Ymmärtääkö narsisti jos toinen tietää hänen olevan narsisti vai tiedostaa hän itsekään? Jos on palvellut häntä toimien täysin hänen tahtonsa ja ehtojen mukaan ja yhtäkkiä lopettaa tämän alkaen toimimaan päinvastaisella tavalla miten narsisti reagoi tähän? Esimerkiksi jos isä on narsisti joka on saanut lapsensa toimimaan tahtonsa mukaan eri keinoin ja lapsi kasvaakin tästä pois eläen täysin omaa elämää omalla tavalla jota isä ei hyväksy lapsen ollessa erilainen kuin isä haluaa tekeekö hän kaikkensa jotta saa lapsensa takaisin toimimaan niin kuin ennen.
Narsistin tietoisesta toiminnasta
aaccaa
1572776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 157
Vanhimmat
Onko tietoinen narsisti narsisti lainkaan, voiko sairas olla tietoisesti? Ei ehkä, vaan hän eläytyy rooliinsa ja huomaa narsistityylillä tulevan tiettyjä etuja. Samoin kuin kovanaama voi olla aito kovanaama tai näytelty, aito tekee asiat aidosti, näyttelevällä menee paskat housuun tietyssä vaiheessa. Sama voidaan käänteisesti ajatella hyvästä ihmisestä, hyvää ihmistä näyttelevä saattaakin olla pohjimmiltaan hirvittävä piru. Hän vain vetää hyvän roolia.
Vähän niinkuin älyllinen narsisti.
Niin kiltti ja mukava ja vaatimaton.
Ei tee mitään pahaa kenellekään. Saa toisen helposti tuntemaan itsensä pahaksi.
Tuo on mahdollista vain kiintymyssuhteessa.
Useimmiten sillä pelikentällä tulee vastaan ne perinteiset itkupotkuraivarit.. kukapa ei olisi elänyt läpi narsistista loukkaantumisentunnetta - omaansa tai sen itselle tärkeän toisen.
Oikeassa paikassa narsistinen loukkaantumisentunne on syytä kertoa toiselle -
tekemättä tunteensiirtoa.
Taitolaji.
https://www.youtube.com/watch?v=FC4D991t6ds
Oon hyvä, mutta sisimmältäni/pohjimmiltani aika tyhjä/kylmä.
Rn tunne aina empatiaa, mut parhaiten tunnen empatiaa eläimiä kohtaan.
Oon kyllä kunnollinen ja väkivallaton ihminen, en kiusaa, mutta pohjimmiltani/sisimmältäni saatan ollakin yllättävää kyllä suhteellisen kylmä ja jopa ivallinen ihminen.
Se ei vain näy minussa oikein mitenkään, ehkä joskus, silloin kun pitäs osata iloita muiden kanssa, näyttää tunteita, tukea toista ja silloin kun jos joku urheilija esim epäonnistuu, niin nousee semmonen ivallinen olotila (aina vähän väliä).
Jos kiusaajalla menee huonosti, tulee myös semmonen ivallinen olotila, semmonen kommentti usein tulee minulta silloin kuin " paha sai palkkansa" ja sen perään hyvin ivallinen nauru.
Oikeastaan tuskin kukaan meistä on täydellinen ihminen.
Mutta aika kiltti tapaus kuitenki oon.
Aika laimee hah verrattuna johonki narsistiin.
=)
Mitä järkeä on ollut kertoa kenellekään uhriksi joutumisesta, kun ihmiset menee lähes aina vahvemman puolelle, ja mitä hirvämpien asioiden uhriksi on joutunut, niin sitä varmemmin ei uskalleta mennä uhrin puolelle ja mitä useamman kerran pyytää apua sitä suuremman joukon saan uhriuttajien puolelle.
Minä en ole kertonut kenellekään puoliakaan mitä minulle on tapahtunut, mutta olen äärimmäisen pahoilla mielin, että olen kertonut senkään vertaa mitä olen kertonut. Koen itseni huijatuksi kertomaan.
Koska tämä on niin iso juttu mitä mulle on käyny, että jos kerron sen, joko ihmiset ei usko, tai sitten jos uskoo tai saan näytetyksi toteen, kaikki jäävät vain huuli pyöreeksi, niin mitä mun kannattaa enää edes ihmisille puhua.
Mun ei ainakaan kannata. Ei edes ole tapahtunut mitään todistettavasti todellista. Eikä kukaan tiedä mitään. Pääni kaaos olisi mahdoton sanoin selittää ymmärrettävästi kenellekään.
Jaa no mulla on vähän eri tilanne. Mulle on tapahtunut vaikka mitä 20 vuoden ajalla, mutta siitä pitää olla hiljaa ja ainoa mistä voin puhua on siitä seuranneesta pääni kaaoksesta. Siitä vaan saisin puhua miten paljon vaan. Alkaa tympiä.
jatkuu. Siis pointti on varmaan siinä, että mitä enemmän jauhetaan jostain mitä mikään ei osoita todeksi, niin voidaan peittää sillätavoin todistettavasti tapahtuneita asioita, kun kaikki huomio viedään paskan jauhamiseen.
Narsissi on aina narsissi. Törmäsin sellaiseen ja kestin n.5v. Riitti nyt tunnistan ton tyypin...
En nyt tiedä mihin ketjuun tätä kirjoittaisin, mutta aloin yhtäkkiä ihmetellä kovasti, että miten onkaan mahdollista, että ei ole itsestään selvää, että aina tulee tukea ihmisten henkistä kehitystä, vaan aikuisten narsistien lasten voidaan jopa odottaa jättäytyvän kehityksessä vielä vanhempiensakin alapuolelle osoittaaksen olevansa muiden mukaan kunnon ihmisiä. En näe siinä mitään järkeä, koska se on jotenkin jo aika kehittymätöntä juttua sitten...
Kiinnostava näkemyksentynkä joskin jäi hieman epäselväksi. Voitko tarkentaa?
No kiitos kysymästä. Voinhan yrittää. Oikeastaan ajatus on äärimmäisen yksinkertainen. Siksihän minua alkoikin ihmetyttää, ettei se ole itsestäänselvä asia.
Siis narsistiselle vanhemmalle alistuminenhan ei voi mitenkään olla henkisesti kehittävää, koska narsisti vanhempi on henkisesti erityisen kehittymätön, niin että jonkun pitäisi jämähtää vielä senkin alapuolelle, niin millä järjellä sellaisen voi todella perustella yhteiskunnassa, jossa hyväksytään jopa aika näkyväkin teini-ikäisten kapinointi ? Niin mistä yhtäkkiä pulpahtaa porukkaa joiden mielestä keski-ikäisten setien ja tätien kuuluukin "asianmukaisesti" alistua narsisteille mummoille ja papoille ? Vanhoillistakin vanhoillisempaa ? Onko se länsimainen teini-ikäisten kapinointioikeus sittenkin vain näennäinen, oikeastaan vain vähän bluffia silmälle ?
Sallitaanko mitään uudistusmielistä ?
Että millä perusteella on järkevää koskaan jättää mahdollinen henkinen kehitys toteuttamatta ?
"Onko se länsimainen teini-ikäisten kapinointioikeus sittenkin vain näennäinen, oikeastaan vain vähän bluffia silmälle ?"
Oman kokemukseni mukaan teini-iän kapinoinnilla kuitattiin esim. väsymyksestä johtuva koulumenestys nuorena, joka johtui siis vanhempien pahoinpitelyiden, väärinkäytösten ja hylkäysten tuottamasta pahoinvoinnista. Joskus saatoin jollekin pikäisesti äräistkin kärsimykseni keskellä. Että kyllä kai tuo on bluffia koko nuoruuskapinointi, joilla peitellään ja vääristellään vanhempien järkyttäviäkin väärinkäytöksiä.
Henkiselle kehitykselle kuten millekään muullekaan kehitykselle ei tässä maassa ole mitään edellytyksiä koskaan ollutkaan. Kaikki yritykset on valuneet hiekkaan ja kohtuuttomat ponnistukset vieneet mehut jo aikoja sitten. Ehkäpä en ole siis "aikuistunut" ;)
Joo, vähän niin minullakin.
Minusta oltiin "huolestuneita" kun olin jo teini-ikäisenä hyvin kiinnostunut filosofiasta. Vanhempiani lohduteltiin, että se on varmasti vain teini-ikään liittyvää ja ohimenevää. Ei kuitenkaan koskaan mennyt ohi. Mutta vasta nyt olen kunnolla herännyt että miten kummallista on huolestuneisuus älyllisistä kiinnostuksista. Se tuntui kyllä oudolle ja kamalalle, mutta jotenkin ajattelin sen niin, että filosofiakiinnostuksia ei ilmeisesti hyväksytä pienikokoisille naispuolisille ihmisille.
Mutta eihän sitä nuoruuskapinointia ole sellaisenaan kun se täällä mielletään joissain muissa kulttuureissa, joten siitä olen päätellyt, ettei se sinällään ole psyyken kehitykselle välttämätön luonnollinen universaali ilmiö vaan tosiaan kenties joskus teennäinen tai yksinkertaisesti muita vaikeuksia ilmentävä ilmiö.
No sulla(kin) on ollut kyllä huono ja dorka kasvuympäristö. Kyllä minä olen nähnyt montakin pienikokoista ja hentoäänistä naisfilosofia. Ihan uskottavilta vaikuttivat ainakin minun silmissäni. Ehkä olet jotenkin vielä hiukan keskimääräistä jälkijättöisempien piirien kasvatti? Suomessa on ehkä sitten muita vaikeampia esteitä tuolla alalla "edistymiseen". Nepotismi, elitismi ja kuppikunnat sukimisineen todennäköisesti blokkaa monilla akateemisilla aloilla kaikki yhtään tätä päivää olevat ajatusaaltoilut. Muut sosiaaliset piirit sammuttaa loputkin kipinät... että aika vahvasti itseohjautuva erakko saa/joutuu olemaan. Mutta semmoisiahan ne monet filosofian suuruudet on olleet. Tietysti ovat saaneet asianmukaisen koulutuspääoman niin ettei tarvitse kaikkia kiviä käännellä ja jokaista pyörää taas uudelleen keksiä.
Onhan se nuoruus aika teennäisesti tosiaan tuotettu ja markkinoitu jonninlaisena väkisin koettavana sekoilukehitysvaiheena. Mutta kyllä meikäläistä harmitti kun kaverit matkusteli ja sekoili maailman ympäri ja kotiin sitten mentiin syömään ja pesemään pyykit. Vanhemmat iloisesti hymyillen ihaili jälkikasvunsa "itsenäistymispyrähdyksiä". Toisilla on niin kovin poikkeava tästä markkinoidusta mallista.
Niin aloin tässä miettiä, että ehkä narsistivanhemmat sitä ovat lietsoneet sitä filosofiajuttuakin jotenkin niin, että siitä on tehty joku semmonen juttu, että miten ihmeessä voi olla mahdollista että niin tyhmä tyttö ymmärtäisi filosofiaa, niinkuin joku luonnonoikku ja sitten kaikki vois niinkuin ihmetellä sitä kuin jotain sirkuspelleä. Ja minusta on tehty jotain tuommosta pilaa niin, että olen sitten itse jotenkin ajatellut, että kai minun hahmoni ja filosofiakiinnostuksen yhdistelmä on joku todella pellejuttu.
Kiitos kommenteista. Tajusin nyt itse, että tein tulkintoja tuosta filosofiailmiöstä nuorena ennenkuin olin tajunnut vanhempieni olevan narsisteja, joten tein ehkä vääriä johtopäätöksiä ajatellen että minun filosofisen suuntaista ajattelua pilkataan ulkomuotoni takia kun en muutakaan järkevää selitystä keksinyt. Mutta ehkä erehdyin. Ehkä se ei ollutkaan niin, vaan johtui narsistien kuvioista. Kyllä sitten ovatkin narsistit onnistuneet manipuloimaan minua vielä enemmän kuin olen tajunnutkaan.
Onhan monet tunnetut filosofit hiukan "pellemäisiä" tai omituisia nyt ainakin noin normisilmille. Nämä kuviot on minusta monesti todella absurdeja että kyllä siinä helpostikin joutuu narriksi vakavissa asioissa. Liian vakavissa paljastettavaksi petaamattomalle yleisölle. Käy huonosti lian julkeille totuudentorville.
No joo.
