Tuskin löytyy ketään niin onnekasta jolla ei olisi ollut mitään hankaluutta raskauden aikana? Vai löytyykös? Millasin asioihin ootte törmänneet? Itelläni on ollut miltei alusta asti (nyt rv 32) Selkävaivoja, jotka pahenivat kertakaikkiaan tuossa rv 20, ja siitä asti saikulla loppuun asti.. Nyttemmin on pirhanan moiset lonkkakivut tulleet (onneksi vaivaavat tällä hetkellä vain öisin. Pää kipua on ilmennyt loppuvaiheessa miltei joka päivä, ja tuo väsymys on tullut alkuviikoilta takas näköjään. Peräpukamista puhumattakaan, auts!! Mutta kaiken tämän keskellä jaksaa olla onnellinen joka potkusta minkä tuntee masussa, ja iloisena ootellaan kumpi sieltä tulee aikanaan. Tätä aikaa en vaihtais pois vaikka tulis vielä miljoona muuta vaivaa päälle.. (kuten hyvin mahdollista tuleekin mitä lähemmäs loppua mennään ;o)) Ja onkos se niin, etä mitä helpompi odotus, sen vaikeampi synntys ja toisteppäin..??
Odotusajan vaikeuksista
Stiine
7992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti ei pidä paikkaansa, mitä helompi odotus, sitä vaikeempi synnytys..koska silloin mä olen pulassa!! (:
Täytyy myöntää, helpolla olen päässyt, monesti oon ihmetellyt että voiko kaikki näin hyvin mennäkään..
nyt viikoja 35 ja 3. masu on tullu kunnolla näkyviin vasta vähän aikaa sitten , eikä siten ole ollut edes tiellä. ( kukaan ei edes usko että sieltä joku syntyy noin kuukauden kuluttua..) Ei kipuja, supistuksia, närästyksiä tai muuta.
Ainoa ongelma ihan alussa oli kun hemoglobini arvot olivat niin alhaalla, että se vei kaikki voimat ja olo oli kuin haamulla..mutta pian siitäkin vaivasta pääsi rautalääkkeillä.
Olet kyllä kärsinyt jo tarpeeksi, toivottavasti loppu menee paremmin!! Onnea odotukseen!!
-Sari ja pikku-
Mielestäni olen selvinnyt kohtuullisen vähällä ja niin sanoo myös sulhaseni...;)
Alku: Pahoinvointia ei ollut. Ainoastaan tuli huono olo ja kun söi jotain suolaista, olo parani heti. Väsynyt olin kyllä. Vatsani kasvoi kyllä heti alussa, joten kauaa ei piiloteltu.
Keskivaihe: Hyvin meni. Vatsa i vielä liian suuri jotta tiellä olisi. Väsymys katosi ja kaikki oikeastaan ok.
Nyt ollaan viikolla 32: Lonkat/liitokset naksuu ja paukkuu ja kipeytyy varsinkin yöaikaan levossa ja sitten kun liikkeelle lähtee. Aijai. Nyt myös päivällä.
Kiitollinen olen siitä että olen voinut puuhastella melkein mitä vain suppareita pelkäämättä ja olen säästynyt makaamiselta.
Ihanaa odotusta...
esikoisen odotus meni juuri sillä tavalla, että mitään vaivoja ei ollut!Ei niin kertakaikkisesti mitään, olin tosiaankin elämäni kunnossa, töissäkin olin vielä kahta viikkoa ennen laskettua aikaa.
Toinen olikin sitten jo hieman hankalampi, närästystä, alusta loppuun kestänyt pahoinvointi, väsymys...jne.
Tämä on ollut kaikista vaikein, alussa runsaita istukkavuotoja, down-epäily väärin lasketun la:n vuoksi näyttäneestä testituloksesta, raskausdiabetes, hirveä väsymys, pahoinvointi joka jatkuu, jatkuu...päänsärky, närästys, koskee ja kolottaa joka paikkaa..ym.ym.ym.
Toivottavasti pitäisi paikkansa tuo väite vaikeasta raskaudesta ja helposta synnytyksestä, eka synnytys oli vaikein, toinen jo paljon helpompi joten jaksan toivoa josko tämä olisi sitten vielä pikkasen helpompi :)
Onhan noita vaivojakin ollut.
