Abraham Terian: Luento luomisesta

En kuitenkaan halua pitää Genesiksen kertomuksia pelkkinä tarinoina, sillä ne sisältävät syvällisen totuuden Jumalasta ja hänen liitostaan Abrahamin ja tämän lasten kanssa sekä laajemmin ajatellen ihmisen kaipuusta. Nämä kertomukset ovat pohjimmiltaan teologisia pikemminkin [sivu 46] kuin historiallisia tai tieteellisiä. Tästä syystä juutalaiset eksegeetit, jotka elivät ennen Jeesuksen aikaa ja sen jälkeen, tuskin koskaan ottivat niitä kirjaimellisesti. Samalla kun he kunnioittivat tekstin kirjaimellista merkitystä, he korostivat vertauskuvallista merkitystä. Rabbit, jotka eivät yleensä olleet innostuneita allegorioista, tulkitsivat näitä Genesiksen alkupään kertomuksia tiukasti Israelin historian valossa. Heidän hermeneuttinen periaatteensa on kirjattuna jakeisiin 5. Moos. 4:32-35 (kursivointi minun): "Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä, aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle. Onko missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko mitään tällaista ennen kuultu? Onko mikään muu kansa teidän laillanne kuullut Jumalan puhuvan tulen keskeltä? Ja silti te olette jääneet eloon! Tai onko millään jumalalla ollut rohkeutta tulla ottamaan kokonainen kansa omakseen toisen kansan keskuudesta, kuten Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt? Te saitte omin silmin nähdä, kuinka hän kuritti egyptiläisiä, teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti heitä vastaan ja vei teidät kohotetun kätensä ja pelottavien mainetekojensa voimalla pois Egyptistä. Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista."

Näiden jakeiden antamaa ohjetta seuraten rabbit tulkitsivat Genesiksen luomiskertomuksen kommentaariksi Jumalan ihmiskuntaa kohtaan osoittamasta rakkaudesta. Kertomus keskittyy ihmisen luomiseen vain korostaakseen patriarkkojen erityisasemaa ja Israelin valintaa. Rabbiinisessa selitysteoksessa Genesis Rabbah (n. v. 400 jKr) Aadam on Israelin personifikaatio, aivan kuten käärmeestä tulee Babylonian (Rooman) personifikaatio. Tekstin johdannossa Jacob Neusner kirjoittaa, miten oppineet lukivat Genesistä: "Vain jos me ymmärrämme metodia, jonka valossa oppineet lähestyivät tiettyä jaetta tai kertomusta, me voimme tietää, kuinka he johtivat Tooran sanomasta merkityksen. On aloitettava kirjallisuuskriittisellä kysymyksellä: mitä oppinut tarkkaan ottaen näkee, kun hän katsoo kirjoitusten kohtaa? Vasta sitten voimme siirtyä kysymykseen merkityksestä eli oppineiden tuottamasta tekstin selityksestä ja sovelluksesta. Oppineiden perustava metodi on yksinkertainen ja tuttu: he näkevät sinnikkäästi yhden asian ilmaistuksi toisella asialla, yhden kertomuksen toisen kertomuksen valossa. (Genesis Rabbah,Brown Judaic Studies 108 [Atlanta: Scholars Press, 1985], p. 1). Neusner päättää huomauttamalla:"Tästä syystä mikä tahansa kertomus pitää sisällään syvemmän merkityksen sanomastaan Israelille... metodin ytimessä on oppineiden sinnikäs merkityksen etsiminen kirjoituksista heidän omaan tilanteeseensa ja heidän omalle kansalleen."

Siirrymme nyt ensimmäisen luomiskertomuksen päättäviin jakeisiin 1. Moos. 2:1-3, jotka ovat tutut, mutta ongelmalliset: "Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään."

