Huokaus...huoh

Onhan se vähän lääh-mielikuva kirjoitettuna noin tähän, mutta ei silti yhtään sellainen... ei sillä ettei... no kuitenkin läääääh ;)

Semmoisiin tunnelmiin tänään.

Se oli ihana mielikuva ja arvostan tuollaista naista.

Täällä monet kyselevät ja etsivätkin tietyntyyppistä ihmistä. Kysellään onko ihastus ihanteesi tyyppinen ja tuo on varmasti tärkeää. On hyvä, että lähipiiri ja hieman etäisemmätkin ihmiset pystyy hyväksymään ja ihaillen suhtautumaan asiaan.

Ai että.

Sanat ovat vain aikansa eläviä sanoja muitten sanojen joukossa. Kaipuuta ja hehkua vain unelmissasi. Arjen tuimissa tuulissa hiillos hiipuu ja joskus sammuu pois.

Mulla on samat ajatukset eräästä naisesta..

En käsitä sitä kun toista ei edes tunne ja toinen ihminen saa olon välillä niin heikoksi.

Kun ajattelen naisen käsien nousemista halaukseen ja nousevan selälleni ja pään ympärille niin sähkölataus kulkee toisesta hartiasta toiseen ja jokainen solu huutaa sitä.

Koskaan en ole kenenkään muun kanssa kokenut moista.

Onpas hienoa lukea rakastuneen naisen mietteitä. Todella koskettavaa. Itsekin rakastuneena miehenä ei voi kuin yhtyä tuohon. Juuri näin ajattelen itsekin.

Hyviä, kauniita, koskettavia ajatuksia rakkaistaan vastaajilla.

Muistan ihon viileyden, kosketuksen herkän keveyden. Ihan kuin olisi poski lohduttanut minua eron hetkellä. Kosketus niin lopullinen, hauras ja kaipaavan oloinen. Se jätti mieleen ajatuksia.

Voisinhan olla kuka vain ja kokemus kenen vain, kunhan huokaisin tähän vain...

Näissä mietteissä tänään.

Aivan samat mietteet ja kuudes aisti varoittaa häntä koska etsii peruutusvaihdetta en tajunnut ennen ihanaa herkkyyttä mikä sinusta löytyy

Tunteet ovat tunteita.
En silti juoksisi niiden perässä... koskaan. Ainakin toivon niin.
Tunteiden tuuli ei päätäni kääntele.
Kuljen suoraan,
Voin heilua tunnetuulessa
jos halua.
Ei tuulessa omisteta
ketään.
Se puhaltelee vapaasti,
liikuttelee tuntoja.
Voin oppia näkemään tuulen vaikutuksia.
Hiljaa paikallaan.

Ennen luulin olevani yhtä tuulen kanssa.
Tuuli se liikutteli niin kuin tahtoi.
Tempoi sinne tänne.
Kunnes tajusin, etten ole yhtä kuin tuuli.
Tuulella on paikkansa.
Tuuli saa olla.
Tuulen täytyy tulla.
Ei tarvitse mukailla tuulen teitä.
Olin hyvin onnellinen,
kun sen tajusin.

-Elämän tuulet-

Tuulen ujellusta huumaa
nyt näin tämä runollinen sielu tuumaa,

Tuulet myrskyisät puita riepottelee,
kuin elämäkin välillä
se ihmistä heittelee,
suuntaan jos toiseen
koskaan tiedä ei mihin vie tuo tie.
Vain se on varmaa että itsestä paljon kii,
jos haluaa ettei arki ole harmaa.
Sen omilla toimillaan, ajatuksillaan
voi nähdä silmillään
kuinka asiat helpompia ovat
kun ei turhia hätäile, huoli, hermoile
kun ajat ovat kovat.

Joskus tuuli lempeämpi elämän,
näyttää sulo sävelen
näitä mietin kun ulkona kävelen.
Jos jotain haluaa se vie aikansa
silloin tietää ihmisen sydän paikkansa.

Kuin musiikin sävelen harmoniassa,
tuulet myrskyisät
ja ne tuulet ihanan lempeät
elämää harmoniassa pitävät,
siihen jokaisen,
erilaisen,
persoonan,
ihmisen,
erilaisuuden rikkaus
ja ihmisen välittävä rakkaus,
siitä onnen siemenet itävät.

Näin taas kuin karkkipaperinpala tuulessa
ne siemenet elämää luoden lentävät.

Toisille ensin onnen muruset,
toisille ensin murheet surulliset,
Näistä muistaa että niistä onnen murusista,
on syytä olla kiitollinen
Ja kun ajat kovat ovat
tietää että seuraavaksi onni kohtaa,
sen jokainen voi halutessaan elämäänsä itse ottaa.

Ei järjestystä ilman kaaosta,
ei rakkautta ilman särkyneitä sydämiä,
ei elämää ilman kahden ihmisen välistä rakkautta,
ollaan iloisia,
elämä voi olla tosi haurasta,
siitä jyvästä kaurasta,
tehkäämme jotain iloista ja positiivista,
myös muille onnen siemenet kylväkäämme,
ja elämästämme luonnon kiertokulkua kiittäkäämme.

Myös muistetaan sitä niitetään mitä kylvetään,
näin tiedät elämän oikean suunnan.