Mistä ammatti jännittäjälle?

Olin ennen atk-suunnittelija 20v. Omia yksintehtäviä projekteja, joita sai tehdä kaikessa rauhassa omassa kopissa tietokoneella. Jos vielä syö vaikka omat eväät koneella ei tarvi paljoa muuta kun morjestella vastaantulijat käytävällä. Oli ehkä keskimäärin kerran kuussa joku parin tunnin palaveri. Puhelin soi pari kertaa vuodessa. Ei tarvi muodollusta pätevyyttä, hommatkin opettelin itse.

Keikkatyö siivoojana.

Ainaki meidän työpaikassa siivoojat joutuu näkemään ihmisiä, ja puhumaan niitä näitä.

Itse olen prosessinhoitajana elintarviketeollisuudessa, ja siinä yli puolet työvuoroista olen osastollamme yksin, ja loput yhden työkaverin kanssa.

varastotyöläinen.

Ei ainakaan sosiaali- ja terveysalalta, jota minä hulluna kävin kokeilemassa.. Nyt opiskelen muuta alaa, mutta todennäköisesti tämäkään ei ole sopiva, koska tulisi liikaa esilläoloa mitä en opiskelut aloittaessani tajunnut. En myöskään kestä hyvin stressiä, vaan kroppa ja mieli menevät siitä ihan "epäkuntoon". Eli kauhea ahdistus, uniongelmat jne. iskee päälle.

Mikähän ala olisi siis sopiva, sillä kotiinkaan en halua jäädä makoilemaan. Ei-sosiaalista tai stressaavaa, onkohan tällaista olemassakaan? Valitettavasti atk ei itseltä luonnistu, muuten vois olla sopivan epäsosiaalista hommaa, voisi tehdä etätöitä jne.

Siis keikkatyö siivoojana eli asiakkaiden kotona. Yleensä saa itse päättää aikataulut. Ja jos juo sitä kahvia niin juo, jos ei niin kukaan ei pakota. Olen yllättynyt itsestäni, ensimmäinen työpaikka missä pystyn juomaan kahvia jopa niistä posliinikupeista ilman että kädet tärisee. Jos tuntui etten pysty (alkuaikoina) niin sanoin "kiitos olen juonut jo liikaa" eli sain itse määrätä ns. tahdin. Tiedän että kahvikuppineuroosi on siellä jossain mutta en ole sitä ajatellut koska olen voinut ITSE hallita sitä, juonko kahvia vai en ja toiseksi: Asiakkaat ovat niitä samoja miltein koko ajan. Jos todella tuntuu, etten pysty juomaan niin sitten juo. Rakastan tätä työtä yli kaiken ja ihania asiakkaitani.

Minä olen ihme kyllä asiakaspalvelutyössä kassalla. Työ on niin rutiininomaista, samanlaisena toistuvaa eivätkä ihmiskohtaamiset ole intensiivisiä vaan ohimeneviä. Itselleni tämä on sopinut ja jatkuva kontakti ihmisten kanssa vähentää erakoitumisen riskiä. Kaikissa arjesta poikkeavissa tilanteissa (ihan vaikka leffaan meno kaverin kanssa) olen kuitenkin äärimmäisen ahdistunut.

Mä en tienny mitä voisin tehdä, ihan samanlaisia pelkoja mulla, mutta mun lääkäri ehdotti ammatillista kuntoutusta, ja minä koin että paras apu mulle tuli oli just ammatillisen kuntoutuksen kautta. Sain eläkeyhtiöstä noposen uravalmentajan, joka samalla kun mietti mun kanssa mitä työtä pystyisin tekemään sain häneltä todella hyvän ja terapeuttisen avun omaan tilanteeseeni. Ei maksanut mulle mitään, käynnit siellä matkakulut siis maksoi työeläkeyhtiö. Nyt mulla on työkokeilupaikka puutarha-alalla ja mahdollisuus työllistyä sinne ainakin määräaikaisesti. Ei oo ehkä sitä mitä aloittaja hait, mutta ajattelin kertoa jos jollekin olisi tästä hyötyä