Kaipaisin kokemuksia masennuslääkkeistä paniikkihäiriön hoidossa erityisesti.
Sain raskauden jälkeisen masennuksen/paniikkihäiriö laukesi lapsen syntymän jälkeen. Tätä ennen yksi paniikkikohtaus ollut hirveässä krapulassa. Paniikkihäiriön laukaisi väsymys, kun en saanut kunnolla nukuttua, myös stressi oli kova, koska hoidin vauvaa yksin, vaikka isäkin sillä oli kuvioissa.
No, ketään syyttelemättä aloitin Citalopramin 20mg ja rinnalla mirtatsapiini nukkumiseen ja pahoinvoinnin vähenemiseen. Minulla siis myös ruokahaluttomuutta, etovaa oloa tuolloin, kun ongelmat räjähtivät käsiin. En tiedä oliko citalopramista mitään hyötyä loppupeleissä. Mirtatsapiinin lopetin puolen vuoden käytön jälkeen enkä saanut lopetusoireita. Unettomuus/huonounisuus siis loppui lääkkeen ansiosta ja lopetuksen jälkeen olen nukkunut yöni hyvin vielä näin 7 vuoden jälkeenkin.
Citalopramia söin siis 20mg 3 vuoden ajan, mutta yhtäkkiä stressikausi elämässä laukaisi paniikkihäiriön taas päällensä. Väsymystä, outoa oloa..Tuntui, että lääke ei auta, ei myöskään annoksen muuttaminen.
Vaihdettiin lääke Venlafaxiin ja olo oli aivan psykoottinen alkuun, pelkäsin jopa lähteä kotona. Onneksi tasoittui ja oli kuitenkin ammatillista apua, en ollut vaaraksi itselle tai muille, oli vaan koko ajan "pelokas" olo, jonka uusi lääke aiheutti. Lisäksi aloin kärsiä migreenistä. Migreenioireiden kanssa painiskelin muutaman vuoden, nyt alkavat olla taakse jäänyttä elämää, tiedän erityisesti, mitä välttää (ruoka-aineet sekä voimakkaat parfyymit).
Venlafaxinia nostin aina 225mg:aan asti, kun tuntui, ettei tästä lääkkeestä ollut mitään hyötyä. Meni pitkään (yli puolivuotta lääkkeen vaihdosta ja noin vuosi paniikkihäiriöoireiden uudelleen aktivoitumisen jälkeen) ennen kuin olo alkoi tasoittua eikä sivuoireita tullut niinkään enää venlasta. Jouduin alussa syömään propralia, koska sydän tykytti koko ajan jo aamusta alkaen. Välillä ahdisti henkeä kovasti ja lääkkeen oton jälkeen tunsin aina muljahtelua rinnassa. Nämä sivuoireet menivät ohi kuitenkin puolen vuoden jälkeen.
Noin pari vuotta lääkkeen vaihdon jälkeen alkoi järkyttävä lihas- ja nivelsärky, silmien ja limakalvojen kuivuminen ymym. Olo oli todella reumaattinen, mutta reumalääkäri sanoi, että haluaisi nähdä minut ilman tätä venlafaxinia, jotta fibromyalgia-testejä voidaan miettiä, koska lääke saattaa vaikuttaa tuloksiin. Epäily fibrosta kuitenkin on edelleen olemassa.
Erityisesti selkärangan jäykkyys sekä lihasten kovettuminen ja spastisuus vaivaavat. Talvella myös palelua todella paljon. Nyt aloin miettimään venlafaxinin osuutta asiaan, voisiko nämä lihas- ja nivelkivut johtua tästä lääkkeestä. Koska rintaranka on usein jäykkä ja rintalastassa nikamat myös jumissa, olisiko se närästyksestä johtuvaa (jota lääke jo alun alkaen aiheuttanut "sydämenmuljahdus"-tuntemuksina). Viikonloppuna pyöritellessäni lääkepillereitä kädessä, tuli mieleeni kokeilla lääkeannoksen pienentämistä. Laskin siis annosta 225mg -> 150mg. Eli jätin 75mg tabun kokonaan ottamatta. En ole huomannut henkisessä olotilassa mitään muutosta näiden viiden päivän aikana. Kuitenkin limakalvojen kuivuus ja sähköiskumaiset tuntemukset ovat vähentyneet. Olen tuntenut silloin tällöin tympeitä sähköiskumaisia silmistä "sydämeen" asti meneviä sykäyksiä/tuikkauksia ja näitä on ollut aina venlafaxinin aloitusajoista lähtien. Toisinaan harvemmin, toisinaan useammin. Minulla on ollut myös jatkuvaa nenän limakalvojen turvotusta. Nyt tuntuu, että nenän limakalvot eivät ole niin kuivana. Myös alapäässä ollut ajoittain kuivuutta sekä suolistossa hiivaa, joka aiheuttanut järkyttäviä lihaskipuja.