Jakeen 3 päättävä sanonta on hepreassa ongelmallinen (... asher bara Elohim leasot), ja lähes kaikki läntiset raamatunkäännökset ovat hämärtäneet sen. Hyvä sanatarkka käännös kuuluu Artscroll Tanach -sarjassa [sivu 47] esitetyn käännöksen mukaisesti näin: "... jonka Jumala loi tehdäkseen." Sanonta on vaivannut perinteisiä rabbiinisia kommentaattoreita aina 11. vuosisadalta lähtien, ja joukossa ovat myös Rashi (n. 1040-1105) ja Maimonides (1135-1204). Artscroll Tanach -sarjan kääntäjät huomauttavat tässä yhteydessä suluissa: "Käännöksemme säilyttää alisteisen sanan leasot (hepr. tehdäkseen) epäselvyyden." He esittävät myös uskottavimmat rabbiiniset ratkaisut ongelmaan, eikä yksikään niistä ole vakuuttava: Abraham ibn Esra (1089 - ca. 1164) selittää seuraavasti: "... jonka Jumala loi kaikille kasveille juuret antaen niille voiman lisääntyä [kirjaimellisesti: tehdä] samankaltaisina".

Jatkuu

Vastaava käännös olisi: "... jonka Jumala loi tehdäkseen [siis lisäännyttääkseen]." Ramban (Moshe ben Nahman tai Nahmanides, 1194 - 1270) tarjoaa kahtaratkaisua. Ensimmäisessä selityksessään hän siirtää ongelman luomisen ensimmäiseen päivään: "että hän loi ensimmäisenä päivänä [tyhjästä] elementit, joista hän sitten teki kaikki tekonsa, jotka on mainittu muiden päivien yhteydessä." Käännös, joka jäisi hämäräksi, kuuluisi siten: "... jotka hän oli luonut [tyhjästä] tehdäkseen [siitä kaikki tekonsa, jotka on mainittu muiden päivien yhteydessä]." Toisessa selityksessään Ramban sanoo: " leasot, tehdä, ikään kuin siinä olisi alussa mim, -sta, siis meleasot, tekemästä." Käännös kuuluisi siten: "... jotka hän loi, tekemästä." Ramban ei halua laajentaa tekstiä, mikä oli rabbiinisessa traditiossa kielletty periaate.

Lukuisat keskiaikaiset oppineet huomauttavat, että sanontaa "ja tuli ilta ja tuli aamu" ei toisteta enää seitsemännen päivän yhteydessä, mikä pakottaa pohtimaan, mitä tuon päivän lopun avoimeksi jättäminen tarkoittaa. Siinä, missä jae 2 luo täydellisyyden vaikutelman, jae 3 jättää työn kesken, ikään kuin Jumala ei olisi saanut työtään valmiiksi edes seitsemäntenä päivänä. Asetelma on sama kreikankielisessä käännöksessä (Septuaginta = LXX), jossa jakeessa 3sanotaan: "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän lepäsi kaikista teoista, joita Jumala alkoi tehdä (... hon erksato ho theos poiesai)." Sama epäselvyys jatkuu targumeissa,

Heprealaisen Raamatun arameankielisissä parafraaseissa (selittävissä käännöksissä), jotka olivat suosittuja Jeesuksen aikana ja päätyivät kirjoituksiksi 2. vuosisadalla. Pseudo-Jonatanin targumissa jakeeseen 3 sanoo: "... hän oli luonut ja oli tekevä."Sama sanonta esiintyy Onkeloksen targumissa kuin myös Samarialaisessa Pentateukissa. Kysymystä Jumalan levosta käsiteltiin hellenistisessä juutalaisuudessa teodikeaan liittyvänä ongelmana, malliesimerkkinä Filon Aleksandrialaisen eksegeesi. Verbistä esitettiin useita tulkintoja. Kirjaimellisesti tulkitsevia syytettiin Jumalan varustamista inhimillisillä ominaisuuksilla, koska he joutuvat olettamaan, että Jumala tarvitsee lepoa, tai – mikä pahempaa – päätyvät syyttämään häntä joutilaisuudesta. Oli myös Jumalan puolustajia, joiden mukaan Jumala ei tarvinnut lepoa kuten ihmiset eikä hän lakkaa tekemästä työtä edes seitsemäntenä päivänä.

