Moikka, oon täällä lueskellu näitä palstoja aika paljon ja voin sanoa, että paljon on samaa ku mussakin. Haluun kuitenkin kertoa jotain itestäni ja samalla tiedustella onko muilla samanlaisia ongelmia.
Oon siis kohta jo 20-vuotias poika/mies ja en oo ikinä viel ollu tytön kanssa. Mahdollisuuksia ois ollu ja puhun nyt vielä ihan näteistä tytöistä. Mun ihmissuhdetaidot on todella huonot. Mulla on lapsuudenkavereita ja niiden kanssa on tosi hyvät välit.
Mut uusia kavereita on vaikee saada. Mä en vaa yksinkertasesti näytä olevan liian puhelias. Ja luonnollisesti ihmiset luulee että oon sit kylmä ja haluun olla yksin vaikka se nyt on viimeseks mun mielessäni. Mun pahin ongelma on juuri puheliaisuus. Tuntuu et aivot lyö tyhjää aina ku pitäs jutella niitä näitä, small talk ei vaan onnistu, ei aina edes kaverien kanssa. Ja jos tulee hiljasia hetkiä nii musta tuntuu heti että ne on mun syytä.
Tästä syystä en oikee uskalla pyytää tyttöjäkään treffeille kun tuntuu et en voi tarjota mitään hyvää ja saan niiden olon vaa vaivautuneeksi. Semmosta ujoutta mulla ei oo etten vois puhua vaikka kirjastotädille tai pyytää kadulla joltain apua.
Eikai kaikkien mitää moottoriturpia täydy ollakkaan mut silti ois kiva osata vähän enemmän jutella. Must tuntuu et jos joskus saan tytön nii alussa tulee olemaan todella vaikeeta tunteiden näyttämisen kanssa, vaikka oon armoton romantikko.
En halua haukkuja tai mitään, ajattelin vaan et jos jollain muilla ois samanlaisia ajatuksia/tuntemuksia. Kiitos
Oon siis kohta jo 20-vuotias poika/mies ja en oo ikinä viel ollu tytön kanssa. Mahdollisuuksia ois ollu ja puhun nyt vielä ihan näteistä tytöistä. Mun ihmissuhdetaidot on todella huonot. Mulla on lapsuudenkavereita ja niiden kanssa on tosi hyvät välit.
Mut uusia kavereita on vaikee saada. Mä en vaa yksinkertasesti näytä olevan liian puhelias. Ja luonnollisesti ihmiset luulee että oon sit kylmä ja haluun olla yksin vaikka se nyt on viimeseks mun mielessäni. Mun pahin ongelma on juuri puheliaisuus. Tuntuu et aivot lyö tyhjää aina ku pitäs jutella niitä näitä, small talk ei vaan onnistu, ei aina edes kaverien kanssa. Ja jos tulee hiljasia hetkiä nii musta tuntuu heti että ne on mun syytä.
Tästä syystä en oikee uskalla pyytää tyttöjäkään treffeille kun tuntuu et en voi tarjota mitään hyvää ja saan niiden olon vaa vaivautuneeksi. Semmosta ujoutta mulla ei oo etten vois puhua vaikka kirjastotädille tai pyytää kadulla joltain apua.
Eikai kaikkien mitää moottoriturpia täydy ollakkaan mut silti ois kiva osata vähän enemmän jutella. Must tuntuu et jos joskus saan tytön nii alussa tulee olemaan todella vaikeeta tunteiden näyttämisen kanssa, vaikka oon armoton romantikko.
En halua haukkuja tai mitään, ajattelin vaan et jos jollain muilla ois samanlaisia ajatuksia/tuntemuksia. Kiitos
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen 28 v ukkeli ja jotenkin oudosti ujo.
en tee numeroa itestäni (tosin poikkean massasta
niin, että kyllä minut huomataan).
en höpötä, paitsi jos joku aloittaa - supliikki-
mieheksikin ex pomo sanoi, kun huomasi sen, miten
asioita hoitelin ja organisoin.
Millään en uskalla naisia lähestyä, vaikka katseita
kuinka vaihdeltaisi. Onnekseni pari neitoa on
sentään elämän varrella uskaltautunut lähempäänkin
tuttavuuteen - olen vaan silloinkin ollut arka.
Jotenkin olen liian muka kohtelias - mukaudun tilanteisiin, enkä osaa ottaa ohjaksia käsiin,
vaikka pitäisi. Eiköhän se tästä, vaikka sitten
parin rohkaisevan avulla...
Here i come, ladies
Tytön voisit viedä vaikka elokuviin, konserttiin ym. missä ei tarvitsekaan puhua. Jälkeenpäin voisi sitten keskustella esityksestä ja pikkuhiljaa ottaa selvää onko jotain yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Siitä se sitten alkaa...
Samoin mieskavereiden kanssa, yhteisistä jutuista on helppo löytää puhuttavaa.
Eikä kaikki tosiaankaan pidä niistä jotka puhuvat taukoamatta. Joku todennäköisesti olisi onnellinen saatuaan sinusta hyvän kuuntelijan.
Mul on samanlaisii ongelmii. Tällä hetkel mun ainoot kaverit on joitain ala-aste aikasii luokkakavereit. Uusii tuttavuuksii tuntuu vaa olevan nii vaikee luoda. Mäki oon aika hiljast sorttii, tuntuu et joskus jutun aihetta vaa ei löydy. En mä kyl haluiskaa olla mikkää hirvee hölöttäjä, mut vähä puheliaampi ois kiva olla. Mä asun opiskelujeni takia osan aikaa neljän tosi puheliaan, sanosinko suorastaa hölösuun kanss ja se on tosi rasittavaa ku haluis olla rauhas ja ajatella asioit tai kuunnella musaa nii ku toiset huutaa ja meteloi koko ajan viereises huonees.
Joo mulla on ihan samanlaisia ongelmia. Olen 21-vuotias tyttö enkä ole koskan seurustellut pojan kanssa. Pystyn kyllä keskustelemaan seurassa poikien kanssa mutta jotenkin tuntuu että välillä vajoan sellaiseen "sumuun" ja saatan olla ihan pihalla keskusteluista. Mulle kaverit sanookin välillä että herää ja maa kutsuu. Mikäköhän häiriö toikin on?