Onko Suomessa ollut oikeita neroja?

"Tuohon koriin on sijoitettu mm. teknisen fysiikan emeritusprofessori Teuvo Kohonen, joka lienee yksi älykkäimmistä suomalaisista professoreista."

Teuvo Kohonen on Suomen tunnetuimpia tieteentekijöitä kansainvälisesti ehdottomasti, mutta hyvin vähän tunnettu neuroverkkopiirin ulkopuolella Suomessa. Miksi näin? Ehkä osittain syynä on ohjaamattoman oppimisen huono maine tilastotieteilijöiden parissa (ei sinänsä koske SOMia) ja että itseorganisoituvia karttoja on vaikea soveltaa itse tieteellisessä tutkimuksessa muuta kuin visualisointitarkoituksissa.

TK on ehdottomasti hyvin älykäs ihminen - hänen kekseliäisyytensä on tästä riittävä todiste.

Jarl Waldemar Lindeberg on myös mielestäni erittäin älykäs suomalainen matemaatikko, joka todisti keskeisen raja-arvo lauseen yleisessä muodossa ensimmäisenä maailmassa - esim. ennen Alan Turingia. Tämä merkittävä tulos on osoitus huippuälykkyydestä, mutta Lindeberg on täysin tuntematon heppu suomalaisten keskuudessa. Keskeinen raja-arvolause on usein väärin ymmärretty mm. älykkyystutkijoiden keskuudessa.

Mutta lähinnä neroutta suomalaisista ensimmäisenä mieleen tulee Linus Torvalds; voin toki olla väärässä, mutta Linux ei ainakaan ole pieni juttu.

Suomalaisessa tiedeakatemiassa jäsenyys myönnetään ikään kuin elämänsaavutus -tyyppisenä tunnustuksena tieteellisten saavutusten perusteella. En havaitse vinoumaa tuossa suhteessa, joskaan en ole analysoinut jäsenkunnan saavutuksia systemaattisesti kuin oman tieteenalani osalta.

Suomen tieteen taso lienee varsin tavanomainen verrattuna muihin länsimaihin, eli tällä väestömäärällä ei voida realistisesti olettaa merkittävästi suurempia saavutuksia, etenkin kun otetaan huomioon, että maa sijaitsee periferiassa, eikä maalla ole anglosaksisten maiden kotikenttäetua, joka johtuu siitä, että tieteen kieli on käytännössä englanti.

Usein laitoksen johtajuus on perinteisesti langennut suomalaisessa systeemissä vähän niin kuin ikävänä hallinnollisena velvollisuutena ansioituneille professoreille. Toisaalta, järjestelmä on muuttunut tuossa suhteessa noin viimeisten viiden vuoden aikana siten, että johtajilla on merkittävästi enemmän valtaa kuin aiemmin, mikä on aiheuttanut sen, että kyseisiin tehtäviin hakeutuu myös entistä enemmän vallanhaluista väkeä, joilla ei välttämättä ole mitään merkittäviä tieteellisiä saavutuksia.

Tiedeakatemian jäsenet ovat suhteellisen iäkkäitä, koska jäsenyyskriteerinä toimivat saavutukset, eikä niiden saavuttamisen nopeus, joten pitkäkestoisella ahkeruudella ja päämäärähakuisuudella on iso merkitys. Toisaalta, nykyisenkaltaisessa yliopistomaailmassa saavutuksia enemmän uralla etenemisen mahdollisuuksien kannalta vaikuttaa niiden saavuttamisen nopeus, joten vuonna 2050 tiedeakatemiassa voi olla enemmän sellaista väkeä, joka on onnistunut keräämään saavutuksia suhteellisen nopeasti, mutta ei toisaalta välttämättä kykene saavuttamaan niitä enää lisää myöhemmällä iällä, vaan siirtyy esimerkiksi hallinnollisiin tehtäviin.

