Ajattelin tulla tänne avautumaan, jos jollakulla olisi kokemuksia asiasta ja mietin että täällä voisi olla porukkaa hereillä.
Eli olen seurustellut mieheni kanssa pian 7 vuotta, olemme kumpikin n. 25 -vuotiaita. Meillä on kummallakin ollut hankalaa yhteiselon aikana, läheisten kuolemia, sairauksia, vanhempien avioerot jne, mutta suhde on aina ollut se mikä on kuitenkin pitänyt kasassa ja ollut hyvä. Olemme siis tavallaan kasvaneet yhdessä aikuisiksi, ja aina olleet toistemme tukena huonoina aikoina.
Minulla on jo aiempaa masennustaustaa, olen 17 -vuotiaasta asti syönyt mielialalääkkeitä. Tällä hetkellä masennukseni luokitellaan keskivaikeaksi. Nyt syksyn/talven aikan myös miehelleni tuli henkinen romahdus/masennus, ja hän jäitietää pitkälle sairaslomalle. Tällöin suhdekin voi huonosti, kumpikin vaan makasi omissa oloissaan sohvannurkassa tekemättä melkein mitään.
Syksyllä mieheni petti minua työpaikan reissulla. Ei siis ihan seksiä päätynyt harrastamaan mutta ei ollut kaukana. Hän kertoi minulle, muutamaksi syyksi sanoi yksinäisyyden ja sen ettei enää koe että meillä on tulevaisuutta. Saimme kuitenkin asiat sovittua ja päätimme yrittää vielä, ja vähän aikaa menikin paremmin, tehtiin asioita yhdessä, seksiäkin oli taas jne.
Nyt tilanne on taas luisuttu samaan, kumpikin ollaan todella väsyneitä eikä jakseta oikein panostaa suhteeseen. Tuntuu että jatkuvasti vaan ahdistaa ja mietin eroa. Puitiin asiaa viikolla läpi, mutta todettiin että yritetään vielä.
Kaikista pahin on nyt se, että mieheni (humalassa) sai viikonloppuna jonkinlaisen psykoottisen kohtauksen, ja on nyt ollut muutaman päivän psykiatrisella osastolla. Hän kovasti halusi vakuutusta ettenhän hylkää häntä nyt kun hän tarvitsee tukea, mutta en tiedä miten selviän tästä kun olen itsekkin niin masentunut :( Pelottaa että jos jätän hänet kun hän tulee kotiin, hän tekee itselleen jotain tms. Olisi kuitenkin aika outoa ilmoittaa erosta hänelle sinne osastollekaan.. Jotenkin tuntuu ettei tästä enää vaan selviä yhdessä, omat voimavarat ei nyt riitä :( Ero kyllä luonnollisesti pelottaa, ollaan oltu yhdessä niin kauan. Yhteinen asunto, yhteinen talous, lemmikki jne. Lapsia ei ole.
En oikein edes tiedä mitä hain tällä avautumisella.. ehkä kokemuksia siitä kun kumpikin on masentunut, ero pitkästä parisuhteesta jne?
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän sekavan romaanin
Eroaminen masentuneesta
2
309
Vastaukset
- hyvääjatkoosulle
Minusta sun kannattaisi nyt juuri siellä osastolla puhua eroajatuksista, niin miehesi saisi tukea siihenkin. Sieltä voitaisiin teitä ehkä auttaa pariterapiankin keinoin. Älä jätä ajatuksesta puhumista siihen kun mies tulee kotiin.
Teidän suhteessanne on paljon hyvääkin varmasti, toistenne tukeminen ja ymmärtäminen esimerkiksi, yhteinen lemmikki ja yhdessä aikuisiksi kasvaminen. Pitäisi miettiä että millaisena kumpikin näkee tulevaisuutensa, mitä hyviä asioita odottaa ja näkee mitä teillä voisi olla yhdessä tai erikseen. Kohtaavatko ne toiveet vai näyttääkö ihan erilaisilta toiveenne. Tuo pettäminenkin pitäisi käsitellä. Masentuneena ei näe tulevaisuutta vaan ratkaisut voivat olla vain pahan olon pakenemista. Ulkopuolinen apu on varmasti tarpeen, että voitte katsoa onko tulevaisuus yhteinen vai onko parempi vaikkapa asua hetki erillään tai erota lopullisesti. Hei Epätoivoinen1
Saitkin jo hyvän vastauksen, jossa kannustettiin asian esille ottamista nyt, kun miehesi on paraikaa hoidon piirissä.
Yhtä totuutta varmasti tässäkään asiassa ei löydy, mutta itsekin ajattelen, että asioiden puhumattomuus ei auta ketään. Toisen sairaus on aina suuri haaste ja painolasti parisuhteelle. Perusperiaate kuitenkin on, että parisuhteessa ei olla siksi, ettei uskalleta erota, vaan parisuhteelle pitää olla myönteisempiä syitä. Jokaisen kuuluu olla parisuhteessakin kuitenkin yhtaikaa myös vastuussa omasta itsestään ja terveydestään, toisen kontolle ei voi omaa vastuutaan sälyttää. Omaishoitajuusprosessit ovat asia sinänsä, eivätkä suoraan liity teidän tilanteeseenne. Niissäkin tarvitaan tukea, miten oma tasaveroinen parisuhde muutetaan hoitosuhteeksi. Tässä teidän tilanteessanne niin ei voi käydä. Et voi olla miehesi hoitaja vaan sinun on pakko ottaa vastuuta omasta jaksamisestasi. Pyytäkää kaikkea mahdollista tukea parisuhteenne tilan selvittämiseen. Ero ei ole ainoa vaihtoehto, mutta sekään ei ole, että kaikki jatkuu ennallaan. Tarvitsette muutosta, ja usein se vie kriisiin. Kriisin ja muutoksen lopputulosta ei voi ennalta tietää. Avoin puhuminen ja sen kommunikointi, missä on parisuhteen kannalta menossa omissa ajatuksissaan on kaiken vuorovaikutuksen pohjaedellytys. Peittelemällä ja vaikenemalla ette auta toisianne ettekä itseänne.
Toivon kovasti, että saatte tarvitsemaanne tukea psyk.puolelta
Merja, diakoni
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?921796- 851262
- 1101123
- 72975
- 105909
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56838- 47751
- 36742
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis47691- 33673