Piikkikammosta.

En tiedä miten piikkikammosta voi kokonaan päästä eroon mutta itse pelkään myös verikokeita ja kerran pyörryinkin lähes tilanteessa kun silmissä sumeni (erehdyin katsomaan kun verikoetta otettiin). Itselläni pahinta on se jos joutuu menemään verikokeisiin syömättä ja on jo valmiiksi heikko olo. Nykyään tiedänkin että helpoiten selviän verikokeesta kun sanon hoitajalle jo heti alussa että saattaa alkaa heikottaa ja en katso ollenkaan kun verikoe otetaan. Eihän se koskaan kivaa ole mutta pyörtymättä selviän kun katson toiseen suuntaan ja annan hoitajan tehdä työnsä. Joudun myös mittaamaan verensokeria välillä mutta se ei ole niin paha vaikka vähän ikävältä tuntuu pistää. Jos on pakko mitata verensokeria kannattaa vaan miettiä että sehän on melkein kuin hyttysenpisto, verta tarvitsee vain sen pienen tipan. Tai jos mahdollista voi pyytää jonkun muun ottamaan verensokerinäytteen ja olla katsomatta lainkaan.

Lisäisin vielä että ei pelkosi ole naurettavaa. Melkein jokaisella varmasti on jokin ns. normaali asia mitä pelkää. Yhdellä hämähäkit ja toisella piikit, kolmannella pimeys, kyllähän niitä pelkoja on.