On monia asioita mitä tiedän ja olen tiennyt varmuudella kauan ennen kuin moni muu, mutta olen oppinut että monestikin mun on viisainta pysyä hiljaa kunnes asia on valjennut muillekin, sillä joudun liian vakavasti pellen rooliin, kun jotain menen kertomaan ennen aikojaan. Tämä on tosin äärettömän turhauttavaa, sillä paljon harmia olisi aina vältettävissä, kun asiat voisi ottaa esiin ennemmin kuin ikäänkuin hieman liian myöhään. Mutta sitä kun yrittää, niin joutuu sitte ite aina niin hirveään kohteluun, että olen oppinu että on pakko vaan aina odotella hiljaa siihen asti, että asiat ovat ilmiselviä...
Mutta koko elämä menny tämmöseen odotteluun, kun olisi kiva heti kun asiat oivaltaa voida asennoitua sen tiedon mukaan, mutta kun ei, kun muut haluaa, että pitää aina odottaa siihen asti, että asiat näkyy ilmiselvästi kaikille. Mutta kun olen todella turhautunut siihen, koska se on yleensä tavallaan liian myöhään ja sitte tulee ihan turhaa kamalasti kaikkia vaikeuksia selvitettäväksi jälkijunaan.
Aina tulee kauheasti sitä asennatta että miten niin muka olisi jokin asia niinkuin minä sanon. No enhän minä paljon mitään tiedäkään ja siksi puhunkin yleensä vain niistä harvoista asioista, jotka todella voin tietää, kun kyllä aina välillä jotain asoita todella voi tietää, jos esim. sattuu olemaan semmoisessa asemassa, jossa sen tiedon on saanut. Sitten ne, jotka ei ole semmosessa asemassa, jossa se tieto olisi edes voinut heille tulla, niin ihmettelee että miten mä muka tietäisin paremmin kuin he. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miten he eivät ymmärrä, että siksi, että he eivät ole olleet sen jonkun tietyn asian suhteen sellaisessa asemassa, jossa heille olisi ollut mahdollista se tieto saada.
Sanotaan nyt vaikka vanhempien narsistiset ominaisuudet. Lapsihan on ainoa, joka on siellä suljettujen ovien takana näkemässä, missä sellaiset ominaisuudet tyypillisesti ilmenee ja läheisessa suhteessa ja pitkäaikaisesti, niin eikö lapsen ole helpointa se asia tietää, jos hän vaan on saanut tietoa millaista narsismi on ?
Miksi se olisi niin kummallista, että juuri lapsen olisi se helpointa tietää, jos hän on ollut ainoa joka on ollut sisääpiirissä näkemässä ?
Miten ihmiset ei ymmärrä, että kun on jonkun asian sisäpiirissä sen yleensä tietää paremmin kuin ulkopuolinen ihan vaan siksi että monia sisäpiirin asioita ei näytetä ulos ? Ja sitten he niin kovasti ihmettelee, että kun ei he ole nähneet mitään sellaista. Minä en oikeen ymmärrä mitä ihmettelemistä siinä on, kun eikös se ole ihan tavallista ettei kaikkien sisäpiirien asiat näy kaikille ulkopuolisille ilmiselvästi. Ne on niinkuin toinen toistensa sisällä olevia erilaisia maailmoja, joiden ympärillä on kuin kuori. Sitä ei voi tietää kovin hyvin mitä siellä kuoren sisällä on, jos ei itse mene sinne. Eikö sen luulisi olevan ihan selvää ?
Minusta sinä vaikutat todella kehittyneeltä noin henkisesti kai katsottuna.
Voi kiitos,
vaikeutena lienee epätasainen kehittyneisyyteni eri alueilla ja tasoilla ja mulla tuo epätasaisuus on aika räikeää. Fakta on että olen näistä henkisen tason asioista ollut hyvin kiinnostunut lapsesta asti ja suuntautunut niihin voimakkaasti.
Mutta sitten tämä sosiaalinen aspekti ja käytännön asiat menee aika paljon heikommin varsin räikeästi.
Mulla vähän niinku joku aivolohko toimii varsin hyvin, mutta joku toinen ei juurikaan. Tämä voi olla ihan fyysistä.
Se tekee elämäni vähän kummalliseksi tämän narsistiongelman lisäksi.
Mutta vakavaa tässä on se, että psykopaattini hyödyntää nimenomaan tätä minun ominaislaatua (josta on varsin perillä, mutta pääosin muut ei) tarkoituksella psykologisessa ja sosiaalisessa pelissään, mikä sitten kokonaisuutena meneekin jo aika monimutkaiseksi niin, että harva ulkopuolinen tajuaa enää yhtään mitään. Kun mä sitten vielä aina vähän väliä yllätän välillä käsittämättömällä tyhmyydelläni ja välillä yllättävällä älylläni, eikä ulkopuoliset, jotka ei minua todella tunne, useinkaan osaa arvioida kummalla mä missäkin asiassa yllätän, ja sitten he sotkevat kaikki asiat ja tekevät kaikenlaisia kummallisia virheellisiä arvioita jne (varsinkin kun eivät usko minua, kun rehellisesti kerron missä asioissa aivoni ovat taitavat ja missä eivät, nimittäin sen minä itse tiedostan selkeästi ja luotettavasti. Ja joillekin on hyvin vaikea ymmärtää, että mm. tämmöisiä räikeämmin epätasaisaivoisiakin ihmisiä todella on olemassa kuten mm. psykopaattejakin. Olen ite varmaan tietyllä tapaa yhtä harvinainen kuin psykopaatitkin, siksi psykopaatit ei tunnu minulle kovin harvinaisille, kun en kuitenkaan itseänikään minään superharvinaisena pidä). Ja sitten ihmisiä alkaa suututtaa, jos tulee esiin, että arviot on menneet ihan pieleen. Ja sitten alkaa valehtelu, jolla virhearvioita koitetaan peitellä jne.
Ja sitten aletaan ehdottamaan minullekin valehtelua, johon en halua suostua.
Tässä tämä tiivistettynä.
Ilmiöitä osaan analysoida suht hyvin. Ja sitä mun psykopaattinikaan ei sanomansa mukaan ole koskaan epäillytkään. Mutta kun mä en välillä meinaa millään osata jotakin yksinkertaistakin yksinkertaisempaa asiaa. No sitten kun joku näkee sen puolen minua, niin eihän hän sitten millään tajua, että se minun monimutkainen analyysini on hämmästyttävän korrekti. Näin se vaan menee. Kaikilla ei aivot toimi samoin mekanismein.
Ja mun psykopaattini tahallaan nautiskelee näiden ilmiöiden aiheuttamista sekaannuksista ja se on mielestäni erittäin epäeettistä.
Ps.
Siis ne sekaannukset on mun psykopaatin pääasiallista narsistista lähedettä tai älyegoruokaa, kun hän voi siinä katsella tietäen asioiden oikean laidan suurehkon joukon ihmisten söhlätessä hänen nenänsä edessä. Hän tietää, mutta ei sano mitään. Hänen vallassaan olisi välttää suuri osa sählinkiä, mutta hän ei tee sitä.
Joskus kun sählinki yltyy äärimmilleen hän ikäänkuin ilmestyy paikalle:" Stop peli seis, asia on näin!" Ja se hänen tietonsa asioiden oikeasta laidasta oikeastaan pitkälti perustuu minun "tutkimuksiini", mutta kun minun tutkimustulokseni uskotaan heti minun psykopaattini sanomana, mutta ei minun. Ja sillon kun psykopaattini ei ilmesty paikalle vahvistamaan, ihmiset luulee minun olevan väärässä, koska he ajattelevat, että kyllähän äiti tytärtään auttaisi tallaisessa tilanteessa, jos se olisi totta ja äiti olisi samaa mieltä, että se on totta.
Mutta siinä se psykopaattius ilmeneekin, hänpä ei tulekaan vaikka tietääkin asian olevan totta, vaan käkättelee sivusta kun ihmiset erehtyy ja vahingossa aiheuttaa vahinkoa arvoidessaan tilanteen ja asian laidan väärin. Eli vahinko on teetetty toisilla ihmisillä psykopaatin likaamatta käsiään. Hän ei ole tehnyt muuta kuin ollut hiljaa ja ollut ilmestymättä odotetusti paikalle tai avuksi tms.
Mä olen tullut oikeasti manupuloduksi näin:
Kiinnostuin kovasti neurologiasta vajaa viitisentoista vuotta sitten ja aloitin tietysti "tutmukseni" omista aivotoiminnoistani ja sitten selostin "tutkimustuloksiani" psykopaatilleni ja vähän muillekin, mikä oli tietenkin erittäin naiivisti toimittu tilanteessa, jossa elin eräänlaisen sosiaalisen valtapelin keskellä, en olisi voinut uskoa enkä kuvitellakaan, että tuottamaani informaatiota omista aivotoiminnoistani ja sen informaation jakamista käytetään minun manipuloimiseeni, odotin tietoja käytettävän eettisesti. Valitettavasti tietoni jälleen ilmenivät erittäin korrekteiksi ja toimiviksi.
Kun hämmästelin psykopaatilleni kuinka näin pahaa voi olla olemessa!!??!!,
psykopaattini vastasi: "No kuule voi ja niin pahaa ettet osaa kuvitellakaan !"
Mulla saattaa olla aika samoin. Tosin mulla on useampi henkilö/elämänpiiri, jotka tuntee tai on tuntenut mut hyvinkin, vaikka eivät ole (omasta päätöksestään) tekemisissä keskenään. Siis en tarkoita että minulla on useita toisistaan tietämättömiä maailmoja missä surffailen eri henkilöinä (=tämä siis lisäselvityksenä yhteenlaskutoimitukselle). Kukaan ei kuitenkaan vahvista koskaan mitään mun puolesta, varmaan koska kai siinä sitten voisi vähän omatkin helmat kuraantua ja ehkä jopa rasittua. Mutta kaikkiaan, jos maa on pullollaan näitä moraalisia imbesillejä niin onkohan etiikalla mitään mahdollisuuksia...
Toisaalta kun ajattelee kuinka monta tukihenkilöä monilla ns. taviksilla on ja kun itse on joutunut kaikkien asioiden kanssa pärjäämään jo aika pienestä, niin ei ihme että voi alkaa väsyttämään ja tavarat leviämään. Mä olen nykyisin aika armollinen itselleni sen suhteen. Tosin muut ei ehkä niinkään varmaan juuri edellä mainitsemistasi syistä, että ajatellaan että kyllähän sitä nyt autettaisi ellei se olis jotenkin itse vikainen ja itse aiheuttanut omia ongelmiaan. Toisaalta silloin ja tällöin sitten autetaan, ja olenkin aika paljon vaivannut päätäni että miten siihen pitäisi suhtautua. Ottaako mitään vastaan, pyytääkö ikinä enää mitään. Toistaiseksi olen toiminut aika epäkoherentisti.
Mutta kirjoitan vielä tämän, jonka olen joskus aiemminkin kirjoittanut:
Jos etiikalla ei olisi mitään merkitystä, miksi epäeettisesti toimivat ihmiset pyrkisivät mustamaalaamaan ihmisiä valheellisesti ja luomaan esim. syntipukkeja. Eikö siinä juuri yritetä saada ihmisiä aiheettomasti näyttämään epäeettisille ?
Miksi sellaista vaivauduttaisiin tekemään, jos nimenomaan etiikalla ei olisi mitään merkitystä ?
Ja onhan nytten ihmiset kiinnostuneita pohtimaan onko moraalista vaihtaa kananmunia kaupassa paketista toiseen.
Tosin isompia ja vakavampia asioita mietitään ehkä vähemmän.
Narsistit ei ole kiinnostuneita totuudesta... Se on vain fakta. Niitä ei kiinnosta. Ne elää mielellään omassa pikku mielikuvitusmaailmassaan ja kuvittelee että kaikki muutkin elää ja haluaa elää. Narsismia käsittelevissä kirjoituksissa puhutaan nimenomaan tuosta että narsistit ei ole kiinnostuneita totuudesta. Ne ei elä tässä todellisuudessa eikä ne ole edes kiinnostuneita elämään.
Yksi narsisti jopa sanoi minulle että minun pitäisi alkaa elämään "oikeaa elämää", vaikka itse eli jossain ihan omassa todellisuudessaan. Kuvittelevat puhuvansa muista vaikka oikeasti puhuvat itsestään! Ei ihme että uhreilla menee pää sekaisin.. kun narsistit ei edes tajua että kenestä ne puhuu, ovat niin sekaisin.
Joo siis he eivät erota henkilöitä toisistaan .
Minun isä on lievempi narsisti ja ei erota kunnolla minua ja minun äitiä toisistaan.
