huumeista/huumepolitiikasta yleensäkin (tässä luen alkoholin huumeisiin, koska se on psykoaktiivinen)
Nykymuodossa tuntemamme ihminen on asuttanut maapalloamme vähintäänkin vuosikymmentuhansien ajan. Luonto on tarjonnut ihmiselle ravinnon, ihminen esimerkiksi huomasi että jos marjat jää joksikin aikaa kypsymään, ne käyvät ja tuloksena syntyy alkoholia. Vähitellen ihminen opetteli hallitsemaan käymisprosessia ja alkoi ihan tieten tahtoen tuottaa etyylialkoholia tietäen, että sillä on tietty vaikutus psyykeen. Hän huomasi myös, että tiettyjen kasvien osia polttamalla saavutti erilaisen olotilan, näitä ihmisen löytöjä olivat esimerkiksi tupakka ja hamppu.
Ihmiset yhteisöillistyivät ja muodostivat suurempia ryhmiä –valtioita syntyi. Yhteiskunta vaati järjestystä ja sitä varten perustettiin lakeja. Koettiin, että laeilla voitiin taata ihmisille turvallinen ja oikeudenmukainen eläminen valtiossa.
Lakien ongelma vain on, että niistä tulee itseisarvoisia: ihmiset täällä ajattelvat lakia a priorisesti, ikään kuin laki itsessään sisältäisi korkeimman mahdollisen oikeudenmukaisuuden ja moraalin. Laeilla on myös tietty demoralisoiva vaikutus: lait lisäävät aina holhoamisen tunnetta, hyvänä esimerkkinä Suomen alkoholipolitiikka – se on valtakunnantason farssia, näyttämönä eduskunta.
Lait muuttuvat. Ne käytännössä vain heijastavat nykyisen yhteiskunnan tilaa ja asenteita tai –vammoja. Ne ovat vain kokoelma säädöksiä ja sääntöjä, jotka edustkunta ja hallitus Suomessa ovat enemmistöllä hyväksynyt. Huumelainsäädäntö ei voi lähteä siitä, että oletetaan, että päämääränä on huumeeton yhteiskunta. Pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa OIKEASTI vaaralliset aineet pyritään kaikin tavoin pitämään poissa Suomesta. Pitää luoda sellainen päihdepolitiikka, joka perustuu valistukseen, kontrolliin muttei liialliseen holhoukseen. Omalta osaltani kannatan kannabiksen depenalisointia, jotta jo nykyisin liian pienet poliisin resurssit voitaisiin kohdentaa oikeiden asioiden äärelle.
Minä olen sitä mieltä, että nykyisen päihdepolitiikan hyväksyvä ihminen hyväksyy hiljaisesti samalla osan kovien huumeiden aiheuttamista huumekuolemista. Meidän on pakko tehdä asialle jotain! Suomessa jo nytkin käytetään liikaa poliisien resursseja ratsaamalla kannabiksen kotikasvattajia, sen sijaan pitäisi keskittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja saada kovien huumeiden levittäjät kitkettyä. Kannabiksen ollessa laitonta ainetta hankitaan rikollista tietä ja samlla myös ylläpidetään osaltaan rikollisuutta. Kannabis tulisi saattaa valvottuihin oloihin. Jos teillä on ollenkaan empatiaa ajatella niiden nuorien ja lapsien tulevaisuuden puolesta, joilla ei elämässä mene hyvin, ajatelkaa sanomaani vielä toisenkin kerran, objektiivisesti, mikä on pienempi paha meille suomalaisille?
kommentoikaa!
talvista tammikuuta toivottaen
pöjö
Nykymuodossa tuntemamme ihminen on asuttanut maapalloamme vähintäänkin vuosikymmentuhansien ajan. Luonto on tarjonnut ihmiselle ravinnon, ihminen esimerkiksi huomasi että jos marjat jää joksikin aikaa kypsymään, ne käyvät ja tuloksena syntyy alkoholia. Vähitellen ihminen opetteli hallitsemaan käymisprosessia ja alkoi ihan tieten tahtoen tuottaa etyylialkoholia tietäen, että sillä on tietty vaikutus psyykeen. Hän huomasi myös, että tiettyjen kasvien osia polttamalla saavutti erilaisen olotilan, näitä ihmisen löytöjä olivat esimerkiksi tupakka ja hamppu.
