Demokratia on surkea hallitusmuoto
Julkaistu 23/04/2015 by Cliff Barnes
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa jälleen kerran Suomen kansan laaja enemmistö on äänestänyt samoja puolueita, jotka ovat olleet aiheuttamassa Suomen suvereniteetin menetystä EU:lle, talouden alasajoa sekä jatkuvaa velkaantumista. Tämä kuvaa karua todellisuutta kansan kyvystä valita itselleen päättäjät. Demokratia on kuitenkin iskostunut osaksi suomalaista ja länsimaalaista identiteettiä viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Siitä on tullut tabu, jota ei saa kyseenalaistaa. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin vain illuusio kansanvallasta, joka ei millään tavalla takaa sitä, että asioita ajettaisiin kansan parhaaksi. Päinvastoin, demokratian aikakausi länsimaissa on ollut nimenomaan plutokratian voittokulkua ja kansainvälisen finanssieliitin mahtiaseman voimistuessa demokratian mielekkyyttä on voitu perustella materialistisen hyvinvoinnin murusilla, joita on tippunut rahaeliitin kaappaamasta kakusta samalla kun valtioita ja ihmisiä on ajettu velkaorjuuteen.
Miksi demokratia ei voi toimia käytännössä?
Suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä ei ole normaalin arjen ja työnteon ohessa riittävästi aikaa perehtyä talouteen ja valtionhallintoon liittyviin asioihin. Monilla ei ole edes minkäänlaista kiinnostusta näitä asioita kohtaan, vaan käyttävät ennemmin vapaa-aikansa tosi-tv viihteen ja muun hömpän ääressä. Miten voidaan silloin perustella, että nämä ihmiset ovat oikeita päättämään ja valitsemaan kansakunnalle päätöksentekijät ja ne poliittiset sekä taloudelliset linjat, joita he edustavat?
Kuinka moni äänestäjä tietää esimerkiksi mikä on Euroopan Vakausmekanismi (EVM) tai mikä on Lissabonin sopimuksen sisältö ja mitä ne merkitsevät Suomen kannalta. Väittäisin että ei kovinkaan moni. Miksi siis tällaisten ihmisten, joilla ei ole päätöksentekoon riittävät tiedot, tulisi päättää asioista ja valita maan johto. Nythän suurimman osan äänestyspäätös ei perustu niinkään fakta-tietoihin, vaan enemmänkin äänestetään tunne- ja mielikuvien perusteella. Esimerkiksi jotain puoluetta saatetaan äänestää, kun suvussa on aina näin tehty tai jonkin puolueen kuvitellaan ajavan omaa etua tai oman sosiaaliluokan etua. Tässä kohtaan mennään jo pahasti metsään, sillä valtionjohdon pitäisi ajatella koko valtion eli siis koko kansan etua, eikä lobata jonkin tietyn ryhmän puolesta toisia vastaan. Oikeanlaisessa valtionhallinnossa ymmärretään kaikkien yhteiskunnan ryhmien tärkeys ja niiden vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen. Sen sijaan nykyinen puoluepolitiikka johtaa vastakkainasetteluihin eri ihmisryhmien välillä. Tämä ei lopulta hyödytä ketään muuta, kuin kansainvälistä finanssieliittiä, joka rahoituksen tuoman vaikutusvallan ja hyvävelijärjestelmän ansiosta saa parhaiten edistettyä omaa agendaansa.
Ihmisten poliittinen muisti on hyvin lyhyt. Kuinka moni muistaa mitä päätöksiä kukin kansanedustaja tai puolue teki viimekaudella, sitä edellisellä kaudella tai vielä sitäkin edeltävällä kaudella? Ei kovinkaan moni. Näin ihmisten muisti antaa monet poliitikkojen virheet anteeksi ja aina samat edustajat ja puolueet valitaan vuodesta toiseen uudestaan valtaan, vaikka olisivat tehneet kansalle erittäin haitallisia päätöksiä, kuten esimerkiksi rahanluontioikeuden antamisen omalta keskuspankilta yksityisille kansainvälisille pankeille, jotka nyt sitten velkaorjuuttavat valtiota ja kansaa. Tämä kaikki johtaa siihen, että poliitikot eivät joudu helposti vastuuseen virheistään, mikä omalta osaltaan avaa lisää mahdollisuuksia korruptiolle ja rahanvallan palvelemiselle sen sijaan, että kaikessa päätöksenteossa aina ajettaisiin kansan etua.