Niin, kysymys kuuluukin, voiko olla ettei tuo venlafaxin edes ole koskaan auttanut lääkkeenä vaan olen oppinut sietämään oireitani? Se ei ole poistanut paniikkikohtauksia kokonaan, saan niitä kyllä ollessani stressaantunut tai väsynyt, jos en nuku tarpeeksi. Nyt en ole kuitenkaan kärsinyt paniikikohtauksista lähestulkoon vuoteen. Ja voiko lääke aiheuttaa lihas- ja nivelkipuja (reumaattisia oireita)? Olen tuntenut itseni rennommaksi fyysisesti annoksen pienennyksen jälkeen ts. voihan olla että käyttämäni "reumalääke" pääsee nyt paremmin vaikuttamaan (käytän siis celebraa iltaisin, koska herään aamuyöstä jäätävään nivelkipuun koko kropassa).
Henkisesti voin erittäin hyvin enkä koe minkäänlaista epänormaalia stressiä tällä hetkellä :) Elämässäni ei myöskään ole tulossa suuria muutoksia, sillä olen nyt parin vuoden aikana saanut sekä koti- että työasiat tasapainoon (olen siis saanut vakiduunin ja löytänyt viihtyisän kodin josta ei tarvitse muuttaa pois koskaan).
Sain raskauden jälkeisen masennuksen/paniikkihäiriö laukesi lapsen syntymän jälkeen. Tätä ennen yksi paniikkikohtaus ollut hirveässä krapulassa. Paniikkihäiriön laukaisi väsymys, kun en saanut kunnolla nukuttua, myös stressi oli kova, koska hoidin vauvaa yksin, vaikka isäkin sillä oli kuvioissa.
No, ketään syyttelemättä aloitin Citalopramin 20mg ja rinnalla mirtatsapiini nukkumiseen ja pahoinvoinnin vähenemiseen. Minulla siis myös ruokahaluttomuutta, etovaa oloa tuolloin, kun ongelmat räjähtivät käsiin. En tiedä oliko citalopramista mitään hyötyä loppupeleissä. Mirtatsapiinin lopetin puolen vuoden käytön jälkeen enkä saanut lopetusoireita. Unettomuus/huonounisuus siis loppui lääkkeen ansiosta ja lopetuksen jälkeen olen nukkunut yöni hyvin vielä näin 7 vuoden jälkeenkin.
Citalopramia söin siis 20mg 3 vuoden ajan, mutta yhtäkkiä stressikausi elämässä laukaisi paniikkihäiriön taas päällensä. Väsymystä, outoa oloa..Tuntui, että lääke ei auta, ei myöskään annoksen muuttaminen.
Vaihdettiin lääke Venlafaxiin ja olo oli aivan psykoottinen alkuun, pelkäsin jopa lähteä kotona. Onneksi tasoittui ja oli kuitenkin ammatillista apua, en ollut vaaraksi itselle tai muille, oli vaan koko ajan "pelokas" olo, jonka uusi lääke aiheutti. Lisäksi aloin kärsiä migreenistä. Migreenioireiden kanssa painiskelin muutaman vuoden, nyt alkavat olla taakse jäänyttä elämää, tiedän erityisesti, mitä välttää (ruoka-aineet sekä voimakkaat parfyymit).
Venlafaxinia nostin aina 225mg:aan asti, kun tuntui, ettei tästä lääkkeestä ollut mitään hyötyä. Meni pitkään (yli puolivuotta lääkkeen vaihdosta ja noin vuosi paniikkihäiriöoireiden uudelleen aktivoitumisen jälkeen) ennen kuin olo alkoi tasoittua eikä sivuoireita tullut niinkään enää venlasta. Jouduin alussa syömään propralia, koska sydän tykytti koko ajan jo aamusta alkaen. Välillä ahdisti henkeä kovasti ja lääkkeen oton jälkeen tunsin aina muljahtelua rinnassa. Nämä sivuoireet menivät ohi kuitenkin puolen vuoden jälkeen.
Noin pari vuotta lääkkeen vaihdon jälkeen alkoi järkyttävä lihas- ja nivelsärky, silmien ja limakalvojen kuivuminen ymym. Olo oli todella reumaattinen, mutta reumalääkäri sanoi, että haluaisi nähdä minut ilman tätä venlafaxinia, jotta fibromyalgia-testejä voidaan miettiä, koska lääke saattaa vaikuttaa tuloksiin. Epäily fibrosta kuitenkin on edelleen olemassa.