Ihmiset yhteisöillistyivät ja muodostivat suurempia ryhmiä –valtioita syntyi. Yhteiskunta vaati järjestystä ja sitä varten perustettiin lakeja. Koettiin, että laeilla voitiin taata ihmisille turvallinen ja oikeudenmukainen eläminen valtiossa.
Lakien ongelma vain on, että niistä tulee itseisarvoisia: ihmiset täällä ajattelvat lakia a priorisesti, ikään kuin laki itsessään sisältäisi korkeimman mahdollisen oikeudenmukaisuuden ja moraalin. Laeilla on myös tietty demoralisoiva vaikutus: lait lisäävät aina holhoamisen tunnetta, hyvänä esimerkkinä Suomen alkoholipolitiikka – se on valtakunnantason farssia, näyttämönä eduskunta.
Lait muuttuvat. Ne käytännössä vain heijastavat nykyisen yhteiskunnan tilaa ja asenteita tai –vammoja. Ne ovat vain kokoelma säädöksiä ja sääntöjä, jotka edustkunta ja hallitus Suomessa ovat enemmistöllä hyväksynyt. Huumelainsäädäntö ei voi lähteä siitä, että oletetaan, että päämääränä on huumeeton yhteiskunta. Pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa OIKEASTI vaaralliset aineet pyritään kaikin tavoin pitämään poissa Suomesta. Pitää luoda sellainen päihdepolitiikka, joka perustuu valistukseen, kontrolliin muttei liialliseen holhoukseen. Omalta osaltani kannatan kannabiksen depenalisointia, jotta jo nykyisin liian pienet poliisin resurssit voitaisiin kohdentaa oikeiden asioiden äärelle.
Minä olen sitä mieltä, että nykyisen päihdepolitiikan hyväksyvä ihminen hyväksyy hiljaisesti samalla osan kovien huumeiden aiheuttamista huumekuolemista. Meidän on pakko tehdä asialle jotain! Suomessa jo nytkin käytetään liikaa poliisien resursseja ratsaamalla kannabiksen kotikasvattajia, sen sijaan pitäisi keskittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja saada kovien huumeiden levittäjät kitkettyä. Kannabiksen ollessa laitonta ainetta hankitaan rikollista tietä ja samlla myös ylläpidetään osaltaan rikollisuutta. Kannabis tulisi saattaa valvottuihin oloihin. Jos teillä on ollenkaan empatiaa ajatella niiden nuorien ja lapsien tulevaisuuden puolesta, joilla ei elämässä mene hyvin, ajatelkaa sanomaani vielä toisenkin kerran, objektiivisesti, mikä on pienempi paha meille suomalaisille?
kommentoikaa!
talvista tammikuuta toivottaen
pöjö
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Minä olen sitä mieltä, että nykyisen päihdepolitiikan hyväksyvä ihminen hyväksyy hiljaisesti samalla osan kovien huumeiden aiheuttamista huumekuolemista."
- Tämä oli erittäin hyvin sanottu. Sitä pitäisi itse kunkin meistä miettiä. Kieltämällä nimittäin luodaan myös objekti jota ihannoidaan. Asia jota saattaa löytyä "Tiskin alta" tai tutun tutun tutulta.
Kieltolain kannattaminen tarkoittaa aika yksiselitteisesti myös sitä, että mieluummin siedetään huumausaineisiin liittyvää omaisuus-ja henkirikollisuutta, sen sijaan että siedettäisiin valvottua aineiden jakelua/efektiivistä hoitomallia.