Aina jos minun äiti yksin minun tietämättäni tekee jotain mitä minä en edes hyväksy, minun isältä tulee yhtäkkiä puhelimeeni viesti että: "Kun te teette näin."
Olen sanonut asiasta sata kertaa että olemme eri ihmisiä, emmekä ole edes väleissä, mutta ei mene perille.
No näinhän se varmaan on kuten yllä kirjoitit. Ihmisiä kai ei kiinnosta sitten juuri se totuus kun tehdään hätiköiden ja hillittömästi moraalisia arvioita. Kaipa meikäläisillä pitäisi olla sitten jotkut leimoilla ja merkinnöillä auktorisoidut edusmiehet, kun sillä on niin kovasti väliä että KUKA mitäkin sanoo. Sekin on kyllä moraalisesti ja ihmisoikeudellisesti ihan syvältä. Ja tuota omituista elämiskehotusta ja eteenpäinkatsomiskehotusta minäkin olen kuullut useasti ja usealta. Onhan sitä koetettu kuikuilla ja pyrähdellä ja pomppia monin tavoin kehoittajien mieliksi.
Jos sä olet se tyyppi joka on jauhanut niitä käsiteselvennyksiä niin musta sulla on selkeästi potentiaalia. Tsemppiä vaan!
Saatan+olla+se+tyyppi,+en+ole+100%+varma,+mutta+kyllä+minä+olen+täällä+jotain+asioita+kovasti+yrittäny+selventää+"filosofoimalla".+
Olen kyllä varmaan se käsiteselventäjä, kun taas tuli mieleen käsiteasioita.
Tuli mieleen tällaista: Riittää, että jokin ihmisen sisäinen ilmiö nimetään väärin ja sitten ihmisten kesken jaetaan laajasti merkityksiä niin, että jonkun ihmisen jollekin sisäiselle ilmiölle on annettu väärä nimi. Se riittää sihen, että konteettisessa maailmassa alkaa tapahtua vaikka mitä hullua.
Sitten ihmiset valittaa siitä, että joku niuhottaa käsitteistä, mutta siitä ihan oikeasti voi seurata vaikka mitä tragedioita ihmisten elämissä kun toimitaan puheiden pohjalta, puheiden joissa on käytetty vääriä käsitteitä, käsitteitä jotka eivät oikeasti kuvaa niiden takana olevaa ilmiötä. Koska siten toimiminen on aina nähdäkseni tietyllä tapaa absurdia.
Joo-o. Mutta kun tietyillä elämän alueilla annetaan käyttöön tietyt käsitteet millä pelataan... ja sitten kun ne voi olla monimerkityksellisiä niin on pakko kai käyttää sitten sitä ehkä harvinaisempaa merkitystä kun ei jaetut sanakortit mahdollista muuta. Ja sitten kun ei kukaan kysy tai selvitä tilannekontekstia niin voipi mennä pieleen. Onko se sitten kentälle heitetyn toimijan vai kentän vika?
Mä olen edelleen sillä linjalla, että kun jokin ei toimi, oleellista on ymmärtää miksi, ei niinkään se kenen vika se on. Koska, jos saa selville vian toimintamekaismin, sen voi mahdollisesti periaatteessa korjata ketään syyttämättä, mutta se kun selvitetään kenen vika on, sen sijaan, että mikä on vialla, niin mitään ei siinä saada korjattua, kun kaikkien energiat menee hyökkäilyyn ja puolustaumiseen. Ja sillonkin kun joku kiltisti alistuu vialliseksi ja kaiken syypääksi tai sitten syntipukiksi, niin ei taida usein ratketa mitään silläkään systeemillä ainakaan minun kokemukseni perusteella.
Niin mä olen koko elämäni tykännyt pohtia ongelmia aika abstraktisti ja ongelman mekanismin kannalta. Minua ei kauheesti kiinnosta se kenen vika on, koska se voi joka tapauksessa mennä pieleen ja kun sitähän ei sitten tiedä kenen muun vika on että siihen vialliseen on tullut vika jne. Joudumme sitten varmaan hakemaan perimmäistä syypäätä jostain maailman ääristä ja sukupovien takaa...
Ja mitä sitten ?
Joten mä mieluummin kiinnittäisin huomion näiden käsitteiden tutkiskeluun ja pohdiskeluun kuin keihinkään henkilöihin ....
Tämä minun asenne kai on sitä "filosofisuutta" minkä takia mua on kiusattu koko mun elämän ajan...
Mä oon syypää kaikkeen, koska mä etin mekanismia mikä on vialla, enkä syyllistä....
Ja lähes kaikki ketkä ettii syyllistä päätyy sitte syyttämään mua vaikka kukaan ei osaa sanoa mitä pahaa mä olen tehny...
Vielä vähän jatkuu.
Kun olen noin puoli vuosisataa ollut kiinnostunut ilmiöiden mekanismeista, en syyllisen etsinnästä. Ja mä olen aika hämmentyny ihmisjoukkojen keskellä, joita kiinnostaa enemmän syyllisen etsintä kuin ilmiöiden mekanismit, koska mä en oikeen ymmärrä sitä heidän kiinnostusta. Minusta olisi kauhean tylsää kaiken aikaa harrastaa yhtä ja samaa: syyllisen etsintää. Kuka semmosta jaksaa koko elämänsä ?
Ilmiöt sen sijaan ovat niin vaihtelevia, monimuotoisia ja mielenkiintoisia....
Tämä on asian ydin.
Ja on tässä vielä sekin, että välillä saankin selville joidenkin ilmiöiden mekanismeja, mutta siitäkin hermostutaan, jos ne olisi jonkun mielestä pitäny saada selville jonkun muun kuin minun. Ja sitten mun arvellaan olevan vihainen. NIin siitäkö, että mä sain jotain selville ennenkuin joku muu ?
Eikä se edes johdu siitä, että olisin erityisen älykäs. En ole lähimainkaan huippuälykäs tai mitään semmosta, mutta kai sitä nyt saa helpommin selville ilmiöiden mekanismeja, jos käyttää kaiken energiansa ja keskittymisensä niiden selvittämiseen samalla kun muut miettii ketä pitäisi syyttää, ollakko katkera vai ei jne.
Ja mä kärsin ihan kamalasti hakea mitään apua missään asiassa mistään, kun siellä aina luullaan. että mä olen kanssa sen syyllisen etsintä lajin harrastaja kanssa, ja sitten kun sellasta toisenlaista ihmistyyppiä aletaan projisoida minuun, niin ihan oikeesti siinä on vaara, että mut voidaan tehdä hulluksi. Joten mun on viisainta pysyä poissa "avusta" säilyttääkseni "filosofisen" järkeni edes.
"Ilmiöt sen sijaan ovat niin vaihtelevia, monimuotoisia ja mielenkiintoisia..."
Tuosta ilmiö sanasta tuli mulle ny yhtäkisti jonkinlainen assosiaatio, liittyen erääseen täälläkin paljon kirjoittaneeseen hyvin tunnettuun kirjoittajaan joka kaiketi oli kans sinun laillasi ehkä kiinnostunut myös ilmiöistä, kun aikoinaan kertoi kirjoittelevansa myös nimimerkeillä mikäilmiö ja outoilmiö muilla palstoilla.
Mitä se tähän liittyy, jos täällä on ollut joku muu sellainen kirjoittaja, jota minä en tunne lainkaan vaikka sinun mukaasi on hyvin tunnettu ?
Minua ainakaan kukaan ei tunne hyvin.
Muistui mieleen kun ekoja kertoja tulin tänne kirjoitin ehkä jonkun ilmiö nimimerkin ja sitten imestyi vähän trollaavasti paljon jotain ilmiönimimerkkejä jonkun muun kirjoittamana. Enkä sen koomin ole käyttänyt ilmiönimimerkkiä muistaakseni.
Kiva jos joku on kiinnostunu ilmiöistä.
En ole kovin perehtynyt fenomenologiaan, kiinnostaa kyllä.
No kuhan kerroin mielleyhtymästäni tuohon ilmiö sanaan liittyen ja hieman lukaisin jotain vanhempia ketjujakin joiden perusteella olet keskustellutkin ko. kirjoittajan kanssa.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi "fenomenologiaan", ilmiö/fenoneemi tarkoittaa myös illuusioita, sana joka liittyy oleellisesti narsisteihin, joten siltä pohjalta kuullostaa oudolta jos et ole perehtynyt asiaan...
"Rakentelen faktoja, tuotan illuusioita, esittelen niitä, ja siten luon oman todellisuuteni. Se on epävakaa tapa olla olemassa, ja niinpä valitsen illuusioihini huolella tarpeeksi tosiseikkoja, jotta ne olisivat uskottavia. Ja testaan koko ajan niiden uskottavuutta muiden ihmisten reaktioiden avulla. Onneksi minun todelliset ominaisuuteni ja saavutukseni ovat tarpeeksi runsaita ruokkimaan minun illuusioitani lähes loputtomiin. Ja moderni yhteiskunta, siunattu/kirottu moderni yhteiskunta, arvostaa eniten sitä mitä teen parhaiten, ja siten toimii minun rikostoverinani. Jopa minäkin katoan omiin illuusioihini, niiden taian houkuttelemana"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Jaa oletteko te muut sitten narsistien uhrit hyvin perehtyneitä fenomenologiaan ? :)
Minun mielestäni aihe ei liity mitenkään erityisesti juuri narsisteihin sen enempää kuin muihin ihmisiin.
Mut mä joudun nyt lopettaan tään palstakirjoittamisen...
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/fenomenologinen-tutkimus
Tommonen tuli vastaan kuitenkin vielä :)
"Tavoitteena on oman välittömän kokemuksen kautta tuottaa tutkimuskohteesta syvällistä tietoa."
Siellä lukee noin. Toi on kyllä sama ku mun tavoite on aina ollu elämässä.
No sana on tullut tutuksi näissä yhteyksissä nimenomaan tuon ilmiö ja sitä kautta illuusio sanojen myötä, mikä viime mainittu liittyy narsisteihin. Makuasiahan se sitten on, mitä sanoja käyttää, puhutaanko illuusioista vaiko vaikutelmien luomisesta mutta uskoisin kyllä että monetkin tietävät ettei narsistien jutut ole aina totta
Mitä tulee muuten tuohon linkittämääsi tutkimustapaan, niin mielestäni se ei ny sovi kovin hyvin esim. tähän aiheeseen/ jos ja kun asia on jo ennalta määritelty tietynlaiseksi.
"Molemmissa variaatioissa fenomenologisen tutkimusstrategian lähtökohtana on tutkijan avoimuus: tutkimuskohdetta pyritään lähestymään ilman ennalta määrättyjä oletuksia, määritelmiä tai teoreettista viitekehystä"
Lainaus on laittamastasi linkistä
Mutta siis mulla ei ole ollut olettamusta, että vaikkapa vanhempani olisi narsisteja, vaan olen ollut aivan avoin. Koska minä olen ollut tuollaisesta kokemuksen kautta maailman ilmiöiden tutkiskelusta kiinnostunut kolmisenkymmentävuotta aiemmin ennenkuin aloin lukea narsismista, ja narsistini minut tuntien tietää tämän erityisen hyvin, koska noita "tutkimuksiani" aina hänelle selostin. Ja tämän lopputuloksen vanhempieni narsistisuudesta selostin heille yhtä viileästi kuin kaikki aiemmat muun aiheiset "tutkimukseni" jotenkin näin: "Tehän tunnette minut kuinka tarkasti aina tutkin asioita ennenkuin teen mitään johtopäätöksiä ja kuinka tunnollinen asiassa olen, niin nyt on niin, että olen perehtynyt tähän asian todella perusteellisesti ja olen vakuuttunut siitä että teillä on narsistinen luonne. Että asia on nyt näin."
Tuon minun vanhemmat otti ihan rauhallisesti, vaikka muuten eivät mitään leppoisia olekaan. Kerran toinen vanhempani jopa sanoi: "Se on hyvä kun edes joku sanoo totuuden."
Paras vakuuteni "tutkimukselleni" on, että olen noin kymmenkunta kertaa selittänyt asian vanhemmilleni, ja sen he suostuvat kuuntelemaan asiallisesti, eivätkä ole sanoneet mitään "tutkimukseni" tulosta vastaan minulle, vaikka eivät mitään minun oman olemassaoloni kokemukseen liittyvää halua kuulla minuuttiakaan.
Okei ehkä he eivät tätä myöntäisi ulkopuolisille, eikä tarvitsekaan, mutta minulle riittää se kun olen yhteensä noin parikymmentä kertaa sanonut ihan rauhallisesti asian vanhemmilleni, eikä kertaakaan ole kielletty sanomaani. Ja olishan sellainen aika tyhmä älynarsisti, joka ei itse tajuaisi olevansa sellainen, jos loogisesti asia selitetään heille.
