tai ainakin haudannut asian jonnekin syvälle, mutta en tiedä. Joskus tuntuu, että näen sinun läpi ja enemmän kuin itsekään näet. Voi mennä toisinkin päin.
Ajattelin, että olisit jo unohtanut
Pokerinaama_
411222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Joillakin on helvetin hyvä pokerinaama, sanonpahan vain. Pystyvät kattomaan muina miehiä vihaamaansa ja halveksimaansa ihmistä suoraan sekä esittää että kaikki on hyvin.
Koskee myös kiintymistä, ihastumista jne. positiivisiakin tunteita.
"Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää"?
Ainakin mun tapauksessa kyllä. Jos tahdon piilottaa todelliset tuntoni niin olen siinä erinomainen. Yksi mahdollisuus on vetää sellaista yliasiallista roolia tai kuvittelen henkilön olevan joku toinen, ohjaan käytökseeni ja silmiini tietyn tunnetilan.
Ei sitä pitkään pysty pitämään yllä, mutta sekunteja ja minuutteja kyllä.
Ootko mies vai nainen? Mitkä ne todelliset tuntosi sitten ovat? Häntä kohtaan siis?
Minä kivikasvo en ainakaan halveksi ketään. Välillä huomaan ajattelevani erästä miestä mutta en voi/aio näyttää tunteitani hänelle ja tukahdutan ajatuksiakin (ei onnistu).
Menen kuitenkin sieltä mistä aita on matalin enkä sotke kenenkään elämää.
Hautasin sen syvälle
Minkä asian? Sinut vai jonkun yksittäisen sinuun liittyvän asian?
Yritin, mutta en pystynyt. Olet ollut mielessäni, unissani ja haaveissani. En osaa lukea sinua.
Naiselle?
Jotku luulee näkevänsä vaikekivat näe, itse ainakin päästän irti jos olen luvannut mutta pitää antaa aikaa, ei tunteet lähe heti eikä saa hoputtaa eikä mitenkään käyttäytyä ilkeästi siis jos se toinen ei tee mitään ilkeää yms.
Kieltämättä minusta on pitkään tuntunut juuri tuolta, että lukisin sinua kuin avointa kirjaa ja näkisin ehkä enemmän, kuin itsekään tiedät. Samalla on tuntunut usein, että sinäkin lukisit minua kuin avointa kirjaa.
Minä luulen, että sinä ja suurin osa ihmisistä maailmassa
enneminkin kuvittelee lukevansa toisia ihmisiä kuin avointa kirjaa mutta todellisuudessa heistä kukaan ei ymmärrä havainnoimastaan yhtään mitään.
Sellainen ihminen joka väittää ihan oikeasti todellakin tietävänsä toisen ihmisen (uniikin yksilön maailmakaikkeudessa) täysin ja että hän osaa lukea toista ja väittää vielä tietävänsä kyseisen persoonan kaikki hienoimmatkin nyanssit ja piirteet niin kärsii varmasti jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä.
Voidaan sanoa, että tällainen henkilö kärsii huolestuttavasta kehityksen viivästymästä, infantiiliudesta.
Omahyväisiä lipeviä narsisti-egoisteja. Ajatusmaailma hyvin
mustavalkoisen autistinen. Kaikki perustuu arvailuun ja valheelliseen havainnointiin.
Vain omistautuneet psykologit, lääkärit, filosofistit ja oikeasti ihmismieltä ihmisyyttä, sosiaalisia ja kulttuurillisia yhteyksiä ymmärtävät ihmiset voivat ymmärtää edes jotain toisista eivätkä edes he ymmärrä kaikkea.
", lääkärit, filosofistit ja oikeasti ihmismieltä ihmisyyttä, sosiaalisia ja kulttuurillisia yhteyksiä ymmärtävät ihmiset"
Roskaa. Suurin osa noista ei tajua toisista ihmisistä yhtään mitään.
Joitakin osaa lukea ja joitakin ei, ei ketään kuitenkaan täydellisesti osaa lukea, en usko että kukaan siihen pystyy, joskus erehtyy ja joskus on oikeassa, vaistotkin tulevat joskus mukaan.
