Olen miettinyt otsikossa mainittuja asioita. Täällä on paljon ihmisiä, joilla on vaikeaa unohtaa saavuttamattomat ihastuksen kohteensa.
Voisikos kyse olla muillakin kuin minulla läheisriippuvuudesta?
Sitä minä epäröin sairastavani.
Siksi kai ihastun vain saavuttamattomiin ihmisiin, jotka lopulta aina hylkäävät.
Siksi kai he tuntevat, että tukahdutan heidät.
Siksi kai en löydä koskaan oikeaa rakkautta, koska etsin sitä vääristä ihmisistä.
Voikohan tästä parantua?
_____________________
Niin kauan kuin reagoimme alitajuisesti lapsuutemme emotionaalisiin haavoihin ja älylliseen ohjelmointiin, me toistamme samoja kuvioita. Me yritämme päästä lähelle saavuttamattomia ihmisiä. Me järjestämme itsemme hylätyiksi, petetyiksi ja torjutuiksi. Me etsimme rakkautta vääristä paikoista ja vääristä ihmisistä. Onko mikään ihme, että pelkäämme läheisyyttä?
"Läheisriippuvuus on emotionaalinen ja käyttäytymiseen perustuva puolustusjärjestelmä, jonka me omaksuimme selvitäksemme lapsina. Koska meillä ei ole työkaluja egomme uudelleen ohjelmoimiseen eikä emotionaalisten haavojemme parantamiseen (yleisesti hyväksyttyä suremista, opetusta, aikuistumisriittejä, terveitä roolimalleja, jne.), aikuisinakin me reagoimme lapsuutemme ohjelmointiin emmekä osaa täyttää tarpeitamme - emotionaalisia, älyllisiä, hengellisiä, ja fyysisiä tarpeitamme. Läheisriippuvuuden ansiosta me selviämme hengissä, mutta koemme sisältä olevamme tyhjiä ja kuolleita. Läheisriippuvuus on puolustusjärjestelmä, joka saa meidät haavoittamaan itseämme.
Kun jotkut alkavat paranemaan, he voivat virheellisesti kuvitella, että heidän oletetaan laskevan kaiken puolustuksensa ja alkavan luottaa kaikkiin. Tämä on hyvin vahingollinen uskomus. On tarpeen riisua pois vahingolliset puolustusmekanismit, mutta meidän on myös korvattava ne toimivilla puolustusjärjestelmillä. Meillä on oltava puolustusjärjestelmä, sillä meidän on kyettävä suojaamaan itseämme. Maailma on vielä vihamielinen paikka, ja se on täynnä haavoittuneita Aikuisia Lapsia, joihin ei ole turvallista luottaa.
Vääristyneen puolustuksemme keskellä me rakennamme ympärillemme korkeat muurit suojellaksemme itseämme, ja sitten - heti kun tapaamme jonkun, joka auttaa meitä toistamaan hyväksikäytetyksi tulemisen, hylätyksi tulemisen, petetyksi ja halveksituksi tulemisen kuvioitamme - me laskemme laskusillan ja kutsumme hänet sisään. Läheisriippuvuudessamme meillä on hienot tutkajärjestelmät, jotka houkuttavat meitä niiden luokse, jotka ovat meille henkilökohtaisesti kaikkein epäluotettavimpia (tai saavuttamattomimpia tai tukahduttavimpia tai piittaamattomimpia tai mitä tahansa, mitä me tarvitsemme toistaaksemme kuvioitamme) - juuri niitä, jotka "painelevat nappuloitamme".
Näin käy siksi, että nuo ihmiset tuntuvat tutuilta. Valitettavasti lapsuudessamme ne, joihin me luotimme eniten - jotka tuntuivat kaikkein tutuimmilta - satuttivat meitä eniten. Sen seurauksena me yhä uudelleen toistamme kuvioitamme ja hankimme muistutusta siitä, että ei ole turvallista luottaa itseemme eikä muihin ihmisiin.
______________
Voisikos kyse olla muillakin kuin minulla läheisriippuvuudesta?
Sitä minä epäröin sairastavani.
Siksi kai ihastun vain saavuttamattomiin ihmisiin, jotka lopulta aina hylkäävät.
Siksi kai he tuntevat, että tukahdutan heidät.
Siksi kai en löydä koskaan oikeaa rakkautta, koska etsin sitä vääristä ihmisistä.
Voikohan tästä parantua?
_____________________
Niin kauan kuin reagoimme alitajuisesti lapsuutemme emotionaalisiin haavoihin ja älylliseen ohjelmointiin, me toistamme samoja kuvioita. Me yritämme päästä lähelle saavuttamattomia ihmisiä. Me järjestämme itsemme hylätyiksi, petetyiksi ja torjutuiksi. Me etsimme rakkautta vääristä paikoista ja vääristä ihmisistä. Onko mikään ihme, että pelkäämme läheisyyttä?
"Läheisriippuvuus on emotionaalinen ja käyttäytymiseen perustuva puolustusjärjestelmä, jonka me omaksuimme selvitäksemme lapsina. Koska meillä ei ole työkaluja egomme uudelleen ohjelmoimiseen eikä emotionaalisten haavojemme parantamiseen (yleisesti hyväksyttyä suremista, opetusta, aikuistumisriittejä, terveitä roolimalleja, jne.), aikuisinakin me reagoimme lapsuutemme ohjelmointiin emmekä osaa täyttää tarpeitamme - emotionaalisia, älyllisiä, hengellisiä, ja fyysisiä tarpeitamme. Läheisriippuvuuden ansiosta me selviämme hengissä, mutta koemme sisältä olevamme tyhjiä ja kuolleita. Läheisriippuvuus on puolustusjärjestelmä, joka saa meidät haavoittamaan itseämme.
Kun jotkut alkavat paranemaan, he voivat virheellisesti kuvitella, että heidän oletetaan laskevan kaiken puolustuksensa ja alkavan luottaa kaikkiin. Tämä on hyvin vahingollinen uskomus. On tarpeen riisua pois vahingolliset puolustusmekanismit, mutta meidän on myös korvattava ne toimivilla puolustusjärjestelmillä. Meillä on oltava puolustusjärjestelmä, sillä meidän on kyettävä suojaamaan itseämme. Maailma on vielä vihamielinen paikka, ja se on täynnä haavoittuneita Aikuisia Lapsia, joihin ei ole turvallista luottaa.
Vääristyneen puolustuksemme keskellä me rakennamme ympärillemme korkeat muurit suojellaksemme itseämme, ja sitten - heti kun tapaamme jonkun, joka auttaa meitä toistamaan hyväksikäytetyksi tulemisen, hylätyksi tulemisen, petetyksi ja halveksituksi tulemisen kuvioitamme - me laskemme laskusillan ja kutsumme hänet sisään. Läheisriippuvuudessamme meillä on hienot tutkajärjestelmät, jotka houkuttavat meitä niiden luokse, jotka ovat meille henkilökohtaisesti kaikkein epäluotettavimpia (tai saavuttamattomimpia tai tukahduttavimpia tai piittaamattomimpia tai mitä tahansa, mitä me tarvitsemme toistaaksemme kuvioitamme) - juuri niitä, jotka "painelevat nappuloitamme".
Näin käy siksi, että nuo ihmiset tuntuvat tutuilta. Valitettavasti lapsuudessamme ne, joihin me luotimme eniten - jotka tuntuivat kaikkein tutuimmilta - satuttivat meitä eniten. Sen seurauksena me yhä uudelleen toistamme kuvioitamme ja hankimme muistutusta siitä, että ei ole turvallista luottaa itseemme eikä muihin ihmisiin.
______________
Vastaukset 63
Vanhimmat
Hylkäät ihmiset jotta voit kaivata heitä saavuttamattomina.
No onko hauskaa?
Olen läheisriippuvainen. Tajusin sen viime vuonna. Yritän unohtaa "saavuttamattoman ihastuksen". Yksinkertaisesti vain välttelen törmäämästä häneen.
Lisään vielä:
Ihmisistä ei rakkautta löydä, ei sellaista takkautta, joka antaa rauhan ja tyydyttää. Vain Jumalan rakkaus on pyyteetöntä ja antaa rauhan sydämeen. Luojan kiitos sille, että olen tullut uskoon. Enää ei tarvitse etsiä :)
Taidan mennä rikki
En ole kenenkään kanssa ollut, joten en ole ketään hyljännyt.
Kerro jotain tuntomerkkejä kuka on aiheuttanut tälläisiä tunteita sinulle ? Jäikö teillä asiat puhumatta ?
Läheisriippuvainen on miellyttämistarpeinen roikkuja joka unohtaa oman itsensä ja tarpeensa koska ei halua tulla hylätyksi.
Minä itse olin sellainen joskus. Väkivaltaisia miehiä joiden kanssa olin ja yritin sitä kovemmin miellyttää mitä ilkeämmin minua kohdeltiin.
Nykyään säikähdän huonoa kohtelua kun muistan että täs menin harhaan. Kierrän ja välttelen häiriintyneitä ja minua huonosti kohtelevia nykyään.
Vanha minäni olisi ryöminyt edessä ja kerännyt lisää "lyöntejä" mutta ei missään nimessä hylkäämistä. Vanha minä olisi ottanut vastaan kaiken paskan kunhan vain ei yksin jätetä.
