Tuomitseeko adventisti herkästi muita?

Kysy pyhpyhjapyh:ltä.

Kiitos kirjoituksestasi!

Aloittajalle
1. Uskotko että sunnuntaista tulee pedonmerkki?
2. Onko mielestäsi Ellen White väärä profeetta?
3. Onko sapatti sinetti?

Jumalalla on pelastettuja kaikissa kirkkokunnissa, myös sunnuntaita pyhittävissä. Jos joku uskoo, että sunnuntaista tulee tulevaisuudessa pedon merkki, niin hän saa minun puolestani uskoa niin. Jos taas ei, niin sekin sopii minulle. Uskon Adventtikirkon opetukseen sinetistä ja pedonmerkistä. Opetuksen mukaan sinetti otsassa ja kädessä kuvaa Jumalan mielen mukaisia ajatuksia ja tekoja. Tämä sopii hyvin kuvioihin, sillä Pyhän Hengen sanotaan Raamatussa olevan Jumalan sinetti. Pyhä Henki on sopusoinnussa Isän tahdon kanssa.

Pedon merkki on sinetin vastakohta sillä sen saajat edustavat Saatanan mielen mukaisia ihmisiä. Se kuvaa ihmisen ajatuksia ja tekoja, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Selitys on raamatunmukainen.

Monissa kirkkokunnissa on profeettoja, niin myös adventtikirkossa. Monet seurakuntalaiset profetoivat edelleen. Niin myös adventtiseurakunnissa. Kun kerran puhutaan Raamatun asioista niin käytetään sitten Raamatun kieltä. Profeetta tarkoittaa puolesta puhujaa tai sanansaattajaa. Jos joku puhuu Jumalan puolesta, on hän Jumalan sanansaattaja. Ihminen, joka julistaa Jumalan sanaa, profetoi hänestä.

Ellen White kirjoitti ja saarnasi Jumalan sanaa, joten edellä kuvatun mukaisesti White on profeetta. White ei kuitenkaan itse kutsunut itseään koskaan profeetaksi. Jos joku nyt pitää Whiteä profeettana, niin hän saa minun puolestani uskoa niin. Jos taas ei, niin sekin sopii minulle. Uskon Whiten puhuneen Jumalan puolesta. Kuten Raamatun profeetatkaan eivät koko ajan olleet Jumalan puhetorvina, ei Whitenkään jokainen kirjain ole Jumalan sanaa. Kuten Raamattukin on kirjoitettu Pyhän Hengen innoittamana, myös Whiten kirjallisuus on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. Whiten kirjoitukset eivät kuitenkaan koskaan voi olla Raamatullisen arvovallan kanssa samalla tasolla Raamatun kanssa.

Sapatin voidaan ajatella olevan sinetti, koska pelastetut tunnistaa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt ja uskon Jeesukseen. Pitääkseen kaikki Jumalan käskyt, on myös pidettävä muista pyhittää lepopäivä -käsky. Näin ollen ihmiset, joihin Jumala on painanut sinettinsä, noudattavat myös sapattikäskyä. Tulkinta on kuitenkin turhan suppea. Kuten sanottu: sinetti pyhien otsassa edustaa pelastettujen Jumalan mielen mukaisia ajatuksia ja sinetti kädessä edustaa Jumalan mielen mukaisia tekoja.

Kun sanomme: "profeetta", mitä ominaisuuksia ja määritteitä sisälytämme automaattisesti sanaan "profeetta"? "Erehtymätön"? "Luonteeltaan täydellinen"? "Muuttumaton"? Kuuluvatko nuo ominaisuudet sanaan "profeetta" Vai ovatko ne mielikuvia,jotka eivät välttämättä tai määritelemällisesti siihen kuulu ?

Kukahan tällä palstalla tuomitsee ja ketä?

On erinomaisen kiitettävää että adventistit tuomitsevat, sitä ei pidä lopettaa. Tajuavat pösselit pysyä kaukana adventtikirkosta. Toiseksi, välittääkö kukaan jos typerän kirkon taikauskoinen porukka hänet tuomitsee, mitä väliä on hurmahenkien mielipiteellä. Pahempi riesa on jos adventisti yrittää pintaan kiinni.