Voipi myös olla että provosoit mutta en kyllä itse todellakaan luule että osaan lukea kaikkia ja kaikkea.
Ja missä vaiheessa sanoin että asiat on mustavalkosia ja että luen täydellisesti ihmisiä?
Ja sitten jos on vähänklään väärä kuva esim monella tuntuu olevan ihan ulkonäköni perusteella kuva että olen liian kiltti ja liian herkkä ja tunne ihminen joka antaa tunteiden hallita elämää vaikkei näin ole.
Moni ei edes tajuakkaan kuinka vahva olen henkisesti ja minkalaisista jutuista joutunu selviytyyn.
Eikä sitä että vaikka olen tuntellinen ihminen niin osaan käyttää järke'äni ja mieluummin järellä menen asiat ja että olen aika älykäs ja hyvä lukemaan ihmisiä.
Tottakait erehyn itekki aina välillä että en ole täydellinen.
Kysyy suoraan toiselta jos ei oo varma millanen on.
Itse osaan myös peittää tunteeni hyvin halutessani.
Ja kun täällä puututaan toisten kommentteihin niin ois pitäny vielä laitta että en yleistä enkä tarkota ´nyt ketään tiettyä ja niin pois päin
Tai no pitää vaan taas miettiä että eiköhän nyt ainakin tietystä ikävästä puhuminen ala riittään omalla kohalla, ja eipä pidä munkaan provosoitua mutta edelleen pilkesilmäkulmassa ;)
Paitsi ei nähdä, niin kaikki on pelkkää arvailua.
Jotenkin kyllä menit ihon alle kuin tatuointi.
Mitä asiaa tarkoitat? Halveksitko minua oikeasti, mutta esität, että kaikki on ihan ok, kun törmätään? Kerro mieluummin suoraan, jooko?
t. Nainen
Tätä oikeastaan olen pelännytkin koko ajan. Että todellisuudessa inhoat minua, mutta olet minulle asiallinen ja kohtelias. Anteeksi kaikesta! En enää ikinä häiritse tai vaivaa sinua!
Mitä sinä teit sille miehelle? Siitähän siinä on kyse? jos ei ole mitään hävettävää niin suotta häpeät.
Mieti sitä miten itse kohtelisit toista jos hän olisi kohdellut sinua kuten sinä häntä.
En tiedä... Olen lähinnä yrittänyt kertoa, kuinka paljon hänestä pidän. Pelkään vaan aina, että olen vahingossa tehnyt jotakin, joka on loukannut häntä, kun olen yrittänyt taiteilla tunteideni ja niiden peittelemisen kanssa. Tai että ihastumiseni ahdistaa häntä, mutta hän ei kehtaa sanoa suoraan, ettei hän pidä siitä, että tykkään hänestä ja että haluaisin olla enemmänkin tekemisissä.
Tämän ketjun lukemisesta tuli positiivinen tunne: Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...
Sanotaanko vaan et, on ollut aika vitun paha olo tän "jutun" takia ja jo pitkään.
Välillä pahempi ja välillä ei yhtään mitään..ihan kuin mitään ei olisikaan.
Niin kaikenlaista pashaa sitä on täältäkin saanut lukea ja varmaan se paha olosi johtuu juurikin siitä.
Millainen on oma olosi. Oletkos sykkyrällä ja mykkyrällä tunteinesi?
Paha mieli?
"Eksä" *ituttaa, kun yritti tulla elämääni, annoin luvan ja sitten alkoi taas soutamaan ja huopaamaan tuntemuksineen, eikö hän *aatana tajua, että minäkin olen olemassa ja minulla on myös tunteet ja halut. Eikö tajua miten tällainen syö ihmistä, pitääkö vain ystävänä, kun itse olisin edelleen halunnut olla muutakin ihan kaikesta huolimatta. En kykene ystävyyteen ja sekin tuntuu pashalta, en vain pysty...