Opin ettei se ole sen arvoista. Nykyään juoksen karkuun ja piilouduin kun kohtaan huonoa kohtelua
Enää en kerjää ja matele että " kiltti, olen tässä. Lyö lisää. Saat tehdä sen, mut älä hylkää. Teen mitä vain että kelpaisin sulle"
Nykyään rakastan itseäni liikaa alentuakseni huonon kohtelun alle vain hylkäämisen pelon takia ja siellä tekeen sairaita asioita jotta miellyttäisin toista
Läheisriippuvainen esim. Pelkää sanoa mielipiteitään ja vihastua koska ajattelee sen johtavan hylkäämiseen.
Myöskin toisen vähäpätöinenkin viaton huomautus ulkonäöstä tai luonteesta saa läheisriippuvaisen alkaan muokkaamaan itseään toisenlaiseksi ja usein sen kritisoijan mieltymyksien mukaiseksi
Itsellä oli joskus identiteetti ihan hukassa kun elin muiden muovailuvahana muuntautuen aina kritiikin tullen sellaiseksi että se toinen tykkäisi minusta.
Menin lopulta aika äärimmäisyyksiin siinä kun pelkäsin että mua ei enää rakasteta jos en miellytä.
Samalla tunsin että minua ei rakasteta omana itsenäni ollenkaan.
Se, miten vahingollisen suhteen dynamiikka toimii, on tule tänne - mene pois - tanssi. Yhden ollessa kykenevä läheisyyteen toinen pyrkii vetäytymään pois. Jos ensimmäinen muuttuu saavuttamattomaksi, toinen tulee takaisin ja pyytää saada tulla lähelle. Kun ensimmäinen jälleen tulee kykeneväksi yhteyteen, toinen alkaa taas vetäytyä pois. Näin käy, koska oma suhteemme itseemme ei ole parantunut. Niin kauan kuin en rakasta itseäni, siinä, joka rakastaa minua, on oltava jotakin vikaa - ja jos joku ei rakasta minua, minun on osoitettava arvokkuuteni voittamalla hänet takaisin. Jollakin tasolla me yhä yritämme ansaita saavuttamattoman vanhempamme rakkautta todistaaksemme itsellemme, että olemme arvokkaita ja rakastettavia.
Tämän yhteiskunnan romanttisissa suhteissa on normaalia ja luonnollista, että henkilö, jonka päällimmäinen pelko on hylätyksi tulemisen pelko, hankkiutuu suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jonka päällimmäinen pelko on tukahdutetuksi tulemisen tai itsensä kadottamisen pelko. Se, joka pelkää hylkäämistä, reagoi toisen itsenäisyyden osoituksiin ikään kuin toinen olisi hylkäämässä häntä. Tämä saa hänet tulemaan entistä tarvitsevammaksi ja takertuvammaksi - mikä aiheuttaa toisen vetäytymistä - mikä saa ensimmäisen takertumaan yhä lisää - mikä saa toisen vetäytymään yhä kauemmas. Lopulta se, joka pelkää hylkäämistä, suuttuu, alkaa inhota ja vetäytyy kuoreensa - mikä saa toisen tuntemaan olonsa turvalliseksi tulla takaisin, ja hän pyytää päästä jälleen mukaan. Ja lyhyen kuherruskuukauden jälkeen tanssi alkaa taas uudelleen.
Jos luit edellisen artikkelin (läheisriippuva ja vastariippuva käyttäytyminen), sanot luultavasti, "Hetkinen, edellisen artikkelisi lopussa sanoit, että sekä läheisriippuva että vastariippuva käyttäytyminen ovat reaktioita hylätyksi tulemisen pelkoon."
Se on totta. Läheisriippuva käyttäytyminen on yritystä voittaa uskomus, että olemme arvottomia emmekä ansaitse rakkautta. http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html
Vahingollisten suhteiden emotionaalinen dynamiikka
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Romantic.html
Emotionaalinen dynamiikka osa 2 http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/dynamics.html
Valtataistelu http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent1.html
Rakkauden vahingollinen määritelmä http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent2.html
Läheisriippuva ja vastariippuva käyttäytyminen http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html
Tule tänne, mene pois http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html
Kumppanuus, ei riippuvuus http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationship.html
Selvä kommunikaatio http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships2.html
Emotionaalinen rehellisyys http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships3.html
Matkakumppanit http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships4.html
Saavuttamattomista ihmisistä irti päästäminen http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html
Tuo on vain huonoa itsetuntoa.
Ihminen ei ole suhteen alussa varma toisen tunteista joten vetäytyy heti kun saa pienen epävarmuuden ja toinen vetäytyy kun se toinen vetäytyy.
Älä sekoita epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa
Tähän.
Eli yksinkertaistettuna, jos ei itse muutu, mikään ei muutu?
Muutkin kuin läheisriippuvaiset, eli hyvinkin itsenäiset ihmiset voivat seurata tuota vahingollisen läheissuhteen mallia lapsuudesta tai nuoruudesta.
Vaikka voisin olla läheisriippuvainen niin en sitä kuitenkaan ole varsin empaattinen henkilö noin muuten.
Naissuhteeni ovat kuitenkin olleet sen laatuisia joiden kohteet ovat olleet monella tavalla vääriä. Osa on ollut tavoittamattomia tai sen tapaisia joissa on piirteitä eräästä läheisestä ihmisestä johon minulla oli vinoutunut suhde nuoruudessani.
Tahtoisin erilaisen suhteen, mutta en päästä ihmisiä lähelleni koska kaipaan olla mukana tuollaisessa hieman vinoutuneessa suhteessa jossa lopulta satutan itseäni kun henkilö ei sovi minulle.
Mietin miten osaisin ihastua ja heittäytyä toisenlaisen ihmisen kanssa. Kaiketi pelkään että sellainen suhde taas epäonnistuisi tai ei tuntuisi samalta kuin tuollainen mitä kuvailin.
Olisko syytä katsoa peiliin?
Miten käyttäydyt itse
Siis, itseänihän tässä asiasta syytänkin...
Ei vaan hän kaipaa täyttymystä.
Nimimerkki "Tärkeääasiaa" yrittää vaistomaisesti löytää toisinnon lapsuutensa tai nuoruutensa ihmissuhteesta. Tällä toisinnolla vain pitäisi tällä kertaa olla "onnellinen loppu", jotta se eheyttäisi. ( Tuo voi onnistuakin.)
Jos alkoholismiin kuolleen äidin poika, rakastuu alkoholisti naiseen, joka raitistuu, on KUVIO TOISTETTU, jo osittain onnistuneesti. Vielä on tietenkin edessä alkoholistiäidin pojan sopeutuminen raittiiseen puolisoon.
Eikös ihminen pyri vaistomaisesti etsimään puolison, joka muistuttaa jollakin tavoin lapsuudessa merkityksellisimmäksi muodostunutta henkilöä(?) Äitiä, isää, veljeä, sisarta, isovanhempaa?
Olet aivan oikeassa tuossa. Näin varmaan on. Mutta jos niillä etsimilläni henkilöillä, naisilla siis, on samoja huonoja ominaisuuksia sekä ihastun naisiin jotka eroavat minusta niin se ei anna tilaa ihmissuhteille joissa voisin oikeasti onnistua.
Eli tulet aina jätetyksi.
Sittenpä saatan vain toivoa, että löydät sopivan VÄHÄN luonteeltaan "vinksallaan" olevan naisen, joka tyydyttää vaistomaisen tarpeesi toistaa sama kuvio, MUTTA joka ei jätä sinua.
Totta. Miten voit onnistua, jos aina ihastut vain naisiin, jotka lopulta haluavat jättää sinut?
Onko sinulla nyt kuitenkin joku alitajuinen tarve tulla hylätyksi ja ajetuksi pois? Ettet osaa olla rakastettu? Et koe itseäsi rakkauden arvoiseksi?
Haluat tulla hylätyksi, koska olet tottunut, lapsuudesta asti, vain kaipaamaan rakkautta etäältä? Et ole tottunut olemaan rakastettu? Oliko sinulla etäinen äitisuhde?
Moi. Ja ensiksikin, kiitos hienosta ja pohdiskelevasta viestistäsi. Harvoin tällaisella palstalla törmää oikeasti fiksuihin julkaisuihin. Tämä oli sellainen.
Tunnistan itseni myös läheisriippuvaiseksi. Se ei ole helppoa myöntää; sana itsessään saa aikaan minussa kuvotusta. Kukapa haluaisi olla riippuvainen kenestäkään, sillä riippuvainen on avuton, toisen vallassa. Niin kuin lapsi.
Huomaan, että olen toteuttanut tätä kuviota elämässäni uudelleen ja uudelleen.
Olen herkkä ja impulsiivinen, räiskyvä ja epävakaakin. Sattumoisin toisessa sukupuolessa minua kiehtovat vakaat, kurinalaiset ja järkiperäisesti ajattelevat tapaukset. Minulla on jokin pakkomielle saada tällainen henkilö pois radaltaan. Valloittaa. Osaan olla sopivanlainen, kunnes jokin epätoivottu luonteenpiirteeni tulee esiin. Toinen perääntyy. Loppu on arvattavissa.
Suhteen loppumisen jälkeen tunnen suunnatonta häpeää. Minussa on vikaa, mokasin taas. Olisi pitänyt olla niin tai näin. En pääse eteenpäin ja nostan toisen osapuolen yläpuolellani. Unelmoin, että voittaisin hänet takaisin, että minä sittenkin olisin merkittävä hänelle. Muistelen hetkiä, jolloin hän katsoi ihaillen, luotti, kun hänen kasvonsa eivät vielä olleet minulle sulkeutuneet. Kun en ollut vielä paljastunut.
Häpeä. Riittämättömyys. Kokemus itsestä vääränlaisena, vioittuneena. Kuva toisesta etäisenä, kylmänä ja poissa-olevana.