Tosin tämä ei tarkoita, että he haluaisivat muuttua, vaan he enemmänkin pitävät sitä oikeutuksena olla sellaisia kuin ovat ikinä muuttumatta.
Mun mielestä tutkin asian hyvin, eikä minua kiinnosta ulkopuolisten näkemys asiassa enää sen enempää.
Niin minä olen enemmänkin tutkinu vanhempiani fenomenologisesti, kuin perehtynyt fenomenologiaan narsismin kautta. Kyllä minusta tuo fenomenologinen menetelmä oli sopiva tähän asiaan. Vastaus tosin oli melkoinen yllätys.
Minun mielestäni tuo sinun esittämäsi menetelmä tuottaa helpommin virhetuloksia tässä asiassa, koska jos lähtökohtaisesti pidetään esillä narsismin määriteltyä viitekehystä ja sitten yritetään siihen sovitella ympärillään olevia ihmisiä, niin minä en oikeastaan luota sellaseen tutkimustapaan niin paljon, ja minulla on vähän kokemustakin siitä, että ihmisillä on taipumusta nähdä toisessa juuri sitä ilmiötä mikä on heidän alaansa. Eli eri alan henkilöt näkevät helposti samassa ihmisessä eri ilmiön sen mukaan mikä on heidän alaansa.
Sä olet kyllä kovaonninen ihminen, ihan surku käy. Minä luulen ettei tämä mätämunaihmiskunta ansaitse sinun selvityksiäsi ja ajatteluasi. Eihän ne edes halua ja salli sitä. Kuolkoot typeryyteensä, joka ilmiönä tulisi olla narsismiakin kavahduttavampi.
No niinhän tuo minun psykopaatti aina minulle sanoo:
"Sinun elämä on ollut AIIIIIVAAAN KAUHEAAA !!!"
Ja kun kysäisin: "Voisiko sinulla olla jotain sen kanssa tekemistä?"
Niin vastasi: "Voi hyvin ollakin !!!"
Täytyy myöntää, että alan vähitellen tulla itsekin sellaiseen lopputulokseen, että ehkä minun ei niin kannata jaella mitään tietojani, vaan tulevaisuudessa vain pyrkiä käyttämään omaksi hyödykseni omat tietoni.
Sitähän tuo psykopaattinikin on jo pitkään ihmetellyt, että miksi en opi mitään ja tee niin.
Ihan sama juttu mulla. Tuntuu että ihmiset pelkää sitä ihmistä jota ei voi manipuloida, sitä joka näkee totuuden. Jos et suostu syyllistämään tai syyllistymään kokevat he sen uhkana koska se kertoo henkisestä hyvinvoinnista ja tasapainosta. Paska ei tartu kiinni eli valheet ja huhupuheet.. Tällaisia ihmisiä ei voi pyörittää eikä me yleensä suostuta ilkeilemään ja juoruilemaan. Jos olen itse joskus tehnyt niin, on se johtunut voimakkaasta painostuksesta jolloin paha olo on tavallaan väkisin purkautunut ulos. Se ei ole kuitenkaan mun oikea luonne. En ole oikeasti sellainen ihminen.
Juuri näin. Hulluksi siellä tulee ja luulen että se johtuu siitä etteivät voi ymmärtää että ihminen jolla on paha olo ja tarve puhua ei välttämättä ole sen enempää narsisti kuin läheisriippuvainen, että joskus se vika OIKEASTI on ympäristössä. Tästä asiasta on kyllä puhuttu jonkun verran mm. ihminentavattavissa-sivustolla. Siitä että narsistin uhreja ei mielenterveyshoidossa ymmärretä. Sen sijaan että he saisi oikeanlaista tukea ja ymmärrystä, heidän päätä aletaan tutkimaan ja heistä aletaan etsimään vikaa joka ei johda mihinkään tai oikeastaan pahentaa tilannetta. Ne ei voi mitenkään ymmärtää että se vika ei oikeasti ole potilaassa vaan nimenomaan vanhemmissa. Eikö olisi parempi auttaa potilaita ensin ymmärtämään mistä oireet johtuu ja sitten auttaa häntä. Noin ihan järjellä ajateltuna ensin pitää löytää vika tai syy ja sitten vasta voi sen vian tai syyn korjata jos voi. Aina ei voi. Omia vanhempiaan ei voi muuttaa.
Joo. On täällä maailmassa mielenkiintosempaakin tekemistä ku ilkeily.
Mä olen nyt keksinyt, että mä aion päihittää tuon psykopaattini papiljoteilla. Mulla ei ole ikinä ollu papiljotteja ku psykopaatti on saanut puhuttua ympäri jättämään nekin ostamatta kun joskus se idea tuli kokeilla. Nyt kun oon kohta 50 ostan elämäni ensimmäiset papiljotit :).
Olenkin ajatellut että oikeasti ja alitajuisesti nämä auttajat yrittävät korjata ja auttaa omia vanhempiaan tai vanhempaansa eli asettavat tavallaan potilaan oman vanhempansa tilalle ja yrittävät korjata tätä vanhempaansa potilaan kautta joka on narsistista käytöstä. Inhottavia hyväksikäyttäjiä ne on, koska sitä se on. Hyväksikäyttämistä.
Osta ihmeessä :D Musta sä oot tosi hyvä tyyppi.
Kiitos, kiva, että jonkun mielestä niinkin :).
Joo, auttajat yleensä alkaa puhua jostain omasta jutustaan ja siten kuormittavat, kun sitten vielä niitä auttajien kuvioita pitää miettiä vielä omien vaikeuksien päälle.
Mielenkiintoisesti jotkut kokee, että auttajan homma on niin antoisa, mutta mielenkiintoisesti autettavana oleminen ei tunnu antoisalta useinkaan.
Olen sitä mieltä että siinä voikin käydä niin nurinkurisesti että auttaja saa energiaa autettavalta, eikä päinvastoin, kuten se mielestäni pitäisi mennä: heikoille pitäisi antaa energiaa, ei syödä sitä lisää ja lisää.
Oletko ajatellut että saatat olla "hiukan" liian jumissa ja fiksoitunut tuohon narsismiin, kun väkisin vänkäät siihen asian kuin asian. Kaikki me luomme illuusioita. En minä ainakaan pitkin kylän raittia poraa, vaikka mieli on ollut riekaleina jo yli 30 vuotta! Ja saatan joskus jopa peittää pakkelilla tummia silmänalusia ja väkisin hymyillä vaikka tekisi mieli huutaa kauhua. Poskipunallakin huitaisen illuusiota harhauttaen pahaa-aavistamattomia "uhrejan"i vaikkapa urheilullisuudestani. Ja vielä kun on oppinut ja opetettu ettei niitä tunteita näytetä, tai jos näytetäänkin, niin ei mitään väliä, koska jonkun muun ovat jumalayhteisön mukaan oikeammat, niin miten helvetissä sitä nyt sitten tulisi olla?!!! Minä ainakin olen koettanut asemani tehdä selvemmäksi kaikille nätisti, rumasti, tieteellisesti, kohteliaasti ja filosofisesti. Harhaan ei voi enää johtaa kuin yleisön, juuri tuollaisista kuin sinä koostuvan juminen pääkoppa. Voisitko säätää sitä hiukan todellisuutta vastaavammaksi. Näin ne/me uhrit saatettaisiini joskus pelastua siedettävämpään elämään.
Taitaa olla niin, että useimmiten ihmiset luo illuusioita ja siksi siihen usein reagoidaankin vähän oudosti, kun joku kertoo jotain syvempiä totuuksia.
jatkan vielä...että niinhän mullakin on suunnitelmissa luoda hetkellinen illuusio niillä papiljoteilla.
Niinpä :) Mä jotenkin kovin mielelläni auttaisin sua käärimään niitä, kun sä olet niin jotenkin ihastuttava.
No illuusio sanan liittäminen, ei ole oma keksintöni, että jos googletat vaikka hakusanoilla narsisti, illuusio löydät kosolti lukemista jossa illuuusiot yhdistetään tähän aiheeseen ja käsittääkseni narsismi on tämän palstan aihe.
Mutta sanahan illuusio on hivenen hankala, itselle tulee ekana mieleen siitä ns. optiset harhat, että voisko sitten ajatella, että vaikka niin, että narsisti elää omassa, itse luomassaan kuplassa
Mutta tuleehan se narsistin illuusio jo esille ns. virallisissa kriteereissäkin
1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Uskoisin, kyllä että hyvin monetkin tietävät että narsistit ovat patologisia valehtelijoita, luovat vaikutelmia, esittävät olevansa muuta kuin ovat, etten ny ihan ymmärrä tätä "kampanjaa" tässä jossa ikäänkuin pyritään jossei ihan väittämään ettei illuusiot kuulu narsismiin niin ainakin vähättelemään että kaikkihan luovat illuusioita
Mitä naristin uhreihin tulee, niin narsistin valtakin on tavallaan illuusio/kuvitelma ja perustuu yksinomaan niihin reaktioihin mitä hän saa imettyä toisesta. Ilman niitä toisia/uhreja, narsisti itsessään on tyhjä, vailla olemassaoloa. Olemassaolon tunnun ja vallan tunteen hän saa nimenomaan muilta, että sekin on itsekunkin uhrin oma valinta, minkä verran huomiota antaa sille narsistille...
Tuo loppukomenttisi oli kyllä aikas huvittava, ikäänkuin mun pääkopalla olis jotain tekemistä sen asian kanssa pääsettekö te uhrit elämään sidettävämpää elämään.
Ai jaa se oot sinä mun tuntematon fani, joka täällä aina välillä ilmestyy :)
En oo koskaan laitellut papiljotteja, mutta onneks nykyään netissä on ohjeet kaikkeen niin kyl mä varmaan onnistun ite :)
Tosin tästä mun luomasta illuusiosta tulee nopeasti lätistyvä kun aion yrittää ilman hiuslakkaa.
Kaikki ihmiset elävät myöskin jossain määrin itse tai muiden luomassa kuplassa, kuten se ns. kulttuurikuplakin on eräänlainen kollektiivinen kupla.
Nähdäkseni pitkälti siitä johtuu mm. kulttuurien väliset väärinkäsitykset. Kun esim. merkityksellistämme toisen kulttuurin asioita oman kulttuurimme kuplan kautta, ne menee monesti ikäänkuin merkityksiltään ihan järjettömästi sen toisen kulttuurin kannalta katsoen tai kummankin kuplan ulkopuolisen tarkkailijan kannalta.
Kuplassa eläminenkään ei liity yksinomaan narsistiseen persoonallisuushäiriöön, vaan narsisteilla vain on se omanlaisensa tyyppinen heille tyypillinen kupla ja kärjistyneesti.
Minä ymmärsin niin, että kyllä illuusiot liittyy narsismi-ilmiöön, mutta fenomenologiassa mainittu illuusio ei liity nimenomaisesti narsismiin.
Se kyllä vaikuttaa monen elämään, että monia asioita joutuu hoitamaan sellaisten ihmisten "avustuksella", jotka eivät sattumoisin tiedä kyseessä olevasta asiasta mitään mikä asia nyt kulloinkin sattuu olemaan kyseessä.
Minäkin esim. kerran kerroin yhdelle jotain asiaa johon olen hyvin perehtynyt. Kovasti sain neuvoja. Kysyin onko henkilöllä asiassa asiantuntemusta. Vastaus oli, että ei lainkaan, hän ei itsensä mukaan tiennyt asiasta mitään. Sellaistakin tulee vastaan aika usein.
En tiedä mitä noissa edellisissä viesteissä on tarkoitettu, enkä tarkoita ketään henkilökohtaisesti esim. täällä palstalla, mutta kyllä muiden pääkopat usein vaikuttaa meihin aika paljon, paitsi sitä voi vähentää sillä, ettei avoimena kuuntele.
Mua on helpottanut se kun olen tässä viimeaikona vähentäny semmoista avoimuutta.
Minä en ymärrä miksei ihmiset tiedosta paremmin elävänsä jossain kuplassa vaikka kuplista puhutaan joka paikassa. Tulee mieleen että voisiko sitä hillitä sitä hillitöntä omaan kuplaan sijoittamista ja koettaa esimerkiksi kyselemällä sijoittaa sitä keskustelukumppania ensin sen henkilön edustaman kuplan kontekstiin tiedostaen siten edes sen, että on syytä skarpata vähän merkityksenantoaan ja arviointiaan. Varsinkin kun tiedetään että toisten kuplat on vahvempia kuin toisten niin ei ole minusta reilua jyrätä ja potkia yleisesti kaikkein heikoimpien kuplien asukkeja, tai edellyttää heiltä erityisen vahvaa tilanteen haltuunottoa.