Kysyttäessä, mitä Jumala sitten seitsemäntenä päivänä tekee, Jumalan vastattiin pitävän yllä luomistyötään ja huolehtivan siitä. Tavallisin Jumalan toimintaa seitsemäntenä päivänä kuvaava verbi on sōzein, Uuden testamentin kreikassa "pelastaa". Tällä verbillä on [sivu 48] useita merkityksiä: pelastaa, vapauttaa, parantaa, palauttaa ennalleen, kohentaa, hoivata, suojella, edistää elämää, panna takaisin yhteen, korjata jne. Jeesuksen aikana käytiin vilkasta debattia Jumalan levon tulkitsemisesta ja hänen tekemisistään seitsemäntenä päivänä (vrt. Joh. 5).

On syytä huomata, että hellenistisessä juutalaisuudessa käytetty Heprealaisen Raamatun Septuaginta-käännös ei pohjautunut masoreettiseen tekstiin, kuten aiemmin ajateltiin, vaan toiseen, kilpailevaan heprealaiseen tekstiin, joka on kadonnut mutta josta Qumranin fragmentit todistavat. Platonismin vaikutuksen ja etenkin sen Jumalan transsendenssin korostuksen vuoksi Septuaginta on poistanut lähes kaikki antropomorfiset ja antropopaattiset (ihmisen kaltaisuuteen ja ihmisenä olemiseen perustuvat) kuvaukset Jumalasta. Kirjoituksissa ja myös luomisessa esiintyvää Jumalan tämänpuolisuutta selittämään omaksuttiin kreikkalainen käsitys Logoksesta. Logos oli tuonpuoleisen Jumalan tämän puolinen ulottuvuus, luomistyön välittäjä.

Vastaavasti rabbiinisessa juutalaisuudessa jännite Jumalan tuonpuoleisuuden ja tämänpuolisuuden välillä ratkaistiin puhumalla Viisaudesta, joka oli sama kuin toora tai kirjoituksissa esiintyvä laki (Sananl. 8:22-36; vrt. Esra 7:14, 25 varhaisimpana kohtana, jossa Viisaus ja Toora samastetaan). Kuten psalmi 104 ja Job 28 näyttävät osoittavan, heprealainen viisaustraditio edelsi kreikkalaista Logos-traditiota. Näitäkin tärkeämpi oli platoninen käsitys "ideoista" ensisijaisena kaikille luomisen konkreettisille manifestaatioille. Kun käsitys "ideoista" omaksuttiin hellenistisessä juutalaisuudessa ja sitä sovellettiin luomiskertomukseen, pääteltiin – tai ainakin Filon, paras hellenistisen juutalaisuuden edustaja, päätteli – että luominen oli jo valmiina Jumalan mielessä ennen kuin hän ryhtyi Logoksen välityksellä käsittelemään aineellista maailmaa.

Jatkuu

On tärkeää huomata, että juutalaiset oppineet eivät yleisesti ottaen omaksuneet yhtäkään laajalle levinnyttä ajatusta, elleivät he löytäneet sille perusteita pyhistä kirjoituksistaan. Perusteet platonisten "ideoiden" omaksumiseen tulivat jakeesta 2. Moos. 25:40, jossa Jumala käskee Moosesta antaessaan hänelle ohjeita pyhäkön rakentamista varten: "Pidä huoli siitä, että teet kaiken sen esikuvan mukaan, jonka sait nähdä vuorella." Ei ollut vaikea sovittaa platonistia "ideoita" yhteen raamatullisen "esikuvan" kanssa.

On edelleen tärkeää havaita, että luominen teemana ei rajoitu Raamatussa Genesiksen alkulukuihin. Psalmeissa ihmistä kutsutaan ihastelemaan Jumalan luomistyötä, ja luomista käsitellään laajasti myös Jobin kirjan loppuluvuissa ja Johanneksen evankeliumin prologissa. Jobin kirjan viimeisissä luvuissa on kaksi Jumalan puhetta, jotka antavat perimmäisen vastauksen kaikkiin kirjassa esitettyihin kysymyksiin. Puheiden ydinajatuksena on, että kukaan ei tiedä, miten Jumala toimii, koska kukaan ei ollut paikalla, kun Jumala loi kaiken. Tämä tarkoittaa myös: koska Jumala yksin tietää, on paras jättää vastausta vaille jäävät kysymykset kaikkitietävälle Jumalalle.

