voi käyttäytyä jovin tyhmästi tai jopa tuhoisasti. Näin ajattelen.
Mikä nyt kysymys olikaan, mutta joku voi menestyä moraalittomasti huijaamalla, toinen taas ahkeruudellaan, molemmilla täytyy olla ainakin tahdonvoimaa ja päämäärätietoisuutta. Joitain ei taas kiinnosta niin paljoa menestyminen jne. Ihmiset on erilaisia. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee yhtenäiset arvot ja tunteiden pitää saada näkyä. Kaveria pitää jelpata ja... Siis, mistä tässä nyt puhuttiinkaan?
Vähän sama kuin kysyisi, että miksi ammattimiehet tienaa paremmin jotkut akateemisesti koulutetut? Miten ylipäänsä menestystä mitataan missä on sen mittari ja mitä se menestys tulee maksamaan.?
Kaikki kyllä tietää ainakin sen, että rehellisellä työnteolla Suomessa ei ainakaan rahallisesti menesty, eikä se riipu älykkyydestä. Jotkut vaan pystyy huijaamaan esim, yrittäjät muita. Ostavat itse omenan sentillä ja myyvät viidelläkymmenel sentillä ja sillä tavalla voi menestyä. Kaikki yrittäjän alaisetkin, nuo myyjäraukatkin huijaavat, tietävät mitä tuote maksaa ja kiskovat siitä suurempia hintoja. Epärehellisyys ja huijaaminen ne ovat älykyyden huipentuma, eikös.
Ei se johdu yrittäjistä, vaan verotuksesta.Tervetuloa vaan yrittämään.
Monilahjakkuus on ainakin este menestykselle. Näin minulle on kerrottu.
Kiinnosta keskustelu
kaipaa lisää kommentteja.
Uskon sen johtuvan nykyksestä talousrakenteesta. Yhteiskunta perustuu perheistä. Kun jompi kumpi voi guonosti vaikuttaa se toiseen.
Rahan himo ja sen tuoma tuloksellisuus on vääristänyt yhteiskunnan arvoja.