Minut on aina jätetty hiljaisuudella. Asiat jäävät auki. Olen avuton, en ylpeyttäni ja pelkuruuttani kysy enempää, vaan tyydyn puolihuolimattomiin fraaseihin. Pää pystyssä, sydän romuna lähden.
Nuolen haavojani pitkään, yksin. Niiden maku on niin katkeransuloinen, etten haluakaan niiden arpeutuvan.
My heart will go on and on.
"Osaan olla sopivanlainen, kunnes jokin epätoivottu luonteenpiirteeni tulee esiin. Toinen perääntyy. Loppu on arvattavissa. "
Niin...tuossa kannattaa miettiä tuotko esille niitä piirteitä joita kuvailet "epätoivoituksi" ihan tarkoituksella että ajat sen toisen hylkäämään sinut.
Kuulostat hieman siltä että ihmisten tulisi hyväksyä toimintatapasi ehdoitta eli saisit olla aina "oma itsesi" kuinka pahalta toisesta tuntuisi.
Sitten kannattaa miettiä että minkä signaalin annat sille toiselle, onko se niin että käsket hänen perääntyä kun koet itsesi niin rikkinäiseksi.
Tunnistan erään tuntemani naisen tuosta kuvailustasi. Hänen ongelmansa myös minun kanssani oli se että hän koki vain omia tunteita, mutta ei koskaan tajunnut miltä toisista ihmisistä oikeasti tuntui hänen käytöksensä sekä oletti aina toisesta ihmisestä pahinta.
Mikään määrä sylissä pitämistä tai muuta ei saanut häntä vakuuttumaan että hän oli rakastamisen arvoinen ja hän keksi yhä omalaatuisemman suhtautumistavan johonkin jota toinen henkilö ei varmasti kestäisi jotta toinen ei tarjoaisi enää syliä.
" Minulla on jokin pakkomielle saada tällainen henkilö pois radaltaan. Valloittaa. "
Tämä ei kuulosta ihan rakastavan ihmissuhteen rakentamiselta.
No minulla ei ainakaan ole tarvetta syöstä ketään pois radaltaan tai tasapainosta.
Mieluummin toivon toisen kestävän, ja viheltävän pelin poikki.
Sanovan, että ethän sinä nyt noin voi ajatella tai asioita päätellä. Kerros nyt mikä vaivaa. ( Veljeni teki tätä minulle nuoruudessani, josta olen hyvin kiitollinen.)
Minulle kyllä riittää jokin määrä sylissä pitämistä ja järkeilevää ITSETUNNON PÖNKITTÄMISTÄ.
( Ensimmäinen mieheni oli ajoittain juuri tällainen taituri. Sai minut LUOTTAMAAN ITSEENI asioiden toteuttajana ja tekijänä.)
En myöskään ole esiintymiseltäni kovinkaan räiskyvä, kuten nimimerkki "ItsensäVanki". Impulssiivisuuttakin esiintyy vain ajoittain. Herkkä olen kaiken aikaa, mutta jos olisin aina ollut pelkästään IMPULSSIIVINEN, olisinko kyennyt kontroloumaan käytösräni niin, että elän 18. vuotta samassa suhteessa. Niin impulssiivinen en ole vielä ollut, että olisin ylittänyt suhteessani tietyt rajat. Myöskään TUTKINTOARVOSANANI eivät kieli impulssiivisuudesta, vaan kurinalaisuudesta. IMPULSIIVISUUTENI on loppujen lopuksi aika pientä.
Ja kuten jo yllä kirjoitin, toisin kuin nimimerkki "ItsensäVanki" en nauti toisen radaltaan suistamisesta. (Olen erittäin mielissäni, kun älykäs ja jalat maassa elävä mies pysäyttää epätoivoiset ajatuskulkuni, ja puhuu minulle järkeä. Herkkänä ihmisenä olen aina etsinyt puolisosta tukijaa ja pönkittäjää. Olen myös enemmän kuin halukas uskomaan vakuutteluja siitä, että näinkin valoisasti voi asiat ajatella.)
Toisin kuin "ItsensäVanki"
minua ei ole jätetty hiljaisuudessa. Minut on jätetty oikeastaan tasan 1:den kerran, koskapa olen elänyt 2:dessa, pitkässä parisuhteessa
koko aikuisikäni.
Ensimmäisen avosuhteen päättyessä mies kyllä huusi ja raivosi aikansa. Mutta kertoi myös sitten selvin sanoin, kuuluvalla äänellä ja silmiin katsoen, miksi lähtee. Ja minä kuuntelin hiljaa, tavaroita paiskomatta.
Ei en ole kovinkaan IMPULSSIIVINEN, jopa humalapäissä tulee suudelma suulle väistetty. Parisuhteeni ovat pitkiä ja arvosanat hyviä.
Nyt olen kyllä tilapäisesti kai tuuliajolla, mutta se ei kyllä johdu läheisriippuvuudesta. (On vaikeaa jaksaa tukea nuorehkoa puolisoa, tämän sairastaessa parantumatonta sairautta, kun välit eivät ole kunnossa. Vaikeaa on sekin, etten voi kenellekään kertoa IRL rehellisesti tuntemuksistani.)
Isäni kaltaista vahvaa, mielipiteiltään selkeää ja hiukan autoritaaristakin miestä olen aina etsinyt rinnalleni. Ensimmäinen mieheni oli pitkälti tällainen, mutta osasi myös myönteisessä mielessä valaa minuun uskoa itseeni ja kykyihini.
Eikö pariutumisen taustalla olekin halu valloittaa? Itse sytyn kuvailemani kaltaisesta henkilötyypistä. Itsehillintä ja kurinalaisuus ovat mielestäni seksikkäimpiä ominaisuuksia. On ajatuksena kiihottavaa saada pedon esiin tällaisesta henkilöstä, joka kontrolloi vahvasti itseään.
Ehkäpä tämä on myös valtakysymys. Fantasioissani toinen makaa sängyllä sidottuna ja kiihotan häntä kielelläni niin kauan, että hän anoo minua luokseen.
Tosielämässä pyrin miellyttämään. Toinen pyysi, minä tein. Eikä minun tarpeitani huomioitu... No nyt eksyin sivuraiteille.
On totta, että minun on vaikea nähdä toisen käyttäytymisen taa. On haastava selvittää, mitä toinen tuntee, jos tämä on kovin varovainen sanoissaan. En lähde tivaamaan vastauksia, koska koen sen nöyryyttäväksi.
Aluksi minusta saa erittäin itsevarman kuvan. Olen valloittava, saan mielenkiinnon heräämään. Sitten jossain vaiheessa se valta siirtyy toiselle, sille, joka on henkisesti vahvemmilla.
Melkoista kujanjuoksua. 😌
"Eikö pariutumisen taustalla olekin halu valloittaa? "
Ei todellakaan.
Pariutumisen taustalla on halu etsiä kumppani joka haluaa sitoutua ja jossa pari on valmis huolehtimaan valmis toisistaan ja tulevista jälkeläisistä.
Se mitä sinä kuvaat "pariutumiseksi" on puhdasta himoa ja fetissi.
Pariutuminen on sitten väärä sana tässä yhteydessä.
Oli minulta tarpeetonta tuoda seksuaalinen puoli esiin tässä keskustelussa.
Suhteesta. Itselläni kaava menee niin, että alussa on mutkatonta tutustua toiseen. Ollaan tasa-arvoisia, on hyvä tunne toisesta ja itsestä. Luottaa. Sitten kun ihastuu kunnolla, kuvaan astuu epävarmuus. Kokee, että on niin paljon pelissä, että pelottaa. Tulee epävarmaksi, ei halua näyttää sitä. Kontrolloi itseään, jotta ei tekisi virhettä. Alkaa miellyttämään toista. Odottaa toiselta nopeasti enemmän kun tämä voi antaa ja pettyy kun ei saa vastakaikua.
Hankala selittää. Ehkä tunnetasolla tapahtuu tietynlainen takertuminen, jonka haluaa kaikin keinoin toiselta salata.
Kohde on hankalassa elämäntilanteessa tai muuten vain vaikeasti saavutettava.
Voi olla, että myös minä kärsin jonkin verran läheisriippuvuudesta. Kopioin aihetta koskevia katkelmia kirjoista noin 8 vuotta sitten.
Nyt kyllä tuntuu, että nykyinen suhteeni, josta en voi lähteä, estää minua lähestymästä ketään. ( Jos ei ole lukenut tätä palstaa aiemmin, ei ymmärrä mikä on se pakko ja tilanne, joka ainakin toistaiseksi on estänyt minua lähtemästä.)
Viimeksi kun joku, eli pitkähiuksinen Juhani kolahti, toivoin yli kaiken näkeväni TYHJÄN NIMETTÖMÄN. Mutta eipä tietenkään se niin mennyt. Siellähän se sormus kimmelteli.
(En oikein enää usko tahallani ihastuvani varattuihin miehiin, voidakseni tulla torjutuksi ja työnnetyksi kauemmaki, kokemaan pelkkää kaipuuta.)
Tulikin tästä juuri mieleen.
Sinä olet kysynyt minulta:
"Ootanko vielä sua?"
Ole hyvä ja odota, jos tarjous on vielä voimassa. Olet ensimmäisiä ihmisiä, joihin otan yhteyttä, kun tilanne on ohi.
Näin uskoisin. Ja voi olla, että alan etsiä tosissani ulospääsyä jo kesällä 2017. Voin nyt jo niin huonosti. (Eikä tämä huonovointisuus johdu samoista syistä, kuin silloin, kun olimme nuorempia.)