Johanneksen evankeliumin alkuluku painottaa Logoksen roolia luomisessa. Teema jatkuu sapattina parantamisista (Joh. 5 ja 9) kehkeytyneissä kiistakeskusteluissa, joissa Jeesus viittaamalla elämään ja valoon muistuttaa luomisen viikosta. (On kiintoisaa huomata, että ihmekertomukset itse tapahtuvat Jerusalemissa [sivu 49] kahden vesialtaan äärellä, mikä sekin sopii luomiskertomukseen.) Johannes haluaa sanoa, että Jumalan manifestaationa Logos on kaikkitietävä Luoja, joka opitaan tuntemaan – ja johon voidaan uskoa – Jeesuksen persoonassa. Nämä ainutlaatuiset luvut viittaavat siihen, että parantaminen elämän palauttamisena on Jumalan lunastusteko, seurauksena luomiselle, joka ei pääty edes sapattina.

Filonin ja evankelista Johanneksen ajatukset luomisesta ja Logoksen roolista siinä – prinsiippinä ja olentona – kehittyvät edelleen myöhempien kristillisten kirjoittajien kuten Origeneen sekä kappadokialaisveljesten Basileios Kesarealaisen ja Gregorios Nyssalaisen teksteissä. He puolestaan tekevät jyrkän eron Jumalan luomisen perusteella epätäydellisesti tunnetun toiminnan ja Jumalan käsittämättömän olemuksen tai luonnon välillä. Yhdeksässä puheessaan luomisen kuudesta päivästä (Hexaemeron) Basileios puolustaa Mooseksen luomiskertomusta tieteellisestä näkökulmasta. Hän nojautuu aristoteliseen käsitykseen luonnonhistoriasta ja jakaa maailmankaikkeuden kuun yläpuoliseen ja sen alapuolella olevaan sfääriin – mikä vastaa Platonin näkemystä ideamaailmasta ja aineellisesta maailmasta – sekä osien väliseen harmoniaan. Basileioksen teoksen saattoi päätökseen hänen veljensä, joka teoksessaan Ihmisen luominen käsittelee – vetäen ajatusta takaisin platonismiin – ihmisen tilaa pikemminkin kuin hänen luomistaan ja palauttaa ihmisen heikkoudet Adamin lankeemukseen. Tämä käsitys tunnetaan Origeneen ja varhaisen Filonin teoksista.

Nämä eivät korosta ensimmäisten ihmisten ja koko ihmiskunnan lankeemuksen välistä kausaalisuhdetta ja vastuu synnistä jää jokaiselle yksilölle erikseen. Koska heillä on negatiivinen käsitys aineellisuudesta, he eivät sano ensimmäisiä ihmisiä täydellisiksi, vaikka pitävätkin näitä enkelin kaltaisina. Gregorios seuraa tässä heidän käsitystään. Kaiken kaikkiaan nämä apologeetit tiesivät hyvin, että teologia – aivan kuten muutkin tieteet – kuului heidän klassisesta traditiosta tuntemansa fysiikan piiriin. Siten heillä ei ollut vaikeuksia sukkuloida platonisen demiurgin ja Genesiksen Jumalan ja Luojan välillä.

Niin Raamatussa kuin varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa esiintyy koko ajan kehittyviä näkemyksiä luomisesta. Ongelmia syntyy, kun aihetta käsitellään läntisessä kristinuskossa – erityisesti konservatiivisissa piireissä – pitämällä Genesiksen kertomuksia historiankirjoituksena. Samoissa piireissä luomiseen liittyvien tekstikohtien, esimerkiksi ratkaisevan jakeen 1. Moos. 2:3, kirjaimellinen merkitys uhrataan dogmaattisen soveltuvuuden hyväksi.

Raamatussa on tilaa, tai ainakin oma nurkkauksensa, Charles Darwinin evoluutioteorialle. Voidaan osoittaa, että se on tietyssä mielessä yhtäpitävä varhaisjuutalaisen ja varhaiskristillisen luomiskäsityksen kanssa. Genesis ja sen tulkinnan historia pakottavat meidät päättelemään, että tieteen ja uskonnon ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Meidän täytyy vastata ikiaikaisiin kysymyksiin sen perusteella, minkä nykyisin tiedämme. Tämä on aivan yhtä raamatullinen ratkaisu kuin se, jota muinaiset heprealaiset etsivät, kun he esittäessään kysymyksiä esi-isistään ja kaiken synnystä käyttivät omana aikanaan ja omassa kulttuurissaan käsillä ollutta tietoa.

