Donald Trumpin valinnan myötä maailma näyttäisi olevan uudenlaisen rotaation alussa. Uudet tuulet heijastuvat myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Pienet maat hakevat kaveripolitiikkaa välillä todella kummallisin keinoin. Esimerkkinä käy ulkoministeri Timo Soinin näkemys sitä, että Suomella ja Turkilla olisi jokin yhteinen arvopohja. Onneksi tämä varmaan hukkuu pieniin otsikoihin, mutta kyllä minua ja varmaan monia muitakin hävettäisi selittää tällaista asiaa jollekin länsimaiselle tutulle.
Olemmeko sellaisen ajan edessä, jolloin solmitaan uusi Molotov-Ribbentropp-pakti. Trumpin näkemykset vievät tähän suuntaan. Hän diilaa aluksi niin, että lännen pakotepolitiikasta luovutaan. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että Krimin pakkoliittäminen ja Ukrainan konfliktin ylläpitäminen hyväksytään. Trump ja USAn nykyjohto voivat katsoa, että Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.
Samanaikaisesti Trump haluaa innostaa muitakin EU-maita Brexitiin. Tässäkin Trumpilla on sama pyrkimys kuin Putinilla: hajottaa EU. Eurooppa ja Nato eivät Trumpia juurikaan kiinnosta. USA voi ehkä antaa joillekin jäsenmaille suojaa suojelurahamaksuja vastaan.
Vladimir Putin ei varmaan voi uskoas silmiään. Asiat ovat edenneet nyt täydellisesti hänen suunnitelmiensa mukaan. Trumpin auttaminen USAn presidentiksi vaikuttaa täysosumalta. Lisäksi Trump todennäköisesti haluaa tehdä Venäjän kanssa yhteistyötä Lähi-idässä sen nimissä, että ISIS saadaan kukistettua. Venäjä käyttää tilaisuutta hyväkseen kukistaakseen kaikki sille epämieluisat tahot. Jos Turkki otetaan diiliin mukaan, tuta saavat myös kurdit. Trump suhtautuu sotiinkin huolettomasti. Jos Pohjois-Korea aikoo hyökätä Japaniin, Trump toivottaa vaan, että pitäkää hauskaa.
Trump näkee siis ensijaisesti Venäjässä USAlle liittolaisarvoa. Tottakai sen lisäksi USAn eurooppalainen puudeli eli Englanti saa erityiskohtelun. Ranska ei tule olemaan Trumpin suuria ystäviä jo pelkästään sen vuoksi, että Ranska ajaa Palestiinassa kahden valtion politiikkaa.
Trumpin ja USAn selväksi pääviholliseksi on noussut Kiina. Tämän takana on selvä laskelma. Kiinasta on tullut maailman suurin talousmahti ja se on kasvamassa USAn kilpailijaksi geopoliittisena suurvaltana. Venäjä on Trumpin silmin nähtynä lilliputti Kiinaan verrattuna ja trump haluaa varmaan neutralisoida Venäjän pitämällä siihen hyviä suhteita. Trumpin ja ulkomisteri Tillersonin kova kielenkäyttö Kiinaa kohtaan on jo saanut aikaan vastareaktion. Kiinassa on alkanut kuulua puhetta siitä, että USA ja Kiina ovat menossa kohden vakavaa konfliktia. Uusi Molotov-Ribbentropp tarkoittaa juuri sitä, että USA voi keskittyä rauhassa Kiinaan ilman Venäjä väliintuloa ja Putinille on taas ehkä ajatuksena vanha Stalinin viisaus, että antaa poikien ensin tapella ja Venäjä tulee sitten korjaamaan hedelmät. Joka tapauksessa USAn ja Kiinan konflikti voi luoda Venäjälle mahdollisuuksia myös taloutensa kohentamiseen. Venähän ei ole mikään survalta juuri sen vuoksi, että se on taloudellinen kääpiö USAhan ja Kiinaan verrattuna eikä paini edes samassa sarjassa Japanin ja Saksan kanssa.
Natoliittoa haikailleet joutuvat nyt uuteen tilanteeseen. Kysymys siitä, voiko Natoon todella luottaa mahdollisten uusien Molotov-Ribbentropp -sopimusten aikakaudella, nousee ajankohtaiseksi. Baltian maissa tilanne on jo herättänyt oikeutettua kauhun tunnelmaa. Venäjä ei tietenkään mene pidemmälle kuin mitä Trump ja USA sallivat, jota suhde USAhan ei vaarannu. Kysymys onkin siitä, mitä kaikkea Trump näkee Euroopassa vain Pietarin ja Moskovan esikaupunkialueina. Jos EUn hajottaminen onnistuu, näillä reunavaltioilla ei ole kohta mitään puolustajaa.
Kaikilla suurvalloilla on nyt ohjissaan kovaluontoiset ja osin arvaamattomat johtajat. Trump, Xi, Putin. Tätä kolmikkoa täydentävät Turkin Erdogan ja Euroopan populistit (Le Pen etunenässä). Meillä Suomessa perussuomalaiset antavat tukensa tälle suurvaltapolitiikalle ja heidän puheenjohtajansa kehtaa väittää kaiken huipuksi, että Suomella ja Turkilla on sama arvopohja. Jos Soini hyväksyy Turkin arvopohjan, olisimme sellaisella menossa Suomessakin kohden kauhun aikakautta.
