Tarkoittaa siis sitä, että kaikki yhdessä vietetty aika, pienet ripaukset hänen luonteestaan ja tavoistaan, sekä olemuksestaan oli vain näyteltyä teatteria?
Eli jos ihmiset ovat olleet oikeasti tekemisissä keskenään ja väittää että mielikuviiin vain rakastuu niin et ole oikeasti sellainen mitä näytit?
Eli miten sen aitouden laita sitten olikaan?
Eli jos ihmiset ovat olleet oikeasti tekemisissä keskenään ja väittää että mielikuviiin vain rakastuu niin et ole oikeasti sellainen mitä näytit?
Eli miten sen aitouden laita sitten olikaan?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Eli et ole oikeasti, kiusoittelevan hellä, itsepäinen, rauhallinen, intensiivinen siihen mitä teet, ja joskus hieman tuittuileva?
No mutta, surullista että rakkaus joutui kolmiopuristimeen, väliimme tuli vain.. Kohtalo
Mun sydämen on täytynyt mennä rikki, onko sekin mielikuvitusta?
Nyt keräilen sen sirpaleita ja teen siitä sellaisen kuin hyvältä tuntuu.
Korjaan siitä juuri sellaisen mitä joku etsii, rakastavan, ymmärtäväisen, rauhallisen, kärsivällisen ja olen onnellinen siitä sydämestä
jolla ei ole mitään huolia..
Sellaisella sydämellä on helppoa rakastaa, toista samanlaista.
Paskapuhetta, toiset vetää roolia toiset ei ja sen kyllä näkee jos vähän yrittää.
Toki toiset lukevat toisia helpommin ja pystyvät peittämään tarvittaessa tunteensa täysin mutta sekään ei ole hyvä.
On vaan oma itsensä ja menee eteenpäin tuli mitä tuli, noin olen itsekkin selvinnyt kaikesta pahasta elämässäni.
Näin minäkin ajattelen.
En naisena pidä mitään roolia yllä. Olen vain oma itseni erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Mielikuviin rakastumisella tarkoitetaan kai sellaista, että ihmisen omat aivot täydentävät kuvan toisesta ihmisestä - vaikkapa itselleen mieluisaan suuntaan tai itselleen tyypillisin näkemyksin.
Näin ihmisten aivot toimivat jossain määrin joka tapauksessa, joskushan se on järkyttävää.
myös toiseen suuntaan eli kuvitellaan johonkuhun negatiivisia piirteitä, joita siinä ihmisessä ei ole. Etenkin jos ei mitään kontaktia siihen ihmiseen ole, on helppo projisoida häneen mitä tahansa. Palstat myös ruokkii tuota, kun voi kuvitella minkä tahansa sepustuksen sen ihmisen kirjoittamaksi. Tuskinpa se kohde edes tunnistaa niistä itseään jos tarpeeksi pitkälle on kuvitelmissa menty.
Totta tämäkin!
Hyviä pointteja kumpikin.
Riippuu kuvasta minkä toisesta saanut. Toiset on aitoja alusta asti ja antaa itsestään näkyä heti kaikki tasot. On siis avoimesti myös huonoja piirteitään osoittava. Silloin rakastuu todelliseen persoonaan jos siihen rakastuu.
Jos ihminen teeskentelee parempaa miellyttääkseen ja yrittäen sillä saada toisen pitään itsestään piilottaen huonot puolensa niin toinen rakastuu valhekuvaan toisesta. Ei aitoon ihmiseen.
Aitous ja rehellisyy ihmisten kohtaamisissa on tärkeää juuri tämän asian takia.
Minulla on huono tapa olla liian aito. Yritän välillä peitellä sitä mutta heti kohta taas unohdan sen ja alan elään hetkessä.
jos taasen toista ei tunne.. Mielikuvat on se mihin rakastuu
En tiedä sitten mikä siinä huonojen piirteiden näyttämisessä on tärkeää, mitä jos ei ole ollut aihetta näyttää huonoja piirteitään? Ei ole ollut tilannetta mikä toisi ne esiin?
Mitäs ne huonot piirteet sitten on?
Mulle elämä on pääasiassa positiivinen kokonaisuus, ja ainoa huono piirteeni on ehkä liika kontrollointi kaikkeen, joka perustuu huoleen että joku asia ei mene kuten pitäis..
Siis esim. Olen todella vihainen jos lapseni lintsaa koulusta, jos joku pettää lupauksensa tai joku huijaa ja valehtelee.. Raivostun ja korotan ääntäni.
Onko nuo huonoja piirteitä?
Ainakin ne aiheuttaa itselleni stressiä.
Minulla ainakin niitä on:
Jääräpäisyys, suuttuessa sanon aika pahasti, toisinaan suu käy nopeammin kuin ajatus tai ne käyvät yhtä aikaa ja silloin tulee sanottua jotain blondia, olen arka, ujosteleva ja herkkä, pelokaskin ja se näkyy, sulkeutunut ja sisäänpäinkääntynyt
kun pahamieli, olen toisinaan aika tulinen kun suutun kunnolla ja silloin aika hallitseva puheeltani, mutta korvani sulkenut. Eli sano toinen mitä vain ei kiinnosta
Joskus ajattelematon puhuessani, eli puhun ihan harmittomin ja viattomin aikein kaikenlaista ja huomaamattani sanon sellaista joka koskettaa jotenkin toista niin että se ottaa itseensä.
