Asevelvollisuus merkitsee laadukkaita joukkoja
Julkisuudessa vähätellään aivan perusteettomasti asevelvollisten joukkojemme suorituskykyä - useimmiten tietämättömyydestä johtuen. Vakavasti otettavat tutkijatkin puhuvat massa-armeijasta tai jopa tykinruoasta. Uutisjutut kuvitetaan juuri palvelukseen astuneilla alokkailla. Alokas näyttää aina yhtä epävarmalta, edustaa hän asevelvollista tai ammattiarmeijaa. Kovin usein unohdetaan, että vasta koulutuksessa olevat varusmiehet eivät ole niitä sotilaita, jotka Suomea puolustavat tai joita lähetetään kansainvälisiin operaatioihin. Suomea puolustavat koulutetut reserviläiset.
Se, mikä selvimmin erottaa suomalaisen varusmiehen ammattiarmeijan värvätystä, on korkeatasoinen koulusivistys. Siitä meidän on kiittäminen PISA-tutkimuksissakin laadukkaaksi arvioitua koululaitosta. Kun varusmiespalvelukseen astuvat kaikki nuorukaiset korkeakouluopiskelijoita myöten, ei vaativienkaan sotilaallisten taitojen omaksuminen tuota asevelvollisuusarmeijalle ongelmia. Paraatimarssia emme ehdi sotilaillemme opettaa, mutta nykyaikaisen ja teknisen puolustusjärjestelmän vaatimat taistelijan taidot kyllä.
Asevelvollisuus merkitseekin nimenomaan laatua: hyvin koulutettuja ja varustettuja reserviläisiä puolustusvoimiin. Oikeastaan vasta vaativat kansainväliset harjoitukset ja operaatiot ovat avanneet ulkopuolisten silmät tälle tosiasialle. Suomalaiset joukot ovat NATOnkin arvioiden mukaan monikansallisten joukkojen parhaimmistoa, vaikka ne koostuvat 80-prosenttisesti asevelvollisista reserviläisistä. Puolustusvoimain komentajana haluan painokkaasti korostaa, että mitä pitemmälle Suomen puolustusvoimat teknistyvät, sitä enemmän luotamme hyvin koulutettuihin reserviläisiimme. Kerron teille teesini tueksi pienen esimerkin:
Seurasin joulukuussa Läntisen maanpuolustusalueen sotaharjoitusta, jossa reserviläisistä muodostettu esikunta- ja viestipataljoona huolehti nykyaikaisesta, digitaalisesta tietoliikennejärjestelmästä. Haastattelin erästä reserviläisryhmää heidän panssaroidussa viestiajoneuvossaan. Ryhmä ohjasi ja valvoi tietokoneillaan verkon toimintaa taitavasti. Parissa päivässä he olivat saavuttaneet ammattilaisten tason ja olivat innolla kehittelemässä järjestelmään parannuksia. Eikä ihme, sillä yhtä operaattoria lukuun ottamatta kaikki olivat joko tietotekniikan opiskelijoita tai jo valmiita diplomi-insinöörejä. Ainoa poikkeus ryhmässä oli lääketieteen opiskelija, mutta hänkin tuntui hallitsevan järjestelmän täysin sotilaskoulutuksensa pohjalta.
Eihän tällaisesta osaamispotentiaalista mikään ammattiarmeija voi uneksia, eikä meilläkään olisi varaa palkata heitä näihin tehtäviin, eikä oikeastaan tarvettakaan. Puolustusvoimille riittää varmuus siitä, että he ovat aina käytettävissämme, jos käsky käy. Ryhmä itse arvioi tarvitsevansa seuraavan kertausharjoituksen noin neljän vuoden päästä, mutta oli siihen valmis aiemminkin. Ei ole todellakaan mikään ihme, että Suomi kuuluu maailman johtaviin maihin niin kutsutun verkostoavusteisen sodankäynnin (Network Enabled Warfare) kehittämisessä.
Suomessa vierailee vuosittain puolenkymmentä ulkomaista puolustusvoimien komentajaa. Haluan aina esitellä kollegoilleni suomalaisen asevelvollisen. Vaikutus on taattu. Silminnähden hämmästyneinä vieraani ihmettelevät varusmiesten ja reserviläisten kovaa motivaatiota ja tietotaitoa. Mitään kansainvälistä painetta Suomen asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseksi ei ole. Järjestelmämme laadukkuus on tiedostettu. Meidän on vain itse muistettava antaa tunnustusta ja tukea asevelvollisillemme, jotta turvallisuutemme kannalta elintärkeän kansalaisvelvollisuuden arvostus säilyisi.