Oma lukunsa tietysti on se, että akateemikoksi ei käytännössä yleensä pääse, jos ei ole onnistunut jollain konstilla pääsemään professoriksi, missä prosessissa käytännössä edes todelliset tieteelliset saavutukset eivät riitä; etenkään nykyisessä järjestelmässä, mutta jossa älykkyydestä kyllä on etua, kuten myös etenkin kyvystä tehdä joustavasti yhteistyötä ja liittoutua niiden kanssa, joilla on vaikutusvaltaa professuurivalintoihin ja halukkuudesta pomppia eri yliopistojen välillä (myös ulkomailla) uransa eri vaiheissa avautuvien mahdollisuuksien mukaan.

Ei päde lapsineroihin. Kenenkään heittoja ei kannata pitää absoluuttisina totuuksina, vaikka olisikin joku julkkis kuten Einstein. Liekö sanonut tuon naurattaakseen yleisöä ja ollakseen vaatimaton. Menestymiseen tuo väite jokseenkin sopii. Nerous on kyllä synnynnäinen ominaisuus, mutta se pysyy kyllä pimennossa jos ei tee uraa tieteessä.

huomomaajattelu kirjoitti:

Ei päde lapsineroihin. Kenenkään heittoja ei kannata pitää absoluuttisina totuuksina, vaikka olisikin joku julkkis kuten Einstein. Liekö sanonut tuon naurattaakseen yleisöä ja ollakseen vaatimaton. Menestymiseen tuo väite jokseenkin sopii. Nerous on kyllä synnynnäinen ominaisuus, mutta se pysyy kyllä pimennossa jos ei tee uraa tieteessä.

Lue lisää

Albertti vannoi tosissaan, ettei syntynyt yleinen suhteellisuusteoria päässään vaan joutui oikeasti tekemään paljon töitä yleisen suhteellisuusteorian eteen. Esim. tensorilaskenta tuotti oikeasti Albertille vaikeuksia.

BTW, nimeä muutama lapsinero, joka on saanut jotain merkittävää aikaan esim. tieteen saralla. Itselleni ei todellakaan tule kuin kaksi nimeä mieleen.

Einsteinista_vielä kirjoitti:

Albertti vannoi tosissaan, ettei syntynyt yleinen suhteellisuusteoria päässään vaan joutui oikeasti tekemään paljon töitä yleisen suhteellisuusteorian eteen. Esim. tensorilaskenta tuotti oikeasti Albertille vaikeuksia.

BTW, nimeä muutama lapsinero, joka on saanut jotain merkittävää aikaan esim. tieteen saralla. Itselleni ei todellakaan tule kuin kaksi nimeä mieleen.

Lue lisää

Sivusta voisin hutaista sen verran, että useimmat lapsineroista tosiaan eivät ole saavuttaneet suuria tieteellisiä saavutuksia. Joukossa on kuitenkin poikkeuksiakin, joista tulee mieleen ainakin: Norbert Wiener, Bertrand Russell, Francis Galton, Thomas Young, Srinivasa Ramanujan, Blaise Pascal, John von Neumann ja Terence Tao. Nikola Teslakin oli lapsinero ainakin siinä mielessä, että osasi kouluaikoina mm. integroida päässään. Hänellähän oli mm. valokuvamuisti.

Vanhoilta ajoilta erottuu enemmän tieteessä menestyneitä lapsineroja ehkä sen vuoksi, että jos he eivät olisi menestyneet tieteessä, niin emme edes tietäisi heistä mitään. Nykyään sen sijaan lapsineroista tehdään isoja numeroita ja tieto leviää nopeasti kaikkialle. Lisäksi on joukko aiempia lapsineroja (kuten esimerkiksi Kim Ung-yong), jotka ovat menestyneet tieteessä hyvin, mutta eivät kuitenkaan niin loistavasti, kuin mitä varhaiskypsyyden ja käsittämättömän nopean opiskelun perusteella olisi ehkä voinut olettaa tapahtuvan.

Kaikenkaikkiaan tieteessä tarvitaan muutakin kuin älykkyyttä, joten tuo ilmiö ei siinä mielessä ole kyllä mitenkään yllätyksellistä. Einsteinia mukaillen voisin todeta, että tiede on kestävyyslaji ja nykyään tieteessä tarvitaan huipulle pääsemiseksi terävän pään lisäksi myös teräviä kyynärpäitä. Jos esimerkiksi lapsinero polttaa itsensä loppuun jo alle 20-vuotiaana, niin motivaatio ei myöskään enää välttämättä riitä tieteen kukkulan kuninkaaksi pyrkimiseen.