Tuossa oli mielestäni todella asiaa...
Eikö avun tarpeessa olevia ihmisiä pitäisi auttaa vahvemmaksi siinä heidän omassa kontekstissa, jossa he elävät ?
Miksi avun tarpeessa olevilta odotetaan kaiken hallitsemista tai aletaan hallita heitä, kun heitä pitäisi tukea ja opettaa "hallitsemaan omalla alueellaan", jotta tilanne todella tasapainottuisi ?
Ehkäpä tilanteen ei haluta tasapainoittuvan. Onhan se kiva kun voi kuplansa suojista edes joillekin tärkeillä vaikka kuinka vituralleen menis se homma. Resurssit tietenkin mieluiten omaan pussiin.
Jos sitten kantautuukin laiskassa ylimielisyydessä tehdyt erheet seurauksineen korviin sinne kuplan sisään niin ainahan voi todeta että oho, hupsista ja tsori.
Sehän se.
Ja mä olen sitä mieltä, että pinehkölläkin ilkeydellä voi olla hyvinkin vakavia seurauksia, jos se esim. tulee asian kannalta oleelliselta taholta. Ketjureaktiot voi olla hyvinkin pitkiä. Mua harmittaa kun ihmiset ei useinkaan vaikuta ajattelevan sitä.
Lisään. Joka tapauksessa mua ei enää kiinnosta sellanen apu, jolla ei ole muuta antia kuin kehotus luopua eettisestä ajattelusta. Mieluummin mä kirjotan vaikka tänne yksinäni.
Kirjoita vaan. Minusta sinulla on ihan priimaa moraalista järkeilyä ja järkeilyä ylipäänsä. Siihen on monin paikoin helppo yhtyä. En kyllä ymmärrä miten kenenkään ulkomuoto voi pilata kenenkään järkeilyä, siis vaikka asianomaisella kasvaisi sarvet päässä, niin jos se kerta on hyvää niin sitten on. Mutta ihmiset on arvostelmissaan kai aika kummallisia ettei kaikkia vakuuta ellei se tule juuri keltaisten kumisaappaiden omistajalta. Mikä osoittaa kyllä moraalisesti arveluttavaa, vaarallista ja erittäin huonoa arvostelukykyä.
No minua ainakin onnistuit ärsyttämään nyt. On sinulla muistaakseni joskus ollut hyviäkin linkkejä... Mutta tosiaan, ei kaikki ole herkkiä vuorovaikutteisuudelle, kuten ehkä et sinäkään, kun niin kovin tunnut junnaavan.
Niin+en+minä+tiedä+johtuuko+se+ulkonäöstä.+Voi+olla+että+johtuu+vain+narsistien+peleistä.+Tai+voi+johtua+siitäkin,+etten+ole+esiintynyt+itsevarmasti,+koska+minulle+oli+aina+niin+kauhean+tärkeää,+etten+väitä+mitään,+jos+on+yhdenkään+prosentin+mahdollisuus,+että+erehdyn.+Olen+mennyt+hyvin+pitkälle+siinä,+joten+on+sitten+käynyt+niin,+että+kun+olen+99%+varmasti+ollut+oikeassa,+niin+olen+käyttäytynyt+niin+epävarmasti,+että+minua+ei+ehkä+ole+uskottu+sen+takia.+Koska+olen+aina+pöyristyneenä+seurannut+ihmisiä+jotka+varmuudella+väittävät+jotain+mikä+todistettavasti+ei+edes+voi+pitää+paikkansa.+Niin+olen+sitten+varmuuden+vuoksi+mennyt+toiseen+ääripäähän,+että+käyttäydyn+epävarmasti+jopa+silloin+kun+kaikki+viittaa+siihen,+että+olen+oikeassa.+Niin+tuohon+yritän+nyt+muutosta,+että+jos+on+varmaa,+että+olen+oikeassa,+niin+sillon+minun+pitäs+käyttäytyä+itsevarmasti.
Jatkuu. Tai voi sittenkin johtua olemuksestani, äänestäni tai jostain tollasesta ulkoisesta, koska olen painokkaampi ja vakuuttavampi kirjoittamalla, jolloin minut todennäköisemmin otetaankin vakavasti. Ehkä oon vähän semmonen, että munlaista ajattelua ei odottas mun näköseltä tai jotain semmosta.
Minulla ei ole autoratiivinen olemus, koska en edes pidä muiden ihmisten määräilystä tms.
Niin joo ja mua ei voi auttaa kukaan senkään takia, kun se edellyttäisi vähän pidemmän päättelyn kuuntelemista, eikä kukaan voi niin pitkää, joten esim. tänne nyt voi kirjottaa vähän pidemmänkin jutun :)
Minä kuuntelisin ja lukisin mielelläni. Minua on auttanut sinun selkeyttävät pohdinnat paljonkin, koska viime aikoina olen hakenut yhteyttä ihmisten kanssa, ketkä ovat lähinnä onnistuneet sotkemaan päätäni (paljolti oma vika se tietysti). Ja auttamistahojen metodit ja lähestymistavat vielä päälle. Plus vielä nuo itse päävihulaiset... Että on tässä ollut hullunmyllyä hentomielisellä ja huteralla ajattelualoittelijaparalla. Minä en usko pitäväni kovin autoritaarisista henkilöistä, eikä minun mielestäni semmoinen oikein hyvän filosofin sovi ollakaan.
No mulla on itselläni samansuuntaiset kokemukset kuin nuo kuvaamasi tässä taustalla ja mikään ei auttanut kuin pahensi vaan eikä ajattelukaan ollut kuin hataraa yhdessä vaiheessa siinä kun vammaannuin fyysisesti samalla, niin ajattelin, että ei tässä nyt auta muu kuin alkaa filosofoimaan.
Todella ilo, jos tästä on apua muillekin.
Kun minä tässä samalla treenaan omaa päätäni.
Koska olen tullut siihen päätelmään että narsistiongelmaan voi auttaa vain päänsisäisesten toimintojen vahvistuminen ja notkistuminen. Narsistin on sitten vaikeampi kiinnitellä sinne niitä liittimiään.
Mulla on vielä paljon harjoteltavaa. :)
Pienenä yhteiskuntakritiikkinä nuoruudestani asti: Minun mielestä ihmisillä pitäisi olla psykologisen lähestymistavan rinnalla vaihtoehtoinen filosofinen lähestymistapa vaikeuksiensa ratkaisussa.
Ja mä uskon, että osalla ihmisistä on vähemmän psykologinen psyykerakenne.
Ensin mä mietin että kuuluuko täällä puhua vain psykologiaa kun tämä on terveyspalsta, mutta sitten hoksasin että täällähän on otsikkona myös henkinen hyvinvointi, että sopiihan tänne siksi aiheeksi myös uskonto, filosofia jne.
Joo. Jollekin filosofiselle vastaanotolle voisi olla ehkä markkinarakoa.
Minäkin tähän kategoriaan päädyin tuon nimityksen perusteella, kun sitten pitäisi mun merkitysmaailman mukaan kyetä mahtumaan monia lähestymistapoja. Paitsi joillain ei sitten millään.
Joo kiva kun täällä on kai moniakin filosofisia :)
Olet oikeassa, oman mielen selkeyttäminen ja itsensä tunteminen läpikotaisin on ainoa tapa selviytyä tai suojautua narsistiselta väärinkäytöltä.
Niin, tekee ny mieli oikein kysyä, mikä kommentissani ny erityisesti sitten ärsytti. Ihan vaanko linkin "osoite" vai sen sisältö
Omasta näkökulmastani katsoen ainakin jollain näytti syntyvän tarvetta sellaiseen todisteluun, että "kaikki" ihmiset luovat narsistin tapaan illuusioita. Josta itselle tuli tunne, että että hys, hys, ei saa tuoda julki moista, että narsisti elää omassa ylivertaisuuden kuplassaan
Mun mielestä juurkin tämä asia, illuusioiden luominenkin on syytä nostaa aiheena aina silloin tällöin esille, koska ihan todellisuudessakin kaikenlainen huijaaminen on lisääntynyt ja kyllä ihmiset tuntuvat uskovan noihin illuusioihin ja hyvin usein menettävät joko rahansa tai mielenterveytensä.
Vielä jäin miettimään tuota vuorovaikutukseen liittyvä kommenttiasi.
Vuorovaikutushan tarkoittaa vastavuoroisuutta, molemminpuolisuutta, keskinäisyyttä, mutta ei välttämättä mitään sellaista, että oma mielipiteensä pitäisi muttaa kulloisenkin kanssakeskustelijan mukaiseksi.
Mutta joo käsittääkseni narsistin persoonallisuus on suht muuttumaton, että jos narsisteista persoonana ny keskustelee, niin pakostakin se sitten on samojen asioiden toistoa, minkä ny voi tulkita sitte vaikka junnaamiseksi
Tuossa kun noita tuon yksinpuhelijan kommentteja luin, niin hänellä näytti olevan jopa sen suuntaisia ajatuksia, että narsismi palstalla voisi enemmänkin keskustella esim. uskonnosta ja filosofiasta, mikä sekin kuullostaa hivenen oudolta kun niillekkin kuitenkin on olemassa omat kategoriansa ja narsismi ja uskottavuus on aikas vaikea yhtälö
Mutta voi olla kyse siitäkin, että aiheena narsisti on menettänyt merkitystään, vähemmän kiinnostavana, kun ei siitä narsistista kovin paljon erilaista kerrottavaa ole jos ei sitten jaa samaa maailmaa narsistin kanssa
No minä yksinpuhelija täällä kommentoin, että teet mielestäni samaa mitä useimmat ihmiset osuessaan kohdalle, eli he hieman muuttelevat sanomaani niin että sisältö muuttuu kuitenkin oleellsesti ja minä sen huomaan, kun monesti aika tarkkaan hienosäädän sanani. Mutta en valitettavasti kuitenkaan aina esim. väsyneenä. En tiedä tekeekö ihmiset ne merkitysmuunnokset tahallaan vai tiedostamattaan, vai yksinkertaisesti ymmärtävätkö he sanomani todella niin kuin sitten asian itse ilmaisevat.
Ensinnäkään minä en ole sitä mieltä, että kaikki ihmiset narsistien tapaan loisivat illuusioita, vaan nimenomaan pyrin tuomaan esiin, että narsisteilla on omanlaisensa tapa luoda illuusioita, mutta että ylipäätään illuusioita luo muutkin ja on muuallakin kuin narsisteilla.
En minä ole ymmärtänyt kenenkään tekstiä täällä niin ettei huijaamisesta saisi puhua vaan juurikin päinvastoin. Minun mielestäni siitä pitäisi puhua lisää, kun todellakin ihmisiä huijataan monella tapaa mm. vieden heiltä rahat tai mielenterveys, kuten kirjoitit.
Oikein hyvä aihe se illuusioiden luominen.
Tässä on vaan viilattu pilkkua siitä, että kaikkien mielestä fenomenologia ja narsismi eivät mitenkään erityisesti liity juuri toisiinsa, vaikka minun mielestäni narsismiakin voi käytännössä tutkia ikäänkuin samantapaisella tavalla mikä muistutta fenomenologiaa ja sinun mielestäsi ei kovin sopiva tapa, koska narsismista on olemassa valmis raami, mutta näet että fenomenologia liittyy narsismiin nimenomaan siksi, että siellä puhutaan illuusioista, joita narsisti luo.
No näkemyeromme johtuu nähdäkseni siitä, että sinä olet enemmän psykologi ja minä enemmän filosofi. Niin sinä teet ajattelussasi psykologiasta määräävämmän kehyksen ja minä filosofiasta.
Ja nytkö sinä haluaisit että täällä palstalla ajateltaisiin vain psykologisesti ?
(PS. Minä en ole henkilö, jota alkoi ärsyttämään.)
