Ääh tää on niin vaikeeta... Oon jollain tasolla ihastunu yhteen mieheen. Kun jutellaan sen kanssa kahestaa juttu lentää iha soljuvasti, jutellaa millo mistäkin, siis melkeinpä mistä vaan. Millo jutellaan aika lentää ku siivillä, toisen seuras o luontevaa olla, ihan ku ois tuntenu toisen aina. Huumori lentää jne. Mut sit ku o muuta porukkaa samassa tilassa. Musta tulee kauhee ahdistunu, hermostunu, jännityny, kylmähiki virtaa, tuntuu et mikää ei onnistu. Ja näin käy mitä lähempänä oon sitä. Meen ns kipsiin. Jos oon kauempana nii sen helpompi olla. Ääh, hemmetti... tekis mieli lyödä pää seinää... asdfghjk...
Pystyykö järjellä selittämään?
novoihevonhierakkasentää
3259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko muilla ollu vastaavaa tilannetta? Miten kävi jne...? Mulla o niin saatanan epämääräne olla tää tunnetila takia...
Tarvitset apuun vittukeisaria , kun puristat valtikkaani , niin mikään ei pelota
Ei se oo vaarallista. Jännitän itsekin, mutta osaan peittää jännittämisen. Kun juttu luistaa, ei sulla oo mitään hätää. Jatka samaan malliin.