koiranpentu puree

Minä en kyllä todellakaan sanoisi, että 10-viikkoiselle pennulle varsinainen pureminen olisi täysin normaalia. Leikkinäykkimisen ymmärtää, mutta pureminen niin, että siitä jää jälki, ei ole normaalia, sillä normaalitilanteessa niin emo, pentuesisarukset kuin kasvattaja ovat tehneet selväksi, missä menee raja.

Eli: Mistä pentu on hankittu? Miltä kasvattaja vaikutti? Oliko pennulla sisaruksia?

Puremista ei tarvitse alkaa erikseen suuntaamaan mihinkään muuhun. Pentu kyllä pureskelee itse sallittuja leluja, jos on pureskellakseen, mutta ihmisten pureminen ja näykkiminenkin on saatava loppumaan välittömästi. Joka kerta, kun hampaat osuvat, kiljahdatte kovaa ja korkealta, kuten pentuesisarukset tekisivät. Sitä kieltä pentu ymmärtää ja hoksaa äkkiä, että hampaiden käyttö tekee kipeää eikä siksi ole sallittua leikkiessä. Pennun säikähtäessä kiljahdusta voi siihen heti perään vielä antaa tiukan EI-kiellon. Ja jos pentu näykkii kiljahtamisesta ja kieltämisestä piittaamatta useammin kuin kerran, niin lopettakaa leikki. Näin pentu oppii, ettei hampaiden käyttö johda mihinkään kivaan.

Eläinlääkäriin, mulla oli joskus koira, oli ihan normaali
kiltti koira pennusta yksivuotiaaksi.
Alkoi yhtäkkiä eräänä päivänä näykkiä varpaita, niin että teki kippeetä,
kun tuli ulkoa sisälle, hyökkäs koira heti varpaisiin näykkii.
Lääkäriin vietiin, oli koirulilla korva kippeenä, oli jo ollut
pidemmän aikaa, mut ei koskaan rapsuttanu korvaansa enempiä.
Luonne muuttuu kun koira kärsii, useimmissa tapauksissa.
Lääkkeitä sai ja parani.

Bolonka mix -pennut ovat usein olleet kotoisin pentutehtaalta. Eläinlääkärin tarkastus kiireesti!

Jos puree tosissaan, karjaise, tarraa niskasta ja PAINA lattiaan ja pidä aloillaan kunnes ärinä loppuu ja pentu alistuu. Sitten hyvittelyä, kuonosta silitellen, siis matki emokoiraa joka kurittaa pentujaan painamalla ne alleen ja sitten hyvittelee nuolemalla naamaa

pentu on suomalaiselta kasvattajalta, jolla oli myös sisaruksia ja emo oli nähtävillä. Kasvattaja vaikutti asialliselta kyllä. kiitos kaikille vastauksista. Verisiä jälkiä on tähänmennessä saanut aikaan jo useamman ,olen kokeillut niskasta tarttumista ,kiljaisua,tiukkaa ei-sanaa ja leikin lopettamista ja poistamista perheen seurasta pieneksi hetkeksi. mikään näistä ei tosin ole toiminut. Lääkäriin sitä pitää vissiin sitten lähteä:/

Ihan normaalia pentukäyttäytymistä. Ei välttämättä riitä kiellot, ignorointi, kiljaisut; pennun tekemisen tarve on ohjattava muualle.

Esim leluja on oltava niin reilusti että voi ennakoida jos pentu vaikuttaa siltä että tulee näykkimään, niin heiluttaa lelua ja kiinnittää huomion siihen, viskaa lelua; samalla pentu oppii leikkimään leluillansa. Pentua voi/pitää alkaa kouluttamaan jo ja harjoitella keskittymistä ja rauhoittumista. Ja jos pennulla on puremisen tarvetta, on puruleluja ja erilaisia kongeja mihin tunkea ruokaa. Toiset laittaa maitotölkkeihin tai solmii risoihin sukkiin pari ruokanappulaa, mitä pentu saa sitten repiä.
Pennun päivää voi myös rytmittää, esim. säännölliset leikit, koulutus, joiden päälle purulelu/ puruluu, eli energian poisto, keskittyminen ja lopuksi rauhoittuminen.

Se nyt on vaan yksi vaihe pennun elämässä. Itsestä kiinni miten opettaa pennun yli sen.

Normaalin rajoissa on, jotkut pennut vaan ovat ärhäkämpiä alusta asti. Täällä nyt kokemattovat jakelevat vääriä neuvoja. Ei se mikään lääketieteellinen ongelma ole, typerää rahantuhlausta viedä pentu lääkärille käytöksen takia. Leikki loppuu kun koira riehaantuu liikaa. Ei mitään väkivaltaisia rankaisuja joista koiran taistelutahto vaan lisääntyy. Runsaasti sallittua purtavaa. Niillä ohjein puremiset menee ohi puolen vuoden ikään mennessä.

meidänkin 8vk whippet tarttuu leikin yhteydessä usein sormeen, kovaakin, silloin joutuu lattialle ja siinä rauhoitettuaan ja vaikka lelua noudettua voidaan jatkaa. :) leikissä on siis alunperinkin mukana aina lelu, joten sekaannuksia varmasti lelun ja sormen välillä koiralla sattuukin.