Kovien Paukahdusten Pelko

Onpa hyvinkin, tosin muutakin kuin paukahduksia. Olen vasta aikuisena tajunnut, miksi olen aina pelännyt esim. koiria ja kumisia ilmapalloja (ihan kamalinta jos joku pyörittää kädessään ilmapalloa niin, että se voisi poksahtaa, en voi katsoa ja pidän käsiäni korvilla). Ilotulitulitusraketit. Elokuvien/elokuvateatterissa yllättävät kovat äänet.  Oikeastaan äänen ei tartte olla ees kova, riittää että se on yllättävä. Säpsähtelen. Oon kyllä muutenkin säpsähdysherkkä, esim. liikkeestä.

Äänien ”pelko” liittynee kuuloyliherkkyyteni. Olen hyvin tarkkakuuloinen ja toisaalta hyvinkin pienet äänet, joihin muut ei välttämättä ees kiinnitä huomiota, häiritsee mua. Ruokailuun liittyvät äänet, ilmastoinnin hurina tai sähkölaitteiden vaimea hurina. Ja sitten tietty kovat äänet kuuluu mun korvissa monesti sietämättömiltä.

Mulla on aina hirvee ikävä mun äitii yöllä kun en nää sitä ja koulussa ja aina kun se on töissä niin tulee hirvee ikävä

Minua pelottaa jos ne persut saa aikaan viel ison jytkyn!

Kiitos kuuloyliherkkis. En ole ainoa. Kaikki kuvaamasi oireet pätevät myös minuun. Rasittavaa ja jopa haittaa elämää. Kuinka monta kertaa olen kuullut olevani naurettava jos pistän kädet korviin esim. ilmapallojen käsittelyssä, miten typerältä se kuulostaakin.

Jos se yllättävä poksahdus tai paukahdus olisi JATKUVAA niin asia toinen. Olen yrittänyt ottaa selvää ko. aiheesta ja ainut mistä olen perillä että olen sairastanut aivokalvontulehduksen johon meinasin kuolla lapsuudessa. Luin että kuuloherkkyys voi muuttua. Joku mikä lukee tätä voi nauraa mutta naurakoot. Tämä on ollut minun riesa lapsuudesta saakka (tosin elin sotilasalueella lapsuuteni jossa tykit jyskyttivät).