Rv32 täälläkin ja selkä kipuilee.
Tai itseasiassa töissäollessa se oli aika pahana, mutta nyt kun olen lomalla, ja saa levätä pysyy selkäkipukin kurissa.
Painoa on tullut paljon ja se harmittaa tietysti.
Nukkuminen on vähän niin ja näin, kun kyljet on ainoat minkä varassa yöt voi oleskella.
Uni katkonaista tietty siksi kun vessassa saa kuljeksia noin 2-4 kertaa yössä.
Mielialat myös paljon vaihtelee. Kun esikoista odottaa, on kaikki uutta ja jännää, mutta samalla niin pelottavaa.
Rakastan vauvan liikkeitä. =D
On ihanaa tuntea (ja nähdä!) nuo jo niin napakat tömähdykset ja möyrinnät, ja odotan innolla jotta pääsee pienen noin 8vkon (toivottavasti) kuluttua näkemään.
Nyt alan valmistautua aamupäivän neuvolakäyntiin.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille masukkaille! :)
Kohtuullisen helppoa on ollut tähän asti (rv 33), pelkään joka päivä milloin niitä ongelmia ilmaantuu! Pientä kolotusta ja väsymystä on ollut, mutta kun seuraa lähipiirin odottajien vaikeita raskauksia olen niin kiitollinen omasta voinnistani!
Esimerkiksi äitini lihoi 25 kiloa ja joutui sairaslomalle lonkkakipujen takia odottaessan minua. Usea muukin on kerännyt painoa reilusti, läskin, turvotuksen ja ison vauvan muodossa.
Lähipiirissä olen myös saanut havaita kaksosraskauden vakavia ongelmia, sairaslomalle vievää huonoa oloa ja kipeitä supistuksia, ennenaikaisen synnytyksen seurauksia, ison vatsan kömpelyyttä, univaikeuksia, syömisvaikeuksia...
Ainoa "vaiva" mikä mua harmittaa on nolo sellainen, nimittäin muutokset ja turvotus alapäässä... Mitään vaaraa siitä ei ole, mutta naisellisuus kärsii. Eikä sille voi mitään, toisin kuin selkävaivoille jotka helpottavat kävelyillä. Aika turhamaista.
Ompas sulla ""vaivat""!!
Aika inhottavaa, siis "läskin, turvotuksen ja ison vauvan muodossa"?!? Aika pahasti sanottu.
Ja selkävaivoja potevana voin kertoa, etteivät ne suinkaan aina kävelemällä helpotu ja kun toiset eivät etes pysty kävelemään kipujen takia!
Eli jos jokin on turhamaista, niin tuollaiset muiden raskaanaolevien (ts. heidän vaivojensa) vähättely ym.
juu, kyllähän noita vaivoja on ollut: rv16 asti kärsin ihan kiitettävästä pahoinvoinnista...pahimmassa vaiheessa paino tippui yli 5kiloa kun ei mikään ruoka tahtonut pysyä sisällä...lisäksi olin jumalattomassa tulehduskierteessä...oli keuhkoputkentulehdusta ja poskiontelotulehdusta jne. lopulta ottivat minut hetkeksi sairaalaan kun ei antibiootit enää purreet ja vauva taas rajoitti tiettyjen lääkkeiden määräämistä. mutta onneksi kuitenkin paranin ja keskiraskaus meni ilman mitään suurempia ongelmia. rv29 tietämissä alkoivat sitten supistukset/selkäkivut ja lääkärintarkastuksessa sitten selvisi, että vauva oli jo laskeutunut, kohdunkaula lyhentynyt ja kohdunsuu jo myös hieman pehmentynyt, joten sairaslomalle sitten jäin pari viikoa sitten. nyt vain sitten odotellaan ja toivotaan, että vaavi pysyisi sisällä vielä jonkin aikaa...lepoa, lepoa ja vielä kerran lepoa...se on mun nykyinen mantra :)
...mutta täytyy sanoa, että vaikka on ollut jos mitä vaivaa ja kolotusta (myös niitä univaikeuksia/närästyksiä/ällötyksiä ja öllötyksiä) niin en kyllä vaihtaisi mitään pois silloin kun tunnen ne ihanan elävät liikkeet ja napakat potkut...mitä mun vaivat on verrattuna siihen, että saan tuoda maailmaan uuden elämän...