"Norbert Wiener, Bertrand Russell, Francis Galton, Thomas Young, Srinivasa Ramanujan, Blaise Pascal, John von Neumann ja Terence Tao. Nikola Teslakin oli lapsinero"

Jaa-ha, kuka näistä ylipäänsä on nero. Bertrand Russell ei ollut nerokas filosofi, vaan ennen kaikkea viisas filosofi, eikä missään nimessä "lapsinero". Russellin oppilas Wittgenstein oli toki nero filosofina, muttei lapsinero.

F. Galtonia en pidä nerona. "Hänen" tilastotieteelliset ajatukset regressiosta oli keksinyt Gauss Legendre, standardi tulomomenttikorrelaatiokertoimen krediitti kuuluu Pearsonille ja normaalijakauman keksintö menee de Moivrelle ja Gaussille. Yliarvostettu heppu tuo Galton.

Nicola Tesla ei ollut lapsinero. Psykologinen profiili Teslalla on verrattavissa Newtonin, joka myöskään ei ollut lapsinero.

Nerous ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan tiedollinen ominaisuus, joka realisoituu uuden, toimivan ja merkityksellisen asian keksimisessä.

Monet nerouteen liittyvät myytit ovat legendoja, ei muuta, esim. tuo omenan päähän pösäytys Newtonin kohdalla.

Einsteinista_vielä kirjoitti:

Albertti vannoi tosissaan, ettei syntynyt yleinen suhteellisuusteoria päässään vaan joutui oikeasti tekemään paljon töitä yleisen suhteellisuusteorian eteen. Esim. tensorilaskenta tuotti oikeasti Albertille vaikeuksia.

BTW, nimeä muutama lapsinero, joka on saanut jotain merkittävää aikaan esim. tieteen saralla. Itselleni ei todellakaan tule kuin kaksi nimeä mieleen.

Lue lisää

Epäilemättä Einstein näkikin paljon vaivaa yleistä suhteellisuusteoriaa kehittäessään. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kuka tahansa olisi samalla määrällä vaivannäköä pystynyt kehittämään saman teorian. Lahjakkuus, intohimo ja vaivannäkö ovat toisiinsa kietoutuneita, mutta itsenäisesti olemassa olevia tekijöitä, jotka kaikki vaikuttavat siihen, mitä ihminen voi saavuttaa.

Yksi merkittävä tekijä Einsteinilla oli mielikuvitus jonka avulla kykeni nähdä asiat eri tavalla kuin muut. Tämä hänellä oli jo lapsuudessa.

Mitä esim koululaitoksemme tuottaa? Ihmisiä jotka yrittävät saada mahdollisimman parhaan numeron todistukseen. Tämä ei tuota muuta kuin yhteiskuntaa palvelemaan kun herrat kaikessa tyhmyydessä laatii suuria linjanvetoja. Ei tällä menolla neroja synny jotka ajattelevat ja uskaltavat luoda täysin uutta.

Neroudesta kirjoitti:

"Norbert Wiener, Bertrand Russell, Francis Galton, Thomas Young, Srinivasa Ramanujan, Blaise Pascal, John von Neumann ja Terence Tao. Nikola Teslakin oli lapsinero"

Jaa-ha, kuka näistä ylipäänsä on nero. Bertrand Russell ei ollut nerokas filosofi, vaan ennen kaikkea viisas filosofi, eikä missään nimessä "lapsinero". Russellin oppilas Wittgenstein oli toki nero filosofina, muttei lapsinero.

F. Galtonia en pidä nerona. "Hänen" tilastotieteelliset ajatukset regressiosta oli keksinyt Gauss Legendre, standardi tulomomenttikorrelaatiokertoimen krediitti kuuluu Pearsonille ja normaalijakauman keksintö menee de Moivrelle ja Gaussille. Yliarvostettu heppu tuo Galton.