-------------------------------------
Suomennos: Matti Myllykoski

Artikkeli perustuu toisessa vuotuisessa Gloria Patri -konferenssissa (4.-8. kesäkuuta 2009, Bobbio Peilice Italia) pidettyyn pääesitelmään. Konferenssin aihepiirinä olivat uskonto, luonnontiede ja ihmistie

Uskomistahan se tuo evoluutioversioon uskominenkin vaatisi. Minulle sopii parhaiten tuon luennon tulkinta Jobin kirjan lopusta. Kukaan ihmisistä ei ollut paikalla kun maapallolla luotiin, joten arvailuksihan se suurelta osin jää, mitä täällä tapahtui. Ja kuten siellä sanottiin, että ihminen ei voi ymmärtää Jumalaa, niin minulle sopii hyvin sekin, että en lähde kuvittelemaan jotakin, mihin minulta ei ymmärrystä löydy, kuten evoluutioteoriaa. Ainoa, minkä selkeästi ymmärrän Raamatun tekstien perusteella on, että Jumala loi taivaan ja maan. Muu ei ole minulle niin kovin tärkeää.

Toisin kuin evankeliumi, tämä ei ole pelastuskysymys paitsi sen osalta, että Ilmestyskirjan mukaan pelastetut tunnetaan siitä, että he uskovat Jumalaan luojana. Vielä, jos on päättänyt uskoa siihen, mitä Raamatussa sanotaan, niin uskoo sitten kaikkeen, mitä siellä sanotaan.

Luennosta poiminta: "Lukuisat keskiaikaiset oppineet huomauttavat, että sanontaa "ja tuli ilta ja tuli aamu" ei toisteta enää seitsemännen päivän yhteydessä, mikä pakottaa pohtimaan, mitä tuon päivän lopun avoimeksi jättäminen tarkoittaa."

Tekstin selitys: Koska ei enää ollut tarvetta mainita "iltaa ja aamua". "Aamu" olisi jo merkinnyt seuraavaa päivää. Se olisi ollut taas ensimmäinen päivä, mutta luominen oli jo ohi.

Luominen kesti siis yhden viikon; ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes päivä ja sapatti. Luominen oli myös jo suoritettu.

Professori Terianin luento jatkuvasta luomisesta ei ole Raamatun mukainen.

Tämänhetkisen vallitsevan näkemyksen mukaan ensimäinen Homo sapiens eli yli miljoona vuotta sitten. Jos näin todella on,missä ovat kaikki biljoonat ihmiset joiden tulisi joko olla hengissä tai joiden hautautuneita ja mahdollisesti fossiloituneita jäänöksiä pitäisi löytyä laajoilta hautausmailta ympäri maailmaa ?

Täytyy olla niin vitun sekaisin jos tuhlaa aikaansa tutkimalla Raamattua. Tosi luuseri tämä "eksegeetikko". Fiksumpaa olisi lukea Aku Ankkaa.

Toinen hämmentävä kertomus selittää "jättiläisten" alkuperää (luku 6). Muinaiset valtavat kalliomuodostelmat kuten Jordanin tuolla puolella olevat syvät hautavajoamat sekä muut ikuisia aikoja asumattomina olleet myöhäiskivikautiset ja kuparikivikautiset muodostelmat näyttävät vaatineen selitystä – kertomusta, jossa kaikki tämä esitetään ihmistä huomattavasti suurikokoisempien olentojen rakentamaksi
________________________

Vrt. https://fi.wikipedia.org/wiki/Goljat

" Goljat oli syntyisin Gatista, jossa asui jättiläiskokoisten anakilaisten heimo. Hän palveli filistealaisten sotilasjoukoissa, kunnes Daavid voitti hänet kaksintaistelussa.

Raamattu kertoo Goljatin pituudeksi kuusi kyynärää ja yhden vaaksan (292 cm)."