Kuinka moni äänestäjä ottaa selvää äänestämänsä ehdokkaan taustoista? Onko ehdokkaalla oikeasti minkälaiset valmiudet tehdä päätöksiä Suomen kansan hyväksi? Onko hänellä sidonnaisuuksia hyvävelijärjestelmään tai johonkin muuhun sidosryhmään? Minkälaisia päätöksiä kyseinen edustaja on tehnyt eduskunnassa aikaisemmin? Jos nämä tiedot eivät ole selvillä, niin silloin ei pitäisi äänestääkään.
Sokkona äänestäminen niin sanotusti fiilis-pohjalta on lopulta suuri karhunpalvelus itselleen ja koko kansalle. Tällä tavalla ei mitenkään voida saada oikeita ihmisiä tekemään oikeita ratkaisuja valtion hallintoon.
Äänestäjä ei voi mitenkään tietää varmuudella saako hänen äänestämänsä ehdokas tai puolue rahoitusta ja tukea kansainväliseltä pääomalta. Tällöin on todennäköisempää, että kyseinen edustaja ja puolue ajaa enemmän sponsorinsa asiaa kuin yksittäisen äänestäjän etua. Poliitikko pyrkii rakentamaan poliittista uraa. Valtionjohtaja ja -asioidenhoitaja sen sijaan ensisijaisesti tekee työtä kansan eli valtion hyväksi. Tämän vuoksi poliitikot ovat huonoja valtionasioidenhoitajia ja sen tulokset ovat vuosi vuodelta selvemmin nähtävissä.
Julkaistu 23/04/2015 by Cliff Barnes
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa jälleen kerran Suomen kansan laaja enemmistö on äänestänyt samoja puolueita, jotka ovat olleet aiheuttamassa Suomen suvereniteetin menetystä EU:lle, talouden alasajoa sekä jatkuvaa velkaantumista. Tämä kuvaa karua todellisuutta kansan kyvystä valita itselleen päättäjät. Demokratia on kuitenkin iskostunut osaksi suomalaista ja länsimaalaista identiteettiä viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Siitä on tullut tabu, jota ei saa kyseenalaistaa. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin vain illuusio kansanvallasta, joka ei millään tavalla takaa sitä, että asioita ajettaisiin kansan parhaaksi. Päinvastoin, demokratian aikakausi länsimaissa on ollut nimenomaan plutokratian voittokulkua ja kansainvälisen finanssieliitin mahtiaseman voimistuessa demokratian mielekkyyttä on voitu perustella materialistisen hyvinvoinnin murusilla, joita on tippunut rahaeliitin kaappaamasta kakusta samalla kun valtioita ja ihmisiä on ajettu velkaorjuuteen.
Miksi demokratia ei voi toimia käytännössä?
Suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä ei ole normaalin arjen ja työnteon ohessa riittävästi aikaa perehtyä talouteen ja valtionhallintoon liittyviin asioihin. Monilla ei ole edes minkäänlaista kiinnostusta näitä asioita kohtaan, vaan käyttävät ennemmin vapaa-aikansa tosi-tv viihteen ja muun hömpän ääressä. Miten voidaan silloin perustella, että nämä ihmiset ovat oikeita päättämään ja valitsemaan kansakunnalle päätöksentekijät ja ne poliittiset sekä taloudelliset linjat, joita he edustavat?