Nicola Tesla ei ollut lapsinero. Psykologinen profiili Teslalla on verrattavissa Newtonin, joka myöskään ei ollut lapsinero.

Nerous ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan tiedollinen ominaisuus, joka realisoituu uuden, toimivan ja merkityksellisen asian keksimisessä.

Monet nerouteen liittyvät myytit ovat legendoja, ei muuta, esim. tuo omenan päähän pösäytys Newtonin kohdalla.

Lue lisää

Mielestäni nämä kaikki ovat neroja; suurin osa hyvin selvästikin. Osa on selvästi myös lapsineroja (tai ainakin varhaiskypsiä) ja osa tosiaan on vain lähinnä kandidaatteja tuon tittelin saajiksi (äkkiä hutaistu ehdokaslista).

Darwinin serkku Galton oppi kuulemma mm. puhumaan 2.5-vuotiaana. Ainakin Terman arvioi Galtonin lapsuusiän älykkyysosamäärän (älykkyysikätyylisesti) olleen peräti 200, joskin Termanin arviot ovat isoja myös monien muiden osalta. Galton oli kuitenkin pioneeri mm. eugeniikan ja nerokkuuden tutkimuksen aloilla.

Russell ei selvästikään ollut pelkästään pehmo-filosofi, vaan myös loogikko ja matemaatikko (mm. Principia Mathematica, jonka hän julkaisi keski-ikäisenä). Häntä ei tosiaankaan perustellusti voida luokitella lapsineroksi, mutta hän oli kuitenkin erittäin kiinnostunut matematiikasta jo varhain. Minulla on jäänyt se mielikuva, että hän oli terävä jo varhain, mutta en muista, mistä tuo mielikuva on syntynyt. Ilmeisesti kyse oli siitä, että hänen kykyjään ei tunnistettu varhaisiässä. Hän uppoutui yksinään perusteellisesti matematiikkaan heti päästyään siihen käsiksi.

Tesla oli jo nuorella iällä niin taitava matematiikassa, että häntä syytettiin mm. perusteettomasti lunttauksesta. Teslan elämä oli sarja menestyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka alkoivat jo koulussa. Newton taas oli syntyessään äitinsä mukaan niin pienikokoinen, että epäiltiin jäisikö hän edes henkiin, eikä hän ilmeisesti erottunut erityisesti edukseen kouluiässä.

"Nerous ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan tiedollinen ominaisuus, joka realisoituu uuden, toimivan ja merkityksellisen asian keksimisessä."

Neroutta tosiaan tuskin kehittyy tiedollisessa tyhjiössä. Erityisesti varhaislapsuuden kokemukset ovat tärkeitä kognitiivisten kykyjen kehittymisen kannalta.

Neroista kirjoitti:

Mielestäni nämä kaikki ovat neroja; suurin osa hyvin selvästikin. Osa on selvästi myös lapsineroja (tai ainakin varhaiskypsiä) ja osa tosiaan on vain lähinnä kandidaatteja tuon tittelin saajiksi (äkkiä hutaistu ehdokaslista).

Darwinin serkku Galton oppi kuulemma mm. puhumaan 2.5-vuotiaana. Ainakin Terman arvioi Galtonin lapsuusiän älykkyysosamäärän (älykkyysikätyylisesti) olleen peräti 200, joskin Termanin arviot ovat isoja myös monien muiden osalta. Galton oli kuitenkin pioneeri mm. eugeniikan ja nerokkuuden tutkimuksen aloilla.

Russell ei selvästikään ollut pelkästään pehmo-filosofi, vaan myös loogikko ja matemaatikko (mm. Principia Mathematica, jonka hän julkaisi keski-ikäisenä). Häntä ei tosiaankaan perustellusti voida luokitella lapsineroksi, mutta hän oli kuitenkin erittäin kiinnostunut matematiikasta jo varhain. Minulla on jäänyt se mielikuva, että hän oli terävä jo varhain, mutta en muista, mistä tuo mielikuva on syntynyt. Ilmeisesti kyse oli siitä, että hänen kykyjään ei tunnistettu varhaisiässä. Hän uppoutui yksinään perusteellisesti matematiikkaan heti päästyään siihen käsiksi.