Esim. Kerran puhuin omaa mielipidettä yhdestä asiasta muistamatta yhtään että ystäväni on siinä asiassa itse toisella kannalla. Yleensä jos muistan sellaisen seikan en ole niin töykeän suora mielipiteessäni jan niin jyrkkä, koska kunnioitan toisia ja ajattelen että vaikka itse toista mieltä niin ei se ole ainoa oikea mielipide.
Maailmaan mahtuu erilaisuutta ja toisen näkemys on ihan yhtä hyväksyttävä vaikka itse en sitä liputa ollenkaan. Haluan antaa siis tilan toisellekin ja hänen näkemykselle. Kunnioittaa sitä eikä loukata vaikka itse toista mieltä.
Joskus en vaan ajattele ennen kuin jo suu käy. Se vaan on silloin tahatonta loukkaamista eikä sellaista ilkeydellä tehtyä.
Yleensä olen hienotunteinen ja yritän huomioida toisen tunteet ja puhua ajatukseni lempeämmässä muodossa ulos jos seurassa joku jota mielipiteeni voisi loukata
Toki tuossakin vähän voi vaikuttaa ympäristö siis joissakin kanssakäymisissä sitä on sillain rauhallinen ja kiltti ihan automaattisesti toki yritän aina muistaa välillä puhua sellaisista asioista msitä saa ainakin jotain kuvaa mitä huonoja puolia on. Ehkä jopa saa hyviä neuvoja että voi petrata.
Miks tää viesti taas tuli väärään kohtaan?
No jopas olo tehtävää jotta varmistuu ettn ole robotti..
Huhhuh.
Useita kuvatehtäviä ja oletteko nyt ihan varmoja että robotit eivät osaa valita oikein?
Mulle tuli joku piirustustehtävä.
Piti piirtää rajat kuvassa olevan kyltin ympärille!
En meinannu tajuta miten se piirustus niinku tapahtuu. Miten se sen rajaa?
Toisill on tarve puhua puhua ja puhua, tuoda jatkuvasti omat mielipiteet kuuluviin kovaan ääneen..
Oikeastaan mitään järkevää ei sieltä tule vaikka kuinka kuuntelee.
Mietin vaan että hän mahtaa rakastaa omaa ääntään.
T:hiljaisempi
Mielikuviahan alussa kaikki on enne kuin ne tarkentuvat.
Osalla ihmisistä vain on enemmän vainua ja tarkkaavaisuutta huomata toisessa jotain todellistakin heti alussa joten ne alun mielikuvat voivat olla heille lopulta ihan tottakin.
Ei rakkautta pysty selittämään eikä mielestäni ole tarvekaan selittää. Jotkut jutut vaan vetää tiettyjä ihmisiä puoleensa ja thats it. Valitettavasti rakkauden nimissä tehtävät huijaukset ja muut ovat inhottavia. Paljon on onnellisia, aivan erilaisia tai täysin samanlaisia toisiknsa rakastuneita ihmisiä. Rakkauden voi myös tappaa niin monella tapaa.
Millaisia huijauksia?
Ei tule mieleen mitään miten rakkaudella voi huijata?
Tarkoitatko että vähän kuin vieraskorea?. En usko että kovin pitkään kukaan voi mitään kulissia ylläpitää kyllä se totuus millainen joku on aika nopasti selviää.
Tuntuu että itse huijasin itseäni, ja ruokin tunnetta haaveilla yhteisistä illoista, pitkistä keskusteluista, hitaasti rakastelemisesta, ja kosketuksesta.
Henkisesti ja fyysisesti.
Mä koin kaiken, mutta en päässyt jakamaan niitä tämän ihmisen kanssa, se oli rankkaa ymmärtää etten voisi ja se ei ollut itsestäni kiinni.
Asioilla on aina tapana järjestyä, mutta tämä sotku on ollut jo liian kauan pääni vaivana.
Sitä saamotä tilaa
Niin tein, ja ne sain. Mutta en halunnut, halusin että hän halusi.
Halusin että hän olisi halunnut enemmän kuin halusi, ei halunnut.. Siksi halusin että hän haluaa mennä ilman minua.
Mitäpä jos peruutatte pakit, silloin ne kahtena miinusmerkkisenä muuttuu plussaksi ja k-kaupasta riippumatta menette yhdessä eteenpäin.
Juu juu..rakastuneena yksipuolisesti sekä asioiden jäätyessä sitä keksii kaikenlaisia syitä..
Sovitaan ettei ole syitä, on vaan fakta et palaset eivät vain loksahtaneet, piste.
Siitä sen ihmeempiä draamoja hakematta.
Monesti juuri nuo mielikuvat saavat ihmisen toimimaan rumasti. Itse kun on eronnut ja yksinäinen ja kaveri jolla ongelmia omassa suhteessaan tulee uskottua sen kaikki valheet. Se mielikuva kun on jotain yhteistä.suhde alkaa turvallisen tutun kanssa. Joutuu tahtomattaan huonoon asemaan. Mielikuviin tulee herkästi takerrettua kun on omia ongelmia ja on ymmärtävinään myös toisten. Tästä monesti syntyy ne tunteiden vääränläiset kuvat ja kuvitelmat.