älä viillä itseäsi

viiltelevän lapsen turvana on oltava ja koitettava keskustella ja auttaa. hyvin usein ammattiapu on tarpeen. viiltely voi olla pahan olon purkamisen lisäksi huomion hakua: "nähkää minut! minä voin pahoin!" silloin, kun nuori ei osaa ilmaista itseään muulla tavoin. se voi olla myös trauman "käsittelemistä" vanhempia, koulukiusaajaa, raiskaajaa tms. kohtaan, tai merkki vakavasta mielenterveyden häiriön puhkeamisesta.

Todellakin äidin tuska on kauhea. ♥

Harva viiltelijä kuitenkaan haluaa tappaa itseään, vaan kyse on pikemminkin pahan olon purkamisesta tai huomion/avun kaipuusta ja tarpeesta. Ja valitettavasti syynä usein saattavat olla juuri perhesuhteet, jos lapsi ei kotona ole saanut kokea olevansa rakastettu, hyväksytty ja arvostettu juuri omana itsenään.

Tämä oli ainakin itselläni yksi syy viiltelylle. Tosin en sitä apua enkä tukea saanut sen jälkeenkään, kun viiltely paljastui vaan asia sivuutettiin olankohautuksella. Näin EI kannata toimia, vaikka lapsi aluksi protestoisi voimakkaastikin asiaan puuttumista.

Saattaapa siis äideilläkin olla peiliin katsomisen paikka: Miten olen lastani kohdellut? Olkaa viiltelevän lapsenne tukena, hankkikaa ammattiapua, selvittäkää miksi hän viiltelee ja voiko asialle tehdä jotain. Älkää syyllistäkö, nalkuttako tai painostako. Sillä lapsella on jo niin paha olla, että on vahingoitettava itseään saadakseen edes jonkinlaista helpotusta sisäiseen helvettiin. Paras apu minkä voitte antaa on olla tukena ja kuunnella sekä kertoa rakastavanne ja välittävänne lapsestanne tai muusta nuoresta/aikuisesta kaikista myrskyistä huolimatta.