Kyl on vaikeeta kaikki
Itse en koe tilannetta tällä hetkellä vaikeaksi. Aikaisemmin ahdistuin tietyistä asioista ja koin sen fyysisesti. Mutta ymmärrys ihmisen sisintä kohtaan on aina ollut. Vuorovaikutussuhteessa on aina kaksi ihmistä ja molemmat oppivat siitä.
Mitä siinä oppii jos jonkun kanssa on vaikeaa? Sen, että pitäis itse muuttua, miellyttää sitä toista ja tehdä/sanoa toiselle sopivia asioita?
Joidenkin kanssa on vaan helppo olla ja toisten kanssa aina väkinäistä...
Olen 50 plus kaksi pitkää suhdetta ja molemmat jätti.olen todella lähesriippuvainen.20v terapiat ei auttaneet. Joka päivä toivon löytäväni saman kaltaisen miehen. En Ole asunut yksin nyt kaverin kanssa. Jos tunnet että natsaa olen tässä..
Hyvä kirjoitus, aloittaja. Juuri noin. Olen käynyt kaikki vaiheet läpi ex-suhteessani narsistipoikaystävään (viimeisimpään monista) Olen tunnistanut harhani, sokeuteni ja läheisriippuvuuteni. Olen ollut monta vuotta yksin. Olen aloittanut vihdoin uuden suhteen, huomaanut vihdoin vaaran merkit, mitätöinnin, tarpeideni ohituksen. Olen vetänyt rajat ja puhunut asioista. Olen edistynyt. Enkä ole hajonnut. Siihen, että antamani palautteen jälkeen minut jälleen nollattiin, deletoitiin ja unohdettiin. Kaikki höpötys ei merkinnytkään mitään. Oin oikeassa. Pelastuin ajoissa. Olen järkyttynt, mutten tolaltani. Olen traumatisoitunut, mutta sydämeni on ehjä. Olen toimintakykyinen ja onnellinen. Mutta TAAS minut jätettiin! Tuleeko näin käymään aina? En ymmärrä kuinka pääseisin ulos tästä kierteestä. Tiedän, että oen päässyt eteenpäin. Tiedän, että olen terveempi kuin koskaan. Toipuva läheisriippuvainen. MUTTA täytyisikö minun vaan hyväksyä se, että jojainen suhteeni tulee päättymään samoin ja itse voin vain muuttaa omaa asennettani. Kasvattaa tervettä omanarvontunnetta ja tulla paremmaksi ja nopeammaksi toipujaksi. Tahdon ola tasapainoinen ja terve tunne-elämältäni. Minula ei ole enää enempää välineitä. Voiko tämän noidankehäb rikkoa koskaan? Jos, niin miten? Toivoisin tasa-arvoista, rakastavaa, arvostavaa ja kunnioittavaa, kestävää parisuhdetta. Onko vika minussa vai tässä ajassa?
Ihan kuin olisin eilen tästä juuri kirjoittanut, tarve projisoida toiseen sellaisia piirteitä, ominaisuuksia, joita ei salli ilmentä itsessään, muissa koska ovat sellaisen mallinnukset saaneet, eivätkä näe itseään oikealla tavalla, suhteessa tällaisiin asioihin. Arvottaa toista siten, miten pelkää itse näkyvänsä, jos ei toimi muiden mukana piilotellen itseään.
"Läheisriippuvuus on emotionaalinen puolustusmekanismi, jonka tarkoitus on suojella haavoitettua sisäistä lastamme siltä häpeältä, että hänen todettaisiin olevan arvoton ja kelvoton rakkauden kohteeksi, typerä ja heikko, luuseri tai virhe, tai mikä tahansa, minkä meille kerrottiin olevan pahin mahdollinen ominaisuus. Meitä opetettiin etsimään omaa arvoamme vertailemalla itseämme muihin. Fiksumpi kuin, kauniimpi kuin, nopeampi kuin, rikkaampi kuin, menestyneempi kuin, laihempi kuin, vahvempi kuin, ja niin edelleen. Läheisriippuvassa yhteiskunnassa ainoa keino tuntea olevansa hyvä on katsoa jotakuta muuta alaspäin. Niinpä me opimme tuomitsemaan muita (niin kuin roolimallimme tekivät), jotta olisimme voineet olla tyytyväisiä itseemme. "Oikeassa" oleminen oli yksi tärkeimmistä keinoistamme tietää, että meillä oli arvoa.
Kun läheisriippuva kokee, että häntä vastaan hyökätään - mikä tapahtuu aina kun kuvittelemme jonkun arvioivan meitä - se voi olla katse tai äänensävy tai vain se, että joku ei sano mitään, puhumattakaan siitä, että joku sanoo jotakin, jonka me voisimme tulkita tarkoittavan, että me emme tehneet jotakin oikein - vaihtoehtomme ovat, että me syytämme häntä tai itseämme. Joko he ovat oikeassa - mikä todistaa sen, että me olemme se typerä luuseri, joka kriittisen vanhemman ääni päässämme kertoo meidän olevan - tai he ovat väärässä, jolloin on aika hyökätä heidän kimppuunsa ja osoittaa heille heidän virheensä."
Armoton nimitteleminen. Tarkoitus kääntää huomio pois itsestään ja tilanteiden todellisista olemuksista. Uskomus ja odotus, että hlöllä on velvollisuus tuottaa hänelle jotain hyvää oloa, vaikka itse omista syistään ja lähtökohdistaan on tiedostomattaan hyvin itsekeskeinen, toisen ohittava, kykenemätön olemaan emotionaalisesti toiselle tukeva, muuten hlö on paha ym.
Nämä linkit ovat vähän ympäripyöreitä, ja vähän turhan paljon jatkavat tuota psykologista rasittavuutta, että asioita täytyy vatvoa ja ymmärtää ym.
Luulen kuitenkin, ettei kaikki pääsee koskaa tuollaisista vaiheistaan, ominaisuuksistaan eroon, jos heille edes haluakaan, kuten tässäkin ketjussa todentavat, nauttivat siitä uppoamisestaan ja haluaisivat ilmeisesti jopa upottaa toisen mieluusti mukaan?
Ja yksi tärkeä huomio, näissä linkeissä puhutaan SUHTEEN sisällä tapahtuvista kommunikaatioista ja vuoropuheluiden tärkeydestä, asioiden avaamisista jne.
Korostan siis SUHTEEN sisällä. Hankkikaa ensin se suhde, ennenkuin alatte tuollaiseen käytökseen, spekulointiin etäältä toisia ihmisiä kohtaan, jos teillä ei edes ole suhdetta ja alatte etäältä "kommunikoida" toisen hlön kanssa leikkien "pari tanssia", se on jotain aivan uskomatonta projisointia, elämöintiä, raastaavaa psykolosointia, ilman mitään todellista olemusta, ihmisten välisiä asioita, sairasta.
Haette silloin vain ihmisestä tuolla kuvatun tavalla sopivia ominaisuuksia, jotka sopivat teidän omaan "taudinkuvaan-läheisriippuvuuteen tms".
Rupeatte näkemään asiat vain teidän linssien läpi, ymmärtämättä enää mitään. Kuvittelette olevanne suhteessa, jossa saisi vaatia toiselta teidän ymmärtämistä, ilman että edes olisitte sellaisissa väleissä ihmisen kanssa, että hänellä olisi velvollisuus tuollaisiin asioihin.
Tämä ei ole näin yksoikoista kuin linkkeissä esitetään, joku läheisriippuvainen voi ruveta toimimaan noin, että haluaa tutustua tai viehättyy ihmisestä ensin muiden kuin emotionaalisten taustasyiden takia, mutta hlö voi laukaista hänessä irrationaalisen pelon vanhojen syiden takia, jolloin alkaakin käyttäytyä vanhojen mallien, muistojen, mekanismien mukaan, mitkä huom. eivät olleet alkuperäinen syy johonkin ihastumiseen tai haluun lähestymiseen.
Näitäkin on hyvä syy pitää mielessä, että ihmiset eivät välttämättä toista kuvioita, vaan ne laukeavat syistä sattumista. Mutta rahkeet eivät riitä kumoamaan vanhoja mallinnuksia, emotionaalisia riippuvuuksia jne.
Hankkikaa siis ensin se suhde, ja eläkää siellä kommunikoiden, etäältä ja muiden on aika turha tälläista hupaa ja tuubaa heittää.
Aiheesta voidaan varmaan vääntää loputtomiin samoin kuin narsisista. Itse en ehdi käyttää aikaani tuollaisen pohdiskeluun. Sellainen ihminen, jonka kanssa tuntuu hyvältä ja on kiva olla eikös se ole mukavaa. Mitä kannattaa vältellä, ok itellä pääosin negatiivisuutta elämään tuovat ihmiset: marisevat, valittavat, ilkeät ja kiusanhenkiset ihmiset. Kostonhimoiset ihmiset ja pahantahtoiset ihmiset. Kateelliset ja katkerat ihmiset. Ihmiset joiden pääasiallinen tavoite on vahingoittaa muita.
Herkät ihmiset eivät ole niinkään muista riippuvaisia, he vain aistivat ympäristön tunnetiloja herkemmin. Ja oikeastaan kaikkihan me ollaan toisista riippuvaisia. Yksi parisuhteen suurista ongelmista on ihmiset, jotka eivät ole millään tavoin toisesta riippuvaisia ts. sitoutumiskyvyttömiä.