Olen se ärsyyntynyt. Minä taas olen kiinnostunut narsistien, tai mitä olioita tai ilmiöitä nyt sitten ovatkaan, lapsiuhreista. Näiden otusten pieniä elämiä tuhoavat emävaleet ja tekoset ja tekemättä jättämiset ja kieroilut ohitetaan olankohautuksella mutta uhrien sanomiset ja tekemiset ruoditaan perskarvoja myöten? Ja sanomiset ehkä jopa vielä pahantahtoisesti ja ikävimmällä sanan merkityksellä tulkiten? Jos IKINÄ edes kysytään mitään, vaan tosiaan rakennellaan ties mitä illuusioita asioiden laidoista. Ja kuka pälli tämmöisen yksipuolisen illuusion nielaisee? Minun mielestäni ei lastansuojelun nyt AINAKAAN pitäisi, kun voisi ihan näin maallikkonakin OLETTAA että sielä varmaan aika paljon valehdellaan. Reilua?!! Minua ei kiinnosta juuri nyt aikuisten ihmisten toisilleen luomat ja heijastelemat illuusiot ja huijausyritykset, kun heillä on sentään vapaus valita.
Olen samaa mieltä, narsistien lapsille tekemät kieroudet ja niihin suhtautuminen on törkeintä. Tahallaan hyväkikäyttävät ihmisen vielä kehittymätöntä tietoisuutta, se on oksettavinta mitä tiedän.
En tiedä mihin viestini katosi.
Kyllä törkeintä on kun hyväksikäyttävät tahallaan lapsen vielä kehittymätöntä tietoisuutta. Ja mielestäni sama koskee vielä nuoria aikuisia, sillä aivot ei ole vielä 18 vuotiaana kokonaan kehittyneet. Ja suhtautuminen ilmiöön on myös törkeää.
ts, koko yhteisö osallistuu nimenomaan kaikkein puolustuskyvyttömimpien huijaamiseen ja väkivaltaan. Että pitäkää te aikuiset vaan huoli omien päidenne tuottamista illuusioista. Minun ymmärtääkseni harva aikuisten välisissä suhteissa kokee tulevansa huijatuksi paitsi jos suhde päättyy. Mitä tahansa silmille hyppivää hirveyttä voidaan sietää ja mitä tahansa sille uhrata jotta elämänilluusiosta voisi pitää kiinni.
En nyt ehdi lukea kauhean tarkkaan mutta on hyvä pointti tuo illuusio. Niitä on kaikilla, enemmän tai vähemmän. Ja todellakin tuntuu että viime aikoina enemmän. Ja näiden illuusioiden seassa, narsistilla on oman tyyppisensä illuusio.
Viime aikoina on taas ollut juttua naisista jotka myyvät omaisuutensa ja lähettävät rahat nettituttavuudelle jonkin ylimaallisen rakkauden takia. Tuollaista on tietysti hirvittävän vaikea tajuta, mutta ihminen näyttäisi olevan taipuvainen uskomaan illuusioihin kun hänellä on jokin vakava ongelma , esim. yksinäisyys. Näitä tavalla tai toisella säröillä olevia ihmisiä on hirvittävän paljon, ja he ovat valmiit luomaan/ostamaan melkein minkä illuusion tahansa päästäkseen tuskastaan. Siinä kun sitten kohtaa illuusiomaakari, narsisti, illuusionarkkarin, rikkinäisen ihmisen, niin avot....
Joo, niin täällä maailmassa näköjään paljon tehdään.
Itseasiassa olen mäkin esim. huijarimiehiä kohdannu, mutta en mä vaivaudu edes aiheesta kirjottamaan.
Ällöttäväksi kuviot menee minun mielestä nimenomaan vanhempi -lapsi kuvioissa.
Ja kuka on kiinnostunut näiden lapsiuhrien mielenterveydestä, rahatilanteista tai mistään muustakaan tilanteista?! Johan on kumma että kiimaiset ja illusoivat aikuiset syytävät rahansa ties mihin satuleikkeihin ja sitten kuin pienet lapset kipittävät yhteisön helmoihin myötätuntoa saamaan ja resursseja kuluttamaan. Minä en ymmärrä, en.
"vaan nimenomaan pyrin tuomaan esiin, että narsisteilla on omanlaisensa tapa luoda illuusioita, "
Niin, toistat jo aiemmin esittämääsi lausettasi, joten avaappas sitä hieman enemmän. Mitä tarkoitat tuolla omanlaisella tavalla? Kuvaappas sitä hieman.
Kun mun mielestä ny kaikki tuollainen huijaaminen on hyvinkin yleistymässä, pitäisikö siitä sitten päätellä, että narsismi on lisääntymässä...
Jotenkin nykyään tuo huijaaminen on jopa helpompaa, esim. internetissä voi luoda jopa hyvinkin erilaisia illuusioita ihmiskontakteista, joiden takana sitten todellisuudessa onkin yksi ja sama ihminen, joka esiintyy milloin minkäkinlaisena valitsemilleen kohteille...
Mitä ny tulee tuohon mainitsemaasi tutkimusmenetelmään ja sen soveltuvuuteen narsistin tutkimiseen. , niin mainitsinkin jo ettei se mielestäni sovi jos jo lähtökohtaisesti ajatellaan että tutkittava ihminen on narsisti.
Toisaalta taas ajattelisin, että esim. sinun tapauksessasi narsistin lapsi ei ole oikea henkilö tekemän tieteellistä tutkimusta omasta narsistivanhemmastaan vaan narsisteja tutkivan henkilön pitäisi olla ns. jäävi/sivullinen tarkkailija Vertaistuki ja kokemuksien jakaminen samassa asemassa olevien kanssa toki on sitten asia erikseen.
Mitä tulee viittaukseesi palstaan liittyen, niin jotkut ovat varmaan ammoisina aikoina halunneet palstan jossa keskusteltaisiin narsismista. Silloin vielä kun itsekin tänne tulin, keskustelua narsimista oli enemmän, mutta kuten jo totesin edellisessä niin nyt näyttää siltä, ettei narsimi aiheena ei enää kiinnosta.
Mitä tulee sitten kiinnostuksesta filosofiaan ja uskontoon liittyviin kysymyksiin ja niiden aihepiirien keskusteluihin niin mun mielestä uskottavuus aina pikkusen kärsii jos niistä keskustellaan narsismi palstalla, juurikin noiden narsisteihin liittyen ominaisuuksien takia...
Ajattelisin että josko aihealueina kuitenkin sopisivat paremmin tuon mainitsemasi henkinen hyvinvointi ja mielenterveys otsikon alle, jos ja kun on tarkoitus noiden aihealueiden avulla lisätä henkistä hyvinvointiaan.
Kävin vilkaisemas myös noiden aiheiden omia palstoja, uskontopuolella näytti olevan hyvinkin vilkasta keskustelua, filosofia puolella näytti olevan sitten hieman hiljaisempaa, mutta olihan siinä tiede otsakkeen alla monenlaista muutakin aihetta sivuavaa.
Tää ny vaan tähän, eikä tarkoita sitä etteikö filosofiasta ja uskonnosta voisi niin halutessaan keskustella tälläkin palstalla, mutta itse en ny välttis kumpaakaan liittäisi osaksi narsistapersoonallisuushäiriötä, kun itsekukin tietää, että narsistit ny voivat esiintyä milloin minkäkinlaisina
Sama täällä. Aika äkkiä minussa varoitussignaali soi jonkun oudon kohdalla, mutta ei kai sitten kaikilla. Mutta noista aikuishuijareista on kyllä tietoa, ja en kyllä ymmärrä miten sitä aikuisten rahankäyttöä tulisi sitten valvoa... Ennemminkin elämässäni on ollut niin ettei kukaan miespuolinen saa minulle edes olutta ostaa ilman että MINUSTA tehdään potentiaalinen hyväksikäyttäjä, että kaipa olen sitten niin perinjuurin jo lähtökohtaisesti epäilyttäväksi koulittu. Eipähän pidä siis mitään keneltäkään vastaanottaman.
Kun taas lasten hyväksikäyttö on monin tavoin laein ja kulttuurin mahdollistamaa. Tästä kun älähtää niin saa vielä ahneen ja laiskan lapsen leiman joka ei soisi vanhemmilleen onnea ja hauskuutta.?
"Mitä tulee sitten kiinnostuksesta filosofiaan ja uskontoon liittyviin kysymyksiin ja niiden aihepiirien keskusteluihin niin mun mielestä uskottavuus aina pikkusen kärsii jos niistä keskustellaan narsismi palstalla, juurikin noiden narsisteihin liittyen ominaisuuksien takia..."
Koska tällä palstalla varmaan ei narsisteiksi tunnustautuvia ole, niin minusta uhrien filosofinen suhtautuminen narsisteihin on oikein sopiva aihe tännekin. Siinä meinaan tarvitaan aikamoista jos jonkinmoista stoalaisutta mikäli aikoo jaksaa elellä jotenkin merkityksellistä elämää näin kaltoinkohdeltuna.
Mikäköhän se ilmiö sitten on ettei millään uskota todellisuutta tai siis jonkun väkisin projisoidun illuusion loputtomia korjausyrityksiä. Jääräpäisyys? Tyhmyys?
Niin, oletkos koskaan miettinyt keinoja miten noita lapsia voisi auttaa ja jos lähipiirssäsi on kaltoinkohdeltuja lapsia, olisko jotain mitä voisit tehdä heidän hyväkseen tai ylipäätänsä lasten ja nuorten hyväksi.
Minua on myös usein kummastuttanut tällä palstalla sekin, miten vähän näiden narsistien lasten kanssa täällä palstalla keskustellaan. Sekin toki kummastuttaa miten vähän he keskustelevat keskenään
Konstit on mun kohdalta koetettu. Lopputuloksena sairaseläke ja keskustelualustaksi on jäänyt lähinnä tämä palsta. Ei kontakteja, ei kykyjä, ei rahaa, ei terveyttä. Mutta jos nyt edes täällä saisi edes selvitellä.. noin jos oikein nöyrästi pyydän. On todella kummallista ettei lapsiuhrit enemmän älähdä. Ehkäpä nyt sitten uusi Miss Helsinki olisi uskottavampi ja paksunahkaisempi.
En nyt jaksa edes lukea viestiäsi, kun väännät asiaa niinpäin ja näinpäin aina toisinpäin mitä tahansa kirjoittaa. Tarkista itse mitä tässä on kirjoitettu asiasta.
Niin ja jos koko ikänsä filosofiasta kiinnostunut henkilö on narsistien uhri, niin eikö sitä sovi tarkastella sitä asetelmana joka siinä todellisuudessa on : Narsistivanhemmat, jotka sai filosofisen luonteisen lapsen ja sitä sitten siinä ihmettelivät ja kiusasivat vuosikymmenet. Ei minun tarvi alkaa psykologiseksi henkilöksi siksi, että minun vanhemmat on narsisteja, kun en ole muutenkaan, tai siksi, että olen narsistipalstalla.
Minulla on kyllä jo kokemusta vaikeuksistani puhumisesta jonakin psykologisena illuusiona. Se ei hyödytä mitään, koska sellaista minua ei ole oikeasti olemassa.
Kyllä tarvitaan, mä harjotin vähän kaikkia mahdollisia hengen harjoituksia nuoruudessani, ja kuvittelin olevani viilipyttymeditoija tiikerien keskellä.
Olenkin suht perehtynyt aika moniin uskontoihin jne.
Toistin lausetta koska itse ikäänkuin vääristit sitä, ei muuten ollut mitään tarvetta toistaa.
Ja kyllä kai meillä täällä palstalla on suurinpiirtein yksimielinen käsitys siitä minkä tyyppistä illuusiota narsitit luo ? Mä olen suunnilleen prikulleen samaa mieltä kuin useimmat asiantuntevimmat Youtube videot aiheesta, joten sieltä voi katsoa miten asiaa hahmotan.
Tosin muistaakseni et katso englanniksi, niin se ei nyt ehkä auta tässä.
Täällä kans lapsiuhri enkä myötätuntoa tai ymmärrystä ole saanut kuin vertaisilta. Minä usein hyppään yhteenlaskutoimitus-nimimerkin viestit yli koska on ITSE ilmoittanut kärsivänsä ainakin lievästä narsistisuudesta. Ei pidä antaa niiden ärsyttä ja sekoittaa päätä. Hyppää yli ja ignooraa.
Tottakai narsistit vääristelee. Ne elää omassa todellisuudessaan, ei meidän normaalien ihmisten todellisuudessa ja nimenomaan yrittävät saada reaktioita aikaan vääristelemällä ja valehtelemalla. Hyi hitto että raivostuttaa.
