Missä käytte pilkillä?

Järviä ja lampia on monia. Onkos sulla mittää hommattu

Mä pilkin usein ihan omalla sohvalla. Telkusta tulee niin tylsää ohjelmaa, että alan pilkkimään aika usein hetken istahduksen jälkeen.

Itse arvelin viikonloppuna lähtee kokkeilemmaan kala onnee.

Pilkkiminen onkin erinomainen keino tavata ihmisiä. PK-seudulla järvien ja lampien lisäksi voi onneaan kokeilla meren jäälläkin.

Pilkkimisen hyvä puoli on, että sitä harrastetaan hyvin aukeilla ja tasaisilla paikoilla. Riittää, että menee rantaan, jolloin näkee paikan koko tarjonnan heti. Baareissa käymiseen verrattuna säästyy narikoilta ja monelta muulta turhuudelta.

Pilkkijät eivät varsinaisesti ole tunnettuja sosiaalisuudestaan. Yleensä, jos järvellä on kaksi pilkkijää, sijoittuu heistä yksi taktisesti järven yhteen päähän ja toinen olosuhteiden pakottamana sen toiseen päähän. Yleensä päät valitaan järven pituussuunnan mukaan, jolloin pilkkijät pääsevät nauttimaan harrastuksestaan mahdollisimman kaukana toisistaan.

Yllä mainittu saattaa kuulostaa erakkomaiselta, mutta kenenkään ei pidä vaipua sen johdosta epätoivoon. Olennaisena osana pilkkimistä on luonnollisesti kalojen saaminen. Jos kala ei yhdellä reiällä syö, siirtyy pilkkijä seuraavaalle reiälle. Mikäli toinen pilkkijä vaikuttaa nostavan avannostaan enemmän kalaa kuin itse, on syytä siirtyä vaivihkaa häntä kohti. Ei kuitenkaan yhdellä loikalla, vaan reikiä muutaman kymmenen metrin välein kairaamalla ja kohtuullisen ajan niiden ääressä kököttämällä.

Koska pilkkiessä on rajattomasti aikaa tarkkailla sitä järven toisessa päässä istuvaa narraajaa, tulee itsekin yhtä lailla tarkkailluksi. Pilkkipäivän aikana tulevat molemmat pilkkijät siirtyneeksi toisiaan kohti, koska kummankin mielestä toisella syö paremmin kuin itsellä.

Päivän loppupuolella ollaan jokseenkin lähellä toisiaan ja saatetaan muutama sanakin vaihtaa. On kuitenkin syytä käyttää ääntään varovasti, kalat saattavat muuten säikkyä, eivätkä käy kummankaan koukkuun enää. On sanomattakin selvää, ettei sellaisissa olosuhteissa muodostuisi pilkkijöiden välille ainakaan ystävällisiä ihmissuhteita.

Pilkkiessä on siis mahdollissa tutustua toiseen pilkkijään. On vain tunnettava kulttuuri ja käyttäydyttävä sen mukaisesti.

Minkälaisiin ihmisiin sitten pilkkiessä tutustuu?

Vuosikymmenien mittaisen kokemuksen tuomalla arvovallalla on sanottava, että viettelevästi pukeutuneet teinitytöt ovat jokseenkin harvinaisia jäisillä lakeuksilla. Enimmäkseen siellä on pakkasen panemia vanhoja ukkoja, jotka eivät voisi ihmisten seurasta vähempää välittää. Taidan vähitellen alkaa itsekin olla sellainen.

En kuitenkaan sano, etteikö elämänkumppani voisi järven jäällä kököttämälläkin löytyä. Tällaisessa suhteessa tosin kerrottaisiin kyllästymiseen asti tarinoita siitä, joka pääsi karkuun.