"Kun läheisriippuva kokee, että häntä vastaan hyökätään - mikä tapahtuu aina kun kuvittelemme jonkun arvioivan meitä - se voi olla katse tai äänensävy tai vain se, että joku ei sano mitään, puhumattakaan siitä, että joku sanoo jotakin, jonka me voisimme tulkita tarkoittavan, että me emme tehneet jotakin oikein - vaihtoehtomme ovat, että me syytämme häntä tai itseämme. Joko he ovat oikeassa - mikä todistaa sen, että me olemme se typerä luuseri, joka kriittisen vanhemman ääni päässämme kertoo meidän olevan - tai he ovat väärässä, jolloin on aika hyökätä heidän kimppuunsa ja osoittaa heille heidän virheensä.""
Tuo nyt kyllä ei ole läheisriippuvan ominaisuuksia.
Kaikenlaisia ominaisuuksia näytetään heittävän nyt termin "läheisriippuvainen" alle mitkä eivät pidä välttämättä paikkaansa.
Esimerkiksi meissä kaikissa voi ilmentyä narsistisia/itsekkäitä ja itseensä kriitikittä suhtautuvia ominaisuuksia kun esimerkiksi olemme ihastuneita tai voimakkaassa tunnesiteessä johonkin.
Se ei tee ihmisestä vielä läheisriippuvaista.
Juuri näin.
Keskittykää niihin positiivisiin ihmisiin ja hylätkää negatiiviset.
Tietysti aina voi ilmentyä jonkin verran negatiivisuutta, mutta kun ihmistä tarpeeksi tarkkailee ja on seurassa niin huomaa miten suhde on toimiakseen jos on ja millainen toinen on.
Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan toista, osa pyrkii satuttamaan eri tavoin, ilkeilee, ovat pahansuopia, ilkkuvia jne.
Tuollaisten linkkien sisällöt eivät riitä alkuunkaan kattamaan kaikkea sitä tai niitä ominaisuuksia mitä ihmisissä on, piilee.
Toiset etäältä voivat kuvitella, omaksua, esittää ihmisten käytösten laukaisijaksi tuollaisia tekijöitä, jotka sopivat psykolosointiin, tuollaiseen esitykseen, mitä tuossa tule tänne, mene pois -mekanismeissa esitetään.
Unohtaen empaattisuuden ilmentämiset, tai "miehiset" piirteet suojelunhalun, tai joku on liian hellyyttävä, tai joku persoonan piirre herättää ihailua, mutta se ei yllä haluun suhteeseen, rakastumiseen ym. voi olla ollut halua innostua jne. mutta tuollaista raskasta soutua "matkakumppaneista", joilla on velvollisuudet velloa toisen tiloissa, ei ole tervettä. Koska jokainen ihminen tarvitsee nostoa, armollisuutta epätäydellisyytensä edessä, eikä muistutuksia niistä.
On noita tekijöitä ja mekanismeja, ansoja ja koukkuja.
"Esimerkiksi meissä kaikissa voi ilmentyä narsistisia/itsekkäitä ja itseensä kriitikittä suhtautuvia ominaisuuksia kun esimerkiksi olemme ihastuneita tai voimakkaassa tunnesiteessä johonkin."
Tuo on kyllä aika uutta teoriaa, eikö se ole päinvastoin, jos voimakkaasti ihastuu, se hlö laitetaan etusijalle, ja hänestä muodostuu pehmeä vaikutelma, jota ovat euforian huumassa olevat aivot vahvistavat, jotta olisi myötämielinen parisuhteelle, antaa tilaa toiselle tulla. Vain se liittyy tietynlaiseen itsekkyyteen, että ihmisessä pitää olla riittävästi tahtotilaa haluta toinen "itselleen" omaan elämäänsä ja toimia aktiivisesti sillä tavalla että se toteutuu. Mikään narsistisuus ei siihen liity, ellei sitten liitä parisuhteisiin manipulointia ym. keinoja, jotta saa ihmisen itselleen, toimiaan itselleen haluta tavalla. Halunsa ja makunsa kullakin, muttei mikään yleinen käytäntö, oletus, huh huh.
Joku viittasi herkkyyteen piirteenä, missä he vain aistivat tunneympäristön, he kyllä ovat riippuvaisia muista, jos sitä aistimista ei osaa suodattaa, luo vääriä mielikuvia, ja sitä myötä itselleen selostuksia samalla tapaan kuin läheisriippuvainen.
Suoraan ja yks yhteen tuskin on mitään asiat taivaan ja maan välissä.
Olen hieman erimieltä edellisen kirjoittajan jlakdjl kanssa. Ensiksikin ihmisen historia, ennakkoluulot ja monet muut asiat voivat saada ihastuneen ihmisen pakittamaan. Ne eivät ole järkeviä ja voivat olla virheellisiäkin tulkintoja. Ihmisen pit ylittää ne ja lähestyä toista varsinkin jos toinenkin voi samanlaista kokea mutta vaikkapa eri syistä.
Herkkyys on eri asia kuin riippuvuus. Oikeastaan päinvastoin monet herkät saattavat vältellä ihmisiä. Herkkyys on voimavara, kun se oikein valjastetaan käyttöön. Minun mielestä tältä maapallolta löytyy ihan liikaa kylmiä, empatiakyvyttömiä ja muita tallovia ja rikkovia ihmisiä.
Lisäksi tuohon riippuvuusteemaan liittyen sanoisin, että itse esikoisena olen aika paljon tottunut ottamaan vastuuta asioista jo nuorena ja selviutymään monista asioista melko itsenäisesti ja tämä on tietyllä tavalla myös huono juttu.
"Tuo on kyllä aika uutta teoriaa, eikö se ole päinvastoin, jos voimakkaasti ihastuu, se hlö laitetaan etusijalle, ja hänestä muodostuu pehmeä vaikutelma, jota ovat euforian huumassa olevat aivot vahvistavat, jotta olisi myötämielinen parisuhteelle, antaa tilaa toiselle tulla. Vain se liittyy tietynlaiseen itsekkyyteen, että ihmisessä pitää olla riittävästi tahtotilaa haluta toinen "itselleen" omaan elämäänsä ja toimia aktiivisesti sillä tavalla että se toteutuu. Mikään narsistisuus ei siihen liity, "
Rakastumiseen liittyy narsismia. piste.
Se tunne on huumaava aivan kuten ihastumisessa ja kun toisesta ihmisestä tulee voimakas halun objekti niin tällöin sieltä puskee esiin myös negatiivista käytöstä jos toinen ei vastaa odotuksia jne.
Joillakin tuo rakkauden sovitteluvaihe tulee jo heti alussa koska tilanne sitä voi vaatia tai ihmiset eivät heti pääse samalle taajuudelle.
Se mitä sinä kuvaat on auvoinen rakastuminen kun kaikki on hyvin ja ristiriitoja ei ole. Minä kuvaan sitä kun ristiriitoja on tai tilanne on vaikea, tällöin ihmisten LUONTAINEN itsekkyys/narsismi pääsevät esiin.
Ei se tarkoita että se on puhtaasti narsismia, mutta rakastumiseen liittyy voimakas rakkaus myös itseä kohtaan ja jos tästä nousee esiin ristiriitoja niin aivan varmasti se näkyy käytöksessä.
Rakastuminen ei ole pelkästään positiivinen tunne jos ympäristö ja toinen henkilö eivät sitä suoraan tue tai ihmisen aiempi historia siihen vaikuttaa.
No jos toinen ihminen "ei sitä suoraan tue", niin eiköhän se kerro kaiken olennaisen nuo "taajuusongelmat" tai "vaikeat tilanteet" ja muut kiertoilmaisut sille, että ihastumisesi on juurikin yksipuoleista narsistista projisointia. Puhumattakaan lipsahduksesta "kun ei vastaakkaan odotuksia" niin, eli ei ole siis kiinnostunut. Ympäristöllä ei muuten ole minkäänlaista velvollisuutta tukea sinun agendaasi tai odotuksiasi vaikka uhriutuisit maailman tappiin saakka. Mutta hei, mukavaa päivää!
"mutta rakastumiseen liittyy voimakas rakkaus myös itseä kohtaan ja jos tästä nousee esiin ristiriitoja niin aivan varmasti se näkyy käytöksessä."
Ei ole narsismia vaan sitä itseisarvostusta ja tarvetta siihen, ei se ole narsismia, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tarve ja perusteltu sellainen, kokea olevansa itseänsä arvostava, että tuollaisissa ristiriitoja olevassa tilanteessa, sallii itselleen sellaisen toiminnan mikä auttaa itseään, on rehellinen tuntemuksilleen jne.
Ei salli itseään kohtaan haitallista käytöstä, vaan yrittää nousta itsearvostuksen kautta tilanteeseen mukaan näkyväksi itsenään jne. En näe sitä narsismina, eikä se siihen liity. Voi liittyä tarpeeseen "tasapainottaa" tilanne toisen kanssa, ja pyrkiä nousemaan esille, ettei joudu vastaanottamaan liiallisesti itseään sivuuttavia tekijöitä.
Toisen hlön ei tarvitse tukea toisen "rakastumista", mennä siihen mukaan, se on absurdi ajatus, siinähän tuhottaisiin toisen omaa arvoa, itsearvostusta vetämällä mukaan yksipuoliseen haluun nähdä suhde, rakastuminen vain toisen kautta.
"Rakastumista tukeminen" , tuo kuvaamasi tilanne, jos muuttuu vähemmän positiiviseksi, liittyy kylläkin enemmän epätietoisuuteen, pelkoon joutua koville sen takia että oma arvo asetetaan alttiiksi jos pelkää olleensa väärässä omien aistimusten ja tuntemusten myötä.