Aikuisiakin narsistin lapsia voidaan kiusata monessa eri paikkaa kun aikuinen lapsi voi olla niin pää sekaisin kaikesta siitä mielen manipulaatiosta mitä on saanut lapsuudessa osakseen. Se on se pahin skenaario että joutuu koko ajan uudelleen ja uudelleen hyväksikäytetyksi kunnes jossain vaiheessa joko napsahtaa päässä tai sitten eristäytyy täydellisesti. Jos ei saa mistään apua ovat vaihtoehdot joko hidas tai nopea itsemurha tai sitten itse narsistiksi ryhtyminen. Itsemurha on parempi kun silloin ei satuta, muita mutta ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Parasta olisi jotenkin opetella pois siitä itsensä kiduttamisesta ja kiusaamisesta joka on sinne omaan päähän hakattu ja jota ehkä vielä edelleen hakataan jos lapsi ei osaa hakeutua narsistisen vanhemman luota pois.. Niitäkin tapauksia on ja on ihan traagista katsoa vierestä sitä kiusaa mitä tämä sydämetön narsistivanhempi lapselleen tekee. Traagista ja vastenmielistä. Mikään muu sana ei sovi paremmin kuvaamaan narsistia kuin vastenmielinen.
"Niin, toistat jo aiemmin esittämääsi lausettasi, joten avaappas sitä hieman enemmän. Mitä tarkoitat tuolla omanlaisella tavalla? Kuvaappas sitä hieman"
Minulta et edes kysynyt, mutta vastaan silti.
Minäkin koen että ihan jokaisella meillä on omalla tavallaan värittynyt kuva maailmasta, sellainen joka palvelee meitä enemmän tai vähemmän. Oikeaa kuvaa ei tiedä kukaan.
Tuon värittyneisyyden voi helposti todeta siitä, ettei vielä koskaan ole tullut sellaista ihmistä vastaan jonka käytöksen täysin tajuaisin. Tai joka tajuaisi minusta oikeasti kauhean paljoa. Toiset tuntuvat elävän enemmän valheessa kuin toiset, valheessa kaikki kumminkin.
Kaikkien illuusio ei kuitenkaan lähde siitä, että muita käytetään hyväksi. Etä illuusio rakennetaan muiden alentamisen varaan. Suorastaan muiden nöyryyttämisen varaan. Narsistin illuusio rakentuu hänelle kuolemaakin suuremman pelon, eli häpeän pelon, ympärille. Narsistin illuusio alkaa ja loppuu häpeään.
Jonkun toisen illuusio saattaa perustua vaikka yksinäisyyden kartoittamiseen,tai jonkin yksittäisen ikävän asian kieltämiseen. Olen tavannut ihmisiä, jotka muuten kykenevät ihan järkevään toimintaa, mutta jokin liian vaikea asia elämässä saa heidät kieltämään ja kiertämään tuo asian pukemalla sen täysin järjettömiin valheisiin.
Joo mun vanhempi on kiusannut yli 40 vuotta. Tuli inhottava olo kun pidemmän tauon jälkeen äsköttäin tänään puhuin minuutin.
Ja jouduinkin tuossa aiemmin yhä uudelleen ja uudelleen kaikenlaista, johon ainoaksi ratkaisuksi jäi yksin jättäytyminen.
Mutta mulla on sattumoisin yksi vahvuus, yksinolokestävyys, joten mulle tää yksin jääminen sinällään ei ole ollut mikään epätoivoinen seikka laisinkaan, vaan olen suhtautunut siihen luovana mahdollisuutena.
Ja yhtenä osana siihen kuuluu nyt tämä filosofoiminen etenkin etiikasta. :)
Mutta mielenkiintoisesti mun psykopaatti taas sanoi, ettei ole koskaan epäillytkään minun tietojani.
Siis he ajattelevat, että olen fiksu, mutta eivät halua hoitaa asioita fiksusti.
Mielenkiintoisesti kukaan minun läheinen tai läheisemmin kanssani tekemisissä ollut ihminen ei epäile minua mistään, mutta silti minut on onnistuttu järkkäämään jotenkin niin, ettei ulkopuoliset ole uskoneet puhettani.
Onpa omituinen tunne kun joku/jotkut on varustettu samansuuntaisella arvostelukyvyllä.
Sama täällä. Aika vaikea hakea suvun ulkopuolelta korvaavia ihmissuhteita monessakin mielessä. Suku kyllä tietää mutta ei halua/kykene asiaa auttamaan. Ei edes todella kriittisissä ja pahoissa vaiheissa kun olin lapsi. Kaikki vaan haluttaisiin painaa villaisella vanhempien hyväksi. Mahtaa olla jotain kauheen hienoa niissä ihmisissä.
Olen havainnut nettikeskusteluissa, että ehkä monissakin asioissa samanmielisiä saattaa olla paljon enemmänkin, mutta näitä keskustelujakin yleensä pyrkii osa hallitsemaan niin, ettei mitään toisenlaista saisi kirjoittaa, siis olen havainnut ihan muuallakin ja muissakin aiheissa, vaikken nyt olekaan itse missään muualla nettikeskusteluissa. Täällä olenkin saanu kirjottaa harvinaisen kauan suht rauhassa, mutta en mä kyllä ihan vähällä päässy alkuun täälläkään, että kyllä tän keskustelun eteen vähän työtä piti tehdä :)
Yhteenlaskutoimitus vähän vänkää, mutta eiköhän sen kestä. Mutta tosiaan vähän saattaa sekottaa ajatuksia välillä, joten en noita kovin pitkiä tällä erää viiti lukea.
Tuo oli musta aika fiksua juttua. Onhan sitä tosiaan itselleenkin joskus ja toisinaan edelleenkin aika mysteeri vaikka aika paljon ajatukset oman navan ympärillä pyörii. Kuten ehkä varmaan aika monen muunkin. Aito ja tajuava kohtaaminen on varmasti harvinainen ja lyhytkestoinen poikkeustapaus, jota kaikki ei ehkä saa eläessään kokea.
Niin, täältä ruudun takaa on mahdotonta kenenkään resursseja tietää, että siltä osin olen pahoillani jos olen kommenteillani loukannut sinua. Vaikeaksi tunnistaa ketään taas tekee se jos samakin ihminen alati vaihtelee nimimerkkiään.
Mitä tulee tuohon pyytelyysi, "jos täälä sais" niin en ihan tiedä mitä siitä ajattelis, tuntuu olevan vähän nöyristelyn makua (osoittaa (teennäisesti, ylenmääräisesti) nöyryyttään), kun nää palstat kyllä on kenen tahansa vapaasti käytettävissä toki aina sillä varauksella, ettei aina jokainen ole kaikesta samaa mieltä, että kannattaa myös muistaa tuon pelko nimimerkin ohjeistus , että ikäväksi kokemansa kirjoittajan kommentit voi jättää lukematta.
Joo, mut itse olit ajamassa "meikäläisittäin" asiaa lähestyviä pois ilmeisesti putsataksesi palstan oman mieluisuuden mukaiseksi. Että jos annettais välillä kukkasten kukkia.
Pidin kommentistasi varsinkin tavastasi käsitellä asiaa monipuolisesti, useammasta näkövinkkelistä
Näinhän se on että itsekukin katselee maailmaa omasta näkökulmastaan katsoen ja hyvinkin monet asiat saattavat vaikuttaa taustalla millaisina näemme asiat.
Siitäkin olen kanssasi samaa mieltä, ettemme milloinkaan voi täysin kyetä ymmärtämään toista ihmistä, kun se itseymmärryskin on välillä hakusessa
Että kiitoksia vaan, aina joskus näitä helmiäkin
No tuota tarkoitan. Ei maailmaa sentään kannata tarkastella narsismin määritelmän kehyksestä käsin edes narsismipalstalla. On olemassa aidosti hyvin nöyriä ihmisiä, jotka eivät ole todellakaan narsisteja. Hyvinkään nöyrät eleet sinällään eivät osoita narsismia. Itse olen havainnut, että suomalaiset usein kohtelevat halveksuvasti hyvin nöyrän kohteliaasti käyttäytyvää ihmistä, mutta jossain muualla maailmassa juuri sellaiselle saatetaan olla kohteliaita myös takaisinpäin arvostaen kuinka hyväkäytöksinen ja kohtelias henkilö oli. Olen itse kokenut tuota nuoruudessani jonkin verran. Olin aika nöyräkäytöksinen ja toiskulttuuristen parissa siitä ei yleensä oikeastaan ollut minulle vahinkoa, vaan se turvasi, että yleensä minulle oltiin kohteliaita myös takaisinpäin, mutta suomalaisessa kulttuurissa sitä nöyrää käytöstä käytettiin enemmän oikeutuksena alistaa ja loukata.
Olen myökin tuosta samaa mieltä.
Koen sinun kommenttisi sisällön suorastaan itsestäänselväksi sanomattakin.
Minä olen psykologiakriittinen kenties sen takia, että psykopaattini on pelissään tietoisesti hyödyntänyt sitä, että psykologisen elämänkatsomuksen omaavat henkilöt eivät useinkaan osaa eläytyä empaattisesti minun filosofiseen elämänkatsomukseeni ja elämänkokemuksiini siinä osassa.
On tämä kummallisesti kettumainen kulttuuri kyllä. Varmaan tuon vanhemman sakin toimesta.
Tuossa voi piillä lampunkytkin omiin kokemuksiini. Kiitos.
Ai kiva. Tämä pointti ei ole usein ollut samanlainen kokemus muilla kokemukseni mukaan.
voi olla. Mä luulen et ne jokunen muu on katsonut viisaammaksi päättää päivänsä ja odotella prempia elämänkokemuksia. Mikäpä minä olen syyttämään ja arvioimaan heitä. Lohdullista että edes yksi tässä kaikkeuden hylkäämässä maassa ajattelee (Vielä) samoin :)
Alko vähän naurattaa itsekseen, kun sain hassun ajatuksen:
Jos perustaisi semmosen yhdistyksen ku: Filosofiset narsismin tutkijat ry.
Niin sitten voi aina vinkata ihmisille ohimennen, että: "Tota, mä kuuluun semmoseen yhdistykseen ku...", ni saiskohan silleen helpolla ainakaan uusia narsistikavereita ? :)
Tossa yhdistysnimessähän olis sitten se hyvä, ettei se viittaisi mitenkään mihinkään uhriuteen.
Mä voin liittyä! Lisätään etenn että "epätyypilliset" niin ettei tule sitten ylläreitä vanhoillisemmille stereotyypittelijoillekaan. Pääasia että joku sais apua ajoissa ja me jonkun säädyllisn toimeentulon, vaikka ei paradigamaan kuulutakaan, eikä suihin just niiltä "oikeilta" henkilöiltä otettaisikaan.
Joo toi epätyypilliset olis hyvä. :)
Asiassa on vaan se, että mä en oo oikein sopiva mihinkään sellaseen käytännön toimintaan käytännössä, että mä voisin perustaa enintään tollasen nettisivuston :)
Mutta olishan se kiinnostavaa olisko tollaseen vähän erikoisempaan yhdistykseen teoriassa enemmän ku kaks jäsentä :)
Ei tuu toimiin. Te ette sovi paradigmaan. Zorry. Vaikka teitä olis elossa ja toiminnassa kokonaiset viisi. Loput on lanttu kaakossa. Tutkittu juttu noin kntältä. T. Dr I. Jones
Tuolla aiemmin yhteenlaskutoimitus ihmetteli miksi narsistien lapset ei puhu enemmän keskenään. Mulle ainakin voisi olla traumatisoivaa tämä enempää täyttää päätä omien kokemusten lisäksi monenlaisilla kauhukertomuksilla.
Siksi oon tällä filosofisella linjalla enempi kanssa, että siinä sivussa voi opetalla käyttämään aivoja vähän pirteämmin.
Tungen tähän väliin, kun on ollut niin paljon juttua tässä pitkähkössä keskustelussa noista ilmiöistä ja ilmentymistä. Liittyvät olennaisesti minua kiinnostavaan filosofiaan/elämäntapaan,jossa pyritään vain näkemään asiat sellaisenaan, kun ne ovat. Mehän ne illuusiot teemme omissa päissämme ja tulisi pyrkiä olemaan muodostamatta mistään turhia mielentuotteita.Lapsiuhrit täytynee kuitenkin jättää tämän ulkopuolelle. Kun joskus tajusin eläväni itse kuvittelemassani illuusiossa, oli siitä luopuminen todella vaikeaa ja surullista, sekä vei vuosikausia.
Ehkä se psykologian minä onkin harhaa?
Joooo, lapset jos ketkä ei kauheesti harhaile. Ymmärrän kyllä että aikuiset hakee lohtua saduista yms,
Munki mude kertoi elätelleensä haaveista vaaleanpunaisiin kretoinkeihin sonnustautuneesta hattpäisestä olennosta. Noooh... kyl mä maksan näin tyttärenä . Huhhuuh.