En yhtään osaa neuvoa. Mutta mulle tuli todella surullinen olo. Tarkoitatko, että jos sulla on tunteita, vieläkin johonkuhun, et halua pelkkää ystävyyttä (nainenko rajannut suhteen näin?) vai tarkoitatko, että et ystävysty yleensä kovin helposti tai haluat pitää ihmiset yleensä sopivan matkan päässä? Noinhan ihmiset toimivat, kun ovat vähän eläneet tätä elämää. Luin kirjoitusta uudelleen ja siinä lukee: pitääkö vain ystävänä? Tästähän sinun juuri otettava selvää? Kannattaa kertoa omista tunteista ehdottomasti. Tunteissa ei ole mitän hävettävää. Muuten olet tyhjäkäynnillä koko ajan.
Kas voihan toinenkin olla solmussa tunteineen ja epätietoisuuksineen.
Nyt pelkäät ehkä pettymystä. Entäs sitten. Tarvitset tiedon.
Nyt siis vastasin tuohon täysin tuntemattomalle intuition varassa
Toivottavasti ei ärsytä, jos, jätä omaan arvoonsa.
Sinähän tunnet itsesi parhaiten.
No lisään vielä. En "nähnyt" ensimmäistä sanaa. Anteeksi. Jotkut lauseet kannattaa hypätä siis yli. Sanoisin näin, etten suostuisi olemaan eksän liean päässä ja toisinpäin, en voisi antaa toisen ymmärtää, että voisin vielä jatkaa, jos en sitä tarkoita. Minä kokisin olevani julma. Ihmiset ovat erilaisia.Toiset pystyvät ja haluavat vielä ystävyyttä. En haluaisi antaa edes ymmärtää, että olisi ollut mahdollista, vaikka toinen yrittäisi. Irtipäästö/irtirykäisy, että molemmat pystyvät aloittamaan vielä uuden elämän.
Siis reilu peli, tunteet selviksi puolin ja toisin. Tuollaista tilannetta en kestäisi.
Ei tuo saatanan tonttu ymmärtäny vieläkään lopettaa, vaikka vielä eilen niin uhosi. No senhän kyllä arvas.
Hyvä ohjenuora on, että älä koskaan luota psykopaattiin. Surkeata ja pahoillaan olevaa esitetään tasan niin kauan kuin ajatellaan sen laskevan toisten ihmisten suojaustasoa. Siihen ei kannata tuudittautua
Ei kyllä kannata kaikkea tulkita psykopatiaksi tai narsismiksikaan niinku nykyisin tuntuu olevan muodissa. Ketään ei saa häiritä ja pitää ottaa toisenkin tunteet huomioon vaikka kuinka tuntuis itestäki pahalta, joskus tunne voi sumentaa arviointikyvyn ja järjen hetkelliseksi sekä tehdä ihmisestä itsekkään.
Jos oikeasti tuntee toisen, silloin ymmärtää toista ihmistä paremmin kuin henkilö itse itseään. Näkee paremmin vierestä, missä mennään. Tämä on suuri lahja ihmiselle, jos toinen sanoo asioita suoraan, joita ei itse näe.
Usein vieraammatkin ihmiset huomaavat jonkun muutoksen ennenkuin itse huomaa. He eivät kuitenkaan voi sanoa asioita päin naamaa, tarvitaan läheisempi kontakti.
Tuo on kyllä aika hyvin kiteytetty. Siinäpä sitten on kans se haaste että ottaa opiksi jos joku muu huomaa asian mikä pitää paikaansa, aina se ei ole helppoa, itselel on vaikea myöntää asioita mitkä on itessä pielessä ja muille ehkä vielä vaikempi.
Kuitenkin kun muistaa sen pilkkeen silmäkulmassa ja osaa nauraa itselleenkin ja olla kuitenkin positiivinen on jo iso asia, näin sitten kasvaa ihmisenä ja oppii käsittelemään asioita vähän paremmin.
...en osaa sanoo tääl aurinkorannikol on kivaa.
oon ottanu monta selfietä itestäni...
Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta
vain uskoa toiseen ihmiseen.
Haastava asia tuokin voi olla elämässä, mutta hyvä muistaa.