Ei tule ole toisen ihmisen syytä, kyllä tuokin on sellainen asia, mikä pitää ihmisen itse käydä läpi, että miksi noin, eihän ihminen ole omien tuntemusten suhteen väärässä, mutta ei voi kylläkään odottaa toiselta automaattista vastakaikua tai odotetunkaltaista toimintaa, mikä myötäilisi hänen omia tunnetilojaan.
Silloinhan pitää pyrkiä löytämään se oma tapa käsitellä tuntemuksensa ja miten niiden kanssa etenee, pitää tasapainossa. Eikö tuollainen toiminta ole nimenomaan noiden linkkien mukaista peittelyä, häpeilyä oman itsensä näkyväksi tulemisen myötä, alttiiksi joutumista ja sen takia kaipaa vain selkeää omaan tunnetilaansa kietoutuneita vastailmaisuja, eikä ole vuorovaikutuksessa toisen hlön kanssa.
Ihmiset tulevat helposti silloin toimeen toistensa kanssa ja hyvässä vuorovaikutuksessa kun emotionaaliset loukkaukset tai omat taustakuviot eivät pääse esille.
Mitä tuollaisesta opitaan, ei kannata loukata ihmisiä, jos haluaa hyvän ja tasapainoisen vuorovaikutteisen suhteen.
Lapsen tekstiä.
Olisinkohan tarkoittanut tilannetta jossa kyse ei ole todellakaan yksipuolisesta tunteesta eli ei mistään kaukoihastuksista vaan siitä että rakastuminen ei ole aina helppoa esimerkiksi kun kyseessä on vaikka seksisuhde?
Oliskohan niin?
Sinä projisoit omaa paskaasi toisten teksteihin.
Copy;
"Jokainen meistä on yksilö ja erillinen muista. Rajat erottavat sen, missä me lopumme ja muut alkavat. Rajat voivat olla monenlaisia, esimerkiksi fyysisiä, henkisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia. Ne toimivat suojina ja säätelevät etäisyyttä sekä läheisyyttä suhteessa toisiin.
Rajojen puute voi ilmetä esimerkiksi aina käytettävissä olemisena. Tällöin rajojemme yli ja läpi voi tulla kuka vaan. Voimme myös toimia itse rajattomasti menemällä toisten alueille, kuten lähisuhderiippuvuudessa tai vaikka syyttämällä toisia omista puutteistamme.
Terveet rajat
Emotionaalisesti vahva ja itsenäinen nainen tietää ja tunnistaa omat rajansa ja pysyy niissä. Hän hyväksyy itsensä eikä tunne syyllisyyttä sanoessaan Ei, mikäli se on tarpeellista.
Terveet rajat lähisuhteissa tunnistaa siitä, että tuntee olevansa hyväksytty sellaisenaan ja vastuussa omasta onnestaan. Kumpikin osapuoli osaa olla myös yksinään ja molemmilla on ystäviä. Toimivassa parisuhteessa on avoin ja jakava vuorovaikutus sekä läheisyyttä, joka ei tarvitse päihteitä.
Hyvä parisuhde, jossa on terveet rajat, hyväksyy molempien rajallisuuden eikä vaadi ehdotonta rakkautta. Se hyväksyy tasa-arvon ja kummankin osapuolen henkilökohtaisen vallan sekä on avoin muutoksille. Hyvässä parisuhteessa molemmat ovat valmiita sitoutumiseen ja hyväksyvät läheisyyden tuomat riskit ja haavoittuvuuden.
Terveet rajat omaava aikuinen osaa antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Lapsenomaisessa rakkaudessa toista rakastetaan siksi, että siten saadaan rakastetuksi tulemisen tunne itselle ja riippuvuusrakkaudessa tarvitaan toista antamaan jotain.
Haitalliset rajat
Haitallisista rajoista seuraa epäselvät minä-rajat. Tällöin tarvitaan toista, jotta voidaan tuntea tasapainoa ja turvaa. Ratkaisuja haetaan itsen ulkopuolelta ja saatetaan syytellä ja manipuloida muita. Haitalliset rajat nostattavat pelkoa kaikkia riskejä, muutoksia ja tuntematonta kohtaan.
Heikkojen rajojen parisuhteessa suhde perustuu toiselta ottamiseen. Voidaan sallia huonoa kohtelua, mutta ei yksilöllistä kasvua. Toiselta odotetaan ja vaaditaan ehdotonta rakkautta ja omaa arvoa rakennetaan toisen varaan. Läheisyyttä pelätään ja toivotaan yhtä aikaa, jolloin päihteet saattavat tulla mukaan. Haitalliset rajat nostavat pelkoa irrottautua ja antaa suhteen elää sekä kyvyttömyyttä päättää suhde. Heikot rajat omaavilla ihmisillä lähisuhteisiin liittyy usein mustasukkaisuutta ja riippuvuuskäyttäytymistä.
Omien rajojen löytäminen
Löytääksemme omat rajamme meidän on opittava tunnistamaan ja parantamaan pelot, jotka tekevät meistä elävän ovimaton eli on opittava pitämään rajat niin, ettemme anna itseämme pois. Meidän on opittava tunnistamaan, kun meitä käytetään hyväksi. Rajojen puutteiden taustalla olevaa vähäistä itsearvostusta voi lisätä opettelemalla myötätuntoa itseään kohtaan, jolloin voimme tuntea rakkautta ja välittämistä aidosti myös toisia kohtaan. Hyvä lähisuhde ja rajat perustuvat välittämiseen ja rakkauteen, eivät pelkoon.
Kohde elämässämme on käännettävä itseemme päin, irti uhrimaisesta, syyttävästä ja itsen ohittamisen kaltaisesta käyttäytymisestä. Myötätunto itseä kohtaan mahdollistaa myös omien puutteiden hyväksynnän ja anteeksiannon itselle, jolloin uskallamme katsoa rajojamme.
Itsearvostus liittyy suhteeseen sisäiseen arvostelijaamme ja sitä kautta rajoihimme lähisuhteissa. Kielteisimmillään sisäisen arvostelijan jatkuva moittiminen vaikuttaa lähisuhteisiimme tekemällä meidät epävarmaksi eikä anna tilaa itsehyväksynnälle. Sisäisen arvostelijan voi selättää opettelemalla arvostamaan itseään, välittämään itsestään ja olemaan itsekseen."
Olen samaa mieltä, mutta minä kuvaankin tilannetta jossa toinen on epävarma vaikkapa tunteiden syvyydestä, yhteensopivuudesta jne.
Tällaista tapahtuu.
Ei se mene yleensä niin että pari vain yhdessä ihastuu ja rakastuu tuosta vain vaan kyllä siellä takana voi olla monenlaista mutkaa mitä pitää selvittää ensin.
Se mitä aiemmin kuvattiin on se ideaalitilanne jossa ihmiset rakastuvat yhtä aikaa kuin teinit keskenään ilman mitään rasitteita ja sinä toisaalta selität sitä miten tilanne olisi hyvä hoitaa.
Ihmiset eivät ole vain täydellisiä ja ainahan sitä voi yrittää löytää sitä hyvää, mutta joskus taustat ja tilanne voivat olla hankalia varsinkin jos elettyä elämää on paljon takana.
Tätä diipadaapaa "yksipuolisista" tunteista tuolta yhdeltä kirjoittajalta en ymmärrä lainkaan. Sitä että joku henkilö projisoisi omia tunteitaan toiseen ja odottaisi jotain vastakaikua. Ei se liity varsinaisesti asiaan nyt mitenkään.
Mistäs vitusta kopioit jotain "tällainen on täydellinen suhde" psykologista diipadaapaa.
Eikö ollut kiva? teidän psykkeen piirteisiin sopii paremmin ristiriita tilanteet ja niissä vellominen?, kivirekien vetämistä, elämän ja toisten ihmisten raskauttavana näkeminen, ymmärrän aivan hyvin, tuottaahan se elämään enemmän "sisältöä" kuin toisella tavalla ajatteleminen.
Tonneja painava kivi harteilla, sen saa mukaansa uh
Pärjäilkää
Sä et selkeästi hahmota mistä puhut, ei normaalisti ihmiset koe voimaakkasti halua toista ihmistä kohtaan ja ala sitten miettimään omien vikojen kautta projisoiden toiseen hänen epäkelpoisuuttaan, sopimattomuuttaan hänen elämään täydentämään. " katsotaan nyt, kun vähän mietin", silloin on tilanne jo oikeasti ohi, kyllä tuollainen kuvastaa kahtakin asiaa, ihminen kokee halua tuollaisella läheisriippuvaisella tavalla saada läheisyyttä.
Mutta samalla pelkää menettävänsä jotakin sellaista, mitä haluaa vielä enemmän, jotain ulkoisia tekijöitä, elämänsä mallintamista toisella tavalla, missä toinen ei sovellu pakettiin, tietynlainen idealistinen näkemys.
Mikä voi olla ihan oikein, mutta toista ei pidä pitää läheisriippuvaisen tavoin "osallisena" tuollaisen hlön spekulatiivisena "vaihtoehtona", mikä on aika loukkaavaa ja typerää käytöstä.
Eri asia on jos kevyesti treffailevat, tutustuvat, ja sitten sanotaan, että ei tule tapahtumaan, jatketaan "kaveripohjalta, kun ei asiat "kohtaa". Mutta tuollainen haapuileminen, eritteleminen ja riippuminen hlöissä, joiden pitää täyttää jotain mittoja ja ominaisuuksia riippuen päivästä, ei ole kylläkään tervettä, koska taustalla heijastelee hyvin voimakkaasti tuo läheisriippuvaisten tarve auvoisemmasta tunnekokemusta, toisen hlön täydentävän ei heitä vaan heidän tuntemuksiaan.