Kieltolain kannattaminen tarkoittaa näiden lisäksi myös sitä, että hiljaa hyväksytään se, että osa meistä syrjäytyy. Hyväksytään se, että olemme eriarvoisia, eikä meillä kaikilla ole samanlaista alustaa ponnistaa. Tämän tilanteen kuntoonlaitto on paljon muuta kuin päihdepolitiikkaa. Sidos kuitenkin päihdeongelmiin on olemassa.
Voimme hamaan loppuun asti seisoa oikeamielisen, huumeettoman yhteiskuntaihanteen takana, mutta hintana sillä on alati kasvava syrjäytyneiden joukko. On turhaa tuudittautua siihen, että he jäisivät betonighettoihinsa dokaamaan loppuelämäkseen, poissa muiden silmien alta. Jossain tulee se raja vastaan, missä he alkavat näkyä myös eliitti-ihmisten pientalolähiöissä keräämässä seuraavaa tilipussiaan. Raittiitkin.
Tässä on lyhyesti selitettynä se, mitkä seikat tekevät päihdepolitiikasta keskeisen asian yhteiskunnassa. Samalla se realisoi sitä välinpitämättömyyttä ja lyhytnäköisyyttä mikä nykypoliitikkoja vaivaa.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Samaa mieltä. Hyvin kirjoitettu teksti.
Huumausainerikollisuus on kärkisijoilla ihmisten peloissa. Media on jo pitkään hyödyntänyt huumausaineiden aikaansaamaa massahysteriaa shokeeraavilla lööpeillä, sillä ne myyvät hyvin. Kyseessä voi olla hyvinkin vähäpätöinen asia, missä opiskelija X kasvattaa muutamaa kannabiskasvia komerossaan. Lehtien otsikoissa tämä viherharrastus muuttuukin järkyttäväksi huumausaineviljelmäksi ja on kansalaisten mielessä rinnastettavissa järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Poliitikot hyödyntävät huumepelkoa saadakseen kansalaisten huomion pois arjen ikävistä asioista. Julkisuuskuvaansa on helppo kirkastaa lausunnoilla huumerikollisuuden "kitkemisestä", vaikka kohdentamalla määrärahat kovien huumeiden torjumiseen ja haittojen minimointiin oltaisiin edes askeleen lähempänä sitä turvallista lintukotoa, mistä kansalaiset haaveilevat.
Nykyinen kieltolaki todellakin loukkaa ihmisarvoa ja tekee käyttäjästään pois kitkettävää pohjasakkaa. Kannabissätkän polttelija nähdään potentiaalisena autostereoiden varastajana, vaikka todellisuus voi olla paljon muuta. Samaan aikaan lailliset päihteemme, alkoholi ja tupakka aiheuttavat sairauksia, kuolemia ja mittaamattoman määrän välillistä vahinkoa pahoinpitelyinä ja tappoina. Se ei tunnu shokeeraavan enää ketään.
Yksittäistä kansalaista ajatellen huomattavasti suuremman uhan ja pelon aiheen aiheuttaa nämä nakkikioskien jonoissa örveltävät, alkoholihuumeesta päänsä sekoittaneet känniääliöt.
... vastaavasti voi kysyä, että kuinka moni on joutunut pelkästään kannabispäihtyneen henkilön pahoinpitelemäksi kertaakaan elämänsä aikana?
En tunne ainuttakaan.
Ihmiset ja sen myötä lait onneksi muuttuvat aikojen saatossa. EU-maista enää vain Suomi, Ruotsi, Ranska ja Kreikka kriminalisoivat pienen määrän kannabiksen hallussapitoa ja käyttöä. Eiköhän ne muutoksen tuulet puhalla vielä tänne kylmään pohjolaankin.