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp
Julkisuudessa vähätellään aivan perusteettomasti asevelvollisten joukkojemme suorituskykyä - useimmiten tietämättömyydestä johtuen. Vakavasti otettavat tutkijatkin puhuvat massa-armeijasta tai jopa tykinruoasta. Uutisjutut kuvitetaan juuri palvelukseen astuneilla alokkailla. Alokas näyttää aina yhtä epävarmalta, edustaa hän asevelvollista tai ammattiarmeijaa. Kovin usein unohdetaan, että vasta koulutuksessa olevat varusmiehet eivät ole niitä sotilaita, jotka Suomea puolustavat tai joita lähetetään kansainvälisiin operaatioihin. Suomea puolustavat koulutetut reserviläiset.
Se, mikä selvimmin erottaa suomalaisen varusmiehen ammattiarmeijan värvätystä, on korkeatasoinen koulusivistys. Siitä meidän on kiittäminen PISA-tutkimuksissakin laadukkaaksi arvioitua koululaitosta. Kun varusmiespalvelukseen astuvat kaikki nuorukaiset korkeakouluopiskelijoita myöten, ei vaativienkaan sotilaallisten taitojen omaksuminen tuota asevelvollisuusarmeijalle ongelmia. Paraatimarssia emme ehdi sotilaillemme opettaa, mutta nykyaikaisen ja teknisen puolustusjärjestelmän vaatimat taistelijan taidot kyllä.
Asevelvollisuus merkitseekin nimenomaan laatua: hyvin koulutettuja ja varustettuja reserviläisiä puolustusvoimiin. Oikeastaan vasta vaativat kansainväliset harjoitukset ja operaatiot ovat avanneet ulkopuolisten silmät tälle tosiasialle. Suomalaiset joukot ovat NATOnkin arvioiden mukaan monikansallisten joukkojen parhaimmistoa, vaikka ne koostuvat 80-prosenttisesti asevelvollisista reserviläisistä. Puolustusvoimain komentajana haluan painokkaasti korostaa, että mitä pitemmälle Suomen puolustusvoimat teknistyvät, sitä enemmän luotamme hyvin koulutettuihin reserviläisiimme. Kerron teille teesini tueksi pienen esimerkin:
Seurasin joulukuussa Läntisen maanpuolustusalueen sotaharjoitusta, jossa reserviläisistä muodostettu esikunta- ja viestipataljoona huolehti nykyaikaisesta, digitaalisesta tietoliikennejärjestelmästä. Haastattelin erästä reserviläisryhmää heidän panssaroidussa viestiajoneuvossaan. Ryhmä ohjasi ja valvoi tietokoneillaan verkon toimintaa taitavasti. Parissa päivässä he olivat saavuttaneet ammattilaisten tason ja olivat innolla kehittelemässä järjestelmään parannuksia. Eikä ihme, sillä yhtä operaattoria lukuun ottamatta kaikki olivat joko tietotekniikan opiskelijoita tai jo valmiita diplomi-insinöörejä. Ainoa poikkeus ryhmässä oli lääketieteen opiskelija, mutta hänkin tuntui hallitsevan järjestelmän täysin sotilaskoulutuksensa pohjalta.
Eihän tällaisesta osaamispotentiaalista mikään ammattiarmeija voi uneksia, eikä meilläkään olisi varaa palkata heitä näihin tehtäviin, eikä oikeastaan tarvettakaan. Puolustusvoimille riittää varmuus siitä, että he ovat aina käytettävissämme, jos käsky käy. Ryhmä itse arvioi tarvitsevansa seuraavan kertausharjoituksen noin neljän vuoden päästä, mutta oli siihen valmis aiemminkin. Ei ole todellakaan mikään ihme, että Suomi kuuluu maailman johtaviin maihin niin kutsutun verkostoavusteisen sodankäynnin (Network Enabled Warfare) kehittämisessä.
Suomessa vierailee vuosittain puolenkymmentä ulkomaista puolustusvoimien komentajaa. Haluan aina esitellä kollegoilleni suomalaisen asevelvollisen. Vaikutus on taattu. Silminnähden hämmästyneinä vieraani ihmettelevät varusmiesten ja reserviläisten kovaa motivaatiota ja tietotaitoa. Mitään kansainvälistä painetta Suomen asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseksi ei ole. Järjestelmämme laadukkuus on tiedostettu. Meidän on vain itse muistettava antaa tunnustusta ja tukea asevelvollisillemme, jotta turvallisuutemme kannalta elintärkeän kansalaisvelvollisuuden arvostus säilyisi.
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp
Vastaukset 1
Vanhimmat
myös EMP:in (elektromagneettinen pulssi) sattuessa vai kaivetaanko silloin lankapuhelimet esiin?