Mielenkiintoinen avaus. Hyviä ajatuksia! Se saa näköjään sekä adventistit että ateistit hiljaisiksi. Adventistit ilmeisesti siksi, että heillä on oma malka silmässä ja ateistit ilmeisesti siksi, että he kokevat aloituksen kritiikin olevan jo lähtökohtaisesti adventistien mollaamista. Yksi_usko ja pyhpyhjapyh ovat olleet tuomitsemassa ja ovatkin nyt ihan hiljaa.

Mutta mikä aiheuttaa sen, että jotkut adventistit ovat niin valmiina tuomitsemaan? Miksi joidenkin adventistien on vaikea suhtautua rakkaudella niihin ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin he?

Ensinnäkin se kaiken muun korostaminen, kuin Jumalan rakkauden ja armon. Se saa ihmiset orjallisesti noudattamaan omassa elämässään adventistien sääntöjä, joita on moneen lähtöön. Yhteisten sääntöjen noudattaminen luo paitsi "me ja ne muut"-yhteishenkeä mutta saa aikaan sen, että jos joku ei noudatakaan samoja sääntöjä, se tekee hänestä ulkopuolisen ja epäkelvon kun ei pystykään niin korkeaan moraaliin, mitä kirkko on ajatellut. Kokemukseni mukaan tuomitsijat eivät yleensä näe sitä seikkaa, että he eivät itsekään pysty noudattamaan kaikkia sääntöjä.

Vai onko se sitten alitajuntaista kademieltä kun muut pääsevät helpommalla kun heillä ei ole sääntöviidakkoa noudatettavana vaan saavat keskittyä vain Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen? Ehkei sentään...

Toiseksi, kun seurakunta keskittyy niin tiiviisti opin ja ns adventtitotuuksien teologian ympärille, unohtuu ne kaikista tärkeimmät käskyt. Unohtuu se, mikä paistoi läpi Jeesuksen elämässä kaikessa, mitä hän teki. Hän rakasti valtavasti ihmistä ja hänen suhteensa omaan isäänsä oli hyvin läheinen. Jeesus oli täynnä rakkautta. Tämän pitäisi heijastua vahvasti kristityn ihmisen elämästä mutta se ei pääse heijastumaan niin hyvin jos etusijalla on muut asiat kuin se rakkaus. Toki poikkeuksiakin on mutta niitä on vähän. Ehkä siksi Jeesus sanookin, että löytäneekö hän (aitoa) uskoa maanpäältä kun hän saapuu. Sapattikäskyä tärkeämpi käsky on rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaasi kaikesta sielustasi.

Kun keskitytään muuhun kuin Jumalan rakkauteen, on lopputuloksena muu kuin Jumalan rakkaus. Siitä voi seurata tuomitseminen.

Nuo adventtitotuudet voivat saada tuomitsija-adventistit tuntemaan itsensä jotenkin ylivertaiseksi, koska heillä on se totuus, jonka vain he ovat saaneet Jumalalta. Sen takia he voivat joustaa omista säännöistään mutta muille joustamista ei sallita. Kyseessä on sama ilmiö kuin kalliin Bemarin omistajalla, jonka ei tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, koska hänelle on annettu niin paljon.

Sitten on vielä se, että kun joutuu pitämään niin monen eri säännön ja opinkohdan noudattamisesta vaarin, niin Jumalan armo ei aukea niin kuin se voisi aueta. Jumala ei asettanut ihmiselle tekojen sääntöviidakkoa noudatettavaksi. Armo on annettu ihmiselle lahjaksi ilman tekoja. Uskova ei voi omilla teoillaan saada Jumalalta pelastusta eikä edes mielisuosiota. JUMALA RAKASTAA KAIKKIA IHMISIÄ YHTÄ PALJON!! Uskovan teot eivät lisää Jumalan rakkautta tai armoa tai tuo parempaa taivaspaikkaa ihmiselle. Mutta jotkut adventisti kokevat jopa syyllisyyttä siitä kun he eivät pystykään olemaan niin hyviä uskonnossaan kuin he kuvittelevat, että täytyy olla. Me ihmiset emme pysty olemaan synnittömiä. Siksi Jumala antoi armossaan poikansa kuolemaan puolestamme. Jos ei ole saanut kokea armoa ja rakkautta täydellisenä, ei voi sitä itsekään antaa täydellisenä. Jos olisi saanut, ei tuomitsisi.