Olemmeko sellaisen ajan edessä, jolloin solmitaan uusi Molotov-Ribbentropp-pakti. Trumpin näkemykset vievät tähän suuntaan. Hän diilaa aluksi niin, että lännen pakotepolitiikasta luovutaan. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että Krimin pakkoliittäminen ja Ukrainan konfliktin ylläpitäminen hyväksytään. Trump ja USAn nykyjohto voivat katsoa, että Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.
Samanaikaisesti Trump haluaa innostaa muitakin EU-maita Brexitiin. Tässäkin Trumpilla on sama pyrkimys kuin Putinilla: hajottaa EU. Eurooppa ja Nato eivät Trumpia juurikaan kiinnosta. USA voi ehkä antaa joillekin jäsenmaille suojaa suojelurahamaksuja vastaan.
Vladimir Putin ei varmaan voi uskoas silmiään. Asiat ovat edenneet nyt täydellisesti hänen suunnitelmiensa mukaan. Trumpin auttaminen USAn presidentiksi vaikuttaa täysosumalta. Lisäksi Trump todennäköisesti haluaa tehdä Venäjän kanssa yhteistyötä Lähi-idässä sen nimissä, että ISIS saadaan kukistettua. Venäjä käyttää tilaisuutta hyväkseen kukistaakseen kaikki sille epämieluisat tahot. Jos Turkki otetaan diiliin mukaan, tuta saavat myös kurdit. Trump suhtautuu sotiinkin huolettomasti. Jos Pohjois-Korea aikoo hyökätä Japaniin, Trump toivottaa vaan, että pitäkää hauskaa.
Trump näkee siis ensijaisesti Venäjässä USAlle liittolaisarvoa. Tottakai sen lisäksi USAn eurooppalainen puudeli eli Englanti saa erityiskohtelun. Ranska ei tule olemaan Trumpin suuria ystäviä jo pelkästään sen vuoksi, että Ranska ajaa Palestiinassa kahden valtion politiikkaa.
Trumpin ja USAn selväksi pääviholliseksi on noussut Kiina. Tämän takana on selvä laskelma. Kiinasta on tullut maailman suurin talousmahti ja se on kasvamassa USAn kilpailijaksi geopoliittisena suurvaltana. Venäjä on Trumpin silmin nähtynä lilliputti Kiinaan verrattuna ja trump haluaa varmaan neutralisoida Venäjän pitämällä siihen hyviä suhteita. Trumpin ja ulkomisteri Tillersonin kova kielenkäyttö Kiinaa kohtaan on jo saanut aikaan vastareaktion. Kiinassa on alkanut kuulua puhetta siitä, että USA ja Kiina ovat menossa kohden vakavaa konfliktia. Uusi Molotov-Ribbentropp tarkoittaa juuri sitä, että USA voi keskittyä rauhassa Kiinaan ilman Venäjä väliintuloa ja Putinille on taas ehkä ajatuksena vanha Stalinin viisaus, että antaa poikien ensin tapella ja Venäjä tulee sitten korjaamaan hedelmät. Joka tapauksessa USAn ja Kiinan konflikti voi luoda Venäjälle mahdollisuuksia myös taloutensa kohentamiseen. Venähän ei ole mikään survalta juuri sen vuoksi, että se on taloudellinen kääpiö USAhan ja Kiinaan verrattuna eikä paini edes samassa sarjassa Japanin ja Saksan kanssa.
Natoliittoa haikailleet joutuvat nyt uuteen tilanteeseen. Kysymys siitä, voiko Natoon todella luottaa mahdollisten uusien Molotov-Ribbentropp -sopimusten aikakaudella, nousee ajankohtaiseksi. Baltian maissa tilanne on jo herättänyt oikeutettua kauhun tunnelmaa. Venäjä ei tietenkään mene pidemmälle kuin mitä Trump ja USA sallivat, jota suhde USAhan ei vaarannu. Kysymys onkin siitä, mitä kaikkea Trump näkee Euroopassa vain Pietarin ja Moskovan esikaupunkialueina. Jos EUn hajottaminen onnistuu, näillä reunavaltioilla ei ole kohta mitään puolustajaa.
Kaikilla suurvalloilla on nyt ohjissaan kovaluontoiset ja osin arvaamattomat johtajat. Trump, Xi, Putin. Tätä kolmikkoa täydentävät Turkin Erdogan ja Euroopan populistit (Le Pen etunenässä). Meillä Suomessa perussuomalaiset antavat tukensa tälle suurvaltapolitiikalle ja heidän puheenjohtajansa kehtaa väittää kaiken huipuksi, että Suomella ja Turkilla on sama arvopohja. Jos Soini hyväksyy Turkin arvopohjan, olisimme sellaisella menossa Suomessakin kohden kauhun aikakautta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.