"Minä olen sitä mieltä, että nykyisen päihdepolitiikan hyväksyvä ihminen hyväksyy hiljaisesti samalla osan kovien huumeiden aiheuttamista huumekuolemista. Meidän on pakko tehdä asialle jotain! "
Mä en usko. Ihmisiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta mikään narkkarien kuoleminen kaduille hoitojonojen pituuden vuoksi. Eihän ketään kiinnosta asunnottomuus tai toimeentuloloukussa elävien vaikeudetkaan. Hallitus vaan jauhaa paskaa veronkevennyksistä ja muuta paskaa ja tavallinen kansa käy töissä ja ottaa lainaa niinkuin ei mitään. Eli tulevaisuudesa ne huumekuolemat ovat arkipäivää siinä missä tänäänkin eikä siihen puututa, ainakaan tehokkaasti. Toisaalta eipä siihen kai pysty vaikuttamaan kuin pakkohoidon kautta. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään, emmekä näytä mitään tekevänkään. That's the way it is.
Ilmeisesti päihdepoliittista keskustelua täällä ei voida kunnolla virittää, kukaan ei oikein viitsinyt lähteä väittelemään asiasta... 228 ihmistä oli tähän mennessä lukenut viestin, vain kolme vastausta.
Eikö teitä kiinnosta aihe? Ehkä teitä häiritsee kun nämä 'huumehörhöt' täällä ovatkin keskimäärin hyvinkin fiksuja ja perustelevat kantansa. Teitä suoraan sanoen vituttaa tajuta, että kannabiksen käyttäjästä ei voikaan tehdä mitään stereotypiaa niin kuin ei voi kahvinjuojistakaan. Päihdepolitiikka tuskin on elämäntehtävä juuri kenellekään, mutta se on asia, joka vaatii ehdotonta korjausta. Ja tämä foorumi on nimenomaan näistä asioista puhumiseen.
Tämä on juuri tätä konkretian puutteen ongelmaa. Kun puhumme tärkeistä asioita, isoista asiakokonaisuuksista, te yhtäkkiä vaikenette. Kun puhutaan yhteiskuntaa koskevista ongelmavyyhdeistä, te ette puhu juuri sanaakaan. Mitä teille pitää näyttää jotta ymmärrätte tilanteen vakavuuden?
Nimimerkki Ville:
"Mä en usko. Ihmisiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta mikään narkkarien kuoleminen kaduille hoitojonojen pituuden vuoksi. Eihän ketään kiinnosta asunnottomuus tai toimeentuloloukussa elävien vaikeudetkaan. Hallitus vaan jauhaa paskaa veronkevennyksistä ja muuta paskaa ja tavallinen kansa käy töissä ja ottaa lainaa niinkuin ei mitään. Eli tulevaisuudesa ne huumekuolemat ovat arkipäivää siinä missä tänäänkin eikä siihen puututa, ainakaan tehokkaasti. "
Narkkari - duunari - herrat.
Tämä on juuri sitä passiivisuuden apoteoosia. Jos asenteet ovat sitä, että lakonisesti todetaan että näin tulee aina olemaan, ollaan väärillä vesillä.
Toisaalta, mitä teiltä voi odottaakaan?
"
Tämä on juuri sitä passiivisuuden apoteoosia. Jos asenteet ovat sitä, että lakonisesti todetaan että näin tulee aina olemaan, ollaan väärillä vesillä. "
Tuo on sitä realismia. Ihmisiä EI kiinnosta, eikö se nyt mene kaaliin? Suurempiakin murheita maailmassa kuin jotkut narkkarit. Omaa syytäänhän ne on ittensä siihen ajanut että rämpiköön sieltä ite ylös tai ladon taakse; siinä arkipäivän mentaliteetti. Tietysti aina löytyy kaiken maailman kukkahattu-tätejä ja foliohattu-ukkoja jotka jaksavat keuhkota asiasta, silloinkin lähinnä pilvestä.