Tesla oli jo nuorella iällä niin taitava matematiikassa, että häntä syytettiin mm. perusteettomasti lunttauksesta. Teslan elämä oli sarja menestyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka alkoivat jo koulussa. Newton taas oli syntyessään äitinsä mukaan niin pienikokoinen, että epäiltiin jäisikö hän edes henkiin, eikä hän ilmeisesti erottunut erityisesti edukseen kouluiässä.

"Nerous ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan tiedollinen ominaisuus, joka realisoituu uuden, toimivan ja merkityksellisen asian keksimisessä."

Neroutta tosiaan tuskin kehittyy tiedollisessa tyhjiössä. Erityisesti varhaislapsuuden kokemukset ovat tärkeitä kognitiivisten kykyjen kehittymisen kannalta.

Lue lisää

"Darwinin serkku Galton oppi kuulemma mm. puhumaan 2.5-vuotiaana."
Korjaus: pitää tietysti olla "lukemaan" :)

Tieteen akateemikoissa voisi kuvitella myös olevan joku nero.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko#Suomalaiset_tieteen_akateemikot

vois_kuvitella kirjoitti:

Tieteen akateemikoissa voisi kuvitella myös olevan joku nero.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko#Suomalaiset_tieteen_akateemikot

Lue lisää

Suomen Akatemian tieteen akateemikoksi (32 kpl.) pääsy on vielä huomattavasti vaikeampaa kuin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi (yli 700 kpl.) pääsy, joten varmaankin tuosta joukosta monien pitäisi olla neroja. Oletettavasti ÄO:n mediaani tieteen akateemikoiden keskuudessa on jotain 145-155, mikä tarkoittaisi, että suurin osa noista olisi neroja sanan perinteisessä merkityksessä, edellyttäen tietysti mm., että valintaprosessit eivät ole olleet vinoutuneita, vaan todellisiin tieteellisiin ansioihin perustuvia. Kovien tieteiden osalta ÄO:n mediaani voi olla jopa jossain 160:n tienoilla. Kovatasoista porukkaahan tuolla näyttäisi olevan ainakin tuolta osin; esimerkiksi Kohonen, Salomaa ja Nieminen.

Mielenkiintoista muuten, että myös Väinö Linna on tieteen akateemikko, vaikka hänellä ei ole edes akateemista tutkintoa tai tieteellistä tuotantoa. Absurdia. Linna oli näkyvästi Kekkosen tukija ja Kekkonen myönsi hänelle tieteen akateemikon arvonimen. Taiteiden kunniatohtorius olisi kyllä ollut huomattavasti vähemmän älytön ja ansioihin suhteutettuna myös mitoiltaan sopivampi ratkaisu ilmaista kiitollisuutta osoitetusta tuesta ja suosituista populaarikirjallisista tuotoksista. Tieteen akateemikoksi nimittäminen on hirveän järeä toimenpide, eikä sitä pitäisi tehdä kevyillä perusteilla. Poliittinen ohjaus ja tiede sopivat ylipäätään huonosti yhteen.

Vaaditaanko nerouteen edes korkeaa älykkyysosamäärää?

Richard Feynman oli 1900-luvun kovimpia neroja, mutta IQ hänellä oli 125.

Feynmanin puhetta on hauska kuunnella, koska siitä todellakin huokuu läpi hänen terävä huippuälynsä.

Miten_Olikaan kirjoitti:

Vaaditaanko nerouteen edes korkeaa älykkyysosamäärää?

Richard Feynman oli 1900-luvun kovimpia neroja, mutta IQ hänellä oli 125.

Feynmanin puhetta on hauska kuunnella, koska siitä todellakin huokuu läpi hänen terävä huippuälynsä.