Tuo adventistikulttuuri, jota itsellänikin oli vaikeuksia pystyä noudattamaan opinkohtineen voi johtaa siihen, että ruvetaan pitämään adventismin mittapuuna toista adventistia, joka on päällisin puolin niin hyvä, että. Tämä johtaa siihen, että vertailun kohteeksi joutuu koko seurakunta. Alitajuisesti vertailua tehdään joka kerta kun kohdataan muita adventisteja. Onko sillä toisella nyt riittävän siistit vaatteet päällä? Haiseeko se nyt tupakalle tai alkoholille? Onko parta ajamatta? Ostaako se ruokakaupassa siideriä tai possunkylkeä? Saiko se nyt enemmän hyviä tehtäviä tai "valtaa" seurakunnassa kuin minä?

Nuo ovat lähimmäisesi asioita, jotka eivät kertakaikkiaan kuulu sinulle! Jumala puhuttelee itse kutakin heidän virheistään omalla taivaallisella aikataulullaan kyllä aikanaan. Sillä aikataulullaan, mikä on heille parhaaksi. Tällaisessa tilanteessa rakkaudellinen veli tai sisar pystyy tarvittaessa kyllä tuomitsematta antamaan apuaan toiselle hänen tilanteessaan jos toinen on sitä halukas vastaanottamaan. Ei siis tuomiten, vaan ystävällisesti, kohteliaasti ja rakkaudella. Jos siis haluat noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, asian korjaaminen vaatii sinulta paljon enemmän kuin vain tuomitsemisen sanat. Oletko valmis pistämään itsesi likoon?

Nämä asiat voivat siis kokemukseni mukaan olla johtamassa siihen, että adventisti tuomitsee.

Tällä palstalla on aika moni uskova, joista en tiedä, kuinka moni on adventisti, ottanut kantaa siihen, mitä kaikkea välttämättä pitää uskoa, jotta pelastuisi – siis mitä se pelastuminen sitten tarkoittaakaan kellekin.

Tuomitsemisella tarkoitetaan näissä konteksteissa sitä, että väitetään toisista ihmisistä (harvemmin itsestä), että siitä tai tästä syystä he eivät pelastu.

Tässä ajattelussa on taustapremissinä ensinnäkin se, että on olemassa jokin hyvin arvokas asia, joka on nimeltään pelastuminen ja toisekseen se, että tuo pelastuminen riippuu siitä, mitä kukin uskoo.

Noiden kahden tausta-ajatuksen sisällöt eivät ole niin itsestään selviä ja yksimielisyyden aiheita kuin usein kuvitellaan.

Mitä on pelastuminen? Mikä tai kuka oikeastaan pelastuu tai on pelastumatta? Miltä olisi tarpeen pelastua eli mikä on pelastumisen vaihtoehto?

Siinä olisi hyviä keskustelunaiheita niille, jotka uskaltavat oikeasti keskustella.

Ja sitten: Mikä on uskon merkitys? Minkälainen uskominen on tärkeää tai arvokasta? Minkälainen uskominen on yhdentekevää? Minkälainen uskominen on haitallista?

En halua pilata hyviä kysymyksiä tuputtamalla vastauksia. Otan vain yhteen noista vähän kantaa: Arvokasta uskomista voi olla vain sellainen, joka ilmenee käytännön elämässä ja teoissa.