Mistä nuo ämmät oikein repii juttunsa. Mää maksalen meinaa yhen haaveeks jäänet ja yhen realisoidut. Et revi siittä sit. Eipä oo mistä repii, heh ja hah. No toisilla näyttää olevan varaa haaveilla ja toisilla kanttia realisoida. Mulla ei kumpaakaan. Heh ja heh.
Mun mielestä tuo on hyvä juttu, mua kiinnostaa tuo samanlainen "filosofia", on kiinnostanu aina. Olen vakuuttunut, että se on onnellisin vaihtoehto, mutta tässä narsismikuviossa on se hullu juttu, että muut yrittää pakottaa kummalliseen mielikuvitusmaailmaansa mukaan.
Aiemminhan se oli mm. sitä että muut halusi kuvitella minulle mielikuvituspersoonan, jolle he myös keksi tunteet oman päänsä mukaan kysymättä minulta ollenkaan ja se peli meni hyvin pitkälle, kesti parikymmentä vuotta. Ihmettelin pöyristyneenä koko sen ajan.
Päästäkseni siitä muiden mielikuvitushenkilöstä olen myöskin halunnut jättäytyä kutakuinkin yksikseni saadakseni tilaa ilmaista itseä edes kutakuinkin aidosti, kuten nyt esim. tässä suht aidosti tätä kirjoittelen.
Sitten on mulla ollu se oma mielikuvitusmaailma, jolla lapsena ja nuorena suojeli itseään, mutta mä oon keksiny sille hyvää hyötykäyttöä ja saanu sen ikäänkuin sulatettua persoonaani rakentavalla tavalla tietoisena sen ominaislaadusta, että se pointti ei ole minulle ongelma. Voin siis samanaikaisesti pyrkiä näkemään maailman mahdollisimman totuudenmukaisesti ja sisällyttää siihen tietoisesti myös itselle mieluisan mielikuvitusmaailman, koska mielikuvitusmaailmojen olemassaolo ei ole ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä todellisuudessa on oikeasti ihmisillä mielikuvitusmaailmoja, kun onhan kaikkia fantasiakirjojakin jne ja ovat nekin niinkin konkreettisia ja todellisia, että niitä rahalla ihmiset ostaa kaupasta.
Vaikeimmaksi olen kokenut kun ihmiset projisoi omaa mieltään minuun.
Siksi ei oikeastaan liiemmälti ole puhuminen ihmisille tehny hyvää. Olen sitä todella paljon harrastanut vuosikymmenien saatossa, ja harmittaa todella.
No joo, kyllähän se menee niin, että länsimaisen psykologian oleellinen ego on mm. itämaisille mystikoille ikäänkuin "harhaa", mutta mä olen nyt kiinnostunut ihan uudenlaisesta näkökulmasta, mutta en halua kirjoittaa siitä nyt tänne julkisesti kun koen sen henkilökohtaiseksi asiaksi ja pohdintakin on vielä kesken.
Toi puuttuminen on tosi vaikeaa. Narsistille ei voi suoraan sanoa että kohtelee lastaan väärin, sehän suuttuu ja kohtelee lasta vielä pahemmin, ihan vaan kiusallaan. Itse olin jo kerran tekemässä lastensuojeluilmoitusta, mutta jäi tekemättä. Tilanne oli sellainen, että narsistin olisi ollut helppo arvata kuka ilmoitti, ja että lapsi oli kertonut kiellettyjä asioita eteenpäin. Ihan varmasti hän olisi valehdellut suut silmät täyteen l-suojelulle ja kostanut omalle lapselleen, minulle ja vielä minunkin lapsille. Ja ehkä vielä muutamalle muullekin. Hel...moinen draama pystyyn ja mahdollisimman paljon kärsimystä ihan kaikille.
Narsistille kulissit ovat tärkeitä. Hän yrittää pitää "äideistä parhain"-mielikuvaa yllä, ja joutuu tuon mielikuvan takia tekemää ihan oikeasti joitakin asioita lapsen hyvinvoinnin eteen. Vaikka narsistia ei suoraan syytä laiminlyönneistä, hänet kannattaa pitää varpaillaan vihjaamalla tietävänsä niistä. Asioista voi puhua "yleisellä tasolla" koska narsisti vainoharhaisuuttaan tarttuu niihinkin helposti.
Mutta totta on, moni sulkee silmänsä. Itse olen katsonut vierestä kuinka esim. lapsen isä ja isovanhemmat suhtautuvat narsistin laiminlyönteihin kuin normaaliin asiaan. Narsistin nyt vaan toimii niin, ja jos yrität ottaa asian esiin, sinulle suututaan. Ihmiset jotenkin kummasti "sallivat" narsistille vastuuttomuuden. Hämmentävintä on, että samat ihmiset ovat sitten kehumassa narsistia kun tämä kerrankin vaivautuu tekemään edes jotain. Ehkä sillä peitellään sitä tosiasiaa, että keskimäärin narsisti on ihan pa..ka eikä kukaan uskalla tehdä asialle mitään. Ettei edes omaa lasta/lapsenlasta uskalleta suojella tuolta pa...kalta.
Mä palaan vielä tuohon fenomenologiaan.
Yhteenlaskutoimitus kun esitti, että se liittyisi siinä mielessä nimenomaan narsismiin, että molemmissa mainitaan illuusiot. No mietin tässä että itse asiassa sehän onkin hyvä ajatus, ja jatkaisin sitä niin, että narsistin uhrihan voisi tutkia tilannettaan juuri fenomenologisesti erottaakseen narsistin luomat illuusiot tosiasiallisesta todellisuudesta. Ongelmana psykologiassa näen sen, että puhutaan todesta ja illuusiosta, mutta kukaan ei todella lähde perusteellisesti ja tosiasiallisesti pohtimaan ja tutkimaan mikä on mitäkin, vaan perustetaan esim. pelkkiin kuulopuheisiin ja tehdään päätelmiä nopeasti sen mukaan miltä sattuu tuntumaan päättelijästä.
Ps.
Narsistit ovat vajavia tietyissä ominaisuuksissa, mutta näkemykseni mukaan narsistien lapset eivät missään nimessä ole automaattisesti sen seurauksena samalla tavalla vajavia. Uskon, että ne vajavuudet on mahdollista ylittää ihan älyä käyttämällä, vaikka se ei olekaan helppoa. Siis sitä jotakin mitä ei ole saanut ei ole välttämätöntä saada täyttääkeen sen vajavuuden, vaan sen vajavuuden voi täyttää myös itsestä lähtöisin olevalla sisäisellä toiminnalla.
Se ei mene välttämättä näin kuten tavallaan esim. minun äiti asian ilmaisi joskus vähän eri sanoin: "En voi rakastaa, koska en ole itse saanut mitään sellaista".
No se on hänen järki joka sanoo niin, mutta mä voin rakastaa, vaikka en ole saanut rakkautta. Miksi en voisi ?
Tuli vielä mieleen tämmönen:
Asia on vähän kuin jos joku tulisi sanomaan: "Kuule, mä voin kertoa sulle, että sulla on semmonen sisäinen kannu, se on näkymätön, mutta se on tyhjä, niin tota mä voisin auttaa sua täyttämään sen, mutta se sit maksaa 10000 euroa, eikä oo tietty mitään takeita sitten, että täyttyykö se silläkään."
Mä kyllä siihen sanoisin, että: "Tota, kun multa loppuu ruoka, niin mä en tee sillä kannun täytteellä mitään, ja kun se kannu kerran on näkymätön jo lähtökohtaisestikin, niin mä tiedän semmosen paikan, semmosen näkymättömän paikan, jossa on lähde, jonne periaatteessa kuka haluaa voi mennä ihan ilmaiseksi täyttämään näkymättömän kannunsa näkymättömällä vedellä. "
Se rakkaus vaan on mulle pahuksen vaikea määritelmä. Pyyteetön ja vailla vastineen odotusta? Liiallinen kiintyminen ei ole hyväksi .
Joo no se onkin kyllä sitten taas oma filosofoinnin aiheensa ja vaatisi sitten ehkä pitkän kirjoittamisen, johon en nyt pysty alkamaan. Jossain netissä näin semmosenkin lauseen, että rakkaus on sitä mitä ajattelemme sen olevan.
Niin se tuntuu oudolta kun jossain vaiheessa alkaa tapaamaan ihmisiä jotka oikeasti ymmärtävät.. Onneksi on sentään edes joitain ihmisiä jotka ymmärtää.
Et voi pilata mun fiilistä millään:)
Kyllä narsistivanhempi tekee kaikkensa, saavuttaakseen menetetyt *hyödyt*. Lasta syyllistetään, uhkaillaan ja kiristetään. Tämän irtautumisen jälkeen olet narsistivanhemman hampaissa loppuelämän. Hänen ilkeydellään ei tunnu olevan mitään rajoaja. Minäkin sain kuulla lopulta olevani *murheenkryyni*, josta ei ole koskaan ollut vanhemmille mitään iloa. Ainoastaan pelkkää harmia ja murhetta. Siis näin narsistivanhempi voi loukata lastaan, ilman tunnontuskia.
Tietoinen itsekkyys voi olla keino jota henkilö on oppinut käyttämään keinona saavuttaa asioita. Ehkä sellainen henkilö leimattaisiin narsistiksi helposti. Onko hän oikeasti silloin narsisti vai ei?
Narsistille sanottiin että olet narsisti. Narsistin vastaus oli
-" onko se jokin kukka",
Sanottiin myös narsistille että olet narsisti. Narsistin vastaus oli -"En minä ole mikään narsissi",
No onhan toi vitunvirkkaus jo aika lääst siisön jotta saisko jottai tätä päivää... plee.
Yx pieni käytännön normatiivine kysynys kun olen epätietoinen nykykoodistosta. Saanko sylkäistä naimisissa olleita/olevia pareja? He kun on mua kivuliain tavoin painostaneet avioliittoon, niin saanko minä samoin panostaa heidät pois siittå? Musta olis tosi kiva halveksua kaikkia pariskuntia ja lällätellä heidän humpuugijuttujansa ihan estoitta, kun se avioliitto olis kuitenki tarkoitettu taloudelliseksi ja resurssien jaoksi alaspäin lapsille eikä siitä ole nyt mitään merkkejä. Että saako sapteerata?! Ois niin mukavaa.
sapteerata=sapoteerata :)
Kun täällä on nuita nykyetiikan hallihtijoita. Määki oon kuiteski aika relativistine nuin loppuinlopuks isos koos katottuna.
No mun mielesta jos sua joku hlvaksii ja mitätöi tuommoiseen noin kyseenalaiseen instituuhtioon kuulumattomuudesta niin ssapi kyllä takas paukkaa samalla mitalla. Kyseeenalaistahn se nykyään on mennä edes naimisiin jos ei lapset ole kysessä ja voi mitä kaikkee kauheeta onkaan... että mun puolesta nna palaa vaan takas samalla mitalla! Käsittämätöntä ettää täytyy?!!!
Mun näkemyksen mukaan kukaan pahoin nassuvanhempien hyväksikäyttämä ei ole kelvollinen ja tasavertainen puolisomateriaali/ tasavertainen vanhempimateriaali pienelle lapselle, koska häneltä on itseltä jäänyt puuttumaan omille jaloille astuminen, joka tarkoittaa sitä, että jos/kun puoliso kuolee/tulee ero, on tällainen henkilö todella heikoilla. Ja kun tämmöinen asia ei mene nykyauttajien kalloon sitten millään, vaan mitä kummallisimpia kepulikonsteja keksitään vastuusta vapautumisesta mitä pikimmin tällaisesti kaltoinkohdellusta henkilöstä, niin ei mitään järkeä ole mitään tuloksellista/hyvinvoivallista odotella. En kaikenkattavasti nyt puhu, mutta monen puolesta ehkä kuitenkin. Älkää prkle ajako niitä autettavianne sieltä mistä aita on matalin = köksä/karjakko/Palvelija, koska noilla jos jollain on edellytyksiä suurempiinkin pohdintoihin. Tiietään että ne teidän kuolaavat pikku kultapossuset olis siellä lutkuttelemassa oikeita utareita ja OIKEAAN AIKAAN JA OIKEASSA PAIKASSA kaikkine lutkittuine kulttuuripääomineen, mutta kantsiiko jättää elämänkatsomusta sen varaan? Vaiks vanhoja runggareita oootteki eikä se ajatus oikein jaksa ylittää yli oman paukkuvan navan...
gyrbä nousee ku sianvittua tarjolla joka hakkaa sun tytärtä . oujee, Koko yhteiskunta mukaan..!!!