Se on liian vahva tunne. Ihmettelin kauan, miksi olet kuin koira talutusnuorassa tai miksi hän puhuu sinusta kuin lapsesta. Nyt ymmärrän. Kaiken hankitun tiedon alla olet tunnetaidoiltasi kuin lapsi. Haet huomiota kuin lapsi, ja tapasi riidellä on lapsen. Nimittely, solvaaminen sekä täydellinen sokea omille teoilleen. Et elä vaan luet toisten elämästä. Et ikinä ole onnellinen niin kauan kuin et uskalla kasvaa ja vapautua toisten ohjaavasta
kontrollista. Elää voi vain suhteissa muihin ihmisiin, mihin vielä et kykene, koska et luota itseesi etkä toisiin. Siksi tunnetaitosi eivät pääse kehittymään, koska sinulla ei ole läheisiä ja tasavertaisia suhteita. Niin pitkälle et ole vielä päässyt. Miksi vihaisin lasta. En vaan näen hänessä kasvun potentiaalin, vaikka en itseäni halua seuralleen altistaa sen enempää kuin pakko on.
kontrollista. Elää voi vain suhteissa muihin ihmisiin, mihin vielä et kykene, koska et luota itseesi etkä toisiin. Siksi tunnetaitosi eivät pääse kehittymään, koska sinulla ei ole läheisiä ja tasavertaisia suhteita. Niin pitkälle et ole vielä päässyt. Miksi vihaisin lasta. En vaan näen hänessä kasvun potentiaalin, vaikka en itseäni halua seuralleen altistaa sen enempää kuin pakko on.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun analyysejä ja seuraasi kaikki varmasti haluaa!
Miksi kuitenkin olet ikävä palstalla?
Miksi puhut jostakin ihmisestä noin ulkokohtaisesti?
Huomaatko tuota edes itsessäsi, kuvittelun taitoasi. Liität itseäsi ihmiseen jota sinulla ei ole koska käyt ilmaisemaan asioita mielikuvitusihmiselle, joka ei ole läsnä, mutta jonka kuvittelet olevan osa elämääsi.
Himmeetä.
Olen aina inhonnut ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia!
Et tunne minua.
Ahdistavaa filosofiaa, kuka korruptoi sen
Olin lapsi ja tulen aina olemaan:)
Tietty lapsekkuus on hyvä säilyttää sisällään.
Se on uudesta innostumisen ja LUOVUUTEEN LIITTYVÄN
uskaliaan kokeilun edellytys. (Lapsekas luonne on usein myös toiveikas eikä niin altis vajoamaan tasaiseen, harmaaseen synkkyyteen. Näin minä ainakin asian näen.)
Esim. Heljä Liukko_sundström myöntää lapsekkuuteensa joulukuun Eevassa.
Ei mieheni puhu minusta kuin lapsesta. Hän suhtautuu minuun huomattavasti KUNNIOITTAVAMMIN kuin ALOITTAJA KOHTEESEENSA.
Mieheni heittäytyy täysin minun ja neuvojeni varaan, kun on terveysasioista kyse.
Ja kirjoituttaa KOMMENTTINSA ja VIRALLISET KIRJEENSÄ puhtaaksi minulla.
Usein toimin jopa hänen haamukirjoittajanaan.
Vaikka mistä narusta koetettaisiin vetää, en ole niin hoopo, että
jättäisin FYYSISESTI SAIRAAN MIEHENI, ja lähtisin kevytkenkäisesti
haihattelemaan vihreämmän ruohon perään.
(Minulla ei ole kiirettä "ilmentämään seksuaalisuuttani" pinnallisiin irtosuhteisiin, jotka ovat kuin hampurilaisia, kunnon pihviin verrattuna.)
Aika epäkunnioittavaa noin puhua toisesta, kyllä voi myös olla sillain että on käsittänyt toisen väärin ainakin osaksi ja ei sitten itse avaa suutansa vaikka toisesta näkee että vois puhua enemmänkin asiasta ettei sitten vaivaa kumpaakaan.
Jokainen kokee tunteet omalla tavallaan ja käsittelee ne omalla tavallaan.
Ihmisistä on vaikea sanoa päällepäin kaikkea vaikka myönnän että sillontällön huomaa kyllä käytöksestä ja ihmisestä miten ajattelee minusta tai jos on epävarma jne, erehdyn myös välillä niinku jokainen. En väitä olevani tunneelämältäni täydellinen, aina voi kasvaa ja oppia, minä ainakin otan opit ja neuvot vastaan ja pyrin ainakin siihen.
Tunteitaan ei ainakaan kannata peitellä