Tämä on käsittääkseni hengellinen aihe. Toivottavasti uskovat keskustelijat eivät katso, että minun osallistumiseni sellaisen käsittelyyn pilaa koko keskustelun ja heidän pitäisi luikahtaa jonnekin muualle nyökyttelemään keskinäistä yksimielisyyttään.

Aloittaja kirjoitti: " Jeesus sanoi, että minä en ole tullut tuomitsemaan. Tuomiohan kuuluu Jumalalle."

Jeesus on yhtä Jumalan kanssa ja lopulta Jeesus tuomitsee tullessaan takaisin. Adventistit kyllä ymmärtävät, että "niin kuin me tuomitsemme, niin meidätkin tuomitaan", joten aika harvat tuomitsevat toisia helvettiin verrattuna joihinkin toisiin uskontokuntiin, esim. lestadiolaisiin (jotka ovat huippuja tuomitsemisessa).

Adventistit kyllä kertovat, mikä on Raamatun mukaista ja mitä Raamatussa sanotaan siitä, jos halveksii Jumalan sanaa ja Jeesusta. Mielestäni suurin osa adventisteista ei tuomitse ihmisiä, vaan ihmisten jumalattomuutta ja jumalattomia tapoja. Jeesuskin eläessään taisteli perinnäistapoja vastaan. Ei ole oikein, että hyväksyy vain kaiken jumalattomuuden. On kaksi asiaa, jotka olisi hyvä erottaa; Pitää kertoa totuus, mutta ei tuomita ihmistä. Siinä on paljon opeteltavaa itse kullakin.

Hei!

Täällähän on asiallisiakin aloituksia. Toivottavasti olet saanut vastauksia moniin kysymyksiisi. Itselleni tuli aiheeseen liittyen ensiksi mieleen opinkohtamme nro 13, (liittyen ei-adventistien "tuomitsemiseen") jonka mukaan uskomme olevamme lopun ajan jäännösseurakunta, joten siinä on taiteilua, miten asian pystyy neutraalisti tuoda esille ilman minkäänlaista "tuomiota"? Ja saman asian kyllä tietää myös suurin osa ainakin muitten kirkkojen aktiiveista. Itse olen viikolla enemmin tekemisissä muitten uskovien kanssa (nykyisin kyllä vähemmän) ja ensinnäkään kukaan ei ole näinä parinakymmenenä vuotena ilahtunut siitä, kun olen sanonut kuuluvani adventtikirkkoon, pikemminkin päinvastoin. Enemminkin se on herättänyt ihmettelyä, mitä minunkaltainen henkilö siellä voi olla ja jotkut henkilöt ovat minuun törmätessään kysyneet, että joko olen eronnut adventtikirkosta yms. samankaltaista. Samoin, joskus on huomauteltu, että eikös se Storkin kirkko ollut oikeaoppinen. Ja myös sekin tuotiin kerran suullisesti ilmi, että oikeat kristityt eivät ole adventistien kanssa missään tekemisissä. Joten kyllä tätä tuomitsemista tulee muilta kirkoilta ihan yhtä paljon, vaikka itse ei henkilökohtaisesti toisia tuomitsisikaan, se riittää, että on kirkon jäsen. Ja ei tarvitse, kun selata muita palstoja, niin huomaa, että kura kyllä lentää adventistien päälle, nyttenkin taitaa hellaripalstalla olla vähemmän imarteleva kirjoitusketju advareista. Mutta kritiikit on kestettävä, jos kerran väitetään olevamme jäännös. Itse uskon, että eläviä kristittyjä on ennenkaikkea adventtikirkon ulkopuolella, enkä epäile, että he joutuvat kadotukseen tällä hetkellä, kun eivät usko "adventtisanomaan". Vielä ei ole sunnuntailaki voimassa, eikä sapatinviettäjiä ainakaan täällä päin maailmaa vainota. Jos tajuaa, että armon tarve on 24/7 ja ilman Jeesusta ei kukaan pelastu, vaikka olisi viimeisen päälle hiotut Raamatuntulkinnat, niin ehkä turhat tuomitsemiset jäisivät vähemmälle.