On se varmaan kauheaa huomata, että asia josta itse kantaa huolta, ei kiinnosta muita pätkääkään, mutta näin se vain menee. Sama juttu on eläintensuojelun,luonnonsuojelun tai köyhyydenpoistamisen osalta- tavallisia ihmisiä ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa koska niillä on tarpeeksi tekemistä arkipäivän elämässään, työn teossa ja laskujen maksamisessa.
Keskustelua kyllä kaivattaisiin. Mutta minkälaista, siinäpä pulma. Toisaalta voi olla, että aika ei ole vielä kypsä sille keskustelulle Suomessa? Tai no, eihän täällä mistään muustakaan keskustella, että aika toivotonta yrittää herätellä keskustelua mistään asiasta. Iltapäivälehdet hoitaa senkin homman tehokkaasti tässä maassa. Suomalaiset eivät ole osallistuneet yhteiskunnan tapahtumiin sitten vuoden 1918, joten miksi joku huumepolitiikka saisi ihmiset innostumaan?
Sinä sen sanoit. Mikä saisi ihmiset kiinnostumaan?
Valtiovalta on hoitanut "asiat niin hyvin" että käytännössä Suomen huumeongelma on näkymätön. Vasta kun oman auton ikkunat on hajalla -tai läheinen addiktoituu, alkaa kovaääninen huuto.
Sekin muodossa "kaikki narkkarit hirteen!"
Tässä suhteessa olemme onnekkaita kuuluessamme Euroopan Unioniin. Myös tällaiset perähikiävaltiot joutuvat mukautumaan isojen menoon. Huumeasioissakin.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Surullista todeta, mutta tietyllä tapaa Villen kirjoitukset pitävät täysin paikkansa. Valtaosa ihmisistä on näennäisen kiireisiä ja itsekkäitä oman elämänsä rutiineissa. Heillä ei riitä kiinnostus puuttua sellaisiin epäkohtiin, mitkä eivät suoraan liity hänen tai hänen välittömässä läheisyydessään elävien ihmisten elämään.
Sama ilmiö toistuu joka puolella yhteiskuntaa. Ympäristöaktivistien toiminta, kasvissyönti ja eläinten oikeuksien suojelu nyt esimerkiksi on tarkoitusperältään hyvin jaloa ja oikeaa toimintaa, mutta silti se ei saa kaikkia ostamaan sähköautoa, jättämään sisäfilettä tilaamatta ravintolassa ja pukematta nahkatakkia tai turkista päällemme.
Uskovaiset ihmiset saattavat aivan hurmokseen asti levittää oikeaksi kokemaansa totuutta, mutta se ei silti saa seinänaapuria avaamaan Raamattua kertaakaan elämänsä aikana.
Päihdepolitiikassa lienee vastaava tilanne. Ei peräkylän mummoa kiinnosta päihdepolitiikka tippaakaan, jos hänen alkoholinkäyttönsä rajoittuu lasilliseen konjakkia "sydänlääkkeeksi". Hän tietää vain sen, minkä on sattunut telkkarissa kuulemaan. Luultavasti hän on kuullut, että kannabis on huume, se on rikollista (eli paha asia) ja se tuleekin olla kiellettyä. Ei sitä käsitystä mitkään liberaalien vaatimukset muuta.
Jos mummolle kuitenkin vihjattaisiin, että kannabis saattaisi helpottaa hänen reumasärkyjään, niin päihdepolitiikka voisi alkaa kiinnostaa aivan eri tavalla.
Päihdepolitiikkaa pitäisi kyetä ajamaan hieman eri asenteella. Ei mitään legalize it -anarkiaa, vaan huolellisesti mietittynä ja tiettyihin ihmisryhmiin henkilökohtaisesti vetoavasti.
Kiireinen liikemies ei välttämättä koe kannabiksen lääkekäyttöä kovinkaan läheiseksi itselleen. Hänellä kun ei ole reumasärkyjä sormissa. Tilanne voi olla toinen, jos kannabista markkinoitaisiin stressiä poistavana, krapulattomana vaihtoehtona alkoholille.