Minua ei voi korjata mikään eikä kukaan

No höpsis. Vaikka rakkaan veikin aikuinen nainen niin me ikinuoret säilytään ainiaan.

Älä heitä toivoa hukkaan, aina on toivoa vaikka kuinka pahalta tuntuisi, sinä olet varmasti hyvä ihminen ja varmasti sinusta joku välittää, voimia sinulle kuka oletkin. Nouse ylös vaikka kuinka sattuis

Kurjaa että tunnet noin. Olisiko sinulla joku kenen kanssa jutella? Ihan livenä. Rikkinäisenkin voi korjata, mutta sinun täytyy itse sitä haluta. Halaus ja rutistus, vaikka edes virtuaalisesti.

En tiedä, oletko mies vai nainen,
mutta totean, että UUDEN IHMISEN LÖYTÄMINEN
on mahdollista jopa ELÄKEIÄSSÄ.
Tämän olen sivusta nähnyt.

Jos koet, ettei joku henkilö ole sinulle sopiva kumppaniksi,
etsit uuden.

Olet väärässä ap! Kuolema ei sinua korjaa. Ota minuun yhteyttä, niin korjataan yhdessä toisiamme. Miksi se on niin vaikeaa ottaa yhteyttä? Laita txt, niin tavataan ja jutellaan ja nauretaan ja ollaan hiljaa. Meillä olisi niin paljon annettavaa toisillemme, vaikka ystävänä. Me (hänen kanssaan) ymmärrämme toisiamme enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Se vain on tosi. Minä ainakin ymmärrän asioita aika pitkälle, moniakin asioita, en ole ensimmäisen tuomitsemassa, sen sijaan kannustamassa ja ratkomassa päänsisäisiä pähkinöitä, se on minun luonne. Ei se voi olla niin vaikeaa se yhteydenotto. Sinun vuorosi. Olen ottanut monta kertaa jo yhteyttä silloin joskus ennen sotia. Ja nyt, kun sodat on sodittu, niin nyt voit ihan hyvin ottaa yhteyttä, niin saamme pääkoppamme tyhjentää turhasta luulemisista ja oletuksista ja kaikesta pashasta, mitä on vuodsien varrella kerääntynyt.

Nyt otat yhteyttä minuun, jos olet hän! Senkin pääsi:D

No se on selvää, että jokainen kuolee. Silti aina kannattaa katsoa loppuun asti. Ottaa rauhallisesti ja tutkia elämää.
Miksi pitäisi hötkyillä ja hätiköidä?
Itse ainakin aion katsoa viimeiseen saakka, että miten kaikki elämässä menee. Harmittaa, on toivottomuutta, rakkaudettomuutta, kylmiä ja kovia ihmisiä. Kaikki kuuluu ja ovat osia elämästä. Huonoissa asioissa ei kannata "uiskennella" vaan pitää katsoa toisia asioita. Voi itse hymyillä ihmisille, olla ystävällinen, kohtelias ja myönteinen. Sitten huomaa, että muitakin on samanlaisia. Ei kaikki mutta osa.
Elämä on niin monenlaisia asioita pullollaan, että siitä vaan ihmettelemään.
Muistan joskus, kun vaan istuin ja seurasin katsellani kauempaa ihmisiä. En voinut ymmärtää, että mitä ne kaikki touhuaa.
Joillakin oli kasseja mukana, jotkut menivät kylmissään kyyryssä ja joillakin oli lapsia. Muistaisin, että katselin ihmisiä 2-3 päivää aina kauempaa ja lopulta en jaksanut enää. Kaikilla niillä oli murheensa, ilonsa ja surunsa ja onnensa hetket. Jatkoin hitaasti omaani ja käsitin, että hyvä tässä on olla. Niin kauan kun elämä jatkuu, on se elämisen arvoista.
Pitää vaan muistaa, että siihen mahtuu kaikkea. Huonoja ja hyviä asioita.

En korjaa ketään kohdalleen, laitan vain kaikki paikoilleen,
olen aurinko tähden säteen lähde,
valoani annan ja yöllä unestasi huolet kannan.