Kyllähän näitä puolustautumisraivareita on nähty. Ensin aiemmassa itkupotkuraivarivastauksessasi minulle väitit, että yhtäkkiä onkin kyse seksisuhteesta. Sen jälkeen jatkat oma agenda edellä muka keskustelua, jossa vieläkin nyyhkytät siitä, että joku kehtasi sanoa projisoijaksi. Projisointi liittyy aiheeseen olennaisesti, "varsinaisesti" ei passaa tähän. Mukavaa päivää, muista suositella kaikille eri mieltä oleville jotain lääkitystä ;)
Vittu te olette valopäitä.
Oliskohan niin että olisin puhunut suhteen TOISESTA OSAPUOLESTA jolla tällaisia voi ilmetä?
Mutta jatkakaa te täydelliset ihmiset täydellisissä suhteissanne täydellisiä päiviänne täällä ikävä-palstalla toisiin kommentoijiin omia psyykkeen vajaavaisuuksia projisoiden.
Kyllä paljoltakin liittyy, tämänkin palstan kirjoittajat näyttävät teoriittisen havainnon mukaan olevan hyvinkin läheisriippuvaistapaisesti tekstejä suoltavia, vaikka eivät ole suhteessa kenenkään kanssa.
Siinä on jo kyse hyvin voimakkaasta halusta saada itselleen ja itseään täydentävä tunne kokemus elämäänsä. Se sisäinen tunne, joka ei ole rakastumista, eikä ihastumista, vaan aikaisemman itsensä vajaaksi kokeman tunnetilan täyttämistä.
Juuri tuollaista tarvetta, mitä läheisriippuvaistekstit kertovat. Heille paljastuu itsestään se, että ovat kokeneet että heiltä on puuttunut jotain, jota sitten koetaan paikata muiden kautta ja avulla.
Tuollainen ei ole siis oikeaa rakastumista, ei edes ihastumista, vaan oletusta joka kumpuaa heistä itsestään, että se kehen heidän ajatuksensa kohdistuu, voisi heille sen tyhjiön parhaiten täyttää, ja sen takia alkaa heidän ristiriitojen heittely, koska lopulta kukaan ei voi sellaista täyttymystä heille suoda.
Kirjoitit: "Tätä diipadaapaa "yksipuolisista" tunteista tuolta yhdeltä kirjoittajalta en ymmärrä lainkaan. Sitä että joku henkilö projisoisi omia tunteitaan toiseen ja odottaisi jotain vastakaikua".
Valitettavasti, jos hlö on hyvin läheisriippuvaisnarsistityyppinen kaupan päälle, voi nähdä omat tunteensa pakonomaisesti olevan sitä myös toisella. Koska luo henkilöön odotuksen, että tuo näyttää ensin sopivalta ja hänen sisäinen tunteensa saa ihan mistä tahansa toisen tekemästä vaikka kävelyliikkeestä itselleen vahvistuksen, niin voi alkaa elättelemään olemaan täyttymisen hetkellä "parisuhteessa" toisen hlön kanssa.
Muiden ei pitäisi mennä vahvistamaan tuollaisia käsityksiä, muistan kerran kun henkilö joka laihtui ollessaan kipeänä, ja tuon tyyppiset hlöt havainnoivat ihmistä olivat näkeviään ihmisen olevan "rakastuneena ihminen laihtuu" moodissa, mikä vahvistaisi siten juuri ko.hlön sisäistä oletusta, tuntemusta. Voisihan se tietysti johtua jostain muustakin hlöstä, eikä vain sairaudesta. Joten tuollaiset spekulaatiot voisi jättää siihen vaiheeseen kun on jo joku oikea kosketuspinta ihmiseen ja tapaillaan, tai ollaan muuten yhteyksissä, toivotellaan hyvät viikonloput jne, sitä luontaista tapaamista ilmassa, eikä vain etäältä havainnointia.
Jos tuollainen hlö tullaan torjumaan, koska mitään ei ole, johtuen jo siitä mahdottomuusta että ihmiset näkevät tilanteita, tapahtumia, itseään ja muita kovin eri tavalla, voi heidän pettymyksensä olla suurta, jos eivät ole koskaan osanneet eristää itseään ja arvoaan siitä, etteivät saa joltakin itselleen tunnetäyttymystä.
Mutta, kyllä ihmisten pitää ensin olla jossain väleissä, rennossa keskustelyhteyksissä, välittää edes sen verran että toivottaa edes hyvät uudet vuodet, pystyy ja haluaa nähdä muutakin tilanteissa kuin vain itsensä ja kerrata omia tuntemuksiaan. Jos ei ole mitään keskusteluyhteyttä ei edes halua siihen, vaan fantasioi muiden kanssa, se kertoo karua kieltä siitä, missä pisteessä ko.tyyppiset ihmiset ovat ja viitsivät häiritä muita päästelemällä ilmoille hölmöjä läheisriippuvaistyyppisiä kuvitelmia noiden tunnetilojen oikeudesta rikkoa toisten rajoja ja odottaa niihin tunteisiin täyttymystä.
Telepatiaa, sanovat osaavansa, mutta aivojen energia kenttien sanotaan tällä hetkellä pienen harjoittelun jälkeen olevan muutamia senttiä.
Tulevaisuudessa sanotaan että aivojen treenaukset johtavat siihen pisteeseen, että telepaattisesti voidaan jakaa ajatuksia toisille.
Tällä hetkellä taitaa kyse olla lähinnä toiveista toisen suhteen, mihin haetaan vahvistusta havainnoimalla toista ja niiden havaintojen mukaan joko heikkenee tai vahvistuu.
Täällä kuvat linkit toistavat reaktioita, eivät sitä, mitä ihminen oikeasti ajattelee, mikä on toimia takana jne. tuossa kuvataan siis vain heijastuksena reaktioita, joiden ajatellaan johtuvan vain toisen henkilön heijastuksesta, eikä mistään muusta tilanteesta, asiasta jne.
Ja koska käsittely tapahtuu tuolla tasolla, en yhtään ihmettele ettei edistystä tapahdu, eivätkä ihmiset pääse suhteissaan hyvälle tasolle.
Penni ajatuksistasi?; mietin, että kun on ihmisiä, jotka viehättävät monia, ja moni luo ajatuksissaan kuvan heistä, miten olisi kiva hetken pelehtiä tms. niin miksi he ovat "lukevinaan" vain yhden hlön ajattelevan heistä noin? Eikö se ole arkipäivää?
Eikö kyse ole silloin siitä, että he itse ensin ajattelevat, että kyllä olisi kiva pelehtiä hetken verran ja jos hlö samaan aikaan katsoo, että mitäs mietit, niin saa vahvistusta, että nyt on ilmassa jotain, ja jos alkavat käsittelemään sitä läheisriippuvaistunne-elämysten kautta, sotkeentuvat he käsitteisiin rakastumisista, ihastumisista, innostumisesta, tekevät asiasta suurempaa kuin se onkaan. Innostunutta pelehtelemistä avoimen kanssakäymisen myötä, vastaan harvalla varmaan mitään vastaan olisikaan, kunhan se ei ole uppoutuvaa seksin kautta hyväksyntää hakemista, tai itsensä arvottamista, noissa on eroa enemmänkin kuin vain veteen piirretty raja.
"jotkut tarjoaa vain salmiakkia, minä pistin peliin koko elämän" on varmaan läheisriippuvaisten lempibiisi.
Jonkun kanssa voidaan mennä seikkailemaan antiikin raunioille, toisen kanssa leikkimään kotia, toiset jää ihmetykseksi, kuka lienee, onhan näitä elämän sisältöjä ja itsensä täydentämistä, joko itsekseen tai toisten myötä, mutta ei heidän kautta.
Aina kannattaa puhua. Tutustu , jos henkilö on tuntematon, mikäli koet häntä tärkeäksi. Mistä hän voi tietää läheisriippuvuudesta ja ikävistä tunteista mitkä ovat sinun sisälläsi ? Ihastuksen kohde pitää olla vähintään kaveri. Älä anna tunteiden häiritä tutustumista. Miksi luottaisit tuntemattoman henkilön suhteen ? Et tunne hänen ajatusmaailmaa, mutta tutustumalla voit ymmärtää kuinka tärkeä olet hänelle ja kuinka pitkälle tämä suhde voi mennä. Kannattaa kokeila olipa lopputulos mikä vaan. Epätietoisuus on pahempi kuin tulla selkeästi hylätyksi. Uskoisin sinun mahdollisuus on olemassa, mutta odottele mitään liikoja.