Erityisesti selkärangan jäykkyys sekä lihasten kovettuminen ja spastisuus vaivaavat. Talvella myös palelua todella paljon. Nyt aloin miettimään venlafaxinin osuutta asiaan, voisiko nämä lihas- ja nivelkivut johtua tästä lääkkeestä. Koska rintaranka on usein jäykkä ja rintalastassa nikamat myös jumissa, olisiko se närästyksestä johtuvaa (jota lääke jo alun alkaen aiheuttanut "sydämenmuljahdus"-tuntemuksina). Viikonloppuna pyöritellessäni lääkepillereitä kädessä, tuli mieleeni kokeilla lääkeannoksen pienentämistä. Laskin siis annosta 225mg -> 150mg. Eli jätin 75mg tabun kokonaan ottamatta. En ole huomannut henkisessä olotilassa mitään muutosta näiden viiden päivän aikana. Kuitenkin limakalvojen kuivuus ja sähköiskumaiset tuntemukset ovat vähentyneet. Olen tuntenut silloin tällöin tympeitä sähköiskumaisia silmistä "sydämeen" asti meneviä sykäyksiä/tuikkauksia ja näitä on ollut aina venlafaxinin aloitusajoista lähtien. Toisinaan harvemmin, toisinaan useammin. Minulla on ollut myös jatkuvaa nenän limakalvojen turvotusta. Nyt tuntuu, että nenän limakalvot eivät ole niin kuivana. Myös alapäässä ollut ajoittain kuivuutta sekä suolistossa hiivaa, joka aiheuttanut järkyttäviä lihaskipuja.
Niin, kysymys kuuluukin, voiko olla ettei tuo venlafaxin edes ole koskaan auttanut lääkkeenä vaan olen oppinut sietämään oireitani? Se ei ole poistanut paniikkikohtauksia kokonaan, saan niitä kyllä ollessani stressaantunut tai väsynyt, jos en nuku tarpeeksi. Nyt en ole kuitenkaan kärsinyt paniikikohtauksista lähestulkoon vuoteen. Ja voiko lääke aiheuttaa lihas- ja nivelkipuja (reumaattisia oireita)? Olen tuntenut itseni rennommaksi fyysisesti annoksen pienennyksen jälkeen ts. voihan olla että käyttämäni "reumalääke" pääsee nyt paremmin vaikuttamaan (käytän siis celebraa iltaisin, koska herään aamuyöstä jäätävään nivelkipuun koko kropassa).
Henkisesti voin erittäin hyvin enkä koe minkäänlaista epänormaalia stressiä tällä hetkellä :) Elämässäni ei myöskään ole tulossa suuria muutoksia, sillä olen nyt parin vuoden aikana saanut sekä koti- että työasiat tasapainoon (olen siis saanut vakiduunin ja löytänyt viihtyisän kodin josta ei tarvitse muuttaa pois koskaan).
Vastaukset 6
Vanhimmat
"En ollut vaarallinen iutselleni tai muille".
Muistakaa kaikki että Suomessa ei ole pakkohoidolle vaarallisuuskriteeriä. Jos lääkäri arvioi mielisairauden pahenevan ilman pakkohoitoa niin se riittää syyksi. Tämä vaarallisuuskriteeri-klisee on varmaan opittu Amerikkalaisista leffoista.
En ole joutunut pakkohoitoon koskaan ja muutenkin hoitoon pääsy on ollut hankalaa, koska minulla ei ole koskaan ollut ajatuksia satuttaa muita tai itseäni tai haluja päästä pois tästä maailmasta. Enemmän olen ollut peloissani ja huolissaan asioista. t.Ap
Venlafaxin vaikuttaa itsellä aika samoin 150mg tai 225mg määrällä. Ei juuri kovin suurta eroa ollut 300mg määrälläkään. Vasta sitten alle 150mg määrät alkaa olla sellaisia, että lääke ei tehoa enää kovin hyvin. Itsellä auttaa ainakin paniikkihäiriöön. En tiedä oliko muita kysymyksiä. Mutta 150 tai 225mg, kumpi nyt sattuu tuntumaan paremmalta?
Niin mulla on myös mirtatsapin nukkumiseen. 15mg puoliksi eli 7.5mg on ollut oikein hyvä.
Venlafaxin aiheuttaa järjettömät vieroitusoireet, jos sitä yrittää jättää poissa, jopa lyhyen ajan käytön jälkeen 75mg päiväannoksella. Uskokaa kokenutta, todella monesta lääkkeestä kokemusta, mutta tuo lääke koukuttaa.
Pahoinvointi, sähköiskut pään sisällä, huimaus, jne. jos jää edes yksi tabletti ottamatta.
Käytin vajaan vuoden 75 mg venlafaxia ja lopetin 3 kuukauden aikana. Vatsa meni löysemmälle mut ei muuta.