Kuinka moni äänestäjä tietää esimerkiksi mikä on Euroopan Vakausmekanismi (EVM) tai mikä on Lissabonin sopimuksen sisältö ja mitä ne merkitsevät Suomen kannalta. Väittäisin että ei kovinkaan moni. Miksi siis tällaisten ihmisten, joilla ei ole päätöksentekoon riittävät tiedot, tulisi päättää asioista ja valita maan johto. Nythän suurimman osan äänestyspäätös ei perustu niinkään fakta-tietoihin, vaan enemmänkin äänestetään tunne- ja mielikuvien perusteella. Esimerkiksi jotain puoluetta saatetaan äänestää, kun suvussa on aina näin tehty tai jonkin puolueen kuvitellaan ajavan omaa etua tai oman sosiaaliluokan etua. Tässä kohtaan mennään jo pahasti metsään, sillä valtionjohdon pitäisi ajatella koko valtion eli siis koko kansan etua, eikä lobata jonkin tietyn ryhmän puolesta toisia vastaan. Oikeanlaisessa valtionhallinnossa ymmärretään kaikkien yhteiskunnan ryhmien tärkeys ja niiden vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen. Sen sijaan nykyinen puoluepolitiikka johtaa vastakkainasetteluihin eri ihmisryhmien välillä. Tämä ei lopulta hyödytä ketään muuta, kuin kansainvälistä finanssieliittiä, joka rahoituksen tuoman vaikutusvallan ja hyvävelijärjestelmän ansiosta saa parhaiten edistettyä omaa agendaansa.
Ihmisten poliittinen muisti on hyvin lyhyt. Kuinka moni muistaa mitä päätöksiä kukin kansanedustaja tai puolue teki viimekaudella, sitä edellisellä kaudella tai vielä sitäkin edeltävällä kaudella? Ei kovinkaan moni. Näin ihmisten muisti antaa monet poliitikkojen virheet anteeksi ja aina samat edustajat ja puolueet valitaan vuodesta toiseen uudestaan valtaan, vaikka olisivat tehneet kansalle erittäin haitallisia päätöksiä, kuten esimerkiksi rahanluontioikeuden antamisen omalta keskuspankilta yksityisille kansainvälisille pankeille, jotka nyt sitten velkaorjuuttavat valtiota ja kansaa. Tämä kaikki johtaa siihen, että poliitikot eivät joudu helposti vastuuseen virheistään, mikä omalta osaltaan avaa lisää mahdollisuuksia korruptiolle ja rahanvallan palvelemiselle sen sijaan, että kaikessa päätöksenteossa aina ajettaisiin kansan etua.
Kuinka moni äänestäjä ottaa selvää äänestämänsä ehdokkaan taustoista? Onko ehdokkaalla oikeasti minkälaiset valmiudet tehdä päätöksiä Suomen kansan hyväksi? Onko hänellä sidonnaisuuksia hyvävelijärjestelmään tai johonkin muuhun sidosryhmään? Minkälaisia päätöksiä kyseinen edustaja on tehnyt eduskunnassa aikaisemmin? Jos nämä tiedot eivät ole selvillä, niin silloin ei pitäisi äänestääkään.
Sokkona äänestäminen niin sanotusti fiilis-pohjalta on lopulta suuri karhunpalvelus itselleen ja koko kansalle. Tällä tavalla ei mitenkään voida saada oikeita ihmisiä tekemään oikeita ratkaisuja valtion hallintoon.
Äänestäjä ei voi mitenkään tietää varmuudella saako hänen äänestämänsä ehdokas tai puolue rahoitusta ja tukea kansainväliseltä pääomalta. Tällöin on todennäköisempää, että kyseinen edustaja ja puolue ajaa enemmän sponsorinsa asiaa kuin yksittäisen äänestäjän etua. Poliitikko pyrkii rakentamaan poliittista uraa. Valtionjohtaja ja -asioidenhoitaja sen sijaan ensisijaisesti tekee työtä kansan eli valtion hyväksi. Tämän vuoksi poliitikot ovat huonoja valtionasioidenhoitajia ja sen tulokset ovat vuosi vuodelta selvemmin nähtävissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.