Tämä olenjokumiehen kommentti on hyvä (jokseenkin useampaan kertaan toistettuna hieman aivoon ottava), mutta toivottavasti olenjokumies itsekin sitä noudattaa. Itse olen melko aktiivinen monenmoisten juttujen puuhailija ja yhteyksien pitäjä enkä niin laske miten yhteydenpito menee tyyliin sun vuoro, mun vuoro. Mutta tottahan se on, että sellaisiin ihmisiin jotka itse aina odottaa yhteydenottoa ja itse ovat melko passiivisia niin ei sellaista oikein jaksa ja näissäkin jutuissa homma menee yleensä niiden alkuoletusten mukaan no toinen on passiivinen ja toinen aktiivinen ja itse ainakin olen karsinut ystäviä ja ihmissuhteita ylipäätään tämän vuoksi pois. Jos toinen valittelee väsymystään, kiirettään ym aina ja kaikki hommat mennään yksipuolisesti toisen aikataulujen mukaan niin ei se kovin antoisaa ole, mutta tämä ihmisrotu harvemmin miettii että muillakin voi olla kiirettä, väsymystä ym, jotkut vaan arvostaa ja pitää toisen näkemistä tärkeänä. Uusia ystävyyssuhteita kyllä syntyy jonkinverran äärettömällä aktiivisuudella, mutta tuntuu se harmittavalta heittää vanhoja suhteita, joissa tunnetaan toisemme hyvin tuon vuoksi pois. Eräs läheiseni ihmetteli aikoinaan, että miksi sinä tuttavaasi tuet (tuttavalla läheinen oli kuollut) noinkin paljon. No minä halusin auttaa ja koin sen jopa velvollisuudekseni, mutta eiväthän ihmiset niin tee. Suurin osa miettii vaan omaa napaansa. Tämä tuntuu varsin synkältä huomata näin oman, suuremman elämänmuutoksen edessä, kun itse on aivan puhki ja tarvitsisi sitä vetoapua.
LÄHEISRIIPPUVUUS VOI OLLA ONGELMASI, JOS
tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille.
ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Tämän vuoksi pyrit kontrolloimaan ihmisiä ja tilanteita, jotta ihmiset käyttäytyisivät ja asiat menisivät mielesi mukaan.
et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa.
Seksisuhteessakin olet huolehtija, suoritat seksiä miellyttääksesi toista.
tunnet arvottomuutta, syyllisyyttä ja häpeää.
Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen.
tunnetilasi on riippuvainen toisen tunnetilasta. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin.
Elämäsi tuntuu tyhjältä ilman huolia, kaaosta tai kriisiä. Samalla tunnet olosi kiusatuksi ja painostetuksi ja syytät muita omasta jamastasi
pelkäät tekeväsi virheitä, vaadit itseltäsi täydellisiä suorituksia ja odotat kiitosta.
Tunnet syyllisyyttä voimakkaista vihantunteistasi ja pyrit tukahduttamaan ne.
ajaudut kerta toisensa jälkeen ihmissuhteisiin, joissa voit huonosti.
Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinulla on taipumus muihin riippuvuuksiin, kuten työnarkomaniaan, liikasyömiseen tai alkoholismiin.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus
Vain yksi kommentoija on ketjussa ymmärtänyt läheisriippuvuuden
Mietin, missä raja menee...
Anna kun arvaan! Se olet sä!
Oisko aiheeseen liittyen kirjavinkkejä?
Tai miten ihmiset ovat parantuneet läheisriippuvuudesta?
Näitä nyt kahlaan läpi ja mietin kaikkia menneitä ystävyys kuin romanttisia suhteita ja huomaan löytäväni yhtäläisyyksiä hylätyksi tulemisen pelkoon ja läheisriippuvuuteen. Tuntuu turhauttavalta toistaa kaavaa. Miten sen saisi pois? Löytäisi terveitä ihmissuhteita?
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Relationship.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Innerchildhealing.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Irene.html
Aika yksinkertaisen selkeä taulukko läheisriippuvasta ja vastariippuvasta. http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/dynamics.html
Löydättekö itseänne taulukosta?
Minä löydän ja edellisen tärkeän ihmissuhteen molemmat osapuolet. Hurjaa.
Jollakin on taulukko meidän käyttäytymisestä.
Mussa taitaa olla jotain pahasti vialla. :)
Näissä tämän hlön jutuissa ja taulukoissa on vain se huono puoli, että ovat hyvin sisäänpäinkääntyviä psykoloivia juttuja. Kuitenkin yleisesti ottaen kärjistymiset, ristitilanteet alkavat myös asioista, ulkoapäin tulevista asioista, teoista ym.
Tässä ei pureta sitä asiaa, vaan sitä, että hlöt aina ja syyttä suotta reakoivat väärin. Mikä johtaa sitten tällaiseen hieman arveluttavaan oletukseen ihmisten olevan toisilleen vain magneettikentän sisällä, jotka joko vetävät puoleensa tai hylkivät, ilman että siihen tulee sitä rajaa väliin, mihin asti voi toiseen syytää tai olettaa itselleen asioita toiselta. Sitä läheisriippuvaisten ongelmaa, missä ei tunnisteta omia eikä toisten rajoja. Toimivat toista kohti väärin, koska eivät ymmärrä tuota asiaa.
Ihmisethän kehittyvät oikeasti vain silloin kun pystyvät nostamaan asioita esille ja käymään niitä läpi, mistä joku reaktio johtui, mitä oikeasti tapahtuu tilanteissa jne. ilman että aletaan epäilemään joko omaa kelpoisuuttaan, ottamalla reaktion voimakkaasti itseensä, keskittymällä vain itseensä ja huomioimatta tilanteen laukaisevia tekijöitä, pitää pystyä jättämään asiat taakseen, tuollaiset ihmisiin sisäisiin mekanismeihin työnnetyt tekijät haittaavat sitä asiaa ja ihmisten luonnollisempaa olemista ja vuorovaikutusta.
Tuon tyyppiset ihmiset näkevät sen mitä haluavat, mikä vahvistaa heidän sisäistä tapaansa hahmottaa asioita itsensä kautta, näkemättä mikä on laukaiseva tekijä, mitä ympärillä tapahtuu jne. ovat täysin itseensä keskittyneitä, mikä hämärtää heidän tajunsa siitä, mitä toinen oikeasti ajattelee, mitä on hänen toimiensa taustalla.
Hakevat mielleyhtymiä vahvistaakseen itsessään noita piirteitä ja projisoivat ne toiseen vain sen kautta, miten se sopii heihin itseensä.
Hakevat merkkejä ja vahvistuksia elämällä tilanteita muiden kautta, itselleen sopivalla tavalla.
Normaalista ihmisestä ei ole valmista kaavaa. Kaikilla meillä on joskus läheisriippuvaisenpiirteitä tai narsistisia piirteitä. Ero näkyy siinä onko ihminen sairastunut läheisriippuvuuteen tai narsismiin. Nämä kyseiset ihmiset eivät kykene jäsentämään omia tunteitaan tai eivät tunne itseään ollenkaan. Heillä on yllä kuvatun kaltaisia käyttäytymismalleja, joita he eivät itse tajua noudattavan. Usein heidän lapsuus on ollut todella rankka, pahoipitelyä, hylkäämistä, hyväksikäyttöä ym. Olen miettinyt joskus, kun aina kaikesta syytetään lapsuutta, niin kuinka paljon siinä on ajatusvääristymää. Eli sanotaan, että äiti ei rakastanut minua lapsena. Äiti kuitenkin rakasti kaikkia lapsia, mutta olosuhteet olivat vaikeat (kiire, työ, hankala puoliso ym.), ei pystytty osoittamaan konkreettisesti rakkautta lapsiinsa. Kun aletaan pohtimaan ihmisen mieltä, ei kannattaisi alkaa osoittamaan jokaista ihmistä, jolla joskus on itsekkäitä ajatuksia tai jotain joka haluaa elää erillaisen kumppanin kanssa. Joka ei halua erota vaikka parisuhde on vaikea. Kannattaa miettiä mikä on sairaalloista mikä suht normaalia toimintaa, koska ihmisen mieli ei ole yksi kaava, vaan rajat ovat hyvin epäselvät toisinaan. Kirjallisuutta kannattaa lukea, mutta oman itsensä tunteminen on kaikista tärkeintä eli seuraavan kerran kun tulee tilanne jossa tunnette pahaaoloa, miettikää onko se teidän sisäinen lapsi, vai saiko joku ulkopuolinen sen tunteen aikaiseksi. Esim. Haluat lähteä puolison kanssa ulos syömään, suunnittelet kaiken valmiiksi, vaatteet ym muut. Puoliso kuitenkin sanoo, ettei halua nyt lähteä. Ajatteletko, että hän ei halua lähteä minun kanssa (alat etsiä vikoja itsestäsi), tunnet itsesi hyljätyksi ja kohta mökötät kuin lapsi VAI ajatteletko että, hän on ehkä väsynyt tai ei vain halua lähteä ulos vaan haluaa olla kotona ja hyväksyt tilanteen ja ymmärrät ettei kaikki asiat ole sinusta johtuvia. Näitä esimerkkejä löytää omasta käyttäytymisestä jos haluaa tutkia itseä, kun opit tuntemaan itsesi ja negatiiviset ajatusmallit, voit hallita tunteitasi ja käyttäytymisesi muuttuu parempaan suuntaan.
Miksi olet tekemisissä narsistin kanssa ? Jos hän kohtelee sinua huonosti.
Olisi ymmärettävää, jos hän olisi joissakin asioissa narsisti, jossa olisi jotain luottamuksen liittyvää tai muuta. Hän pystyisi perustelemaan järkeväksi. Puolustaa omaisuuttaan tai omia tunteita.
Toinen asia, jos hän kohtelee sinua huonosti. Miksi ? Löytyykö mitään syytä olla katkera sinulle ? Oletko tehnyt jotain pahaa hänelle ? Jos ei , niin silloin on parempi pitää etäisyyttä.
Se on sinun valinta kenen kanssa olet. Miksi eläisit järjettömän narsistin kanssa, joka alistaa sinua ? Jos on lievästi narsti , niin laita hänelle rajoitukset suhteessa. Tälläinen suhde toimii huonosti.
Miksi puhutte mies-narsismista pelkästään ? Narsisti voi olla myös nainenkin.