Lue lisää

Voidaan ajatella myös niin, että neroudesta seuraa määritelmällisesti korkea älykkyysosamäärä. Esimerkiksi, Feynmanhan oli nero ja sen perusteella hänen älykkyysosamääränsä oli hyvin korkea testaustuloksista riippumatta :)

Älykkyysosamääräähän voidaan arvioida sekä testitulosten, että saavutusten perusteella. Yleensä kai ajatellaan, että testit ovat luotettavampi tapa arviointiin, mutta Feynmanin tapauksessa ilmeisesti saavutukset olivatkin se luotettavampi tapa. Älykkyystesteihinhän liittyy rajoitteita, kuten esimerkiksi se, että testissä voi ns. epäonnistua; tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Esimerkiksi maha voi olla kipeä testaustilanteessa tai testaus vaan tuntuu tyhmältä ja tehtävät naurettavan helpoilta, eikä niitä viitsi tehdä kunnolla.

Eihän älykkyystestillä mitenkään pystytä osoittamaan sitä, että henkilön ÄO on alle jonkin arvon, vaan vain sen, että ÄO on testaustilanteessa yli jonkin arvon; jollakin tilastollisella luottamusvälillä. Jos tuota luottamusväliä halutaan yrittää kaventaa ja siten tarkentaa arviota, niin sitten pitäisi suorittaa (sisällöltään erilaisia) testejä useilla eri testauskerroilla. Olisi tietysti aika karseaa, jos yksittäinen testi määrittäisi etenemismahdollisuuksia, mutta jos niitä suoritetaan vaikkapa 20 vuosien kuluessa ja tulokset ovat tietyn tason yli, niin kyllä älykkyysosamäärä silloin on erittäin todennäköisesti ainakin tuolla tasolla, sikäli tietysti, jos testit ovat asianmukaisesti laadittuja.

Feynmanin tapauksessa tulos kuitenkaan ei olisi välttämättä tarkentunut, koska hänhän väänsi testaustuloksensa tarkoituksella vitsiksi. Korkeita älykkyystestituloksia voidaan käyttää esimerkiksi pyrittäessä korostamaan terveellä tavalla omaa erottuvuuttaan normaaliudesta, mutta jos se on ilmeistä muutenkin, niin sittenhän korostukseen ei edes ole tarvetta.

Sönköttävä kommunisti ele alennus oli nero, loi täydellisen valtakunnan mielikuvituksessaan.

"Mitä järkeä sitten IQ-testauksissa ylipäänsä on? Tuli vain mieleen."

Olen ymmärtänyt, että älykkyystesteillä pyritään mm. approksimoimaan potentiaalia saavutuksiin ja niitä käytetään esimerkiksi keinona todentaa riittävää kyvykkyyttä tilanteessa, jossa saavutuksia ei vielä ole ehditty aikaansaada. Niitähän on käytetty joissakin maissa esimerkiksi keinona lajitella koululaisia ja asevelvollisia pyrittäessä erottamaan ns. jyvät akanoista jaettaessa korkeampaa koulutusta tai vastuullisia tehtäviä. Esimerkiksi kovilla ammuttaessa on hyödyllistä, että käskyjen jakaja ei ole idiootti, sillä idioottikiintiöhän tulee hyvin täyteen jo siitä, että joku noudattaa itseään tyhmempien laatimia käskyjä niitä sen kummemmin kyseenalaistamatta.

Toisaalta, koulutukseen liittyen olisi tietysti hyvä, jos erikoislahjakkuudet kyettäisiin tunnistamaan mahdollisimman varhain, jotta niille voitaisiin jakaa asianmukaiset resurssit. Neroilla on epäilemättä poikkeuksellisen kehittynyt kognitio erityisesti sen suhteen, että he pystävät keskittymään oleelliseen. Hyvinlaadituissa älykkyystesteissä pyritään tunnistamaan tuo kyky ongelmanratkaisuun liittyen. Jos tehtäväsarja on hyvin pitkä, niin sen menestyksellinen suorittaminen voi myös edellyttää voimallista tahtomista, etenkin jos esimerkiksi maha on kipeä ja testi tuntuu tyhmältä ja täysin tarpeettomalta :)

Armeijassa nero tekee noi testit tahallaan väärin, niin selviää puolella vuodella. Lasten testaamisessa on se ongelma, että toiset kehittyvät nopeammin kuin toiset. Osa älykkäistä on lapsena villkaita ADHD-tyyppisiä, mutta oppii vanhemmalla iällä keskittymään paremmin.